VIISIVUOTIAANA

12/10/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Ja niin se meidän pieni Erkkikin täytti eilen viisi vuotta. Tämä syksy on meillä aina tällaista juhlanaikaa, kun koko perheellä on synttärit kuukauden sisään. Siis myös poikien isällä. Tässä, jo pikkuhiljaa perinteeksi muodostunut, synttärihaastattelu:

Isona minusta tulee aikuinen
Kivointa maailmassa on leikkiä
Kaikkien inhottavinta maailmassa on pureminen
On kivaa olla uima-altaassa
Lempi harrastukseni on jääkiekko
Aikuiset ovat kivoja
Isoveli on kiltti
Lempi ohjelmani on Pikku Kakkonen
Säästän rahaa että voin ostaa leluja
Kerään matoja
Lempiruokani on perunamuusi
Ihmisiä on olemassa sen takia että zombeja tulee
Talvella haluan tehdä lumipalloja -ja ukkoja
Kesällä haluan kastella kukkia
Haluaisin uudelle Altaalle uimaan
Toivon Joulupukilta lahjoja
Viisivuotiaana on hauskaa
Pikkuveljenä olen kiva Elvis
Matkustaisin mieluiten Espanjaan
Siellä menisin rannalle ja uima-altaaseen
Lempibändini Hevisaurus
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellainen että kutsuisin kavereita
Terveisiet blogin lukijoille: synttärikutsuja teille ja nää kysymykset oli vähän vaikeita

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VUODEN 2015 SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

22/01/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA2015 11OLYMPUS DIGITAL CAMERA2015 14OLYMPUS DIGITAL CAMERA2015 192015 202015 21OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA2105 152015 242015 25

Koska pidin ekaa kertaa reiluun pariin vuoteen blogista lomaa vuoden vaihteessa, jäi myös jo perinteeksi muodostunut vuosikatsaus välissä. Ja muuten, 6.1 blogi täytti jo 5-vuotta! Vähän tekisi edelleen mieli koota koko viime vuosi pakettiin, vaikkapa kuukausi kerrallaan. Mutta en ole varma, että kiinnostaako se ketään muuta kun itseäni, hahah.

Kokosin nyt kuitenkin muutaman aihe-alueen alle joitakin ylivoimaisesti suosituimpia postauksia ja joukkoon omia suosikkejani. Tässä näin, olkaapa hyvä:

KOTI / ASUMINEN / SISUSTUS

Asunto vai sijainti?
Hyvästit vanhalle kodille
2h+keittiö 75m2
Lundia astiakaappina
Meidän koti – olkkari
Mummolassa
Meidän koti – keittiö
Iittalan syksy kotonamme

LAPSET / PERHE-ELÄMÄ / VANHEMMUUS

5/5 Päivää
Tuo poika
Kun seinät ei enää kaadu päälle
Itkuhan siinä melkein tuli
Eihän oo pakko jos ei jaksa
Kesäpäivä laatikkopyörän kyydissä
Kuusivuotiaana
Nelivuotiaana
Onko oikein mainostaa lapsille?

MINÄ / AJATUKSIA

Miten mä enää osaan?
Olen taas vähän miettinyt
Pieni muistutus: Olet ihana!
Oikeesti mä en jaksa
Pieniä juttuja
Avoimesta bloggaamisesta
29-vuotiaana
Joka päivä ei voi olla hyvä päivä

RUOKA / RESEPTIT

Super chia-tuorepuuro
Terveysjäätelö
Kesäruokaa
Lattea saatana
Juhannuksen paras perunasalaatti
Paluu kotiäitivuosiin
Pinaatti-feta pannukakku
Herneet rokkaa

VAATTEET / MUOTI

Pöllö satumetsässä
Mammatyyleissä
Läskitakki
Kukkaispoika
Pienet papuni
Jätskit rinnuksilla ei paljoa haittaa
Flow tyylit
Kansikuvatyttönä
Värillä ei ole väliä, kunhan se on musta

MEIKKI JA HIUKSET

Meikkipussilla
Näin laitan hiukseni
Meikittömät kasvot
Kesän hiustuotesuosikkeja
Luonnollinen kesämeikki

REISSUSSA

Ihana Thaimaa
Ensimmäisenä Espanja-päivänä
Matkan varrella
Seikkailu vuorilla
Lomalla ilman lapsia
Tallinnan parhaat shoppailuvinkit

ELÄIMET / LEMMIKIT

Hoitokoira Zlatan
Oli siinä eläintenrakastajat taas aika onnessaan
Tietsu ja Lucas
Elämästä puuttuu jotain
Koiranpentuja katsomassa
Saanko esitellä: Paola
Mun jengi
Mä ja mun koira

HASSUT JUTUT

Aprillia, syö silliä
Löllöjä tissejä ja pitkiä mahoja
It’s a little bit funny
Kuvittele
Kesän ekat festarit
Totuus äidistä by Kaapo
Totuus äidistä by Elvis
H2Ö
Kesän hauskimmat festarit

Onko teillä omia suosikkeija?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ROKULIPÄIVÄ

23/11/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmät eivät aukea, väsyneenä viikonlopusta, flussaisessa olossa, kaikki köhivät, kukaan ei halua lämpimän peiton alta pois, viimeinen lapsiviikon päivä ja putkimieskin on myöhässä. Eihän siinä auta kun laittaa päiväkotiin ja eskariin viestit että pojat pitävät maanantain vapaapäivänä.

Leikittiin, ulkoiltiin, syötiin ja hyvin ja nukuttiin kaikki yhdessä päikkärit. Aika ihana rokulipäivä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

3870 ASKELTA

5/11/2015

Scholl & Indiedays yhteistyöscholldinnerdetour 10scholldinnerdetour 2scholldinnerdetour 8scholldinnerdetour 1scholldinnerdetour 9scholldinnerdetour 3scholldinnerdetour 11scholldinnerdetour 14scholldinnerdetour 15scholldinnerdetour 16scholldinnerdetour 4scholldinnerdetour 20scholldinnerdetour 19hello darlingscholldinnerdetour 18scholldinnerdetour 12scholldinnerdetour 6scholldinnerdetour 22scholldinnerdetour 21scholldinnerdetour 23scholldinnerdetour 24scholldinnerdetour 26scholldinnerdetour 25scholldinnerdetour 5

Eilen oli taas hauskin ilta sitten naismuistiin. Sellaiset jutut, kun ei oikeastaan tiedä juurikaan mitä tuleman pitää, ovat aina niitä parhaimpia. Eikö vaan? Scholl kutsui muutaman bloggaajan ystävineen nimittäin viettämään iltaa ympäri Helsinkiä. Meille oli luvassa erilaisia rasteja yllätyksineen ja niitä lähdimme sitten porukalla suorittamaan. Ihan aluksi meistä jokainen askarteli omiin kenkiimme sopiviksi uudet Scoll GelActiv Everyday pohjalliset, jotta rasilta toinen kulkeminen sujuisi mahdollisimman mukavasti. Pohjalliset tekivät omista ihan tavallisista tennareistani ihan supermukavat, sillä pohjallisten kaksi erityyppistä geelipintaa vaimentavat pienimmätkin iskut ja tärähdykset. Jalat eivät tuntuneet yhtään väsyneiltä rastien jälkeen, vaikka reilun 3870 askeleen voisi kuvitella toisin.

Ihan aluksi nimittäin kävimme ottamassa alkudrinkit A21 coctail loungessa, sen jälkeen kipaisimme alkupaloille mainioon The Cockiin. Alkuruoan jälkeen törmäsimme Kasarmintorilla hahmoon nimeltä Rööperin Roope, joka piti sellaisen turistikierroksen ympäri punavuorta, että myös Tena olisi tässä vaiheessa ollut oiva yhteistyökumppani. Pääruoan nautimme intiimissä Hello Darlingissa, jonka jälkeen seuraamme liittyi myös mies ja kitara. Ihan vaatimaimattomasti kuljimme letkassa keskiviikkoiltana pitkin Helsingin katuja, laulaen kävelyyn ja kenkiin liittyviä biisejä. Mitä muuten on yllätävän paljon. Laulutuokio huipentui Ruttopustossa kuorossa vedettyyn Tinakenkätyttöön. Tästä kipaisimme vielä Kiilaan jälkkäreille. Tähän mennessä askeleita oli kertynyt 3870. Oma iltani ei tosin päättynyt vielä tähän, kipinkapin vielä kotiin ja koiran kanssa lenkille. Eikä tuntunut missään.

Illan aikana juteltiin (ja naurettiin) paljon, joten jutunaiheet vaihtuivat jatkuvasti lennossa. Kantavana teemana oli kuitenkin hyvinvointi, josta jutunjuurta riitti. Palaan ehdottomasti vielä tarkemmin tähän ja minkälaisia pointteja illan aikana aiheesta tuli esiin. Videon muodossa nimittäin…;-D

Miltäs tällainen suunnistus ja rastien suorittaminen kuulostaa? Ajateltiin että tästähän voisi kaveriporukalla tehdä ihan tavan, niin hauskaa oli. Noita pohjallisia kun en muutenkaan aijo tämän jälkeen ottaa ikinä pois, lähden mielelläni suunnistamaan vaikka joka viikko. Lisää illan fiiliksiä voitte käydä kurkkimassa Emilian, Marian ja Sannin blogeista sekä instagramista #scholldinnerdetour.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MITÄS MULLE

4/11/2015

Processed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 4 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 4 presetProcessed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with f2 preset

Aina kun pysähdyn miettimään, että mitä mulle kuuluu, havahdun siihen miten kauhean nopeasti aika kuluu. Eletään jo marraskuuta ja vuosi alkaa lähentyä loppuaan. Juurihan se vaihtui! Loppuvuoden odotetuin tapahtuma, Joulu, piristää mieltä. Vaikka olenkin jouluihminen, olen kuitenkin vastustanut aina joulun hehkuttamista ennen joulukuuta. Eilen kuitenkin löysin itseni jo hypistelemässä jouluvaloja ja uusia piparkakkumuotteja. Tulossa on ensimmäinen joulu, jonka vietämme kotona. Aina muuten olemme olleet joku reissussa tai vuokranneet mökin tai olleet mummolassa. Tänä vuonna en halua lähteä minnekkään. Ellei sitten uusi Thaimaan-matka yhtäkkiä putkahtaisi sähköpostiin… 😀

Rakkausrintamalla on tapahtunut sekavia asioita. Tinderiä on poisteltu ja ladattu taas takaisin. Yli vuoden kestänyt odotus erästä suhdetta kohtaan on myös päättynyt. Juuri kun olin aikeissa kertoa että täällä minä vielä odotan ja rakastan häntä, sain tietää että hänellä on jo uusi. Olisihan se ollut kiva kuulla se häneltä itseltään, mutta voinpahan sanoa tähän väliin taas sen mitä aina sanon. Vitun jätkät. Pareja itkuja lukuunottamatta olen ottanut jutun ihan hyvin. On tosin aika surullista, että koska pettymyksiä on ollut tässä niin paljon, etteivät ne enää edes oikein tunnu miltään. Vielä vuosi sitten olisin varmasti itkenyt peiton alla ainakin kaksi viikkoa putkeen tätä. Mutta ehkä minäkin pääsen nyt vihdoin jatkamaan tästä sitten omaa elämääni.

Olen muuten myös keksinyt rakkauden teorian. Tai sen on varmasti kekisnyt joku muu jo oikeasti aiemminkin, onhan aiheesta tehty Ashton Kutcherin tähdittämä leffakin, mutta kuitenkin. Uskon nyt vahvasti siihen, että rakkaus elämääni ei tupsahda hakemalla mistään Tindereistä ja ala heti inohimoisena loppuelämän rakkaustarinana, vaan joku hassu päivä vastaan astelee joku vanha tuttu. Joku johon olen törmäillyt vuosien mittaan, mutta silloin aika ei ole ollut vain oikea. Teoriaani tukee monen monta tapausta, niin ystävien kun omastakin elämästäni.

Koiran kanssa menee kokoajan paremmin. On tosi hyviä päiviä ja sitten vähän niitä kakkaisempia (kirjaimellisesti). Paola on todella fiksu koira, hän tietää miten minut saa heltymään, mutta tietää tasan myös mistä naruista vedellä, jotta hän minut raivon partaalle. Edelleen tuntuu pahalta se fakta, ettei hänestä voi koskaan tulla läheskään niin rakas tai tärkeä kun omat lapset. Mutta muuten puppy blues alkaa olla takanapäin. Nautin suunnattomasti jokapäiväisistä lenkeistämme. Paolla on myös jo uusi bestis, viisikuinen Taika-koira. Aika hauskaa, että ollaan tutustuttu sitä kautta, että Taika on Kaapon eskaribestiksen perheestä. Ollaankin ulkoiltu niin porukalla kun myös kaksin mammojen ja koirien kesken. Ja muutenkin koiran kautta todellakin saa uusia kavereita. Koko sinä aikana, kun ollaan tässä uudessa talossa asuttu, en ole tutustunut näin moneen naapuriin kun nyt tämän kuukauden aikana.

Lapset taas ovat olleet nyt jo yli viikon isällään. Koska isän luona on putkiremppa päällä ja evakkokoti on vähän kauempana nyt, oli tämä kätevämpää näin. Viikko on mennyt tosi nopeasti, mutta silti kaipaan jo lapsia ihan kauheasti kotiin. Sitä kuvittelee aina, että ehtii tehdä ihan kauheasti kaikenlaista kun lapset ovat poissa. Järjestää vintin, laittaa kirppiskamat myyntiin ja maalata kauan odotaneen seinän. Nämä kaikki ovat edelleen tekemättä, mutta Sons Of Anarchyssä olen tosin jo vikassa tuotantokaudessa.

Päällä on myös jonkinasteinen some-ähky. Kun muut snäppäävät koko elämänsä kaikelle kansalle, itse saatanat unohtaa puhelimen olemassaolon moneksi tunniksi. Olen huomannut myös että esimerkisi instan käyttäminen ja ylipäätään kaiken somen räplääminen on vähentynyt. Jotenkin siitä on silti vähän ahdistunut olo. Olen myös miettinyt blogin tulevaisuutta. Tuntuu että tämä junnaa nyt paikallaan, enkä tunne olevani kovinkaan inspiroiva. Mutta toisaalta, nyt on vain tällainen tasaisen arjen kausi, niin eipä sitä mitään hirveää ilotulitustakaan blogiin silloin ole antaa. Pitää vain itse koittaa olla stressaamatta, kuvailla vaan paljon (tätä likaista pimeää kotia ja harmaata luontoa) ja ottaa iististi. Niin se oma inspiraatiokin sitten taas löytyy. Hullua muuten myös se, että blogi täyttää kahden kuukauden päästä jo 5-vuotta!

Havahduin hiljattain myös siihen, että olen ollut myös reilun kuukauden täysin kasvissyöjä. Se on tapahtunut oikeastaan ihan vahingossa. Olen jo pidemmän aikaa syönyt todella kasvispainotteisesti, mutta lapsille sitten taas on niin paljon helpompaa keksiä liharuokia. Hyvin ovat pelkät kasvispöperötkin maistuneet ja kiva miten omat lapsetkin ovat jo tuon ikäisinä valveutuneita siitä. että miksi kasvissyönti on parempi. Eräs ilta ruokapöydässä tosin itkettiin, kun linssikeiton chilit olivatkin ihan supertulisia.

Eipä mulle siis tämän ihmeempää. Niin paitsi että eksyin tänä aamuna metsään! Siis miten uskomattoman huono suuntavaisto voi olla. Oltiin Paon kanssa vähän pidemmällä lenkillä keskuspuistossa ja teiden sijasta kujettiin metsäpolkuja ja rämeikköjä pitkin. Jossain vaiheessa en tullutkaan sille tielle mille luulin ja lähdinkin vahingossa kulkemaan aivan väärään suuntaan. Umpimetsää tietysti. Ketään ihmisiä ei näkynyt missään, puhelmesta oli akku lopussa ja alkoi tulla vähän creepy-olo. Pikkuhiljaa aloin kuulla että jossain kauempana on isompi tie ja lähdin suunnistamaan sinne. Olin kävellyt monta kilsaa ihan täysin väärään suuntaan. Vähän kyllä nauratti kun mietin hyppääväni ratikkaan, etten enää vain eksyisi kotimatkalla. Ensi kerralla otan kompassin mukaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.