5 PÄIVÄÄ / 5 PÄIVÄÄ

26/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saan tasaisin väliajoin blogiin kysymyksiä lasten isästä ja huoltajuusasioistamme. Olen niistä aina välillä kertonut, mutta koska aihe koskettaa muitankin henkilöitä kun vain minua, en ihan hirveästi näistä huutele. Vaikka eihän tässä mitään salailtavaakaan ole. Yksi syy minkä takia kuitenkin haluan olla tästä asiasta avoin, on se että olen saanut paljon kiitosta, kun olen näistä kertonut. Niin moni kun teistä lukijoista on samassa tilanteessa tai saa meidän ratkaisuistamme ehkä suuntaa tai vertaistukea niihin omiin kuvioihinsa.

Ainakin vähän pidempiaikaiset lukijat tietävät lastenhuoltajuushommasta sen verran, että erosimme tosiaan lasten isän kanssa reilu pari vuotta sitten, lapset asuvat pääasiallisesti luonani, mutta toinen koti heillä on myös isänsä luona. Jonka kanssa meillä on yhteishuoltajuus. Emme ole ikinä käyneet missään lastenvalvoljalla tai minkään muun viranomaistahon luona asiaa sopimassa, vaan hyvässä hengessä saimme heti aikaan ratkaisun joka oli meille molemmille hyvä. Tätä toki edesauttoi se, että erosimme hyvinä ystävinä, eroon ei liittynyt draamaa, muita osapuolia tai riitoja. Ja että olemme edelleenkin ystäviä ja lähes päivittäin tekemisissä.

Muutaman vuoden meillä siis meni homma niin, että pojat olivat jomman kumman luona menojemme mukaan. Tämä toimi, sillä molempien työ, harrastukset ja elämä ylipäätään oli melko epäsäännöllistä. Pojat olivat isänsä luona keskimäärin 2-4 yötä viikossa, välillä yö-pari kerrallaan tai kaikki yöt putkeen. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta homma toimi kaikkien puolesta hyvin.

Kuitenkin nyt poikien kasvaessa, päiväkodin sekä meidän opiskelujemme myötä alkoi tuntumaan, että myös tätä hoitojärjestelyä pitäisi muuttaa säännöllisemmäksi. Isä ehdotti viikko-viikko systeemiä, itse en kuitenkaan ollut vielä valmis ihan siihen, joten päädyimme kompromissiin 5 päivää / 5 päivää.

Yksi syy minkä takia en halunnut vielä lähteä viikko-viikkon on ikävä. Pelkään että minulle tulee kauhea ikävä, lapsille tulee ikävä, että ollessaan toisella vanhemmallaan he aina ikävöisivät sitä toista. Viikko on oikeasti pitkä aika. Pelkään myös sitä, että viikko yksin koko rumban pyörittämistä kävisi liian raskaaksi. Viimeisinä päivinä sitä olisi vain väsynyt ja kiukkuinen, samaan aikaan kun toinen vanhempi olisi yksinäinen ja kaipaisi jo lapsia luokseen.

Viisi päivääkin on pitkä aika. Ainakin minulle. Olin juuri viisi kokonaista vuorokautta ilman lapsia. Näin heistä unta, ikävöin, mietin heitä, hippailin iltaisin kuin he olisivat nukkumassa. Hulluinta oli nähdä vilaus tutusta piposta ikkunasta. Siitä kun näkee päiväkodin pihalle.

Tänään pojat palasivat kotiin. Tänne toiseen kotiin. Ihan muina miehinä, kuten aina. Kiitän joka päivä sitä, miten hyvin nuo kaksi ovat tämän kahden kodin välillä asumisen ottaneet. Se on heille normaalia. Äitinä sitä taas potee syyllisyyttä asiasta. Tuntuu että on huono-äiti, kun ei ole lastensa kanssa päivittäin. Vaikka oikeasti tiedän olevani hyvä-äiti, sillä en vaadi lapsia itselleni, vaan annan heidän yhtälailla elää isänsä kanssa, jota he yhtälailla tarvitsevat ja joka on yhtä tärkeä. Mutta tällaista syyllistymistähän tämä äitiys useasti on. Sen verran kuitenkin helpotin tuskaani, että ilmoitin päiväkotiin poikien olevan vapaalla huomenna ja vielä maanantaina.

Ikävöinnistä huolimatta tämä viisi ja viisi päivää tuntuu tosi hyvältä ratkaisulta. Viiden päivän oman ajan jälkeen sitä on niin täynnä taas energiaa, akut ovat latautuneet, pinnat löystyneet ja sitä vaan tuntee olevansa niin seesteisempi. Lasten kanssa jaksaa ja haluaa touhuta paremmin, olla oikeasti läsnä. Kaikki me vain tankkaamme toistemme läheisyyttä, istutaan sylikkäin, leikitään, luetaan, jutellaan, askarrellaan, tehdään ruokaa. Ollaan täysillä yhdessä se aika kun ollaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

6 Responses to “5 PÄIVÄÄ / 5 PÄIVÄÄ”

  1. Avatar Lillipantteri sanoo:

    Tämä postaus tuli nyt niin oikeaan aikaan! Meillä eletään juuri eron aikaa, ilman draamaa, ystävinä. Lapsetkin lähes saman ikäisiä sun lasten kanssa :) Itse en nyt alkuun kykene tuohon 5/5 päivän systeemiin, mutta isä on kuitenkin lasten elämässä läsnä ja asuu lähellä, kyläilee meillä ja lapset hänellä myös ”mun vuorolla”.

    Muistan miten sä oot puhunut erosta ja sen vaikutuksista täällä blogissa, ja nyt käyn itse läpi samoja mietteitä. Mä kyllä pärjään, mutta pärjääkö lapset? :'(

  2. Avatar Perhoneito sanoo:

    Juuri niin, olet hyvä äiti, kun et itsekkäästi omi lapsia vaan arvostat myös heidän tarvetta isäänsä. Ihan varmasti teidän järjestely tuo aikuisille ikävää, mutta uskon lapsienne hyötyvän. Ihanaa, että jotkut pystyvät ja haluavat jakaa vastuun tasapuolisesti!

  3. Kiva kuulla, että järjestelyt toimii! Se helpottaa varmasti kummasti arkea.

    Voi että musta ois ihanaa, että ees kerran parissa kuussa olisi oma viikonloppu. Mutta tuollaiset haaveet totaaliyh:lla jää vain haaveiksi!!

    Onneksi on ystävät <3

  4. Avatar Anette sanoo:

    Sama tilanne meillä. Hain sun blogista oikeestaan vertaistukea meidän eroon. Mietin sillon voiko ystävänä vaan erota? Tai siis onko se syy eroomiseen. 4kk erossa ja hyvin pyyhkii. On niin helpottunut olo!

    Meillä on poika aamut mulla ja isällään illat. Vielä noin pienelle aika sopiva.. Vkl menee sopimusten mukaan. Kuitenkaan ei olla lastenvalvojalla käyty vielä.

    Kiitos että jaat näitä juttuja!

  5. Avatar Sirpa sanoo:

    Me erottiin noin 6v.sitten ja alkujaan asuttiin lähekkäin ja tyttö oli aika tasaisin väliajoin molemmilla. Jossain vaiheessa alkoi vaan tuntumaan, että elämä on yhtä ramppaamista niin lapselle kuin itselleenkin ja sattumien kautta siirryttiin viikko/viikko käytäntöön. Tää onkin toiminut tosi hyvin kolmisen vuotta! Me ei tosiaan olla erottu ystävinä ja välit ei maailman parhaat oo, siitäkin huolimatta ollaan saatu lapsen elämä hyvin uomiinsa eikä ole stressannu erosta tms. Viikko on pitkä aika, mutta hoidossa tulee käytyä moikkaamassa eikä tyttö oo onneks ollu tästäkään moksiskaan – vanhemmille teki alkujaan aika paljon enemän tiukkaa olla viikko erossa..