ÄITIENPÄIVÄ KUVINA

11/05/2021

Olipa ihanan rauhallisen lempeä ja rakkaudentäyteinen Äitienpäivä viime sunnuntaina. Kuten mielestäni aina, myös tänä Äitienpäivänä paistoi aurinko. Vasta nyt tajusin, miten myöhässä kevät tänä vuonna onkaan. Edellisvuosina ollaan usein pärjätty kevyimmillä vaatteilla ja naapuruston kirsikkapuutkin ovat kukkineet jo täysillä.

Äitienpäivä-aamuna sain kauan haaveilemani aamiaisen sänkyyn, siinä on jotain ihan eritysen ylellistä hörppiä maitokahvia peiton alla ennen kun silmät ovat kunnolla viedä edes auenneet. Varsinkin kun normaalisti juon kahvin mustana ja panttaan vaahdotettu kauramaitoa vain tarkkaan valittuihin erikoistilanteisiin. Ja muutenkin, muiden valmistama aamiainen maistuu aina jotekin ihan eritysen hyvältä.

Lahjaksi sain suuuren ja muhkean pehmeän paketin, nimittäin salaa haaveilemani uuden peiton ja tyynyn – en siis ilmeisesti ollutkaan niin kovin salaa niistä haaveillut (tää peitto on ihan p****ska, olen saattanut ehkä joskus yöllä klönttimäisen peiton kanssa painiessa tuhahtaa).

Aamupäivällä pyöräiltiin hautausmaalle ja iltapäivällä juotiin skumppaa ja syötiin leivoksia ja parsapiirakkaa pihalla.


HUHTIKUUSSA

2/05/2021

– Kävin ottamassa rispisen kestotaivutuksen, vaikka olen jo kolme kertaa sen ottamisen jälkeen todennut, ettei se kannata – ja niin kävi taas
– Taapero kiipesi ekaa puuhun ja ajoi ekat metrit itse polkupyörällä
– Ekat ulkojätskit, ulkotanssit ja paljaat nilkat
– Luonto alkoi vihertää
– Hävitin kestokahvimukini ja löysin sen keskeltä Manskua
– Jaksoin talven jäljiltä ajaa pyörällä taapero kyydissä yhden inhokkoylämäen
– Tuttikeiju vei tutit ja toi uudet nukenrattaat (vanhat rikki)
– Kävin piiiitkästä aikaa ravintolassa syömässä
– Mitin ihan liian monta kertaa, että onko tyhmää että mulla on kaikissa kuvissa aina toi sama vihreä takki
– Kävin keskustassa hoitamassa työjuttua ja sovitin samalla yhtä miettimääni takkia, tulin kotiin uuden kukkamaljakon kanssa
– Löysin paljon lisää (ainakin viis!) harmaita hiuksia
– Ihmettelin, miten katukuvassa voi näkyä niin paljon ala-asteikäisiä lapsia ajelemassa sähköskuuteilla (miten ja millä rahalla)
– Kerroin instassa, etten ole pitkään aikaan pystynyt nukkumaan päikkäreitä ja pian sen jälkeen nukuin ainakin kolmet
– Heräsin lähes joka aamu 7-7:30 välissä itsekseen virkeänä (no, virkeänä en ehkä aina)
– Googlailiin taas niitä pimennysverhoja, kuten joka ikinen kevät
– Katsoin Yle-Areenasta Exit -sarjan
– Lyötiin lukkoon yksi kesälomareissu
– Sain älykellon ja tunsin oloni heti tosi sporttiseksi
– Haettiin taaperolle syksyksi päiväkotipaikkaa
– Suunnittelin koko kuukauden vastaavani ihan just opinto-ohjaajani sähköpostiin
– Kaivettiin kevättakit esille ja laitettiin talvitakit pois
– Sain paljon pisamia
– Haaveilin kivasta pienestä huivista, mutta päädyin aina lainaamaan lasten huiveja tai kauluria
– Otin näköjään aika monta peiliselfietä


MAANATAI-MOIKAT
& VIIME VIIKON KUULUMISIA

19/04/2021

Eli moi siis vaan!

Viime viikko vierähti taas sellaisella rytinällä, että tätä vauhtia ylihuomenna on varmaan joulu. Meillä oli hauska viikko, kaikki kahta kotia asuttavat lapsukaisemme olivat täällä samaan aikaan, eikä siksi tekeminenkään loppunut. Ja niinhän se taitaa mennä, että kun on kivaa, niin aika myös menee nopeaan.

Kivaan eloon vaikuttaa ehdottomasti sää. Aurinko lämmitti ihanasti, vaatteet vähenivät, talvikengät pakattiin lopullisesti pois ja päästiin korkkaamaan myös sekä parveke -että ulkojäätelökausi. Tarkkasilmäisivät voivat kenkäkuvasta bongata myös sen, että kyllä, paljaat vitivalkoiset nilkatkin siellä vilkkuvat!

Koko viikko alkoi muuten aika ihanasti, olin jouduin tekemään töitä edellisenä yönä lähes kolmeen asti. Aamulla en kuitenkaan saanut nukutuksi kovin myöhään, joten palkitsin itseni uutterasta puuratamisesta lähikahvilamme kolmen espressoshotin kauralatella, punajuurihummusleivällä sekä smoothiella auringossa äänikirjaa kuunnellen. Ja sitten nukuin päikkärit. Jos viikko alkaa noin, ei siitä toden totta voi tulla huono.

Valoisat aamut tekivät itseasiassa tehtävänsä jokainen päivä, oli miltei mahdotonta nukkua kahdeksaa pidempään, useimmiten heräsin jo seiskalta, reilusti ennen taaperoa. Siitäkin tulee jännästi olo, että on vähän parempi ihminen, kun ei torku liian myöhään, hah! Monena aamuna tosin jäin silti sänkyyn vain makoilemaan ja kuulostelemaan kouluun lähtevien lapsien hiljaisia ääniä. On hellyyttävää, miten hiljaa he täällä aamuisin hipsivätkään, kun yrittävät olla herättämättä ketään. Iltapäivällä otetaan sekin kyllä korkojen kera takaisin.

Viikkoon mahtui myös miniretkiä milloin metsään, leikkipuistoon, liikennepuistoon tai hevosia katsomaan. Pyörästä puhkesi myös kumi, mutten antanut sen haitata pyöreretkeä, vaan talutin. Koska siitä tulikin vähän pidempi reissu, tilattiin mäkkäristä ruokaa suoraan puistoon. Lapset olivat aivan onnessaan.

Tällä viikolla ollaankin sitten vain meidän pienen perheen kesken kolmistaan. Huomaan, että tähän ihan erilaiseen arkeen on vielä vähän vaikea laskeutua. Unohdan kokoajan, ettei täällä nyt olekaan muita, kohta ei ovi kolalda ja joku tule koulusta – paitsi HETI kun kirjoitin tämän, tuli posti ja säikähdin ihan kamalasti, hahaha!