AVOIMESTA BLOGGAAMISESTA

5/08/2015

imageOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aiemmassa kysymyspostauksessa, jossa siis annoin luvan kysellä minulta mitä vaan, sain kysymyksen joka pisti miettimään. Tai ainakin kysymys pyöri päässäni monta päivää. Voi olla, että tähän saattoi vaikuttaa myös samaan aikaan vauvapalstalla kaverini vinkkaama ketju, jossa minua syytettiin lapsipornon levittääjäksi… Noh, ne jutut jätän ihan omaan arvoonsa, mutta ehdottomasti tämä sai minut miettimään etenkin blogin jatkoa ja linjaa tulevaisuudessa. Ja se kysymys meni näin:

Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi olet päätynyt kertomaan itsestäsi ja lapsistasi niin paljon blogissa. Kasvot, nimet, kotiosoite, päiväkoti, reissut, jnejne – kaikki on julkista. Monet asiantuntijat niin viestinnän kuin lasten kehityksen ja turvallisuuden aloilta varoittelevat koko elämän tuomisesta nettiin. Mitä ajattelet tästä? Varmaankin olet pohtinut asiaa paljon – miten olet päätynyt näinkin avoimelle linjalle?

Kun blogin 4,5 vuotta sitten aloitin, oli alun perin selvää että kirjoittaisin sitä julkisesti ja sen verran avoimesti kun se hyvältä tuntuu. Joku sanoi joskus, että mieti voisitko kirjoittaa saman Hesarin etusivulle, ja tätä perjaatetta olenkin noudattanut. Luin itse aloittamiseni aikaan hyvin vähän blogeja, tai oikeastaan en ollenkaan. Mutta niistä mihin olin joskus törmännyt, huomasin sellaisen, että tykkäsin eniten niistä blogeista jossa kirjoittaja kirjoittaa itsestään ja perheestään omalla nimellään ja naamallaan. Ja kun blogeja aloin seuraamaan, tämä tunne vahvistui entisestään.

Kerron aina sen verran kun tuntuu. Koska postaan lähinnä postitiivisia asioita, siinä karsiutuu jo iso osa elämääni pois. Vaikka olen hyvin avoin ja rehellinen blogissani, on tämä oikeasti vain pintaraapaisu elämääni. Moni pitkään blogiani lukenut saattaa kokea että tuntisi minut, ja se on varmasti aivan totta – mutta minussa on paljon muutakin. Kuten myös lapsissani.

Kaapo on ollut vuoden ikäinen, kun blogin aloitin. Elvis elänyt koko ikänsä sen kanssa. Nyt kun pojat ovat isompia, he ymmärtävät myös jo melko hyvin, että mitä tämä bloggaaminen on. Välillä he saattavt pyytää että Äiti, ota musta kuva ja laita se koko maailmalle – tai toisinpäin. Lapset saavat siis vaikuttaa siihen mitä kuvia heistä postaan ja mitä kirjoitan. Blogin alkuajoista saakka olen myös miettinyt, etten postaisi heistä mitään ”noloja” juttuja tai kuvia. Mutta tässä kohta jakaa varmasti myös mielipiteitä. Minusta nimittäin räkänokkaiset tai potta -ja vaippakuvat ovat noloja, samoin kun neuvola postaukset jossa kerrotaan että Pekan kivekset olivat nyt laskeutuneet. Sitten taas postaus joissa saattaa vilahtaa paljasta lapsen peppua mökkirannassa tai jossa kerrotaan lapsen luonteesta ja tulevaisuuden haaveista eivät ole yhtään noloja – vaikka minulle on sanottu että on, haitallisia jopa.

Usein nämä kritisoijat perustelevat paheksuntaan sillä, että lasta saatetaan kiusata sitten koulussa. Itse näen tässä suurimpana ongelmana kuitenkin sen itse kiusaamisen, joka on meidän vanhempien vastuulla kitkeä pois ja näyttää hyvää esimerkkiä. Ketään ei saa kiustata, oli sitten ärrävika, vääränlaiset kengät tai blogijulkkis. Muistan, että lapsena mekin katselimme kavereiden kanssa toistemme vauva-albumeita, toimme niitä jopa kouluun. Ei me toisiamme kiusattu ikinä niistä, päinvastoin! Maailma on muuttunut, ja some on suurena osana sitä. Nykyään kymmenvuotiaillakin on enemmän instagram seuraajia kun minulla, joten mitä sitten? Enemmän minusta tuntuu että me aikuiset emme ihan vielä ymmärrä kuinka luonnollista tämä kaikki on lapsillemme, ja loppujen lopuksi me olemme niitä, jotka kiusaamme toisiamme noloista selfieistä tai liian tiheästä facebook päivittämisestä.

Kysyjä myös kysyi, että miksi nimemme, kotiosoiteemme, päiväkoti, reissut, jnejne ovat julksia. Ensinnäkin tästä litaniasta vain nimemme ja reissumme ovat julkisia. Toimelias salapoliisi ehkä saisi selville talon jossa asumme, ja sillä tiedolla ei vielä paljoa mitään tekisi. Ja miksi sitten kerron blogissa reissustamme? No, ensinnäkin kuukauden matkaa Espanjaan olisi vähän vaikea salailla, mutta ennenkaikkea koska haluan kertoa niistä. En minä kuitenkaan hölmö ole, kotonamme on matkojemma ajan aina talovahti. Omalla nimellä kirjottamisen jo aika hyvin avasin tuossa postauksen alussa. Blogin alkuvaiheessa en kuitenkaan paljastanut sukunimeäni. Mutta kun blogi kasvoi ja minusta tehtiin mm haastetteluja lehtiin tai myin kuviani eteenpäin, halusin ilmoittaa senkin. En myöskään näe mitään haittaa nimeni kertomisessa. Kyllähän suurin osa muukin julkisessa ammatissa työskentevä tekee siitä juurikin omalla, koko nimellään. Näin ollen myös saan minulle tai pojille kuuluvat krediit töistämme tai vaikkapa lehtijutuista. Lisäksi oikeusturvamme on myös parempi, vaikkapa mahdollisissa kunnianloukkausasioissa. Itseasiassa minusta tuntuisi tosi oudolta kirjoittaa nimimerkillä tai blogia varten keksityllä nimellä. Se ei tuntuisi aidolta.

Se, että muutama ihminen on esittänyt, että lasten elämästä julkisesti kertominen tai heidän ”nettiminänsä” rakentaminen olisi haitallista, ei vielä ihan vakuuta minua siitä, että olisin nyt tekemässä jotain haitallista ja kauheaa. Me vanhemmat taidamme olla vain enemmän hysteerisiä asiasta, nuorille tämä on arkipäivää. Kun lapseni menee kouluun, suurimman osan luokkalaisten syntymästä ja ensiaskeleista ollaan kerrottu aikoinaan somessa, ei se ole mikään juttu. Kyllä näillä lapsilla on ihan yhtä suuri mahdollisuus sitten rakentaa se oma netti-identitteettinsä kun sen aika tulee. Vahvasti uskon, että lapseni saavat tästä blogijulkisuudesta ihan yhtä paljon traumoja kun minä sain aikoinani siitä, kun äitini puki minut lapsena porkkanahousuihin kun lähdimme kaupungille (rakastan muuten nykyään niitä housuja!).

Etenkin tästä lasten someroolista voisin pauhata vaikka kuinka pitkään. Tiedän silti, että aina on joku joka on eri mieltä kanssani. Joten tämän perustelu saa omalta osaltani, ainakin nyt, riittää. Teen siis jatkossakin niin, mikä hyvältä tuntuu. Blogini elää jatkuvasti ja muokkautuu siinä missä mekin ihmisinä. En siis millään nää avoimesti kirjoittamista huonona asiana. Itseasiassa bloggaaminen on ollut yksi parasta asoista mihin olen ikinä ryhtynyt. Rehellisesti kirjoittaminen omalla naamallaan on opettanut paljon myös itsestäni, saanut pohtimaan ja kyseenalaistamaan asioita. Voisi sanoa, että olen löytänyt todellisen minäni kirjoittamisen ansiosta. Eli aika hieno juttu.

Kiitos vielä Ellille kysymyksestä, mielenkiintoinen aihe! Ja miten jutut kuvat sitten liittyvät aiheeseen? No just täydellisesti, aitoja räpsyjä sieltä täältä. Niin ja hei, uusi somekanava elemämme seuraamiseeseen – nimittäin Snapchat. Löydyn sieltä minttummm nimellä :-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

23 Responses to “AVOIMESTA BLOGGAAMISESTA”

  1. Avatar Maisa sanoo:

    Luen mielelläni blogiasi, koska pidän rehellistä ja elämänmakuisesta tyylistäsi kirjoittaa. Olet valinnut avoimen tavan kuvata perhe-elämäänne, eli mm. lapset ovat selvästi tunnettavissa kuvista. Ja se on sinun päätöksesi, sinun lapsesi. Hyvä niin.

    Mutta ymmärrän myös erittäin hyvin sen ajatuksen, että vanhemmat eivät julkaise lapsistaan kuvia netissä. Eli eivät päätä lastensa puolesta ko. asiaa. Vaan antavat lastensa itse sitten ajallaan tehdä sen.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Jep juuri näin, en minäkään kritisoi niitä vanhempia jotka eivät elämäänsä tai lastensa kuvia jaa :-)

  2. Avatar ahaa sanoo:

    Kuvat, jotka olet teidän kotitalosta julkaissut, kertovat jo aika monelle pk-seutulaiselle ilman mitään salapoliisityötä, missä talossa asutte. Kun lisäksi tietää nimesi, ei vaadi ihan kauheasti vaivaa selvittää, missä asunnossa siellä (lisäksi osa kuvistasi antaa vinkkiä myös siihen). Olet kertonut, että ikkunastanne näkee päiväkodin pihalle. Siinä selvisi päiväkotikin samalla.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hmm, no rohkenen olla silti vähän eri mieltä. Ihan noin iisiä ei kaikille tuo salapoliisihomma ole, eikä kuvistani kyllä saa mitenkään tietää missä kohdassa taloa asutaan. Mutta ennenkaikkea, uskon että kovinkaan montaa ei asia loppupeleissä kiinnosta. Minäkin tiedän monta ”julkkista”, missä asuvat tai missä lapset hoidossa. Mutta mitä ihmettä sillä tiedolla teen? En yhtään mitään. :-)

      • Anteeksi, jos maalailen mörköjä, mutta etkö pelkää lastesi turvallisuuden puolesta? Jos vaikka joku kieroutunut pedofiili tm. rikollinen alkaa seurata teidän elämää blogistasi ja joku kaunis päivä päättää tulla käymään…? Olen kuullut toiselta kuuluisalta perhebloggaajalta tällaisista kokemuksista.

        • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

          Tottakai pelkään. Pelkään että he jäävät auton alle, satuttavat itsensä riehuessaan, sairastuvat vakavasti yms todennäköisempää. Mutta emme me silti istu kotona varomassa, ettei vain mitään sattuisi. En sano ettei tuo skenario olisi mahdollista, mutta ei se kovin mahdollistakaan ole. Lapset eivät ikinä ole ilman aikuisen valvontaa, ja kotimme on hyvin suojattu – joten tämä ei tosiaan ole pahin pelkoni.

  3. Avatar Sanna sanoo:

    Hyvin sä vedät, jatka samaan malliin! :)

  4. Avatar Jenny sanoo:

    Sitä paitsi, kuinka moni kouluun menijä tai koululainen lukee perheblogia? Eiköhän lapsesi tulevat koulukaverit ole kuulleet heidän vanhemmiltaan että lapsesi esiintyy blogissasi

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      No niimpä, kotoa ja omilta vanhemmilta tuollaiset jutut tulevat :-)

  5. Avatar Aliisa sanoo:

    Moikka!
    Tää blogi on mun ihan suosikkiblogi nykyisin, sun rehellinen ja avoin tyyli erityisesti viehättää. Se on jokaisen oma päätös kuinka avoimesti asioistaan kertoo ja nykypäivänä kyllä ihmisten nimet, osoitteet yms saa jokatapauksessa aika helposti selville jos vähän alkaa kaivelemaan… Jatka samaan malliin! :)
    Mun on pakko vielä kertoa miten aloin seurata sun blogia, en ole ennen tänne kommentoinut… Sain kolme viikkoa sitten esikoiseni, pikkuisen pojan. Kun raskausaikana sain tietää vauvan sukupuolen, se tuli jotenkin pienenä shokkina, vaikken edes tyttöä toivonut, mutta olen itse kasvanut neljän tytön perheessä ja jostain syystä lähipiirissäkin on pelkkiä tyttövauvoja, joten poikien maailma tuntui täysin vieraalta. Ajattelin sitten alkaa virittäytyä poikien maailmaan ja valmistautua pojan tulemiseen ja etsin blogeja, joissa on pikkupoikia. Ja sun blogi kolahti heti kun tänne löysin, ihan joka tavalla! Ja ei vähiten siksi, että sun pojat on maailman suloisimpia, ja niin ihanan reippaan oloisia pikku-miehiä. Teidän touhuja on ihana seurata :) Alkushokki oli ja meni, nyt mun sylissä tuhisee suloinen pikku-prinssi, enkä voisi kuvitellakaan tähän mitään muuta kuin juuri poikalapsen.

    Kivaa loppukesää! :)

    • Avatar MR sanoo:

      Ihanaa lukea tämä sun kommentitisi ja ajatuksesi pojan saamisesta. Itselläni aivan sama tilanne ja tyttöperheessä eläneenä, tietoa piti vähän mutustella.
      En siis ole ainoa ja näinkin saa ajatella :)
      Kiitos kommentistasi:)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hei ihana kommentti, tosi ihana kuulla – hurjasti onnea ja ihania kesäpäiviä teille! :-)

  6. Avatar musi sanoo:

    Hyvin sanottu! Mua vituttaa aina vetominen koulukiusatuksi tulemisesta. Aaargh, siihen riittää pelkkä tukan väri tai mikä vaan. Ihmiset on lampaita jotka ei uskalla elää kiusaamisen pelossa. Pitäiskö kiusaajille antaa ihan kaikki?? Olla hiljaa,näyttää kaikki samalta ja pelätä…. Noni sun blogi on aito ja jos joskus pylly vilahtaa niin mitä sit,kantsii varmaan kattoo omiin housuihin :) ps pedari voi iskeä vaikka metsäretkellä joten en kestä totakaan syytettä :D

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Jep, juuri näin!!!! Kitketään se kiusaaminen eikä niitä (teko)syitä minkä takia sitä tehdään.

  7. Avatar Kukkis sanoo:

    Awrgh, pahoittelut jos tämä kommentti tulee tuplana. Kommentointi kännykällä on ärsyttävää!

    Mä en kritisoi ketään, jokainen bloggaa miten bloggaa. Mutta lapsesi on oikeasti vielä niin pieniä että he eivät pysty vielä mitenkään päin konkreettisesti ymmärtämään mitä bloggaaminen tarkoittaa. Tai mitä se tarkoittaa kun laitetaan kuvia koko maailman nähtäville. Tai mitä se tarkoittaa kun nettiin laitetaan jotain ja se pysyy siellä aina. Heillä ei ole siihen vielä valmiuksia, ei ole paljon vanhemmillakaan lapsilla. Pääasia että olet itse sinut blogisi linjan kanssa mutta tosiaan lapsillesi se linja ei ole selviö vielä moneen aikaan.

    • Avatar manna sanoo:

      Samaa mieltä! Lapsella ei ole ymmärrystä mitä omien kuvien nettiin laittaminen tarkoittaa. Lapsi ei pysty hahmottamaan asiaa tulevaisuuteen tai ymmärtämään mitä netti- identiteetin rakentaminen/rakentuminen tarkoittaa, saati sitten pysty pitämään omista mm yksityisyyteen liittyvistä oikeuksistaan kiinni, vaan on täysin meistä aikuisista riippuvainen. Aikuisen/vanhemman vastuu siis.

  8. Avatar moimoi sanoo:

    Koululaisen äitinä ajattelen, että pienten lasten vanhemmat pystyvät kuitenkin säätelemään nettikuvien ja juttujen laatua ja määrää. Koululaisella vastuu onkin jo itsellään.

  9. Avatar merikeiju sanoo:

    Aivan loistavan tekstin sait kirjoitettua! Harvoin blogeihin mitään kommentoin, mutta tähän oli aivan pakko tarttua. Olen niin samaa mieltä kanssasi aivan jokaisesta sanasta, joka postauksesta löytyy!

  10. Avatar Ana sanoo:

    Hyvä ja rohkeakin kirjoitus! Tämä blogi on just hyvä tälläisenä kun on, jatka samaan malliin!
    Ps. Sun poitsut on niin söpöjä <3

  11. Avatar Riina sanoo:

    Onnistunut bloggaaminen edellyttää avoimuutta, mutta haasteensa siinä on, koska lapsilla on oikeus yksityisyyteen. Pahimman skenaarion mukaan tulevaisuudessa lapset nostavat oikeusjuttuja vanhempiaan vastaan yksityisyytensä anastamisesta. Aika näyttää, millaiseksi asia asettuu….Ja yleisesti ottaen mediamaailmassa on aina suhtauduttu pelolla uuteen….radio, televisio, internet.

  12. Avatar Emmi sanoo:

    Heippa Minttu! Kiitos hauskasta, inspiroivasta, rehellisestä ja positiivisesta blogista. Keep up the goood work ja aurinkoista viikkoa koko perheelle!

  13. Avatar Elli sanoo:

    Alkuperäinen kysyjä täällä haluaa kiittää ajatustesi jakamisesta! Vaikuttaa siltä, että onnistuin muotoilemaan kysymykseni niin, ettet ottanut sitä vanhemmuutesi kritiikkinä tai vinoiluna. Sellaiseksi se ei ollut missään nimessä tarkoitettukaan. Arvelinkin, että olit asiaa ihan aidosti pohtinut, ja vaikuttaa että sait myös uutta pohdittavaa.
    Mahdollinen koulukiusaaminen ei ollut ollenkaan minun kysymykseni motiivina. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että asioita ei pidä tehdä tai jättää tekemättä kiusaamisen pelossa, vaan mahdollinen kiusaaminen on kitkettävä muilla keinoilla. Pohdintani liittyi enemmän Uraäidinkin tuossa yllä mainitsemaan turvallisuusriskiin.
    Annat itsestäsi ja lapsistasi herttaisen kuvan. Olen viihtynyt matkassanne säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosia, ja varmasti yksi syy pysyä mukana on se vaikutelma, että kirjoitat avoimesti ja rehellisesti elämästänne. (Ilman muuta tajuan kuitenkin, että et avaa koko elämäänne, vaan ainoastaan yhden siivun siitä.) Teihin on helppo ihastua ja ryhtyä seuraamaan elämäänne. Mutta. Entä jos tuhansien lukijoidesi joukossa on joku joka ihastuu ja seuraa häiriintyneellä tavalla? Ei kovin todennäköistä, mutta entä jos? Eihän hinkuyskäkään ole kovin todennäköinen, mutta onneksi vain harva silti jättää lapsensa rokottamatta.
    En usko, että blogisi olisi yhtään vähemmän viehättävä ja kiinnostava, jos kutsuisit lapsiasi Kasperiksi ja Elmeriksi tms. Luulen, että saat kiinni ajatuksestani, joten en jaarittele ja keksi esimerkkejä tästä sen enempää :)
    Kukaan muu ei tietenkään voi sanella sinulle ”oikeaa” tapaa kirjoittaa blogia. Jokainen vanhempi tekee omat riskiarvionsa: jollekin lyhyt automatka ilman turvaistuinta on ihan ok riski, joku toinen ei voisi edes kuvitella sellaista vastuuttomuutta jne. Kumpi on oikeassa – kuka tietää? Sinun elämäsi koostuu sinun valinnoistasi, ei meidän ventovieraiden. Siksi haluankin vain kiittää hyvästä blogista, rehellisestä vastauksesta helposti provosoivaan kysymykseen ja toivottaa kaikkea hyvää jatkoon!

Kommentoi