KIERRÄTYSMUODISTA

15/08/2019

Minua haastateltiin viikonloppuna liittyen kierrätysmuotiin. Ja kuten aina, kun minua haastatellaan, jäädyin vähän ja jännitin sen verran liikaa, että muutama mielestäni tärkeä juttu jäi sanomatta.

Tällaisten tilanteiden jälkeen saattaa jäädä päiviksi mieleen pyörimään, että hitto, kun unohdin sen ja senkin asian sanoa. Siinä myös syy miksi kirjoitan, enkä esimerkiksi tee radiota, haha.

No miksi sitten kierrätysmuoti? Luontoa säästävän kierrätysaspektin lisäksi kirppiksiltä ostetut vaatteet ovat yleensä uniikkeja, eikä samanlaista tule ihan jokaisella vastaan.  Jokin kierrätetyissä vaatteissa saa myös itseni kokeilemaan vähän erikoisempia yhdistelmiä.

Yleisesti ottaen myös kierrätetyt vaatteet ovat mielestäni usein laadukkaampia ja kestävämpiä. Jos vaate on kestänyt käytössä jo kymmenen vuotta, tulee se todennäköisesti kestämään myös toiset kymmenen vuotta.

Niin käytettyjä, kun uusiakin vaatteita ostaessa, kiinnitän huomiota ensinnäkin tuotteen materiaaliin. Sen täytyy olla laadukkaan tuntuista luonnonmateriaalia tai muuten se jää hyllyyn. Reilu vuosi sitten tein päätöksen, etten osta enää mitään keinokuduista valmistettua vaatetta ja se päätös on ollut hyvä.

Vaikka tykkään simppeleistä ja ajattomista vaatteista, tykkään myös että vaatteessa on jokin juju tai erikoinen yksityiskohta. Uuden vaatteen täytyy myös olla sellainen, että sitä voi yhdistellä monen eri vaatekappaleen kanssa ja että se sopii monenlaiseen tyyliin ja tilanteeseen.

Minulla ei ole oikeastaan erikseen juhla -ja arkivaatteita, vaan sekoittelen kaikkia keskenään. Joskus pakkaan vaatteen kokonaan pois kellariin ”kirppiskassiin” ja kaivelen sen sieltä takaisin käyttöön vuoden-parin päästä.

Olen itse huono pyörimään kirppareilla ja muilla kaupoilla, vaan tykkään ostaa enemmän nettikirppiksiltä. Joskus kymmenen vuotta sitten, kun tuli vielä kierreltyä kirppiksiä enemmän, koin jopa ahdistusta niiltä omien vaatteiden ostamisesta, sillä tuntui, ettei mistään ikinä löytynyt mitään kivaa omassa koossani. Nykyään, ainakin nettikirppisen kohdalla asia on onneksi muuttunut.

Pyrin ostamaan pääosin tarpeeseen ja silloin usein laitankin ostoilmoituksen vaikkapa facebook-kirppikselle. Se säästää aikaa, kun minulle tarjotaan suoraan tuotteita, kun että selailisin tuntikaupalla ilmoituksia ja roikkuisin jonoissa. Usein liitän ostoilmoitukseen vielä esimerkkikuvan, jotta löydän mahdollisimman helposti juuri sitä mitä olin etsimässä.

Olin joskus se tyyppi, joka saattoi käydä ostamassa uudet vaatteet vain jotain yhtä tyhjänpäiväistä tilaisuutta varten. Toki edelleenkin tulee välillä vastaan tilaisuuksia, kuten hienoja juhlia, jota varten kaapista ei löydy mitään sopivaa, mutta silloinkin pyrin ensin miettimään voisiko asua vaikkapa siinä tapauksessa lainata jostain.

Täysin uusiakin vaatteita tulee edelleen myös ostettua, mutta silloin kriteerit ovat hyvin korkealla ja vaatteen tulee olla todella sellainen mitä tarvitsen ja jonka näen käytössä vielä vuosienkin päästä. Omasta kaapistani löytyykin jonkun verran myös ihan perus ketjuliikkeistä ostettuja vaatteita, mutta ne ovat sellaisia, jotka minulla on ollut käytössä useampia vuosia. Monet, edelleen käytössäni olevat vaatteet, ovat olleet minulla jo ennen lapsia, eli aika kauan.

Oma pukeutumisfilosofiani on mukavuus ennen muotia. Mutta missään nimessä se ei mielestäni tarkoita tylsää pukeutumista. Joskus, vaikkapa festareille tekisi mieli pukeutua astetta erikoisemmin ja näyttävämmin, mutta lopulta sitä tulee aina valittua vaatteet, joissa tunnen itseni rennoksi eikä tarvitse miettiä vaikkapa mitään valahtavia olkahihnoja. Mikään ei saa myöskään puristaa liikaa ja asussa pitää pystyä niin istumaan rennosti kun vaikkapa tanssimaan aamun asti.

Vaikka en koe seuraavani trendejä, huomaan kyllä usein että jossain vaiheessa kovasti pinnalla olleet vaatteet alkavat kiinnostamaan myös itseäni. Monesti on käynyt niin, että vaikka jokin vaatekappale tai tyyli on aluksi näyttänyt mielestäni typerältä, mutta nähtyäni sitä tarpeeksi katukuvassa, olenkin alkanut tykkäämään siitä. Silti koen, että minulla on juuri omani tai jopa omaperäinen tyyli.

Myös trendit kiertävät kehää, joten myös kierrätettynä voi löytää helposti juuri sen hetken kuumimpia vaatekappaleita, parinkymmenen vuoden takaa.

Mitä kierrätysmuoti sitten teille merkitsee, mitä otatte huomioon kun ostatte vaatteita ja mistä yleensä ostatte kierrätetyt vaatteenne? Olisi kiinnostavaa kuulla!

Ja jos löytyy vinkkejä, mihin vielä omat vanhat vaatteet myyntiin, niin otan ne ilolla vastaan. Mietin joskus instagramkirppiksen perustamista, mutta samalla olisi ihana jos voisi vain viedä vaatteet jonnekin ilman kuvaamista ja postittelua.


ARKIKUVA 32/52

12/08/2019

Tämän viikon arkikuva kuvaa kaikkea muuta kun arkea. Takana on nimittäin yksi loppukesän kokokohdsta, Flow festivaali. Tänä vuonna ei kuitenkaan vedetty tuttuun tapaan täyttä kolmea päivää, vain pelkkä lauantai. Silti festarifiilis oli mitä parhain koko viikonlopun – ja oikeastaan jo koko sitä edeltävän viikon.

Mikä teki viikonlopusta ihan erityisen, oli se, että saimme juhlia festarieta mieheni kanssa. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulkona sitten vauvan. Ja se oli ihanaa.

Voisin kertoa festarieden maagisesta tunnelmasta, keikoista, ihoteipillä paikatusta rintaliivien katkenneesta kaarituesta ja kaikesta siitä, mutta vaikka kuinka ihana Flow onkaan, tärkeintä ja mieleenpainuvilta oli yhdessäolo. Niin yhdessä kavereiden kun mieheni kanssa.

Paras hetki oli kuitenkin kotiinpaluu. Kun pyöräilimme kahdestaan hikisinä ja onnellisina halki yöllisen Helsingin. Ilmassa tuoksui samaan aikaan loppuppukesä ja pian koittava syksy.

Kaikki tuntui ihan siltä kun ennenvanhaan. Siltä kun usein pyöräilimme aamun sarastessa juhlista kotiin. Tosin tällä kertaa noin viisi tuntia aiemmin kun yleensä tuolloin.

Melkein hullua, miten joku niin pieni juttu voikin tuntua niin tärkeältä. Samalla se oli hyvä muistutus siitä, että vaikka aika perheen ja lasten kanssa on ihanaa, on tosi tärkeää ottaa aikaa myös kahdestaan. Ihan vain vaikka yöllisen pyöräilyn verran.


ARKIKUVA 31/52

5/08/2019

Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen  (!!!kyllä, luit oikein) poikien huoneessa on vihdoin hyllyt seinällä. Meillä kummallakaan ei nimittäin pysy oikein pora kädessä ja tässä on ollut vähän kaikenlaista muutakin tekemistä, joten asia on vain jäänyt.

Itseasiassa hyllykön lisäksi saatiin paljon muitakin uusia juttuja seinille ja kattoon, kun kaiken kävi kerralla porailemassa paikoilleen tuttavani mies. On ihmeellistä miten paljon kotoisammaksi olon saa muutama seinällä oleva asia tuntumaan.

Olimme Myyn kanssa viime viikolla muutaman päivän kaksistaan kotona ja järkkäilimme yhdessä poikien huonetta, tyhjensimme vanhaa lispastoa ja siirsimme tavaroita uuteen hyllyyn. Toki siellä on moni juttu edelleen kesken, esimerkisi vanha lipasto odottelee keskellä huonetta, että keksimme sille jonkin sijoituspaikan.

Kirjat saimme kuitenkin jo hyllyyn ja Myy onkin tässä viime päivinä innostunut kirjojen selailuista oikein kunnolla. Kun vielä muutama viikko sitten kirjoista revittiin sivut alta aikayksikön, nyt sivujen käsittely on jo paljon hellävaraisempaa. Kirjojen kuvitukset saavat myös hyvin usein pusuja, etenkin kaikki eläinhahmot.

Eräs tuttavani laittoi juuri tänään viestiä kysyäkseen, voisiko lähtettää lapsille muutaman tekemänsä utuuskirjan – vai purusaako meillä jo kirjahyllyt likaa. No pursuaa, mutta se on ihanaa! On hienoa kun lapset ovat kiinnostuneita kirjoista ja lukemisesta. Mielummin kirjoja kun tolkuttomasti leluja.

Olen itse ollut hurjan innostunut näistä ihan muutamista uusista kotijutuista ja järkkäilyistä. Tuntuu, että koti alkoi pitkästä aikaa tuntumaan oikeasti kodilta ja sain tästä hirveästi uutta energiaa ja ennenkaikkea hyvää mieltä. Vaikka jatkossakin haluan että teemme sistusratkaisut ja etenkin uudet hankinnat harkitusti, ehkä ihan näin kauaa ei tarvitse odottaa, että saa seuraavan kerran hyllyn seinälle.

Esittellen uudistunutta lastenhuonetta vielä tässä lähiaikoina, mutta sitten pääsette kurkistamaan meidän eteiseen – siellä nimittäin tapahtui myös paljon muutoksia.