HELMIKUUSSA
16 KUVAA & 32 TAPAHTUMAA

5/03/2021

Jos laskin oikein….

– Viimeinen viisaudenhampaani leikattiin pois
– Söin kolme viikkoa särkylääkettä ja viikon antibiottia ja olin kerran rauhottavissa lääkepöllyissä
– Kyllästyin jäätelöön (ei ehkä muutenkaan sovi helmikuuhun)
– Katsoin Aikuiset -sarjan molemmat tuotantokaudet
– Tein pannukakkua, eikä kukaan perheestä (paitsi minä) tykännyt siitä
– Taaperolla oli kivat leikit serkuksiensa kanssa
– Paistoin ulkotakassa makkaraa
– Laskin kovaa vauhtia jäämäessä
– Kävin kaverikuvassa

– Luistelin ekaa kertaa sitten vuosikausiin (luistimetkin olivat jääneet 2 nroa liian pieniksi)
– Söin kaksi laskiaispullaa ja 1,5 Runebergintorttua
– Tykästyin talveen (puhtaat hanget ja aurinko, ah)
– Otin kevättakin taas käyttöön
– Hävitin lompakkoni, mutta joku löysi sen ennen kun edes huomasin
– Molemmat lapset hävittivät ulkohousunsa, toisella avaimet housujen taskussa
– Sain ystävänpäivälahjaksi samanlaiset hanskat jotka olin aiemmin kadottanut, jotka taas heti kadotin, mutta myös etsintäkuulutuksen avulla löysin!

– Vein joulukuusen parvekkeelle odottamaan maahan istuttamista (lue hitaaseen palelluskuolemaan)
– Ostin aurinkolasit ja verkkarit ja  aloin pitämää kirjaa kaikista vuoden ostoksistani ja niiden käyttökerroista
– Söin niin paljon sushia että tuli huono-olo
– Sushibuffassa käynti tuntui väärältä ja syntiseltä (vaikkei siellä edes ollut ketään muita)
– Katsottiin poikien kanssa Gardian of The Galaxy 1&2 putkeen
– Kävin koronatestissä
– Tilasin lapsiviikkojen ruoat kotiinkuljetettuna
– Kokosin uuden hyllyn keittiöön
– Kokeilin ekaa kertaa säilyttää tuoretta leipää ilman pussia, leikkupinta puista lautaa vasten – toimi!

– Kaveri synnytti ihanan vauvan
– Käytin kaksi kertaa korvakoruja
– Podin kovaa asunto -ja muuttokuumetta ja taisin tajuta minne haluan muuttaa
– Vietettiin taaperon kanssa kahdestaan hiihtoloma kotona
– Täysikuu oli horoskooppimerkissäni
– Ostin kevään ekat tulppaanit
– Päätin, että kasvatan hiuksia vielä niin kauan että ne ovat tarpeeksi pitkät lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, hiuksensa menettäneelle lapselle


TERKKUJA SAIRAUSLOMALTA

12/02/2021

Moikka! Tulin vain rikkomaan hiljaisuuden kertomalla, että täällä siitä huolimatta ollaan! Monta päivää on mennyt kattavaa hiusten kasvatukseen liittyvää juttua tehden ja tiistaina pääsin vihdoin siihen viisaudenhampaan leikkaukseen!

Leikkaus ei mennyt ihan kuten odotin (tai toivoin), mutta kuitenkin hyvin. Rauhoittava esilääkitys ei jostain syystä toiminut tällä kertaa yhtään ja se yhdistettyä myöhässä olevaan hammaslääkäriin nosti jännitystä entisestään. Kyyneleiltä (ja paniikinomaiselta tärinältä) ei siis vältytty, mutta vitsit että olen helpottunut, että viimeinenkin viisaudenhammas on nyt vihdoin poissa.

Tuli juuri hiljattain kymmenen vuotta siitä, kun jouduin perumaan aiemmin suunnitellun leikkausajan raskaaksi tulemisen vuoksi. Röntgenkuva hampaasta oli vuodelta 2010, joten tätä poistoa on kyllä odotettu hartaasti. En voi uskoa, että elin kymmenen vuotta säännöllisesti oireilevan ja puoliksi puhjenneen viisaudenhampaan kanssa. Muutamat penisiliinikuuritkin on tullut sen vuoksi syötyä.

Leikkauksen jälkeisenä iltana, kun puudutus alkoi lähtemään, leikkauskohta ja poski oli melko kipeä, samoin seuraavana aamuna, mutta säännöllisellä ja kunnon annoksilla särkylääkettä kipu ja jomotus on ollut ihan siedettävää, usein ihan kokonaan poissa. Itseasissa kaikki on mennyt paljon paremmin mitä olin ajatellut.

Poskeni on edelleen aivan järkyttävän turvonnut, eikä suu aukea kunnolla, mutta olen jopa saanut syötyä ihan normaalia ruokaa. Poski tulee olemaan turvonneena varmasti vielä usean päivän, tikkejä suussa on kolme tai neljä ja niiden sulamisessa menee vielä ainakin viikko tai pari. Mutta hyvin sitä pärjää hetken vain toisella puolella suuta.

Päätin jo ennen leikkausta, että ihan oikeasti lepään sen jälkeen kunnolla pari päivää. Kyllähän siitä normaalistikin kirjoitetaan muutama päivä sairauslomaa. Ehkä myös siksi kipu on pysynyt aisoissa, kun olen vain ollut rauhassa kotona, katsellut sarjoja, pitänyt poskella kylmää ja syönyt mehujäätä totaaliseen kyllästymiseen asti.

Otin muutenkin koko hampaan poiston eräänlaisena self carena ja jatkanut siis samaa teemaa myös kotona. Ja tämähän on yksi parhaista tavoista pitää itsestään huolta, hoitaa tärkeät suu-asiat kuntoon ja lepäillä.

Ja jos siellä on joitain hammaslääkäripelkoisia tai muuten vaan jännittäjiä, joilla on sama homma vielä edessä, niin läheteän teille sellaisia terveisiä: jännityksestä huolimatta tämä kyllä kannattaa! Kipuahan ei toimenpiteessä tarvitse pelätä, se on vain henkisesti ikävää, muttei oikeasti edes kestä kovin kauaa. Oma hampaani piti porata kolmeen osaan, jotta sen sai poistettua, näin kävi myös edelliskerralla, joten osasin odottaa sitä. Hyvä hammaslääkäri kertoo kokoajan missä mennään, mitä tehdään seuraavaksi ja pitää tarvittaessa taukoja. Kaikille osapuolille on tärkeää ja mukavinta, että homma sujuu kivasti eikä kenellekään tule paha mieli.

Palailen hammas-asioihin taas pian, kunhan tämä tästä paranee ja asiat taas edistyvät. Seuraavaksi sitten vähän sitä esteettisempää puolta, eli hampaiden valkaisua, oikomista sekä kulumien paikkausta!


UNINALLEN SAMISTELUVILLAPAITA

7/02/2021

Kun ei koronan vuosi olla uskallettu nähdä juuri kenenkään kanssa aikoihin, tipahti alunperin joululahjaksi tarkoitettu paketti eräs päivä postiluukusta. Paketista paljastui jotain pientä ja pehmeää, nimittäin villapaita ja housut jotka olivat kun tehty unipupulle. Minun mummini tekemänä.

Tuo villapaita-malli on sellainen klassikko, jollaisia mummi on kutonut lapsilleni useamman kappaleen. Luulen, että kyseessä on malli joka tulee hänellä vain jostain takaraivosta, ilman sen kummempaa miettimistä tai ohjeista katsomista. Ja nyt pupullakin on samanlainen!

Itsehän olen aivan toivoton neuloja. Olen muutamaan kertaan ollut mummin opeissa ja saanut kyllä aikaan niin patalappua, kaulahuivia kun jopa villasukatkin (joista kylläkin tuli tosi tosi isot ja oudot), mutta opit eivät ole jääneet mieleen enkä osaa vaikkapa seurata mitään kaavoja tai ohjeita. En muista edes miten homma aloitetaan saatika tiedä mitä tarkoittaa oikein tai nurinpäin vai mitä niitä nyt oli.

Tästä ei kyllä montaa päivää ole, kun viimeksi TAAS mietin, että mitäs jos sitä nyt vaan ihan oikeasti opettelisi neulomaan. Se olisi ihanaa. Rakastan kaikenlaisia neulottuja vaatteita ja asusteita. Olisi ihanaa osata tehdä villapaidat itselle ja lapsille, jostain ihanasta mohair-pörröpiposta nyt puhumattakaan. Vinkkejä aloittelijatason nelontaohjeista (youtube-videoita, knitting for dummies yms) otetaan ilolla vastaan!