ELETTYÄ ELÄMÄÄ JA TÄRKEÄÄ TURVAA

8/07/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If vakuutus kanssa

Siellä missä on elämää, siellä myös sattuu ja tapahtuu – ja voi pojat, että meillä on eletty. Laaja kotivakuutus on myös kulkenut mukana läpi elämän ja eri osoitteiden, onneksi. Haavereilta ei nimittäin ole vältytty, mutta toinen onni on se, ettei mitään kovin vakavaa ole kuitenkaan ikinä sattunut, tavaravahinkoja vaan.

Yksi mieleenpainuvimmista vahingoista sattui muutamia vuosia sitten, kun tein pientä pintaremonttia uuteen kotiimme. Minulle oli tullut väärä maali, jota lähdin rautakauppaan vaihtamaan, mutta jota kaatui vahingossa päälleni litroittain heti ulko-oven edessä.

Maali tahri joka ikisen vaatekappaleeni villakangastakista farkkuihin, uusiin kenkiin että alusvaatteisiinkin. Maalia kaatui myös suoraan käsilaukkuni sisään, mikä tarkoitti, että maalin seassa uiskenteli myös koko laukkuni sisältö avaimista ja meikeistä puhelimeen. Pihamme näytti siltä sitä, kun siinä olisi räjähtänyt maalipurkki ja mikä huvittavinta, naapurini näki koko tapahtuman ikkunasta ja kävi pudottamassa lohdutukseksi postiluukusta suklaalevyn.

Voin kertoa, että suklaasta huolimatta muutamat kyyneleet tuli siinä tihrustettua. Puoli omaisuuttani oli pilalla, piha ja rappu olivat maalissa (pelkäsin, että joutuisin korvaamaan taloyhtiölle siivouksen) ja ylipäätään koko homma vaan harmitti ihan kauheasti. Siinä itseäni muutaman tunnin sohvalla itseäni keräillessä tajusin (joo, maalia tarttui sohvaankin), että juuri tällaisia tilanteita vartenhan minulla on kotivakuutus.

Onneksi tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia, mutta hektisessä lapsiperhe-elämässä sattuu kyllä ihan kaikenlaista. Kuten reilu vuosi sitten tohinassa kaatui suuri peili, joka onneksi rysähti päin vaatekaappia hajoittaen yhden oven, eikä onneksi kenenkään päälle.

Tavallisimpia meillä tapahtuneita vahinkoja ovat kuitenkin olleet vähän pienempiä, kuten puhelimien rikkoutumiset. Niitä on vuosien varrella pudonnut mereen ja pönttöön, yksi meni rankkasateessa rikki ja toisen päälle kaatui purkki kynsilakanpostoainetta. Puhumattakaan niistä lukemattomista rikkoutuneista puhelimien laseista.

Varakaustapaukset ovat mielestäni kaikista inhottavimpia ja niitä sattuu harmillisesti etenkin täällä kaupungissa, mutta onneksi vakuutus on korvannut myös vuosien varrella pitkäkyntisen matkaan lähteneen puhelimen, rattaat ja pyörän.

Ja vaikka vakuutus korvaakin, itse toki toivon aina, ettei mitään sattuisi tai rikkoutuisi. Itselleni kotivakuutus tuo ennenkaikkea turvaa. En missään nimessä tahtoisi ikinä kokea vesivahinkoa keittiössä tai että lapsi potkaisee pallon vangossa naapurin ikkunan läpi – mutta jos niin joskus käy (kop kop), tiedän kokemuksesta, että Ifin korvauspalvelu kyllä auttaa.

Olen itse ollut Ifin asiakas yli 15 vuotta, enkä voisi olla tyytyväisempi. Vakuutus on helppo ja kätevä ottaa tai päivittää muuton yhteydessä nettisivujen kautta. Nykyään vahingoista voi myös ilmoittaa Ifin oman appin kautta ja korvaukset meille on tullut yleensä jopa päivässä tai parissa. Olemalla Ifiin etukäteen yhteydessä, minut on ohjattu korjausliikkeeseen, jossa on toiminut myös Ifin oma suorakorvaus, jolloin korvauskuluja ei ole edes tarvinnut hakea itse jälkikäteen vaan kaikki on hoitunut siinä heti paikan päällä.

Kotivakuutus on mielestäni yksi tärkeimmistä vakuutuksista, eikä nykyään esimeksi vuokralla taida voida edes asua ilman. Kotivakuutuksiakin on erilaisia, meillä on Ifin laajin vakuutus, enkä näe itse mitään järkeä ottaa mitään muuta. Laajaan kotivakuutukseen sisältyy paljon kaikkea, mitä ei ehkä tule ihan ensiksi ajattelleeksi, mutta joka voi sattua kenen vaan kohdalle.

Ifin Laaja kotivakuutus korvaa kodin irtaimiston sekä muun muassa lattian, seinät ja kiinteät kalusteet sekä vuotojen, sähkövikojen ja tulipalon aiheuttamat vahingot. Ja jos kotoa joutuu lähtemään vaikkapa vesivahingon vuoksi evakkoon, auttaa vakuutus myös tilapäismajoituksen kustannuksissa. Lisäksi meidän vakuutukseen kuuluu vastuuvakuutus, oikeusturvavakuutus, lakimiesapu identiteettivarkauksissa sekä korvaus varkaus -tai ilkivaltatilanteissa.  Lisäksi laaja kotivakuutus on turvana myös matkoilla, sillä se korvaa sielläkin rikkoutuneet, kadonneet, myöhästyneet tai varastetut tavarat. 

Ja käsi ylös, keneltä on joskus yllätten hajonnut vaikkapa pyykinpesukone, astianpesukone tai läppäri? Kokemuksesta tiedän, että on myös tosi yleistä, että moni kodinkone hajoaa samaan aikaan. Se on lapsiperheessä aika paniikki, jos pyykinpesukone hajoaa, eikä uutta ole heti varaa hankkia. Ifin laaja kotivakuutus auttaa myös näissä tilanteissa, eli äkillisissä ja yllättävissä rikkoutumisissa, silloin kun laitteen takuu on muuten umpeutunut.

Kotivakuutus on hurjan tärkeä turva ja koska koti on meille turvapaikka ja kotivakuutus tuo elämään turvallisuuden tunteen lisäksi myös kepeyttä ja huolettomuutta. On helpottavaa kun tietää, että jos jotain sattuu, asiat kyllä hoituvat parhain päin eikä vahinkojen kanssa tarvitse jäädä yksin ihmettelemään.

Millaisia vahinkoja teillä on kotona sattunut?


PÄIVÄKOTIIN TUTUSTUMASSA

24/06/2021

Niin siinä vain kävi, että saimme päiväkotipaikan yhdestä toivomistamme paikoista. Se ei ole aivan lähin, mutta ruotsinkielinen ja vaikutti nopealla tutustumisella tosi kivalta. Tähän päiväkotiin oli kuulemma lähes mahdotonta päästä (emmekä mekään viime talvena ekalla hakukerralla päässeet), mutta tänä syksynä sieltä vapautui ennätyksellisesti lähes 20 paikkaa uusille lapsille.

Kun päiväkotipaikkapäätös reilu kuukausi sitten postiluukusta yllättäen tipahti, vilkaisin päätöstä jo valmiiksi pettyneenä, kunnes mieheni huomautti, että kyseessä olikin juuri se paikka jota olimme kovasti toivoneet. Luulin päätöksen tulevan vasta kesällä, emmekä olleet edes ehtineet soittamaan päiväkodin johtajalle tai yrittäneet vaikuttaa asiaan mitenkään, joten olin jo valmiiksi varma, ettei paikkaa taaperolle sieltä löytyisi. Mutta tällä kertaa löytyi ja mikä parasta, myös tuttu kerhokaveri aloittaa syksyllä samassa ryhmässä.

Koronan vuoksi päiväkotiin ei päässyt sisälle tutustumaan, eikä myöskään päiväkodin normaalisti tekemää kotikäyntiä ja perheeseen peremmin tutustumista tapahdu. Päiväkodin pihalle kuitenkin päästiin ja sisätiloja oli mahdollista katsella Teamsin välityksellä järjestetyssä esittelyssä.

Kävimme siis eräs aamu pihalla juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa ja saimme samalla tavata myös tulevan ryhmän opettajan ja toisen hoitajista. Taapero meni heti muiden lasten kanssa leikkimään ja maalaamaan vesiväreillä ja oli heti osa porukkaa.

Päiväkodin aloitus elokuussa toki vähän jännittää, mutta tosi vähän ja enemmin hyvällä tavalla. Vaikka lapsi jäisi varmasti mielellään jo ekana päivänä päikkyyn yksin koko päiväksi, aloitamme rauhassa. Ensimmäisinä päivinä olemme yhdessä vain pihalla muutaman tunnin mukana leikkimässä ja loppuviikosta lapsi jää sinne aluksi noin puoleksi päiväksi itsekseen. Alussa, kun virallinen harjoitteluaika on päättynyt, pidämme silti päivät vielä vähän lyhyempinä.

Ollaan mietitty myös kokonaan lyhyempää viikkoa, niin että pitäisin itse yhden vapaapäivän viikossa lapsen kanssa kotona. Mutta katsotaan ensin miltä tavallinen päiväkotiviikko kaikista tuntuu. Näin vanha lapsi ei onneksi välttämättä enää saa kaikkia päiväkodissa kiertäviä flunssia, mutta varmuudeksi ei ehkä oteta arkivapaita heti, jos alkuun sattuukin paljon sairastelua ja sen vuoksi muutenkin kotona oloa.

Onkos siellä muita, joiden päiväkotiura alkaa syksyllä? Entä miten kävi hakemienne paikkojen kanssa? Helsingin huonosta päiväkotitilanteesta kirjoittelinkin keväällä ja olen edelleen ihan äimän käkenä ja kiitollisena, että tällä kertaa onni päiväkotilotossa vihdoin potkaisi meitä.


TOUKOKUUSSA

7/06/2021

– Poimittiin ekat kukat maasta (voikukkia ja valkovuokkoja)
– Kirsikkapuut kukki ja tuomi tuoksui
– Alkukuusta mentiin vielä toppatakeissa, mutta pian tuli kesä
– Äitienpäiväpyöräilyllä lapsi laatikkopyörän kyydissä ollessani joku vastaan tullut mies näytti keskisormea
– Vietettiin miehen kanssa lapsivapaa viikonloppu
– Terassilla käyminen venähti aamuun ja se oli ihanaa
– Kuivasin vuodet ekat pyykit ulkona
– Otin ekan punkkirokotuksen (ja jäykkäkouristusrokotuksen)
– Kävin myymässä puistokirppiksellä
– Reissasin Tampereelle
– Olin riksan kyydissä huvin vuoksi
– Taaperon kerho alkoi taas kuukauden tauon jälkeen
– Saatiin päiväkotipaikka syksyksi
– Jäätelöä meni
– Pyöräiltiin varmaan joka päivä
– Kävin spa-jalkahoidossa, manikyyrissä ja sokeroinnissa
– Otettiin aurinkoa parvekkeella ja pidettiin siellä monen monta eväsretkeä
– Hengattiin veljen kanssa melkein koko päivä
– Laitettiin takaisin meidän kulmasohva ja koko olkkari meni tukkoon (mutta mahtuupahan kaikki sohvalle)
– Koin kummallisen suurta iloa siitä, että pääsin vihdoin Prismaan tekemään itse viikon ruokaostokset


ÄITIENPÄIVÄ KUVINA

11/05/2021

Olipa ihanan rauhallisen lempeä ja rakkaudentäyteinen Äitienpäivä viime sunnuntaina. Kuten mielestäni aina, myös tänä Äitienpäivänä paistoi aurinko. Vasta nyt tajusin, miten myöhässä kevät tänä vuonna onkaan. Edellisvuosina ollaan usein pärjätty kevyimmillä vaatteilla ja naapuruston kirsikkapuutkin ovat kukkineet jo täysillä.

Äitienpäivä-aamuna sain kauan haaveilemani aamiaisen sänkyyn, siinä on jotain ihan eritysen ylellistä hörppiä maitokahvia peiton alla ennen kun silmät ovat kunnolla viedä edes auenneet. Varsinkin kun normaalisti juon kahvin mustana ja panttaan vaahdotettu kauramaitoa vain tarkkaan valittuihin erikoistilanteisiin. Ja muutenkin, muiden valmistama aamiainen maistuu aina jotekin ihan eritysen hyvältä.

Lahjaksi sain suuuren ja muhkean pehmeän paketin, nimittäin salaa haaveilemani uuden peiton ja tyynyn – en siis ilmeisesti ollutkaan niin kovin salaa niistä haaveillut (tää peitto on ihan p****ska, olen saattanut ehkä joskus yöllä klönttimäisen peiton kanssa painiessa tuhahtaa).

Aamupäivällä pyöräiltiin hautausmaalle ja iltapäivällä juotiin skumppaa ja syötiin leivoksia ja parsapiirakkaa pihalla.


MAANATAI-MOIKAT
& VIIME VIIKON KUULUMISIA

19/04/2021

Eli moi siis vaan!

Viime viikko vierähti taas sellaisella rytinällä, että tätä vauhtia ylihuomenna on varmaan joulu. Meillä oli hauska viikko, kaikki kahta kotia asuttavat lapsukaisemme olivat täällä samaan aikaan, eikä siksi tekeminenkään loppunut. Ja niinhän se taitaa mennä, että kun on kivaa, niin aika myös menee nopeaan.

Kivaan eloon vaikuttaa ehdottomasti sää. Aurinko lämmitti ihanasti, vaatteet vähenivät, talvikengät pakattiin lopullisesti pois ja päästiin korkkaamaan myös sekä parveke -että ulkojäätelökausi. Tarkkasilmäisivät voivat kenkäkuvasta bongata myös sen, että kyllä, paljaat vitivalkoiset nilkatkin siellä vilkkuvat!

Koko viikko alkoi muuten aika ihanasti, olin jouduin tekemään töitä edellisenä yönä lähes kolmeen asti. Aamulla en kuitenkaan saanut nukutuksi kovin myöhään, joten palkitsin itseni uutterasta puuratamisesta lähikahvilamme kolmen espressoshotin kauralatella, punajuurihummusleivällä sekä smoothiella auringossa äänikirjaa kuunnellen. Ja sitten nukuin päikkärit. Jos viikko alkaa noin, ei siitä toden totta voi tulla huono.

Valoisat aamut tekivät itseasiassa tehtävänsä jokainen päivä, oli miltei mahdotonta nukkua kahdeksaa pidempään, useimmiten heräsin jo seiskalta, reilusti ennen taaperoa. Siitäkin tulee jännästi olo, että on vähän parempi ihminen, kun ei torku liian myöhään, hah! Monena aamuna tosin jäin silti sänkyyn vain makoilemaan ja kuulostelemaan kouluun lähtevien lapsien hiljaisia ääniä. On hellyyttävää, miten hiljaa he täällä aamuisin hipsivätkään, kun yrittävät olla herättämättä ketään. Iltapäivällä otetaan sekin kyllä korkojen kera takaisin.

Viikkoon mahtui myös miniretkiä milloin metsään, leikkipuistoon, liikennepuistoon tai hevosia katsomaan. Pyörästä puhkesi myös kumi, mutten antanut sen haitata pyöreretkeä, vaan talutin. Koska siitä tulikin vähän pidempi reissu, tilattiin mäkkäristä ruokaa suoraan puistoon. Lapset olivat aivan onnessaan.

Tällä viikolla ollaankin sitten vain meidän pienen perheen kesken kolmistaan. Huomaan, että tähän ihan erilaiseen arkeen on vielä vähän vaikea laskeutua. Unohdan kokoajan, ettei täällä nyt olekaan muita, kohta ei ovi kolalda ja joku tule koulusta – paitsi HETI kun kirjoitin tämän, tuli posti ja säikähdin ihan kamalasti, hahaha!