KESÄPÄIVIÄ KAUPUNGISSA
(ELI ARKI 24)

20/06/2020

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikko 24

Palataanpas ajassa vielä reilu viikko taaksepäin, kun saimme vielä nauttia kesähelteistä kaupungissa (nyt nautimme niistä Hangossa). Päivä toisensa jälkeen sitä jännitti, että milloin hienot säät vaihtuvat siihen perinteisempään juhannussäähän, mutta oikeasti ne vain lämpenivät päivä päivältä.

Viime viiko oli poikien toinen kesälomaviikko ja se viikko, jona he asuvat meidän kodissa. Viikko tosin jäi puolikkaaksi, sillä kodin vaihtaminen venähti koronajännityksen vuoksi. He olivat olleet kontaktissa henkilöön, joka sai tietää olleensa aiemmin samassa tilassa positiivisen testiin saaneen henkilön kanssa. Muutama päivä meni testien tuloksia odotellessa, onneksi niistä selvittiin vain säikähdyksellä ja saimme vihdoin aloittaa kesäloman vieton yhdessä huojentunein mielin.

Vaikka itse en virallisella lomalla ole, pystyin onneksi joustamaan töistäni ja saimme loikoilla monena päivänä rannalla. Rannalle pyöräiltiin, mitä emme ole aiemmin voineet kaikki yhdessä tehdä, se oli ihanaa ja tuo taas niin paljon vapautta liikkumiseen.

Huomasin myös, etten ole ottanut koko tuona viikkolla juuri yhtään kuvia, vaikka tilanteita olisi ollut kiva tallentaa enemmän, olen silti iloinen, sillä se kertoo puhelimen olleen suurimman osan ajasta jossain laukun pohjalla.

Kävimme myös kesän ensimmäisellä puistoruokailuilla ja muutenkin puistoiltiin paljon, etenkin iltaisin. Pojat saivat joka ilta katsoa leffaa tai sarjaa, eikä nukkumaan ollut kiire. Ihanaa oli saada myös vihdoin parvekeen puulatoitus paikoilleen ja nauttia siellä omassa rauhassa jääkahvit iltapäivän auringossa, äänikirjaa kuunellen.

Rakastan kesäistä Helsinkiä. Se on niin kaunis, täynnä elämää, väriä, vehreyttä ja kukkasia. Vielä ihenempaa on nähdä miten lapset nauttivat. Miten he eivät edes tarvitse sen kummempia aktivitteetteja, riittää että tehdään jotain yhdessä – siitä yhdessäolosta ja tekemisestä he nauttivat suunnattomasti. Ja siitä, kun saavat minut vihdoin maaniteltua hyiseen mereen uimaan kanssaan.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19, ARKI 20 & 21


OMAA TAHTOA, LÄTÄKKÖLEIKKEJÄ JA SHAMPANJAA (ELI ARKI 20 & 21)

25/05/2020

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikko 20 & 21

Koronakevät on sotkenut koko arjen käsitteen, tunnumme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Viime viikkoina on tapahtunut myös muita merkittäviä asioita. Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa vähän lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa vähän aikaa kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Pieniä irtiorttoja tästä oudosta arjesta otimme myös yksi sunnuntai-ilta korkkammalla shampanjan ihan vaan leikkipuistossa.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. Megalomaaniset en halua puistosta kotiin -itkupotkumaahaheittäytymisraivarit tuntuvat toistaiseksi kuitenkin enemmän hellyttääviltä.

Pihalla kukkii yhtäkkiä tuomi ja reilun viikon takaiset kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä on täällä.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19


VIIME VIIKKOINA

11/05/2020

Moi pitkästä aikaa! Tuli puolivahingossa pidettyä täältä blogista viikon tauko, lähes kymmenenvuotisen blogiuran aikana sellaista ei ole montaa kertaa sattunut. Viime viikkona on tuntunut siltä, että tämä arki rullaa ehkä vähän turhaan paikallaan, tavallinen elämä on ollut paikoin kuormittavaa, se taas syö luovuutta, enkä ole edes puoliväkisin viitsinyt keksiä jutunjuurta tänne. Mielestäni se on ihan okei.

Kaikille tulee välillä kausia kun elo on vähän tahmeaa, kausia kun ei ihan lähe tai jaksa vetää täysillä. Silloin ei mielestäni myöskään tarvitse yrittää pakolla suoritua kaikesta kuten ennen tai someen esittää, että kaikki olisi silti hyvin. Kaikki ei ole kuitenkaan huonostikaan, elämä on vain vähän raskasta juuri nyt – enkä tuskin ole ainut?

Tässä maailmantilassa on mielestäni enemmän kun ok tehdä asiat vähän sinne päin. Jos koskaan niin nyt on aika olla itselleen (ja muille armollinen) – vaikka joudun siitä edelleenkin itseäni välillä muistuttamaan. Ehkä kuitenkin viime viikolla tajusin tämän ensimmäistä kertaa kunnolla, tai ennenkaikkea pystyin toimimaan näin hyvillä mielin.

Jäin neljäksi päiväksi yksin kotiin ja mielessäni oleva to do -lista oli valtava ja kasvoi kokoajan. Kuitenkin lopulta sain tehtyä niistä asioista vain pienen osan, mutta se ei ahdistanut tai harmittanut. Tuntuipa hyvältä. Toivottavasti näitä oppeja osaan noudattaa paremmin myös sitten kun elämä palailee taas normaaliksi.

Myös arki-postaussarja on tästä syystä jäänyt jälleen muutaman viikon tauolle, onneksi alusta saakka otinkin sarjan sen kanssa linjan, etten suhtaudu siihen liian vakavasti tai liian tiukoin säännöin- sillä se synnyttää silloin vain stressiä. Tässäpä samassa siis myös satunnaisia kuvia viime viikoilta, eli 17, 18 ja 19. Puistossa oloa, juhlimista, seinien maalausta, äänikirjoja, kevätsäätä, vuoden eka jääkahvi, ekat paljaat nilkat, kukkivat kirsikkapuut, ulkoilua, lasten leikkejä.

Minusta tämä arki-sarja on nykyään aina kovin silmiä avaavia. Aina kun miettii, että elämä rullaa vaan samaa kaavaa, voi nopealla vilkasulla todeta, että jokaikinen päivä on tuonut jotain uutta ja ihmeellistä, jotain mistä on saanut iloa – ei mitään pakkopullaa.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16