HYVÄSTIT VANHALLE KODILLE

25/01/2015

koti hämähäkkinakki-pojat-syömässä1OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAkoti kotitoimisto-kotiOLYMPUS DIGITAL CAMERAkoti keittiö-hella-uusi-vuosi-keittiöOLYMPUS DIGITAL CAMERAkoti kaverisynttärit4koti olohuone-maatuskatOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain teiltä tosi ihania kommentteja koskien edellistä asunnonpohdintaani. Ihan mahtavaa keskustelua ja näkökulmia teillä on aiheeseen asunto vai sijainti. Kuten ehkä postauksesta saattoi hieman paistaa läpi, kyseinen asunto teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka se väärällä aleueella olikin. Vaikka yritin kovasti itselleni vaakuutella etten voisi sinne muuttaa, osa minusta kuitenkin teki heti myönteisen päätöksen kun asunnon oven ensimmäistä kertaa avasin. Vaikka kaikki oli hyrskyn myrskyn, se tuntui vaan niin meidän omalta.

Etsin siis pitkään sopivaa kolmiota tietystä kaupunginosasta, ja nyt on niin että muutamme isoon kaksioon kuitenkin ihan toiseen. Edelleen ajatus vähän hirvittää, lähinnä että millainen kulttuurishokki se tulee olemaan. Vai tuleeko sittenkään. Ajattelen asian kuitenkin myös kohtalon oikkuna. Jos pojat eivät olisi saaneet sieltä päin päiväkotipaikkaa, en ikinä olisi edes katsonut asuntoja siltä alueelta. Ehkä tämä tuo vielä jotain hyvää tullessaan, siihen on pakko luottaa. Tämän kuului nyt mennä näin.

Uuden asuinaleemme suurin puute omasta mielestäni on se, että siellä ei vaan voi kävellä alakertaan kahvilaan tai käydä teettämässä valokuvia kadun toisella puolla, kaupassa vieressä sekä poiketa kirpparilla kirjastoon mennessä, ja nähdä samalla sattumalta kymmenen tuttua. Jos haluaa nähdä ihmisiä pitää tuolta aina lähteä erikseen lähteä jonnekkin. Uudessa asuinalueessamme on kuitenkin myös paljon hyvää. Piha on täydellinen, paljon saman ikäisiä lapsia asuu naapurissa. Vieressä on todella paljon ulkoilu ja liikuntamahdollisuuksia. Samoin päiväkoti ja tuleva koulu näkyvät ikkunoista. Julkiset kulkuyhteydet joka suuntaan ovat todella hyvät ja uudessa pihassamme tuntuu olevan hyvin yhteisöllinen meno. Juuri sellainen mitä olenkin kaivannut. Tavallaan kun asuisi urbaanisti maalla, mutta kymmenessä minuutissa ratikalla onkin jo keskustassa.

Ja tietenkään asiat eivät kohdallani menneet sitten kuitenkaan näin helposti. Heti selvisi että asunnossa on jotain vikaa. Ja sehän oli vesivaurio. Sitten tuli home-epäily. Tässä vaiheessa moni olisi varmasti jo ottanut jalat alleen. Melkein minäkin. Mutta kun olin jo ehtinyt kiintyä asuntoon ja jopa hyväksymään sen sijainnin. Viikon verran selvettelin asiaa, juttelin naapureiden kanssa, entisten asukkaiden kanssa, isännöitsijän sekä remontista vastaavan urakoitsijan kanssa. Katto oli vuotanut, kosteus oli muhinut seinässä, ja kyllä vaan, se oli aivan homeessa. Mutta luotan siihen että kun kaikki korjataan ja vaihdetaan on se parempi kun ikinä ja voimme turvallisin mielin uuteen kotiin muuttaa.

Vaikka olen aina tiedostanut tämän nykyisen kotimme väliaikaiseksi, tulee tätä silti ikävä. Tämä on kuitenkin ollut kotimme kohta kahden vuoden ajan. Elvis oli pieni taapero kun tänne muutimme, söi tuttia, joi pullosta ja nukkui pinnasängyssä. Nyt mietin asioita kuten hänen tulevaa koulumatkaansa. Kahdessa vuodessa oman kotinsa alkaa tuntemaan perinpihjaisesti, miten aurinko tiettynä aikana paistaa sisään, mikä lattilauta narahtaa ja miten kulkea pilkkopimässä yöllä vessaan. Tällaiset muutokset ja muutot myös aiheuttavat aina haikeutta. Sitä alkaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja. Kuten myös tätä edeltäväämme kotiamme, missä elimme vielä kokonaisena perheenä. Niin ne asiat vaan muuttuvat, eikä mikään tosiaankaan mene niinkun on suunniteltu.

Meillä on tässä vielä kuukausi aikaa hyvästellä vanha kotimme ennen rempan valmistumista ja muuttoa. Vaikka olen todella innoissani uudesta kodista on vaikea myös hyvästellä yksi aikakausi. Muuttaa pois kaupunginosasta johon molemmat pojat ovat syntyneet ja koko ikänsä täällä tähän saakka asuneet. Sitten taas muistutan itselleni että uusi koti on nykyisestämme 1,7 km päässä ja naurahdan omille hölmöille ajatuksilleni.

Ja koska tästä nyt vahingossa tuli sekava sepustus niin tiivistän: ME MUUTETAAN SIIHEN IHANAAN TALOON JA IHANAAN ASUNTOON JA SIELLÄ ON TOIMIVA PÖNTTÖUUNI JA SAAN VIHDOIN TISKIKONEEN AAAAAAAAH!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

16 Responses to “HYVÄSTIT VANHALLE KODILLE”

  1. Wau – isoja päätöksiä! Paljon onnea uuteen kotiin!!! Uskon, että teit oikean päätöksen kun luotit intuitioosi. Ja kai asunnossa suoritetaan kuitenkin tarkat kosteusmittaukset remontin jälkeen ennen kuin muutatte sinne?

  2. Avatar Sonju sanoo:

    Ihanaa, onnea uuteen kotiin! :)

  3. Avatar Tiina sanoo:

    Mahtavaa! Varmasti oikea päätös! :)

  4. Avatar Merja sanoo:

    Muutos on mahdollisuus ja silti se pelottaa. Jännä huomata miten säkin noin nuorena naisena haluat pitää kiinni tutusta ja turvallisesta (lohduttaa mua mummoikäistä).
    Puhumattakaan noista etäisyyksistä, 1,7 km toiseen suuntaan. Mun postilaatikolleni on matkaa 240 m (siis se aamun lehden haku).

    Niin sä siis mä olen syntyperäinen töölöläinen, sittemmin muualle muuttanut.

    Luulis, että tolla etäisyydellä niihin tosikavereihin on helppo pitää edelleen yhteyttä. Toisaalta uusia tuttavuuksia vielä tossa iässä solmitaan ja varsinkin lapset, jotka ei vielä ole edes siellä koulussa takuulla saa niistä uuden pihapiirin kamuista kenties koko iän kestäviä ystäviä.

    Mut joo, tuttu ja turvallinen, siinä on puolensa. Siltikin se sun tuleva kotisi laitetaan nyt kuntoon ja sitten pääset tekemään siitä kotipesän ittellesi ja pojillesi.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hahaha, mummomaisia piirteitä ollut aina havaittavissa täällä :-D

      Mutta edelleenkin kyllä tuo etäisyys mietityttää, vaikka ei se tosiaan suuri ole. Mutta tunnelman muuton tuossa matkassa on todella suuri.

      Uskon silti että tämä on 100% oikea päätös, vaikka vähän jännittääkin :-)

  5. Moikka,

    mä tiedän miltä se tuntuu, kun jännittää muutaan uudelle alueelle. Mulla kävi samoin 1,5 vuotta sitten. Olin asunut yhdessä ja samassa paikassa 6 vuotta ja alue oli tullut hyvin tutuksi sekä olin ehtinyt kiintyä siihen. Ainoa miinuspuoli oli asunnon koko. Samalla alueella isojen kaksioiden ja kolmioiden hinnat pyörivät niin huikeissa summissa, että yh:na niihin ollut mitenkään varaa.
    Sattumalta näin netissä ilmoituksen 60 neliön kaksiosta ja aivan super hinnalla…siitä se ajatus sitten lähti! Kauaa ei ollut aikaa päätöstä miettiä ja satuin olemaan juuri silloin poissa Helsingistä, joten ystäväni kävivät urkkimassa asuinaluetta mm. perjantai ja lauantai- iltoina. Halusin ”varmistaa” ettei ollut mikään hirveä bile-kompleksi! Päätöksen tein hyvin nopeasti ja nyt 1,5 vuotta saman katon alla asuneena olen elämääkin tyytyväisempi, että uskalsin hypätä uuteen ja pelottavaan haasteeseen.
    Uudet naapurit ovat tosi kivoja ja oon tutustunut muutamaan paremminkin! Eli kyllä niiitä uusia tuttuja sinne hoodeille sit tulee!!
    TSEMPPIÄ <3!!!

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Ihana kuulla, tämä lohdutti jotenkin erityisen paljon. Tulee ikävä myös näitä täällä kulmilla olevia tuttuja naamoja, vaikkei ne oikeasti edes moikkaustuttuja olekkaan. Mutta kyllähän sielläkin sitten uusia tuttuja naamoja tulee! :-)

  6. Avatar iidaag sanoo:

    Tsemppiä muuttoon :) ja hei mikä ”kulttuurishokki” jos muuttomatka on alle 2km :D:D itse monta vuotta ulkomailla asuneena kummastelen tollaisia puheita..helsinki on niin pieni paikka muutenkin että ei sillä uskoisi olevan paljon merkitystä siirtyykö pari km itään vai länteen :P

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Kiitos! Kyllä tuo alue on tunnelmaltaan ja asukkailtaan vaan aivan erilainen kun täällä sillan toisen puolen ;-D

  7. Avatar Bianca** sanoo:

    Onnea uudesta kodista! Se näytti aiemman postauksen kuvasta a i v a n ihanalta! Olisin tehnyt saman päätöksen homeesta viis, ihan ikkunoiden ja ikkunalautojen perusteella (asia jota oma perheeni ei varmasti olisi hyväksynyt ja tuloksena olisin ollut marttyyri4ever ) ;)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      K I I T O S se on kyllä tosi ihana, viis nyt jostain homeista ;-D ;-D ;-D

  8. Avatar Nadja sanoo:

    O-N-N-E-A!! Olisin varmasti itsekin ottanut asunnon! Ja onneksi on kuukausi aikaa hyvästellä vanha kotikolo. Itselläkin kaikista suunnitelmista ja päätöksistä ”tässä elämme kyllä loppuelämämme” huolimatta kohtalo aina päättää toista. Max. 3 vuotta tulee asuttua vuokrakoteja. Mikä siinä on?? Vaikka kuinka vastaan hangoittelisi. Nyt on terveysongelmat tulleet eteen ja muutto ehkä kauas eri paikkakunnalle, jossa on sukua kumminkin.
    Suunnitella ei vain voi, eikä kaikkeen vaikuttaa. Otettava käänteet vain rohkeasti vastaan ja luotettava vaistoonsa.
    Toivon teille maailman parasta jatkoa ja uutta elämänlaatua!

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Kiitos! Ja en kyllä tiedä mikä siinä on, ennen lapsia asuin max vuoden, yleensä paljon lyhyemmän aikaa, edellisissä kodeissa. Ainut, omistusasuntomme, oli kotina huimat neljä vuotta :-D —
      Ja KIITOS vielä! :-)