VÄHEMMÄN KEMIKAALEJA LAPSILLE

17/04/2019

Esikoiseni oli ehkä noin vuoden ikäinen, kun muovien sisältämistä ftalaateista sekä Bisfenoli A:sta, eli BPA:sta alettiin puhumaan laajemmin. Siihen asti olin elänyt sinisilmäisesti siinä uskossa, että tottakai kaikki kaikille lapsille myytävä, kuten tuttipullot, lelut ja astiat ovat turvallisia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole – ei vieläkään.

Oli tuolloin järkyttävää tajuta, minkälaisen kemikaalikuorman sitä oli mahdollisesti saanut jo niin pienelle ihmiselle tuotettua vain ruokaluvälineiden ja lelujen kautta.

Ftalaatit toimivat muoveissa pehmentäjäjänä ja niiden tehtävä on lisätä muuten hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. BPA sen sijaan toimii muovituotteissa rakennusaineena.

Miksi näitä tulisi sitten välttää?

Suuret BPA-annokset ovat eläinkokeissa todettu haitallisiksi munuaisille ja maksalle sekä mahdollisesti maitorauhaselle. Arvioiden mukaan on hyvin mahdollista, että BPA vaikuttaa haitallisesti lisääntymiseen, hermostoon, immuunijärjestelmään, verenkiertojärjestelmään ja syövän muodostumiseen.

Nykyään BPA:n käyttö on kielletty koko EU:ssa polykarbonaatista valmistetuissa tuttipulloissa sekä niiden tuttiosassa. Tammikuusta 2018 lähtien BPA:n käyttö on kielletty myös muovipulloissa ja pakkauksissa, jotka sisältävät vauvoille ja alle kolmivuotiaille tarkoitettuja elintarvikkeita. Muissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta BPA:ta saa vapautua vain tietty määrä. Silti joka vuosi Eviran ja Tullin haaviin jää pistotarkastuksista esimerkiksi leluja, joissa nämä pitoisuudet ovat aivan liian korkeita.

Myöskään tuote jonka on BPA-vapaa, ei ole välttämättä turvallinen, sillä jotkut valmistajat korvaavat tämän yhdisteen toisella samanlaisella, BPS:llä, joka näyttää uusimmissa tutkimuksissa toimivan samanlaisena estrogeenin kaltaisena hormonihäirikkönä kuin BPA:kin.

Lapset saavat BPA:ta pääosin suoraan suun kautta, mutta sen vapautumista kiihdyttää esimerkiksi mikrokuumennus, muovituotteen säilyttäminen suorassa auringonvalossa tai jos niissä säilytetään happamia juomia, kuten limua.

Muovin laadusta ja kunnosta riippuen ftalaatteja voi vapautua helposti ympäristöön. Myös useiden ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Tutkimuksissa on havaittu, että ftalaateille altistuminen saattaa olla yhteydessä lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, kohonneeseen keskivartalolihavuuteen ja rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin.

Näistä aineista, tutkimuksista ja muista löydöksistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja googlaamalla löytyykin paljon asiallisia kirjoituksia. Ehdottomasti kannattaa perehtyä aiheeseen paremmin jos sitä ei vielä ole tehnyt!

Kokonaan näiltä kemikaalteilta emme kuitenkaan voi välttyä. Me nimittäin altistumme näille päivittäin muunmuassa hengitysilman, elintarvikkeiden sekä pölyn kautta. Oman ja lasten kemikaalikuormaa voi kuitenkin vähentää helposti – eli karsimalla turhan muovin pois.

Me vaihdoimme jo tuolloin esikoisen aikaan juoma -ja tuttipullot lasisiin, lasten astiat keraamisiin, emme laittaneet mitään muovista mikroon, säilytimme ruoantähteet pääosin lasisissa purkeissa, vältimme muovisten limupullojen uudelleenkäyttöä, suosimme luonnonmateriaaleista valmistettuja leluja ja muita kodin esineitä. Helppoa!

Tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, lasten lasisia pulloja löytyi onneksi helpoksi, ja monelle tuttu Lifefacory nousi ainakin omassa äiti-porukassani ihan trendituotteeksi. Mutta muuten lasten muovisille astioille ei löynyt korvaajia. (Yllättävän hyvin keramiset Arabiat ja Ikeat kuitenkin pystyivät ehjänä kahden pienen lapsen perheessä)

Nykyään tilanne on onneksi jo ihan toinen. Markkinoilla on toinen toistaan ihanempia, luonnonmateriaaleista valmistettuja ja jopa biohajovia astioita perheen pienimmille. Kuten nämä kuvissa näkyvät (Mini Aisling kaupasta saadut) Cinkin astiat jotka on valmistettu syömäpuikkotuotannosta ylijääneestä ekologisesta luomubambusta.

Tosin ensi-innostukseni jälkeen huomasin, ettei nämä olekaan biohajoavia (yhden rikkoutuneen mukin ehdin jo bioriskiin laittaa ja mikrossa käyttää), vaan näissä on mukana pieni määrä maissitärkkelyksen kanssa sekoitettua (100%:n elintarviketurvallista) melamiinisidosainetta.

Cinkin astiat ovat kuitenkin väriaineita myöten turvallisia ja itse olen juurikin ihastunut niiden murrettuihin sävyihin sekä lähes keraamiselta näyttävään muotoiluun sekä pintaan.

Kokonaan bioahoaja astiasarja taas löytyy ainkin eKoalalta. Heidän tuotteittensa materiaalina on BIOmuovi, joka on valmistettu käyttäen luonnonmukaisia raaka-aineita kuten maissia, punajuurta ja hirssiä ja tuotteet ovat siis 100% biohajoavaa. eKoalan jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Lasiset tuttipullot meillä on ollut käytössä nyt koko ajan ja niiden kemikaalittomuuden lisäksi tykkään siitä, miten lasinen pullo tuntuu olevan myös muovista hygienisempi. Lasi materiaania ei ime itseensä mitään ja se puhdistuu tehokkaammin. Meillä tuttipulloina on toiminut Lifefactoryn sekä Hevean lasipullot.

Kun näitä muovi ja kemiaaliasioista miettii, voi helposti tulla vähintäänkin pienimutoinen ahdistus, sillä kemikaaleja on k a i k k i a l l a ja esimerkiksi syöpien määrä vain kasvaa ja kasvaa. En itse kiihota tässä muovi-asiassa(kaan) mihinkään äärimmäisyyksiin, mutta riskit on hyvä tiedostaa ja pienillä teoilla tehdä oma ja lasten elinympäistö edes hitusen puhtaammaksi ja turvallisemmaksi.

Jos tiedätte lisää jotain hyviä ja myrkyttömiä, pääosin ainakin luonnonmateriaaleista valmistettuja lasten ruokailuvälineitä – ja miksei vaikka lelujakin, niin laittakaa ihmeessä kommentteihin suosituksia!


SINIPUNAISET SADEVAATTEET

1/10/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saako omia lapsia kehua? Nyt on pakko, katsokaa miten söpöjä! Ihanat on myös nuo mätsäävät sadeasut.

Päästiin Polarn O. Pyretille valitsemaan pojille kunnon sadekamppeet tuleviin sade -ja kurakeleihin. Ihanan henkilökunnan avustuksella päädyttiin lopulta tällaisiin klassisiin setteihin. Sininen, punainen ja raita yhdessä vaan toimii. Samalla tietysti saatiin ohjeistusta ja vinkkejä koon valitsemiseen sekä eri keleihin pukeutumiseen, vaikkapa että millainen sukka kannattaa saappaan sisään sujauttaa.

Meillä ei hirväesti ole aiemmin kuravaatteita harrastettu. Laadukkaat ja hienosti vettä pitävät kuorivaatteet ovat riittäneet. Niillä on kelvannut uida kuralätäköissä kastumatta. Nyt kuitenkin alkuvuodesta, päiväkodin alettua, koin että erilliset kuravaatteet ovat tosi kätevät. Oikeastaan ehdottomat. Aamu-ulkoilun jälkeen päiväkodin työntekijöillä ei vain ole mahdillisuutta pyyhkiä kuorivaatteita tai talvihaareita asianmukaisesti puhtaaksi. Tai pahimmassa tapauksessa ulkovaatteet ovatkin hörpänneet vettä eivätkä olekkaan kuivuneet iltapäiväulkoiluun mennessä. Jolloin lapsi joutuu ulos märissä vaatteissa. Kurakeleillä lasta kotiin haettaessa on myös aika ihanaa vain riisua kurahousut, jättää ne päiväkodille ja viedä kotiin puhdas lapsi.

En itse, eivätkä lapsetkaan, koe että sadevaatteet olisivat ikävän hiostavat. Oikeastaan lapset rakastavat sitä että vettä voi oikeasti kaataa päälle, lätäkköön hypätä vatsalteen ja hanskoja uittaa vellissä ja ränneistä pulppuavan veden alla kastumatta. Kun on kunnon setti päällä, rankkasateessakin ulkoilu on ihan super hauskaa.

Koska tämän viisivuotisen äiti-urani aikana olen todennut POPin ulkovaatteet yksinkertaisesti laadukkaimmiksi, joten halusin tarjota nytkin mussukoilleni vain parasta (helpottaa myös huonoa omaa tuntoa illalliseksi heille syöttämistäni einespinaattiletuista). Irrotettavat huput, fleecekaulukset,hyvät heijastimet ja kaikki mahdolliset säätömahdollisuudet ovat sinänsä ihan pikkujuttuja, mutta todella tärkeitä. Vaatteet on suunniteltu huolella niin että lapsen on nissä mukava liikkua, leikkiä ja olla.

Kuriksia valitessa kannattaa ottaa tarpeeksi iso koko, että myös kylmemmillä keleillä sinne alle mahtuu talvipuku. Silloin on mielestäni hyvä että kurahousuissa on sivuissa säätömahdollisuus, kuten näissä. Eli että lahjetta saa nepparia avaamalla sitten vähän leveämmäksi. Otin pojille nyt todella reilut koot, ettei heti tarvitse ostaa uusia – mutta eivät ne mielestäni pahalta näytä, vai kuinka? Kaapolla takki ja housut ovat kokoa 122/128 (6-8v) ja Elviksellä 110/116 (4-6v). Korkealle tuleva henkselimalli on myös kätevä, niiden kanssa ei vättämättä edes tarvitse takkia.

POPin saappaat on myös kivat siitä, että niissä on kunnon luistamaton pohja ja kantapään korko, jonka alta housujen lenksu ei luiskahda pois tai kulu kävellessä. Saappaissa koot menee sillä tavalla, että niistä kannattaa valita normaalia kokoa kahta numeroa isompi koko.

Ja entäs nuo sydvestit!? Elvis on kuin Karhuherra Baddingtonin pikkupoikaversio sadehatussaan. AIVAN IHANA. Sekin on sisältä mukavaa ohkaista fleeceä ja ilmeisen mukava päässä.

Joten antaa sataa vaan, me olemme valmiita! Mites teidän muiden syys ja kuravarusteet? Onko joku muukin kääntänyt kelkkansa ja vannoo nykyisin kuristen nimeen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

BUGABOO BEE MATKARATTAAT

27/07/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etenkin pidempiaikaiset lukijat tietävät minun olevan bugaboomutsi henkeen ja vereen. Cameleonit hankittiin Kaapon vauvaaikana ja Elviksen synnyttyä myös Donkeyt tuplarattaiksi. Donkeyt pistettiin kiertoon tarpeettomina viime vuonna, mutta vanhat Camit ovat palvelleet hienosti tähän saakka. Olenkin ollut niiden suuri puolestapuhuja ja suositellut niitä kaikille rattaiden ja vaunujen ostoa miettineille. Ja niin kätevät kun ne ovatkin, tuli tänä keväänä kuitenkin tuli ajatus matkarattaista. Ollaan nimittäin reissattu viimeaikoina niin paljon.

En oikeastaan edes tutkaillut mitään muuta matkaratastarjontaa, vaan tiesin että Bugaboo Beet niiden tulisi olla. Olisin kyllä halunnut kokomustat balck editionit, mutta reilu 600 euroa  niistä kirpaisi liikaa. Nettikirppikseltä löytyi sitten yli puolet halvemmalla nämä meidän rattaat. Suunnittelin aluksi maalaavani alumiinisen rungon ja ostamalla mustan kuomun, mutta pikuhiljaa olen tottunut näihin nänkin. Saa nähdä jääkö tuunaussuunnitelma suunnitelmaksi vain.

Bee matkarattaita on tehty kaksi mallia, on nämä ensimmäiset beet ja sitten uudemmat bee+, syksyllä on tulossa kolmas versio jota on taas paranneltu. Nämä ensimmäiset beet eroavat kuulemani mukaan ainakin uusimpiin siinä, että ne ovat vähän kapeammat. Jännitin vähän miten Elvis niihin mahtuu, mutta oikein tilatavat ja hyvät ne ovat mekein kolmivuotiaallekkin vielä. Ja menevät vielä pitkään. Miinuspuoli näissä on myös se että vaihtokuouja on hankala saada, kun kaikkialla myydään nykyään vain uudemman mallin vähän erikokoisia kankaita.

Vaikka tiedän näiden olevan ihan eri malli ja tavallaan erilaiseen käyttöön suunnitellut rattaat, en varsinkaan aluksi voinut olla vertaamatta näitä Cameleoineihin. Entiten on häirinnyt että työntöaisa ei ole heitettävä. Eli että työntösuuntaa voi lennossa vaihtaa. Tällöin rattaat vievät vähän enemmän tilaa pituussunnassa muunmuassa hississä ja julkisissa kulkuneuvoissa. Totuttelua on vaatinut myös se että alla olevaan tavarakoriin pääsee vain etukautta. Istuin on myös eilainen, sitä ei saa ihan täydelliseen pystyasentoon, vaan pystyimmässäkin lapsi nojaamaa hieman takakenossa. Penkin saa kuitenkin myös täysin makuuasentoon ja pehmeän kantokopan kanssa rattaita voi käyttää vastasyntyneelläkin. Tämä on harvinaista matkarattaille. Istuimessa ei myöskään ole turvakaarta, vaan valjaat on muistettava kiinnittää aina kun lapsi istuu kyydissä. Muuten lapsi saattaa pudota maahan nenälteen töyssyssä… (onneksi ei sattunut).

Plussapuolia on kuitenkin myös paljon. Toki ketteryys ja keveys ovat ehdottomia. Rattaat kulkevat todella kevyesti ja pehmesti. Renkaissa on todella hyvä jousitus eivätkä ne juurikaan töksähtele kuoppiin tai katukivetyksiin. Rattaat menevät pieneen kasaan napinpainalluksella ja aukeavat helposti. Cameleoineiden kanssa meillä oli ongelmana ettei kukaan muu osannut niitä ikinä kasata ja silloinkin ne piti ottaa kahteen osaan. Tavarakori on tosi tilava ja sinne saa isommankin kassin helposti sillä penkki nousee tarvittaessa tileltä pois. Ja toki, kuten kaikissa bugigsissa, kaikki lisäosat, kuten juomateline, istuinpehmusteet ja makuupussit käyvät näihinkin. Samoin laatu, pikäikäisyys, säädettävä työntöaisa, molempiin suuniin käännettävä istuin, etupyörien lukitusmekanismi, laaja valikoima eriväriä vaihtokankaita, istuimen vaihtaminen auton turvakaukaloon sekä selkeä muotoilu ja helppokäyttöisyys ovat tuttua bugaboota.

Reissussa ollaan myös hienosti pärjätty ilman seisomalautaa. Myös edellinen reissu keväällä tehtiin ilman sitä, mutta Kaapo pääsi tarvittessa hyppäämään camien kyytiin omalla tyylillään. Näihin ei samalla tavalla pysty tulla salamatkustaman, mutta hienosti hän on jaksanut kävellä pitkiäkin matkoja.

Tiedän että monet pitävät näitä ihan jokapäiväisessä käytössä, ovat ne niin hyvät. Täytyy itsekkin miettiä että pärjäisimmekkö jatkossa pelkästään näillä, ainoastaan tuleva talvi ja lumi mietityttävät. Olisi kiva kuulla onko jollain teillä pelkät beet käytössä?

Enpä ole siis kertaakaan katunut näiden ostoa. Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä matkarattaita miettiville, ja jos tulee mieleen jotain mitä unohdin kertoa niin kysykää ihmeessä! Myös tuolta bugaboo ja rattaat tunnisteiden alta löytyy paljon juttua, vaunuarvosteluja ja käyttökokemuksia cameista ja donkeystä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.