JOULUA ODOTELLESSA ESPANJASSA

12/12/2019

Joulukuussa julkaisen blogissa lukijoiden vieraskynäpostauksia, eli teidän tarinoitanne.
Teksti ja kuvat Taina Köykkä / Sirocco-blogi

Istun terassilla katsellen Mijas Costan vuorten taakse hiipivää aurinkoa. Edessäni levittäytyy laakso, jossa valkoiset hevoset laiduntavat. Niiden hirnahtelu tuo minulle epätodellisen olon, sadunhohtoisen, levollisen.

Ajattelen, kuinka paljon lähes sokea tyttäreni saisikaan täällä aistinautintoja! Korvia hivelee joen solina, linnut livertävät eri soinnuin kuin Suomessa. Kukot kiekuvat, vaikkei edes ole aamu. Koirat haukkuvat. Johtajalampaan kaulassa kilahtelee kello, lammaslauma suuntaa juuri takaisin kotiin maatilalle, jossa minäkin nyt asun. Jääpalat sangrialasissa risahtelevat, lasi tuntuu ihanan kylmältä kädessäni. Auringon viime säteet lämmittävät yhä kasvojani. Oliivipuut suhisevat, tuuli tuo tullessaan niistä miellyttävän tuoksun.

Mutta tyttäreni, jo aikuinen kolmekymppinen nainen, on Suomessa omissa töissään ja touhuissaan. Samoin kuin kolme muuta lastani; kaksospoikani ja nuorin tyttäreni. On tullut minun aikani ottaa irtiotto lapsistani ja koko Suomesta. Pysähtyä elämässä pitkällisen suurperheen äidin roolin jälkeen. Pysähtyä miettimään, mikä ja kuka minä oikein olen, millainen olen ollut, millainen haluan olla. Käymään läpi elämääni, johon on jo mahtunut aivan kuin monta erilaista elämää erilaisten ihmisten kanssa.

Lehden toimittajan tehdessä aikoinaan juttua erikoisesta perheestäni, näki minut jonkinlaisena sankariäitinä, koska perheessäni riitti monenlaisia haasteita, jotka kuitenkin selätettiin. Okei, ei se kaikki ollut ihan yksinkertaista, olihan siinä luovimista neljän lapsen, autismin ja näkövammaisuuden keskellä. Elimme kuitenkin meille ihan tavallista, hyvää ja onnellista elämää. Mutta vaikka äidin rooli on toki ollut minulle suuri ja merkittävä, en ole pelkästään ”suostunut” tähän yhteen muottiin. Olen ollut myös aina nainen, joka on halunnut pitää kiinni omasta hyvinvoinnistaan ja asioista, jotka ovat tehneet onnelliseksi. Nainen, jolla on muitakin suhteita kuin suhde lapsiinsa. Onnellinen äiti – onnellinen perhe. Olen myös uskaltanut kääntää elämässä suuntaa, jos onni on tuntunut kadonneen. Se on kannattanut!

Naurahdan mielihyvästä, kun katson kännykkääni ja luen uudelleen edellisyönä Facebookiin tulleen viestin. Se on elämäni ensimmäiseltä poikaystävältäni. Ehkä hänkin parhaillaan mittailee elämäänsä, ja katuu nyt, että jätti minut (15 vuotiaana, peräti kolmen kuukauden seurustelun jälkeen). ”Sä olit niin ihana”, luen. ”Et varmaan muista mua”. Helvetti, jätkä särki sydämeni ja päiväkirjani sivut täyttyivät vuoden ajan surusta ja murheesta, kaipauksesta!

Päätän naputella vastauksen: ”Särjit mun sydämeni, mulkku!” Lisään kuitenkin hymynaaman. Nuoresta hurmurista taisi kasvaa tyhmä aikuinen, jos voi ajatella, että joku unohtaisi ensirakkautensa. Koska koko juttu on oikeastaan niin huvittava, jatkan vielä: ”Hyvää joulun odotusta sinulle ja kaikkea hyvää jatkossa.” Joulupukkihymiö perään.

Mietin, kunpa voisinkin lähettää tästä hetkestä viestin sille teiniminälle, että tällainen ihana elämä keskellä Espanjan vuoristoa on vielä luvassa, älä sure tyttö! Samoin tukea ja kannustusta niihin raastaviin hetkiin ja käänteisiin elämässä: Huolesta parkuvalle nuorelle äidille, valvottujen öiden uuvuttamalle työhön raahustavalle naiselle, avioeroa hautovalle ”täydelliselle” vaimolle, baariin bilettämään lähtevälle yh-äidille, joka rojahtaa pettyneenä yksin sänkyyn aina uudelleen ja uudelleen (tai joskus vielä pettyneempänä jos teki sen kaksin jonkun tuntemattoman kanssa).

Mutta – ehkä voinkin lähettää viestejä, näitä jo 55 vuotisen elämäni varrelta kertyneitä kokemuksia – blogin kautta! Viestit eivät tavoita enää minua, mutta kenties jonkun toisen onnettoman tytön ensirakkauden särkyessä, tai väsyneen äidin huolien ja talousvaikeuksien keskellä, kenties jonkun avioeron kourissa kamppailevan naisen tai miehen. Tukea tai lohtua kaipaavan ihmisen. Tiivistettynä: Vahvistusta siihen, että juuri sinäkin selviät!

Mieheni tulee istumaan viereeni ihailemaan auringonlaskua. Hän hymyilee minulle hymykuoppahymyään, ja ymmärrän, että onnistuin kääntymään varmasti aina oikeaan suuntaan niillä kaikilla poluilla mutkineen, ylä- ja alamäkineen, sillä löysin lopulta sielunkumppanini luokse.

Voi kiitos Taina! <3


KUVAMATKAPÄIVÄKIRJA

25/06/2019

Meidän kolmen viikon reissu alkaa olla takanapäin, huomenna aamulla ollaan jo takaisin kotona. Loma on ollut ihana, parasta reissuissa on aina nähdä lasten nauttivan ja pitävän hauskaa yhdessä. Vaikka Myy on vielä pieni, on hän ollut kovasti mukana isoveljien sekä serkkujen menoissa. Öisin hän on puolestaan tehnyt hampaita ja tankannut maitoa mikä ei ole päivisin maistunut, joten joku lepoloma meille vanhemmille kelpaisi tämän rupeaman jälkeen paremmin kun hyvin.

Kolme viikkoa meni todella nopeasti ja olisimme hyvin vielä voineet jatkaa lomailua täällä vielä vähän aikaa. Kotiinpaluu reissun jälkeen on kuitenkin myös aina ihanaa, etenkin kun Suomen kesä on yksi lempiasioistani.

Palaan Espanjan reissuumme varmasti vielä muutaman postauksen verran (muutama paikkasuositus sekä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen), mutta tähän väliin tälliset pikaiset kuulumiset ja kuvapläjäys kännykän kuvavirrasta. Tänään meillä olisi ohjelmassa vielä pyykinpesua, pakkailua sekä koko talon siivoaminen. Toivottavasti ehditään kuitenkin vielä vähän altaalle uimaan ja loikoilemaan.


ARKIKUVA 24/52

19/06/2019

Arki se pyörii täällä Espanjassakin. Etenkin kun reissussa ollaan lähes kuukausi ja asutaan talossa hotellin sijaan. On kaupassakäynnit, ruokalistojen suunnittelut, vaipat, soseet ja pyykinpesut.

Onneksi itse rakastan ruokakaupassa haahuilua ja tuoteselosteiden lukua (kiitos kärsivällisyydestäsi rakas mieheni, joka olet täysin päinvastaista maata). On ihana löytää uusia ihmeellisiä tuotteita tai välillä vaan ihastella paikallista pakkausmuotoilua. Valmiita vauvanruokia ostelessa täällä muuten saakin olla hyvin valppaana, sillä useissa ruoissa saattaa olla lisättyä merisuolaa, maitoa, keksinmuruja tai ihan vaan sokeria.

Kauppojen vihannes -ja leipäosastot hullaannuttavat minut täällä aina. Niin paljon kaikkea ihanaa – ja niiin halvalla!


GABOPINO BEACH

16/06/2019

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?


MITÄ ME MALAGAS

5/06/2019

Terveisiä ihanasta Espanjasta! Saavuttiin tänne koko konkkaronkka viime yönä ja aamulla heräsimme tuulessa heiluvien palmupuiden kahinaan. Tuulinen aamu vaihtui pian paahtavan kuumaksi kesäpäiväksi ja olemmekin tänään lähinnä vain viihtyneet uima-altaan välittömässä läheisyydessä.

Ajattelin tulla vain sanomaan nopeat moikat ennen kun kömmin nukkumaan. Uteliaan ja vauhdikkaan vauvan kanssa ensimmäinen lomapäivä ei varsinaisesti ole ladannut akkuja, vaikka onkin ollut ihana katsoa toisen ihmettelyä ja innostusta uudesta paikasta.

Huomenna porukkamme kasvaa entisestään, sitten meitä on täällä talolla neljä aikuista ja kuusi lasta. Eli actonia varmasti riittää koko kolmeviikkoisen reissumme ajan.