STAYCATION
(ELI KUN KÄYTIIN YKSI YÖ LAPISSA)

15/11/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lapland Hotels & Indieplace kanssa

Lähdimme miehen kanssa pienelle lomalle, ihan kahdestaan. Olemme olleet kahdenkeskeisen rentoutumisen tarpeessa jo jonkin aikaa. Lapsiperheajesta on kuitenkin vaikea ottaa mitään suurta irtiottoa, vaikka juuri niistä arkisista askareista tekisi tosi hyvä päästä joskus edes hetkeksi pois.

Kun tulee puhetta irtiotosta tai lomasta, päähän tulee helposti mielikuvat etelän-lämmöstä, eli vähän pidemmästä reissusta. Usein nämä haaveet kaatuvat aikatauluhaasteisiin, budjettiin, lastenhoitopulmiin, ajatukseen siitä ettei lapsia kuitenkaan viitsi jättää ulkopuolelle ja viimeistään ilmasto -ja lentoahdistukseen.

Aina ei edes tule mieleen, että lomailla voi vaikka ihan omassa kotikaupungissa. Ei tarvitse matkustaa kauas kokeakseen elämyksiä tai rentoutuakseen. Staycation, eli lähimatkailu ajaa parhaimmillaan saman asian. Ja matkustamiseen kuluneen ajan saa käyettyä paremmin hyödyksi vaikkapa vaahtokylvyssä vähän pidempään nautiskellen.

On oikeastaan aika hauskaa viettää lomaa omassa kotikaupungissa, vähän kuin turistina. Tai tehdä kuten me, viettää vuorokausi hotellihuoneessa, kaupunkia sen kattoterassilta ihaillen (samalla kuohuviiniä siemaillen). No okei, käytiin me hotellin ravintolassakin aivan ihanalla illallisella ja aamupalalla.

Voin kertoa, että uusi viikko on joskus alkanut vähän arkisimmissa tunnelmissa, mutta ei tällä kertaa. Me nimittäin varasimme maanantai-tiistai väliselle yölle huoneen Helsingin keskustasta löytyvästä Lapland Hotels Bulevardista. Ensin veimme taaperon hoitoon mummolaan, parinsadan metrin päähän. Oli ihan kätevää ja oikeastaan aika jännä kokemus, kun kotoa lähtiessämme olimmekin kymmenen minutin ratikkamatkan jälkeen yhtäkkiä mystisen Lapin tunnelmissa. Ilman mitään matkustamiseen normaalisti liittyvää vaivaa. Kassissa vain vaihtovaatteet ja hammasharja.

Hotellin Staycation-pakettiin kuului yöpyminen, illallinen sekä aamiainen. Nimensä veroisesti pohjoisen mystisyys ja ripaus Lapin-taikaa näkyivät pieninä tyylikkäinä yksityiskohtina ympäri hotellia ja sen ravintolaa. Yleisissä tiloissa oli esimerkisi uniikkeja Anu Pentikin keramikkateoksia, sisustuksessa toistuvat tunnelmalliset tummat sävyt ja luonnonläheisyys. Tosin jopa hotellihuoneen vessassa soinut Joikhu-musiikki alkoi jo vähän naurattamaan, mutta toisaalta teki Lappi-kokemuksesta erittäin kokonaisvaltaisen.

Meidän upea ja ylellinen, ylimmän kerroksen Spa(!!!!!)-huone sisälsi mielettömät maisememat Helsingin kattojen ylle, ison, koko huoneen levyisen kattoterassin ja sitten sen itse span – eli huonettakin suuremman kylpyhuoneen isolla ammeella ja omalla saunalla. Myös ammeesta ja saunan lauteilta oli kauniit näkymät kaupungin ylle. Lähes kaikista Lapland Hotels Bulevardin huoneista löytyykin vähintään tuo oma sauna.

Itselleni parasta hotellissa olossa on aina iso sänky ja pehmeät valkoiset lakanat. Ja tottakai se, ettei ole mitään arjen askareita hoidettavana. Eli ei siivousta, ei pyykkiä, ei tiskiä. Ja tällä kertaa ei juuri mitään muitakaan velvollisuuksia tai vastuita – vain me ja yksi kokonainen vuorokausi kahdestaan.

Oli ihana valmistautua rauhassa illalliselle, etenkin kun kylpyhuoneessa oli täydellinen meikkipeili valoineen. Kukaan ei roikkunut lahkeessa, eikä tullut edes kiirekkään, kun ravintola oli vain yhden hissimatkan päässä.

Ennen illallista otimme drinkit hotellin aulabaarissa – ihan kun oikeasti lomalla. Istuimme ikkunapöydässä ilman kiirettä, juttelimme ja katselimme ohikäveleviä ihmisiä. Tässä vaihessa, kehon ja mielen vaipuessa kokoajan rentoutuneempaan modeen huomasin, miten ihan oikeasti olimmekaan olleet tämän tarpeessa.

Hotellin ravintola Kultá oli yhtä elämyksellinen kokemus kun koko hotellikin. Olin etukäteen lukenut ravintolan olevan hyvä ja sen taustalla hääriikin maineikas keittiöpäällikkö Tero Mäntykangas. Silti menu, maut ja tunnelma pääsivät yllättämään erinomaisuudellaan. Hotellin ravintola on pääosin omavarainen ja aidot puhtaat maut eroittuivat kyllä edukseen.

Meille tarjoiltiin useamman ruokalajain yllätysmenu niihin sopvilla viineillä. Raaka-aineita ravintolaan tulee pohjoisesta omilta tuottajilta ja listalta löytyy monia harvinaisempia erikoisuuksia sieltä suunnilta – joita en halua liiaksi paljastaa, jos joku muukin miettii yllätysmenu-illalliselle menoa.

Yhden aivan ihanan herkun voin kuitenkin kertoa, nimittäin ravintolan omaan, yli kymmenen vuotta vanhaan juureen leivotun hillaleivän. Rehellisesti, en ole ikinä syönyt yhtä hyvää leipää ja ihan varmasti joku päivä käyn sitä uudelleen syömässä. Aion ehdottomasti vaatia, että sitä pitäisi saada ostaa myös mukaan! Tämäkin on aika kätevää staycatonissa, kun paikkaan pystyy palaamaan helposti vaikka seuraavana päivänä uudestaan.

Myös hotellin runsaalla aamupalalla toistui pohjoisen-teema, laadukkaat ja osittain erikoiset raaka-aineet, kuten
kuusenkerkkäsmoothie, Myrttisen kurkut, tilauksesta tehdyt savulohi -ja poromunakkaat, leipäjuusto ja Sodankylän hillat, jääkellarin pikkelöity lohi, Muonion mustikat sekä erilaiset marjajauheet.

Illallisen jälkeen meidän loppuilta meni omassa spassa rentoutuen, oli skumppaa, saunaa, vaahtokylpyä ja suklaakonvehteja. Välillä käytiin viilentymässä kattoterassilla. Aamulla nukuimme myöhään, laitoimme saunan taas päälle, kävimme aamupalalla, saunottiin ja nukuttiin päikkärit. Ainoastaan yksi asia jäi vähän harmittamaan – miksi emme varanneet samantien kahta yötä! Seuraavan päivän olisi voinut vielä viettää muhkeassa sängyssä sarjoja katsellen ja edellisillalta jääneitä suklaita syöden.

Reissusta on kuitenkin aina kiva palata kotiin ja tässä tapauksessa erityisen ihanaa oli, että olimme kotona jo puolituntia hotellista uloskirjautumisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi kaikille pientä irtiottoa ja lähimatkailua, staycation konseptina on ihan mahtava ja helposti toteutettavissa milloin vaan!


MEIDÄN LONTOO – VINKKEJÄ REISSUUN

28/09/2019

ASUINALUE

Lontoo on iso kaupunki ja oman reissun tunnelmaan vaikuttaa varmasti paljon se, miltä alueelta majoituksensa varaa. Lontoosta löytyy todella paljon hyvinkin eritasoista hotellitarjontaa, kuiten myös air bnb asuntoja. Hinnat ovat Helsinkiin verrattuna vieläkin korkeampia, mutta jos hotellin (ja aamupalan) suhteen ei ole niin nuuka, voi huoneen löytää toki myös edullisestikin.

Kysellessäni kavereilta suostuksia asuinalueesta, kaikki suosittelivat meille majoittumista Paddingtonissa, joten en sitten edes alkanut hirveästi tutkimaan muita. Paddington ei ole alueena halvimmasta päästä (ja useiden hotelleiden huoneet minipieniä), mutta maksan mieleläni vähän eksrtaa siitä, että hotelli ja huone oli viihtyisä, kauniilla kaduilla oli kiva kulkea myös myöhään illalla, joka kadunkulmasta löytyi paljon erilaisia ravintoloita, kahviloita ja kioskeja sekä että kulkuyhteydet tänne olivat myös erinoimaiset.

Paddingtonista löytyy kuuluisa juna-asema (Karhuherra Paddington löydettiin täältä ja asemalta löytyy myös hänestä tehty pronssipatsas) sekä metro, jonka kautta kulkee kaksi eri metrolinjaa. Tänne on siis kätevä kulkea lähes mistä päin Lontoota tahansa ja yhdeltä Lontoon isoimmalta juna-asemalta, Victoriasta (jonne myös junamme Gatwikin lentokentältä tuli) on tänne metrolla vain muutaman pysäkin matka. Kävelymatkan päästä löytyy myös Notting Hill sekä kuuluisa Hyde Park.

HARRY POTTER STUDIO

Meidän reissun yksi kohokohta ja etukäteen suunniteltu juttu oli vierailu Warner Bross Studiolla, jossa on kuvattu iso osa Harry Potter elokuvista. Vaikka itse en ole nähnyt kuin muutaman leffan, enkä lukenut yhtäkäään kirjaa, oli vierailu studiolla upea kokemus jopa minulle. Puhumattakaan lapsesta, joka taas on lukenut kirjoja, käsitellyt aihetta paljon koulussa sekä nähnyt kaikki leffat.

Liput studiolle pitää ostaa etukäteen netistä ja vierailuun kannattaa varata melkeimpä koko päivä, sillä matka sutudiolle kestää Lontoon kestustasta noin tunnin suuntaansa ja itse studiolla aikaa menee noin nelisen tuntia.

Me olimme varanneet ajan studiokierrokselle klo 11.30 ja koska matka julkisilla vaikutti hieman hankalalta, ajoimme sinne aamulla Uberilla. Matka autolla kesti aika tarkkaan 45min ja maksoi reilu 30 euroa. Takaisin tulimme julkisilla, studiolta lähti kaksikerroksinen bussi lähimmälle juna-asemalle jonka jälkeen sitten piti vielä vaihtaa asemaa ja metroon. Kokonaisuudessaan matka Studiolta takaisin hotellille kesti yli 1,5 tuntia.

Jos Harry Potter jutut kiinnostaa, mutta studiokierros kuulostaa liian suurelta ponnistukselta, kannattaa suunnata esimerkiksi King Cross -asemalle. Sieltä löytyy laituri 9 3/4 jossa voi ottaa kuvan kärryjen kanssa ja Harry Potter kaupasta löytyy iso valikoima erilaisia taikasauvoja ja muuta sälää. Netistä löytyy myös paljon erilaisia kävelykierroksia, jossa opas johdattaa turisteja Pottereista tuttuihin paikkoihin ympäri kaupungin.

ILTAPÄIVÄTEE

Mikä olisikaan Englantilaisempaa kuin kello viiden tee. Upeita iltapäivätee-paikkoja löytyy Lontoosta monia ja teetä sekä kerrostarjottimella tuotavia pikkusyötäviä saa yleensä jo lounasajasta eteenpäin. Suosituimpiin paikkoihin kannataa varata pöytä etukäteen.

Me menimme iltapäiväteelle Instagramista tuttuun taideravintolaan ja 2 Michelin-tähteä saaneeseen Sketchiin. Ravintolasta löytyy muutama erilainen sali, mutta iltapäivätee tarjoillaan paikan suosituimmassa ja kuuluisimmassa pinkissä huoneessa. Kaikki oli vimpan päälle hienostunutta ja jousikvartetti soitti niin klassisia kun tuttuja pop-kappaleitakin. Myös Sketchin vessat olivat elämys, vessakopit ovat nimittäin suuria munia.

MUSEOT

Lontoosta löytyy mielettömän paljon hienoja museoita, joista osa on täysin tai osittain ilmaisia. Maksullisiin museoihin voi olla järkevää hankkia liput etukäteen. Museot ovat usein myös hyvin suuria, joten niissä saa myös kulumaan aikaa. Kannattaa siis ottaa tämä huomioon museokierrosta suunnitellessa.

Me kävimme pikapiipahduksella Tate Britainissa, josta jatkoimme matkaa kätevästi museon edustavalta olevalta laiturilta veneellä suoraan Tate Modernin eteen. Samalla tuli nähtyä nähtävyyksiä joelta käsin, kuten rempassa oleva Big Ben sekä London eye. Suosittelen tätä komboa!

Tate Modernissa emme ehtineen enää sen päivän lipunmyyntiin haluamaani maksulliseen näyttelyyn, mutta jo pelkkä vanhan jättimäiseen teollisuushalliin perustetun museon ja sen ilmaisten osioiden, sekä parvekkeelta avautuvan näköalan kokeminen oli itsessään hienoa. Kannattaa myös jättää aikaa museon tuntumassa sekä Millenium bridgen yli käppäilemiseen.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä myös Natural History Museossa, jota olin odottanut kovasti. Itse rakennus on henkeäsalpaavan upea ja sisääntuloaulan katossa roikkuvan sinivalaan luuranka vaikuttava. Näyttelyitä täälläkin on paljon erilaisia ja kokoelmat laajoja. Museossa on myös paljon eri dinosauruksien luita ja fossiileja. Täytyy kyllä silti sanoa, että esimerkisi meillä tällä Helsingin Luonnontieteellisen museon esillepano on kyllä mielestäni paljon parempi.

HYDE PARK

Suurkaupingin hälinää pääsee pakoon vehreässä Hyde Parkissa, joka on tunnettu puiston läpi virtaavasta Serpentine-joesta ja siinä uiskentelevista lukuisista joutsenista. Puistosta löytyy muutamia kahviloita ja ravintoloita, kiva lasten leikkipuisto sekä uimapaikka. Me kävimme myös Prinsessa Dianan muistoksi rakennetulla vesiaiheisella muistomerkillä, jossa voi lämpimänä päivänä kastaa varpaansa.

SHOPPAILU

En ole useampaan vuoteen enää halunnut shoppailla reissuillani, mutta kävimme me muutamassa kaupassa pyörähtämässä. Meidän oli tarkoitus käydä hakemassa tuliaisia isosta lelukaupasta, mutta jossain ajatushäiriössä luulin niitä olevan kaksi; Hamleys sekä oma jättiosasto Harrodsilla. Noh, näin ei kuitenkaan ollut, vaan jos lelukaupoille tahtoo, niin sunnata kannataa ehdottomasti ensimmäiseen, eli Hamleysille (löytyy muuten ihan tuon Sketchin vierestä). Siellä on seitsemän (!) kerrosta leluja, joten pelkkä käyminen ilman sen kummempaa ostelua on varmasti elämys itsessään.

Oxford Circuksen tienoilta löytynee muutenkin parhaat ostospaikat helposti yhdellä kertaa, jos sellaisille halajaa. Olin itse toivonut löytäväni pari kivaa vintage-kauppaa ja suunnittelin ostavani koko perheelle vanhat vintage-Martensit. Tällaisia paikkoja ei kuitenkaan sattunut vastaan, enkä ehtinyt niitä sitten sen kummemmin metsästämään. Tuliaisemme jäivät muutamaan Lego-pakkaukseen, suklaataikasauvaan ja teehen (mikä oli oikein hyvä, sillä olimme reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla).

LIIKKUMINEN

Liikkuminen Lontoossa etenkin metrolla on todella kätevää. Metrokartta saattaa näyttää ensivilkaisulla hyvinkin sekavalta, mutta metroasemien opasteet ovat selkeitä ja itseasiassa niin on koko metroverkostokin – etenkin jos tietää millä linjalla kulkea. Tähän suurena apuna toimi ilmaiseksi puhelimeen ladattava Tube Map-appi, joka toimii reittioppaan tavoin. Huomasin tuolla reissussa, että myös Uber-sovellus näyttää miten kulkea julkisilla.

En suosittele ostamaan aiemmin kaikkien suosittelemaa Oyster-korttia, jonne ladataan etukäteen rahaa, sillä niin junat, metrot, bussit ja veneet toimivat nykyisin myös tavallisella pankkikortilla jossa on lähimaksuominaisuus. Myös sillä tavalla maksaminen on kaikista edullisinta. Kortti näytetään portilla lukijaan mentässä, että pois lähtiessä. Kortilta veloitetaan summa matkojen pituuden mukaan ja Lontoon keskusta-alueella liikkuessa veloitus päättyy 6,5 punnan hintakattoon – tämän jälkeen matkustaminen on keskustassa sen päivän osalta ilmaista.

Metrossa ja keskusta-alueella junalla matkustaminen on ilmaista lapsille (en tiedä busseista). Tällöin kannattaa kulkea lapsen kanssa yhdessä leveämmistä porteista, niin kumpikaan ei jää portin väliin… Asemilla on myös henkilökuntaa joka avaa tarvittessa portit – muista silloin myös näyttää korttiasi lähtiessä, muuten kortila veloitetaan maksimimatkan hinta! Lastenrattaiden kanssa en lähtisi metroon, sillä harvoilta asemilta löytyy hissi.

NÄHTÄVYYDET

Me emme sinällänsä käyneet erikseen katsomassa mitään nähtävyyksiä, sillä niitä tuli nähtyä ihan vain kaupungilla paikasta toiseen kulkiessamme. Taksilla tai bussilla liikkuessa näkee toki enemmän kun maan alla metrossa. Kaupungilla voi liikkua toki myös turisteille tarkoitetuilla Hop On/ Hop Off maisemabusseilla.

Olimme miettineet myös menevämme Sky Garneniin, joka on 35. kerroksessa / 155 metrissä oleva näköalapaikka. Pääsy on ilmainen, mutta liput täytyy varata etukäteen.

SYÖMINEN

Iltapäiväteetä lukuunottamatta emme varanneet mitään ruokapaikkoja etukäteen. Katsottiin aina vähän fiiliksen mukaan. Suosituimpiin ravintoloihin kannattaa ehdottomasti varata pöytä, mutta meille oli helpompaa mennä ilman liian tiukkoja aikatauluja. Hotellimme läheltä löytyi monta tosi kivaa ruokapaikkaa, joista kaikista järjestyi meille kahdelle helposti pöytä. Yhtenä iltana haettiin ruokaa mukaan hotelliin ja syötiin sängyssä leffaa katsoen.

Voisin vinkata kuitenkin yhtä ruokapaikkaa, vaikkapa jos ennen lentokentälle lähtöä täytyy syödä (ja lähdette Victorian asemalta). Victorian juna-asemaa vastapäätä on vanha kauppahalli, josta löytyy yli kymmenen eri ravintolaa, baari sekä kattoterassi. Tosi kiva ja viihtyisä paikka, jossa jokainen ruokalija voi käydä tilaamassa mistä vain ravintolasta. Kaapo otti pastaa, minä vegaanista currya ja koko homman kruunasi ihan mieletön jäätelöannos jätskibaarista.

Kauppahallin kattoterassilla käydessämme tajusin, että hitsi, minähän olen kävellyt juuri tuota vastapäistä tietä joskus 14-vuotiaana Lontoossa ensimmäistä kertaa ollessani.

LAPSEN KANSSA REISSUSSA

Vaikka nyt reissukumppanina oli jo 10 vuotias reipas matkakaveri, kannattaa silti muistaa muutama perusjuttu lasten kanssa matkustessa. Eli ei turhan tiukkoja aikatauluja, ei liikaa suunniteltua ohjelmaa yhdelle päivälle (2-3 ihan maksimi) ja muistakaa syödä säännöllisesti! Kokoajan joku smoothie jostain kiskasta, niin ei pääse ainakaan nälkäkiukku yllättämään. Suurkaupungissa kulkiessa askeleita kertyy paljon ja se on rankkaa niin aikuisille kun lapsillekin.

Isossa kaupungissa kannattaa muutenkin suunnitella menot vähän sen mukaan, että missä mikäkin paikka sijaitsee. Yhtenä päivänä yhdellä alueella, toisena toisella – näin säästää myös toki paljon aikaa, kun ei mene turhaa aikaa edestakaisin kulkemiseen.

Ladattiin myös Kaapolle lennolle oflineen muutama Lontooseen sijoittuva elokuva. Hän ehti katsoa niistä juurikin Paddingtonin ja oli ihana, miten hän niin tohkeissaan bongaili elokuvasta tuttuja paikkoja reissumme aikana. Tuntuu, että hän sai sen ansiosta vielä vähän enemmän reissusta irti.

Mitäs muita vinkkejä teillä olisi Lontooseen sinne matkaavaille?


SYNTTÄRIMATKA LONTOOSEEN

20/09/2019

Kuten viime postauksestakin saatoitte huomata, lähdimme synttärimatkalle Lontooseen. Vain minä ja muutaman päivän omien synttäreideni jälkeen pyöreät kymmenen täyttänyt esikoiseni.

Aloin jo kesällä miettimään, että mikä olisi sellainen vähän spesiaalimpi lahja täyttä kymppiä juhlistamaan. Meillä kun arki on aika hektistä ison lapsikatraan kanssa, aika pian mieleenkin pälkähti, että se voisi olla jotain kivaa yhdessä tekemistä – kahdenkeskistä aikaa.

Aina välillä Kaapo on toivonut vieressä nukkumista, ”ihan kuin silloin Thaimaassa hotellissa” ja olen joutunut kuitenkin kylmästi kieltätymään, sillä en ole halunnut enempää häiriötekijöitä öihini. Hän myös rakastaa teen litkimistä (ja pyysi sitä jopa synttärilahjaksi), jonka lisäksi Harry Potter on ollut aika paljon esillä jutuissa jo pitkään – joten aika pian mieleeni tulikin, mitäs jos lähtisimme kahdestaan Lontooseen.

Ja niin me sitten lähdimme! Ostin meille lentoliput jo muutama kuukausi sitten ja pidin koko homman visusti salaisuutena synttäripäivään asti. Viisi tuntia ennen koneen lähtöä annoin hänelle onnittelukortin, jossa luki ”Lähdetäänkö teelle?” ja alle olin piirtänyt Big Benin ja sen ympärillä lenetelevän Peter Panin, kaksikerroksisken bussin jota ajoi Padidngton, kyydissään Kuningatar ja katolla Harry Potter, sekä Buckinhamin vartija tarjoilemassa teetä.

Hetken aikaa hän ihmetteli korttia, kunnes pikkuhiljaa alkoi valkenemaan. Eihän hän aluksi meinannut millään uskoa, että lähdedemme NYT HETI. Kun hän vihdoin käsitti tuli pikku paniikki. Pian jännitys vaihtui kuitenkin innostukseen ja lähdimme vielä hakemaan kaupasta vähän evästä ennen lähtöä.

Kaupalla huomasin pankkikorttini kadonneen ja sitten vuorostani itku silmässä olin minä. Olin jo aika varma, ettemme pääsisikään lähtemään, sillä eihän ilman korttia voi matkustaa. Kaikki kuitenkin järjestyi, onneksi on Apple Pay puhelimessa ja käteinen. Etsittiin korttia kuitenkin sen verran kauan, että tuli vähän kiire lähteä kentälle. Kunnon jännitys loppuun asti siis.

Eikä jännitys vielä päättynyt koneeseen ehtimiseen, sillä ensimmäistä kertaa minulta nimittäin pyydettiin lapsen syntymätodistusta passin tarkaistuksessa Enlannin päässä- eikä sellaista tietenkään tällä kertaa ollut. Ikinä ennen ole sitä pyydetty missään päin maailmaa, vaikka sellainen mukana onkin useilla reissuilla ollut. Meillä kun on eri sukunimet ja passivirkailija oli tiukkana siitä, että miten minä voin olla hänen äitinsä. Onneksi Kaapolta jo Englnati onnistuu ja hänen vakuuttelunsa ansiosta päästiin siitäkin tilanteesta. Onneksi tähän myös päättyivät matkan isommat kommellukset.

Lontoossa oltiin myöhään illalla ja heti päästiin testaamaan niin juna kun metrokin. Hotelliin chekkaamiseen jälkeen käytiin syömässä, jossa koko ravintola lauloi onnittelulaulun Kaapolle tarjoilijan tuodessa hänelle tähtisädetikuin koristellun järkiruoan.

Käytiin myös Harry Potter Studiolla, hienosti iltapäiväteellä, parissa museossa, Hyde Parkissa ja käppäiltiin ja ihmeteltiin muuten vain kaupungin menoa. Kaapo oli superia matkaseuraa (jälleen kerran) ja suunnisi ihan superhyvin myös sokkeloisessa metrossa. Myös sää helli meitä ihanasti.

Moni teistä onkin toivonyt Instan kautta vinkkejä Lontooseen ja yritän pian koostaa vielä jonkinlaisen kompaktin reissupostauksen tännekin. Toiveestanne pistän myös kaikki Lontoon ig-storyt profiilini kohokohtiin ihan pian!

Ehkä kuvista välittyykin, että meillä oli tosi ihana reissu, kolme yötä laatuaikaa vain kahdestaan. Nukuttiin vierekkäin saman peiton alla, juteltiin, ihmeteltiin, vähän riideltiin, herkuteltiin ja naurettiin ja nautittiin paljon.