OLI SIINÄ ELÄINTENRAKASTAJAT TAAS AIKA ONNESSAAN

13/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

6 Responses to “OLI SIINÄ ELÄINTENRAKASTAJAT TAAS AIKA ONNESSAAN”

  1. Avatar Amelia sanoo:

    Miten eläimet sun mielestä espanjassa voi? Onko samaa ongelmaa siellä kuin monilla turistialueilla, että sairaat laihat koirat ja kissat kiertää etsimässä makupalaa? Ja kulkukoiria on runsaasti?

    Jotenkin itsellä tekee pahaa nähdä vapaana olevia linkuttavia tai varjossa makoilevia väsähtäneitä koiria :/ en tiedä onko se sitten se, että Suomessa harvemmin näkee vapaana olevia koiria. Tulee vaan mieleen, että onko omistajaa/välittääkö kukaan niistä? Koirien hylkääminen taitaa olla aika tavallista siellä?

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Nyt viidettä kertaa täällä olevana en ole kertaakaan nähnyt koditonta koiraa tai kissaa. Yhden hylätyn hevosen kylläkin :/
      Mutta täälläpäin mielestäni ihmisillä tuntuu olevan suuri auttamisenhalu. Juurikin huonon talouden aikaan hevosia hylättiin täällä, mutta niitä myös pelastettiin ja etsittiin uudet omistajat. Täälläpäin toimii myös tietääkseni pari katukoirien pelastuskeskusta. Pentutehtailua on käsittääkseni paljon ja pentuja myydään mm eläinkauppojen lasivitriineistä pienenä. Mutta juuri tällainen elänkauppa viereisessä ostoskeskusessa oltiin suljettu. Että on täällä myös paljon ihmisiä jotka välittävät :-)
      Isäni perhe muutti hiljattain keskustaan ja heidän pieni sekarotuinen koira pääsi vapaaksi ja kaupingille harhailemaan. Jonkun kahvilan henkilökunta otti hänet kiinni ja soitti eläinlääkärin paikalle, joka tuli sitten sirunlukijan kanssa ja Lulu pääsi takaisin kotiin. Tämä mielestäni kuvaa hyvin ihmisten suhtautumista eläimiin täällä <3

      • Avatar kata sanoo:

        Ihania kuvia taas!
        Huippua että lapset pääsevät katsomaan eläimiä tuollaisissa idyllisissä olosuhteissa eikä eläintarhan pienissä lasilaatikoissa ja häkeissä.

        Mitä Espanjan lemmikkieläintilanteeseen, tulee, itse rescuekoiratoimintaa seuraavana ja espanjasta matkanneen löytöturren omistajana olen valitettavasti tietoinen että Espanja on yksi huonoiten koiria kohtelevista maista. _Kuten sanoitkin, pentutehtailu on tosi yleistä ja monet hylkäävät lemmikkinsä heti pentuajan jälkeen tai rodun mentyä pois muodista ja vanhemmat kasvattavat lapsensa yhtä välinpitämättömiksi ja väkivaltaisiksi eläimiä kohtaan kuin itse ovat. Esimerkiksi podengo-rotuisia metsästyskoiria tapetaan ja kidutetaan tuhansittain metsästyskoiran jälkeen heittämällä ulos liikkuvasta autosta, hirttämällä, i hylkäämällä kaivoon jne. Hirtto-operaatiota kuvaavia patsaitakin on pysytetty jostain kumman syystä Espanjaan, huh. Vain murto-osa kulkukoirista löydetään kadulta, ja niistäkin osa joutuu kunnallisille tappotarhoille.

        Ihana kuulla että olet kohdannut auttamisenhaluisia ja eläinrakkaita ihmisiä, se antaa toivoa ja osoittaa ettei vät kaikki ihmiset ole piittamattomia eikä asennekasvatus ole turhaa <3 ^_^ Hienoa että sinun poikasi oppivat kunnioittamaan eläimiä pienestä pitäen.

  2. Helmiräpsyjä! <3__<3

  3. Avatar HANNA sanoo:

    Upeita kuvia! Sä kyllä osaat. Kauniit värit ja just oikeet rajaukset. Mahtaa siellä olla mukavaa, tuntui kuvia katsellessa melkein kun olisi ollut itse paikalla :)

  4. Avatar tiina Sthlm sanoo:

    Aivan ihania kuvia!! Mä niin rakastan Espanjaa…