SYNTTÄRIMATKA PARIISIIN

31/10/2021

Neljässä päivässä alkusyksyisessä Pariisissa ehtii kiertää Louvren ja nähdä maailman kuuluisimpia taideteoksia ja aarteita, kivuta hissillä Eiffel-torin huipulle, ihmetellä katutaidetta ja kaupustelijoita Seinen varrella, suhata metrolla ees ja taas, kävellä jalat muussiksi, kieppua koko päivä Disneylandin hienoissa laitteissa, syödä karkkia iltapalaksi, seilata pitkin Seineä, kävellä Champs-Élyséetä pitkin Riemukaarelle, vaikuttua kaiken suuruudesta ja krumeluurista, kierrellä hienoissa puistoissa churroja syöden, hypätä extempore riksan kyytiin ja kiitää huimapäisesti villin liikenteen seassa, katsoa hotellin peiton alla kolme leffaa (ja nukahtaa jokaisen aikana), nähdä Notre Dam (ja sen kunnostustyöt), kuunnella katusoittajia, vierailla Pompidun huikeissa nykytaiteen näyttelyissä, syödä hyvin ja ei niin hyvin, kiertää vintage-kauppoja, katsella auringonlasku macaronseja syöden Sacré-Cœurin portailla ja kirjoittaa postikortti mummille.

Päästin kuin päästiinkin keskimmäisen lapsen kanssa muutaman vuosi sitten lupaamalleni 10v synttärimatkalle. Aloitettiin 10v synttärimatkaperinne esikoisen kanssa matkaamalla pari vuotta sitten Lontooseen, enkä raaskinut viedä sitä kokemusta pois toiseltakaan pojalta, vaikka matkustaminen huviksi nykypäivänä kyseenalaista onkin.

Yhteinen, kaksinkeskeinen matka ja täyden kympin juhlistaminen näin spesiaalisti, oli selvästi iso ja tärkeä juttu hänelle. Ja niin toki minullekin. Matkakohteen tämä pieni taiteilijanalku valitsi jo silloin aiemmin itse. Oli ihana hypätä arjen tiimellyksestä ihan toiseen maailmaan, ihan kaksin. Saatiin rauhassa olla, jutella, nauraa, ihmetellä ja kävellä käsi kädessä. Muutenkin tuli elettyä jotenkin tosi vahvasti hetkessä.

Aurinko paistoi joka päivä ja ihmiset olivat ihanan ystävällisiä ja huomaavaisia. Ja lapsi taas tuntui kasvaneen tuon yhden syntymäpäivänsä aikana useamman vuoden. Ja muuttuneen taas entistä rakkamaaksi ja läheisemmäksi, vaikken tiennyt sen olevan edes mahdollista.

Pieni video meidän reissusta löytyy täältä.


35 VUOTIAANA

15/09/2021

Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.


KOLMEVUOTIAALLE

19/08/2021

Jo kolme vuotta ollaan saatu sinut osaksi meidän perhettä, mikä on tarkoittanut paljon naurua, ympäristön ja elämän ihmettelyä, hurjasti kysymyksiä (miksi -vaihe alkoi jo yli vuosi sitten), pusuja ja haleja, oivalluksia, hyvää huumoria sekä vähän tahtojen taisteluakin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää miten fiksu, ymmärtäväinen, tarkkaavainen, hauska, mielikuvituksellinen, taitava, kaunis ja osaava olet. Mikä maailmankaikkeuden suurin tuuri meille kävikään.

Sinun äitinäsi on ollut kiva olla, siis oikeasti hauskaa Niin että vatsalihaksiin joskus sattuu kaikki se nauraminen. Olemme samalla aaltopituudella, kanssasi on helppo olla ja yhdessä on ihana viettää aikaa eri asioita tehden. On onnellista ajatella, että kahdenkymmenenkin vuoden päästä (toivottavasti) teemme samoja asioita edelleen yhdessä, kuten loikoilemme rannalla, käymme kahvilassa tai vain istumme vierekkäin jutellen tai lukien.

Paljon onnea ihana kolmevuotias!


YHDEKSÄNVUOTIAANA

12/10/2020

Lempinimeni on Erkki
Isona minusta tulee donitsien tarkastusmaistaja
Kivointa maailmassa on minecraft
Kaikkien inhottavinta maailmassa on fortnite
On kivaa olla lapsi koska saa ilmaista ruokaa
Lempiharrastukseni on kuvis
Näitä kieliä osaan puhua: suomi, englanti
Suosikkiaine koulussa on matikka
Aikuiset ovat joskus tylsiä, kun ei ne tee mitään
Isoveli on ainakin se huolehtii asioista, vaikka joskus ärsyttää
Pikkusisko on aika villi, mutta sen kanssa on kiva leikkiä ja se on söpö
Lempiohjelmani on Pipsa-Possu (katson pikkusiskon kanssa)
Säästän rahaa omaan kotiin
Idolini on Ammis (lempipehmolelun isä)
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on hampurilaiset
Ihmisiä on olemassa koska apinat halusivat lisääntyä
Talvella haluan olla kotona, kun ulkona on niin kylmä. Ja lasketella, mutta on tosi äryttävää laittaa ne monot jalkaan, ja sitten hyppiä alasti lumihankeen
Kesällä haluan uida, ostaa mökin ja että korona olisi ohi
Haluaisin nyt mennä ostamaan minulle synttärilahjan
Toivon Joulupukilta – oot SÄ se joulupukk? Byhyhyhyhyhyhyyy!
Yhdeksänavuotiaana on kivaa, koska olen lähempänä kymmentävuotta ja synttärimatkaa
Veljenä olen perheemme lemmikki, vähän kun marsu
Matkustaisin mieluiten Thaimaahan
Siellä uisin, söisin donitseja (siellä saa tosi hyviä), nauttisin, lepäisin
Lempibändini kaikkii random
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellanen joka kestäisi pitkään, siellä saa liikaa karkkia, 36 miljoona kakkua 12 miljoonaa donotsia ja siellä saa pelata
Terveisiet blogin lukijoille: jeai boooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooi

KAHDEKSAN, SEITSEMÄN, KUUSI, VIISI, NELJÄ, KOLME, KAKSI, YKSI


SYYSKUUSSA

9/10/2020

Oi, siis mitä, onko tosiaan lokakuuta kulunut jo yli viikko! Palataampa muistoissa hetkeksi vielä yhden lempparikuuni, eli syyskuun pariin ja perinteiseen kuukauslistaukseen:

– esikoinen täytti 11 vuotta
– minä täytin 34 vuotta
– kävin ennätykselliset kaksi kertaa ystävien kanssa ulkona illalla syömässä ja vähän humputtelemassa
– nukuin kaksi yötä luxus-hotellissa
– otin kysniin bio sculpture -lakkauksen
– elin kaksi päivää ilman toimivaa puhelinliittymää
– päätin boikotoida erästä pizzeriaa, mutta päädyin sinne kuitenkin uudestaan heti parin viikon päästä
– pojat saivat vihdoin uuden, isomman kerrossängyn
– kaduin uutta kerrossänkyvalintaa
– nukuin huonosti, kaipasin rauhaa sekä omaa tilaa ja haaveilin erakoitumisesta
– päätettiin mitä tehdään jouluna
– kävin koronatestissä
– ostin kilokaupalla omenoita ja satsumia
– olin alustaavtemallina
– toimin gigitaalisena cupidona
– kävin ostamassa viikonlopun ruoat pahimpaan perjantai-ruuhkaan, eikä kortti toiminut kassalla
– tein hiuksilleni luonnonmukaisen koti-keratiinikäsittelyn ja ne alkoivat haisemaan ihan hirveiltä
– kävin lasten kanssa metsässä etsimässä syksyn vikoja puolukoita ja sieniä (ei löytynyt yhtäkään tuttua sientä)
– sain eritysen paljon kivoja viestejä instagramissa ja kävin siellä paljon kiinnostavia keskusteluja tuttujen ja tuntemattomien kanssa
– kävin kampaajalla sitten helmi/maaliskuun
– ostin maiharit
– pähkäilin liukuovimateriaalien kanssa ihan naurettavan paljon
– mietin paljon kouluun palaamista
– käytin maskia, pesin käsiä ja pidin väliä ihmisiin
– perustelin kuuden kuukauden sali -ja uimahallitauon koronalla (ja se on totuus!)