MOIKKA VANHA KOTI

28/08/2022

Muutimme kuukausi sitten uuteen kotiin. Vaikka alun alkaenkin laatikoita edelliseen kotiin kantaessamme ajattelimme kysessä olevan välikainen ratkaisu oli siitä vanhasta irti päästäminen vaikeaa. Vanha kotimme oli puolisoni kanssa ensimmäinen yhteinen kotimme jonne myös nuorinmaisemme syntyi ja isommat pojat todella kasvoivat isoiksi noiden viiden vuoden asumisemme aikana.

Puolet vanhassa asuessani haikailin muualle, mutta viimeisen vuoden ajan aloin tuntemaan, että ehkei tämän tarvitsisikaan olla väliakaista. Mitä lähemmäksi poismuutto kävi, sitä enemmän aloin arvostamaan nykyistä. Muutokset ovat minulle aina vaikeita ja aikaa vaativia.

Uusi kotimme on kuitenkin ihana. Sain vihdoin haaveilemani saippuoidun tammisen kalanruotoparketin. Tässäkään asunnossa emme tuskin tule asumaan kolmea vuotta pidempää, mutta edellisestä oppineena, otan tästä silti kaiken irti. Vaikka esimerkiksi seiniä emme rupea nyt maalailemaan värikkäiksi ja oman näköisiksemme, niin muuten elän hetkessä, enkä jää liikaa miettimään väliaikaisuutta, kuten edellisessä. Ja kun eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevan pitää tai mihin ratkaisuihin vaikka kahden vuoden asuminen jälkeen päädytäänkään.

Muuton yhteydessä myyntiin meni muutama isompi huonekalu, kuten ihana ruokapöytämme ja iso kulmasohva. Tuunausta vaativa isompi ruokapöytä saapuu meille onneksi ensi viikolla, mutta muuten olemme vielä sohvaa vailla. Hieman keskeneräinen fiilis on siis edelleen uudessa olohuoneessamme, mutta ehkä nyt kesäkelien muuttuessa syksyisemmiksi intoa riittää puuhata jälleen kotona, eikä vain luuhata rannalla. Toivottavasti myös kodin laittamisen myötä into postailla enemmän tänne blogiin kasvaa, jos vain aikaa päivätöiden ohella riittää.

Heippa hei siis vanha koti, voi mitä muistoja sinusta jäikään! Uudesta kodista haikeana katselen mieletöntä ilta-arinkoa joka sinut valaisee ja hymyillen muistellessani, miten saatoimmekaan asua viisi vuotta ilman kunnollisia verhoja missään huoneessa 😀 Nyt on säkekaihtimet JA pimennysverhot (eli olo kuin aikuisella).


UUSI VUOSI JA UUDET KUVIOT

2/05/2022

Piti kirjoittaa postaus ylläolevalla otsikolla jo vuoden alussa, kun päätimme pistää kuopuksen päiväkotikuviot uusiksi. Sitten tulikin yllättäen lisää uusia kuvioita ja hups – melkein viisi kuukautta vierähti niin, etten päivittänyt blogia ollenkaan. Kahdentoista vuoden blogihistoriani aikana, en ole tainnut koskaan pitää kahta viikkoa pidempää taukoa täältä. Eli moi vaan pitkästä aikaa!

En melkein muistanut mistä painikkeesta uutta postausta aloitetaan kirjoittamaan, saatikka keksinyt mistä nyt piiiitkän kirjoitustauon jälkeen edes aloittaisin. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta, siitä mistä alunperinkin piti, eli päiväkodin vaihtamisesta.

Olen puhunut ja kirjoittanut päiväkotien huonosta tilanteesta useasti jo ennen kun oma lapsemme edes aloitti päivähoidon. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, mekin saimme omin nahoin kokea, millaista hoito on kun henkilökuntaa ei vaan ole tarpeeksi ja ne jotka siellä vielä sinnittelevät, työskentelevät äärirajoilla. Niin moni tärkeä ja itsestäänselväkin asia meni päivästä toiseen pieleen, eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kun etsiä uusi päiväkoti.

Meillä kävi tuuri ja lähellämme olevasta yksityisestä päiväkodista järjestyi nopeasti paikka. Ehdimme käydä siellä tutustumassa juuri ennen joulua ja vuodenvaihteessa iskeneen koronan jälkeen sitten heti aloittamaan. Olimme itseasiassa miettineet alusta saakka tätä päiväkotia, mutta sen korkeiden kuukausimaksujen (julkisen puolen hintoihin verraten) ja suppeiden aukioloaikojen vuoksi päädyimme hakemaan vuosi sitten hoitopaikkaa muualta.

Päiväkodin vaihtaminen tuntui meistä aika suurelta jutulta ja sopeutuminen täysin erilaiseen paikkaan hyvin erilaisine käytäntöineen jännitti. Olin mukana pehmeässä laskussa lähes koko ensimmäisen viikon, mikä oli ihanaa, sillä pääsin kunnolla näkemään millainen uusi paikka oli, sekä tutustumaan niin henkilökuntaan että ryhmän lapsiinkin. Hoitopaikan vaihdon myötä perheeseemme tuli kaivattua turvaa, rauhaa ja seesteisyyttä. Olemme päivä päivältä tyytyväisempiä päätökseen, vaikkakin vain 8,5 tuntia päivässä auki oleva ja koko kesän suljettu päiväkoti tuo taas uudenlaiset haasteensa arkeen.

Paikkaa hakiessa emme kuitenkaan nähneet tätä niin kovaksi ongelmaksi. Teinhän minä kotona töitä ja työni yksityisyrittäjänä on hyvin joustavaa – minä voisin siis olla hyvin päävastuussa hoitoon viemisistä ja ennenkaikkea hakemisista. Pitkiin kesälomiin olin jo tottunut isompien lasten kanssa. No problem siis, paitsi että….

Viikko ennen päiväkodin aloitusta sain puhelun – minulle tarjottiin kokopäiväistä työtä! Puhelu ei tullut ihan puskista, olimme käyneet asiasta aiemmin syksyllä jo keskustelua, mutta oli se silti aika yllätys. Tunsin yrityksen entuudestaan melko hyvin, ihannoin sen arvoja ja meinkejä ja alakin oli sellainen, mikä on aina kiinnostanut ja josta tahtoisin oppia lisää. Viiden päivän ankaran pähkäilyn ja keskustelujen jälkeen allekirjoitimme työsopimuksen. Tästä sitten vasta alkoikin ihan uudet kuviot ja syy, miksi blogikin jäi itsellenikin vähän yllätykseksi tauolle.

Niin ihanaa, innostavaa ja inspiroivaa kun uusi työ ja sen aloittaminen olikaan, oli se samalla ihan hurjan uuvuttavaa. Olin ”käynyt töissä” viimeksi vuonna 2009, jonka lisäksi halu näyttää heti kykyni ja osaamiseni oli suuri. Pelkästään uudenlaiseen rytmiin opettelu, uusien ihmisten tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen veivät ihan mehut. Vaikka homma oli tuttua, oli lähes kaikki kuitenkin ihan uutta. Puhumattakaan siitä, että elimme pimeää ja raakaa vuodenaikaa. Olin työpäivien jälkeen aina ihan rättipoikkipuhki.

Nyt reilun neljän kuukauden jälkeen voisi sanoa, että elo alkaa tasoittua. Alan päästä kiinni uudenlaiseen rytmiin ja tapaan työskennellä sekä löytää juuri sen oman tapani tehdä uutta hommaani. Saan kokoajan lisää itseluottamusta kun näen niin omaani, että koko tiimin ja työyhteisömme yhdessä tekemää tulosta.

Heti kun viikonloppuna nappaamani flunssa hellittää, tavoitteena olisi saatua ympättyä myös sali & uintihommat pitkän tauon jälkeen takaisin päiviin. Tuntuu, että nyt töiden ja kodin ulkopuoliselle elämälle alkaa taas olla energiaa. Nelisen kuukautta siinä totutellessa siis meni.  Muutama viikko sitten aloin taas myös miettimään myös bloggaamisen jatkamista. Tuntuu, että nyt on hyvä hetki taas jatkaa.

Meni varmaan pari kuukautta, kun en edes muistanut koko blogia. Oli myös ihana huomata, että poissaollessani täällä oli kuitenkin ollut elämää ja osa jo ihmettelikin, minne olin kadonnut. Tuntuu tosi kivalta olla takaisin, vaikka postaustahti varmasti pysyy melko malttillisena jatkossakin.

Ja jottei elo kävisi tasoittumiskaudenakaan aikana tylsäksi, niin uusia kuviota on tulossa vielä lisää. Me muutamme! Emme tosin vielä milloin, sillä uutta kotia ei ole vielä löytynyt. Asunnon etsintä käy kuitenkin tällä hetkellä kuumana, mikä on kieltämättä nyt enemmän stressaavaa kun innostavaa. Sormet ja varpaat ristissä että pian tärppäisi ja että syksyllä oltaisiin jo uudessa ihanassa kodissa viettämässä tavallisen tasaista arkea, ilman suuria uusia mullistuksia.


HETKIÄ JOULUSTA

28/12/2021

Meidän joulu meni tosi rauhassa kotona. Aattoaamuna katsottiin lasten kanssa Joulupukin kuumaa linjaa, keiteltiin riisipuurot ja käytiin ihanassa aurinkoisessa & kirpeässä pakkassäässä pulkkamäessä. Sitten jo ensimmäiset sukulaiset saapuivat, pojat lähtivät isälleen, mini meni päikkäreille ja aloimme pikkuhiljaa valmistelemaan ruokia.

Pikkuhiljaa saapuivat myös loput vieraat. Joutiin glögiä, laitettiin ruokia esiin, mihinkään ei ollut kiire tai mistään ei ollut stressiä, oli ihanan rentoa ja tunnelmallista. Lahjoja oli tänä vuotta hurjan paljon. Paketti per lapsi ei tänä vuonna onnistunut. Uskon syyn olleen isoksi osaksi siinä, ettei koronan vuoksi olla voitu paljoa nähty ja nyt kaikki halusivat paikkailla sitä muistamalla toisiaan lahjoin. Minille olisi tosin riittänyt se yksi paketti, hän oli ihan ihmeissään kun lahjoja tuli sen ensimmäisen jälkeen lisää. Lopulta hän vain hurrasi, tanssi ja hihkui ”olen niin innoissani” kun sai toimia pukin apurina. Pukki kun oli käynyt meillä jo edellisenä yönä, kun vielä nukuimme.

Joulupäivänä vähän ikävä vaivasi, vuoroviikkovanhemmuudessa raskainta on erossa olo lapsisa ja joulun alla se veti aika herkäksi. Ollaan kuitenkin saatu viettää poikien kanssa niin monet joulut yhdessä, että välillä näinkin päin. Olimme siis ihan vain komisteen kotona miehen ja minin kanssa. Käytiin taas pulkkamäessä, syötiin ja katsottiin ihan liikaa lastenohjelmia.

Tapanintanssit jäivät tänä vuonna välistä ja juhlistettiin mieheni syntymäpäivää pienesti kotona vain ihan keskenämme. Tilattiin myös pizzat, ja vaikka kuinka jouluruoista tykkäänkin, niin olihan se aika ihanaa vaihtelua tähän väliin. Sitten alettiinkin pakkailemaan, sillä Tapanin jälkeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa minin kanssa risteily Tukholmaan! Tätä oltiin odotettu pitkään, vähintäänkin yhtä paljon kun joulua. Aamusta suunnattiin varmuudeksi koronatestiin ja sitten kodin kautta hakemaan kimpsut ja kampsut ja laivalle. Kerrron reissusta myöhemmin lisää!

Toivottavasti teillä muillakin oli ihana ja omannäköisenne joulu!


KOLME YÖTÄ JOULUUN ON

21/12/2021

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.


IMURI JOKA SOPII SISUSTUKSEEN

4/05/2021

Meidän vanha varsi-imuri alkoi reistailemaan jo pari vuotta sitten ja siitä saakka olen haavaillut uudesta. Viime vuoden loppupuolella päätin sellaisen vihdoin ihan oikeasti hankkia ja vertaillessani malleja huomasin, ettei niistä löytynyt juuri yhtään kuluttajien omia käyttökokemuksia.

Nyt kun meidän imuri on ollut käytössä melkein puolisen vuotta voisin kertoa omani. Kyseessä ei siis ole yhteistyö, vaan olen imurin itse ostanut, enkä saa tämän kirjoittamisesta mitään hyötyä – kiva kuitenkin jos voin auttaa jotakuta toista omilla imurikaupoillaan!

Oma budjettini uuteen varsi-imuriin oli muutama sata euro, tuntui järjettömältä maksaa yhtään enempää, koska meillä on muuten ihan hyvä tavallinen imuri. Lisäksi meidän edellisen varsi-Dysonin teho oli alkanut hiipumaan parin vuoden (runsaan) käytön jälkeen, joten tiesin ettei edes kallis hinta välttämättä tarkoita tässä tapauksessa paljoakaan.

Hinnan ja laadun lisäksi toivoin myös löytäväni imurin, joka näyttäisi kivalta, sillä se saisi olla esillä helposti käden ulottuvilla. Ja sellainen löytyikin, täydellisesti kodin sisustukseen sopiva varsi-imuri, Roidmi S1E, joka on voittamiensa muotolupalkintojen lisäksi osoittautunut onneksi myös käytössä ihan kelvoksi kapistukseksi.

Meillä varsi-imuri on käytössä yleensä silloin, kun pitää nopeasti imuroida suurimmat villakoirat sängyn alta, putsata leivänmurut keittiön lattialta tai siivota eteiseen varisseet hiekat. Imuteho on tässä mielestäni hyvä, mutta isommat siivoukset on silti tehokkaampaa hoitaa tavallisella imurilla. Varsi-imurin ansiosta kuitenkin vähän harvemmin.

Imurin akun teho on ollut myös yllättävän hyvä, perustasolla imuroidessa tällä ehtii kyllä hyvin käydä pintapuolisesti ihan koko reilun 90 neliöisen asuntomme nurkasta nurkkaan läpi. Perustason imun lisäksi tässä on ”turbotaso”, eli voimakkaampi imu, joka on hyvä vaikka eteisen matolla, mutta myös kuluttaa akkua nopeammin. Valmistaja lupaa akun kestävän 40 minuuttia perustasolla ja 10 minuuttia tehotasolla – ja se on mielestäni pitänyt hyvin paikkansa.

Pyörivässä imuritelassa on niin harjaset että kumiset telat, jolloin sen sisuksiin saa lattialta tai matolta  imettyä helposti niin hiekan, pölyn, pikkukivet, hiukset, karvat, pompulat ja pikkulegotkin… Parasta on, että lähes kaikki imurin osat ovat irrotettavia että vesipestäviä. Pölysäilö on kooltaan 0.4l ja ainakin meillä se täyttyy yllättävän nopeasti – mutta on tosiaan myös tosi helppo ja kätevä tyhjentää sekä pestä.

Imuri on myös niin kevyt ja helppo käyttää, että ollaan saatu lapset entistä enemmän mukaan siivoukseen. Meidän tavallinen imuri sijaitsee vähän hankalasti siivouskaapin hyllyllä, joten sen esiin ottamiseen tarvitsee aina aikuisen. Varsi-imurin paikka on taas keittiön nurkassa, jossa se seisoo seinään tarralla kiinnitettävän huomaamattoman ja pienen magnettitelineen avulla latauksessa.

Tämä meidän imuri on tosiaan S1E -malli ja sen hinta oli puolisen vuotta sitten alessa muutaman euron alle 200 euroa (norm noin 250e). Hiljattain tilalle tuli R10 -malli, joka on ilmeisesti vain päivitetty versio, eikä sinänsä eroa tästä muuten kun vain tuon mallinimen perusteella.

Itse suosittelen varsi-imuria niin sanotuksi kakkos -tai arki-imurikisi etenkin lapsi ja lemmikkiperheisiin – eli kun joka päivä päivä pitää jostain vähän putsata. Itse en lähtisi siivoamaan isoa asuntoa pelkästään tällä (ainakaan kerralla, koska säiliö täyttyy nopeasti ja akku saattaa loppua kesken), mutta jos asuu vaikka yksiössä, niin tälläinen kapistus riittää oikein mainiosti!