JOKA PÄIVÄ EI VOI OLLA HYVÄ PÄIVÄ

5/10/2015

Processed with VSCOcam with 5 preset

Purskahdin tänään itkuun keskellä katua. Vaikka tuo koira on ihana, niin on se myös t-o-d-e-l-l-a rasittava. Jostain syystä ulkoilut menee nykyään vain leikkimiseen ja riehumiseen ja hän tekee pääosan tarpeistaan sisälle. Alku kun oli niin lupaava. Pimeän tullen on turha luulo, että hän pissaisi ulos. Ja aamulla saan sitten siivoilla lammikoita oikein urakalla. Mutta myös pitkin aamupäivää. Ulkona hän haluaisi lähteä myös kaikkien muiden, paitsi minun mukaani. Yöt ovat olleet todella rikkonaisia, kun pissavahinkoja on sattunut myös muillekkin kun koiralle. Väsymyksen lisäksi hermoja raastaa ihan vain myös siksi että, no tiedätte kyllä, ****** pms.

Tänään päivälenkillä Pao oli ollut taas hurjan rasittava, ei totellut yhtään, rimpuili remmissä, yritti lähteä kaikkien ohikulkevien matkaan, itki ja ulisi. Sitten tuli vastaan hevosenkakkaa. Sitä olisi pitänyt saada syödä. Minä hermot jo valmiiksi riekaleina komensin ja vedin koiraa pois – jonka suu oli jo valmiiksi sitä täynnä. No mitäs sitten tapahtuu. Ohi kävelee hyvännäköinen mies joka toteaa minulle (käytökselleni) että ”not cool. not cool at all”. Sen yhden sekunnin, kun raahaasin koiraa remmin päässä, oli kiinnittänyt tämän miehen huomion. Yritin siinä sitten sopertaa että onhan minun pakko komentaa koiraani, enkä voi antaa hänen syödä hevosenkakkaa. Mutta peli oli jo menetetty. Näin sieluni silmin, miten kohtaus olisi elokuvissa mennyt. Komea mies olisi nähnyt söpön koiranpentuni, sitten hänen ihanan ja rakastavan omistajansa. Katseet olisivat kohdanneet, koiraa rapsuteltu, hymyilty, naurettu ja puhelinnumeroita vaihdettu. Vuosisadan rakkaustarina. Mutta ei. Tämä ei ollut elokuvaa, vaan maanantai-iltapäivä Pasilassa. Sain silmien pyörittelyä ja säälivän hymyn sekä hyvän onnen toivotukset. Katselin kuinka tämä mies, maailman tyylikkäimmät snekerit jalassa, jatkoi matkaansa ja sitten aukesivat hanat. Tämä oli viimeinen niitti väsymykselleni. Yritin keräillä itseäni jossain parkkipaikalla, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli itkeä ja parkua räkä nenästä valuen. Väsymys yhdistettynä riittämättömyyden tunteeseen ja huonoon omaantuntoon on kyllä ihan kakkaa. Tulipahan kunnon fläsbäkit ekasta vauvavuodesta.

Tiedän, että kysessä oli vain hetkellinen purkaus. Joka oikeastaan teki ihan hyvää. Kyllä silti vähän kauhuissani olen, mitä seuraavat kuukaudet tulevat olemaan. Entäs sitten kun koiralla ihan oikeasti alkaa kunnon uhma? Ja kun hän saa ihan oikeasti tuhottua kaiken omaisuutemme? Sitten taas toisaalta, en minä kuitenkaan valitsisi toisin, jos nyt voisin voisin. Hermoja ja pitkiä pinnoja saa silti lähettää. Ja suklaata. Kiitos.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

42 Responses to “JOKA PÄIVÄ EI VOI OLLA HYVÄ PÄIVÄ”

  1. Avatar Jansku sanoo:

    Tsemppiä! Koiran omistajana voin vaan todeta, että tuollaista valitettavasti se pentuaika tulee varmaan aika pitkälle olemaan (toki rodut ja koirat on erilaisia). Itsellä meinas monasti tulla äitiä ikävä, kun siivosin lammikoita kotini lattialta. Vaati kyllä pitkää kasvatustyötä, että oltiin koiran kanssa lopulta siinä pisteessä, että pystyttiin ihan normaalisti kulkemaan ulkolenkeillä ja pystyin jättämään koirani edes hetkeksi yksin kotiin.

  2. Avatar Takkis sanoo:

    Käytä ulkona mahd.usein, ihan vaan pisulla heti, kun rupeaa näyttämän siltä. Ja palkitsen ulos tullut pisu ylenpalttisen suureleisesti kehumalla ja herkulla.
    Eka hauveli minullakin, nyt jo 3v. Juoksin ulkona vähän väliä 3 vuotta sitten näihin aikoihin.
    Ja sanomalehtiä sekä poikkilakanoita leikkasin kolmeen osaan ympäri kämpän lattioita. Niihin pisut ja kakat osuikin aika usein sisällä ja yöaikaan. Poikilakanoita saa hyvin varustetuista apteekeista ja niissä on muovi toisella puolella, eikä pisut mene läpi. Leikkasin niistä sitten sen kohdan pois, jos tarpeet oli sivussa. Matot oli kieritetty pois..
    Tsemppiä ja pitkää pinnaa. Hyvin se menee ja äkkiä pentuaika, kuten ihmispennuillakin <3

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Juu, just näin olen alusta saakka toiminut :-) Kiitos!

  3. Avatar rrrrr sanoo:

    Me haettiin eilen pieni 8vk pentu kotiin. Hän tuli maalta tänne meille kaupunkiin, jossa autot pitää meteliä ja pyörät suhaa ohitse, eikä ole uskaltanut vielä tehdä asioitaan ulos kertaakaan, vaikka kasvattajalla kävikin nurmikolla. Tässä vaiheessa osataan kyllä vielä iloita siitä, että 9/10 tuotoksista osuu sanomalehdelle, kuten on sisällä tarkoituskin. Silti vähän raastaa, että häntä käytetään pihalla erilaisilla alustoilla (tie, nurmi, hiekka, metsä) monta kertaa päivässä kokeilemassa, mutta sisälle päästyään (pitkän seisoskelun, haistelun ja ohikulkjoiden tuijottelun jälkeen) hän tekeekin asiansa suoraan eteisen lattian sanomalehdelle :D vai ei muka ole pienellä koiralla pidätyskykyä…

    Tsemppiä koira-arkeen – ikäviä hetkiä ja pettymyksiä varmasti tulee, mutta moninkertaisesti kuitenkin iloa. Kannattaa lukaista Tuire Kaimion Pennun kasvatus, itse olen siitä ensiomistajana saanut paljon vinkkejä ja itseluottamustakin.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Voi toista, meillä onneksi heti tuossa pihalla on lempparipaikka tehdä tarpeet, ei sillä että on ne monesti tullut parin tunnin lenkin jälkeenkin sitten rappuun… :D

      Kiitos ja samoin tsemppiä sinnekkin, itselläni ehkä auttoi se, kun päätin etten enää goolaile vinkkejä (jotka on kaikki ihan erilaisa), vaan luotan itseeni kouluttajana ja teen sen mukaan mikä meillä tuntuu parhaiten toimivan :-)

  4. Avatar Mutsi M sanoo:

    Moni pitää pentua ainoana vaihtoehtona kun mietitään koiran hankkimista. Ja se on ihan ok. Itse pidän koirista mutta en ikinä haluaisi kokea sitä pentuvaihetta uudelleen.
    Joissain roduista sisäsiisteyden saavuttaa vasta lähemmäs vuoden ikää. Kengät, huonekalut ihan kaikki purtavaksi kelpaavat asiat kokevat muodonmuutoksen. Etenkin jos hampaita kutittaa ihan tolkuttomasti. Riippumatta siitä onko koiralla miten monta lelua tahansa.

    Aikuisen koiran kanssa pääsee nopeasti samalle aaltopituudelle. Lisäksi pentuvaihe ja murrosikä on ohitse. Ja kyllä se vanhakin Huom. Aikuinen koirakin opi uutta

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Niin minäkin ennen, mutta nyt tosiaan mietin että aikuinen koira olisi myös ollut ihan kiva :-D

      Se miksi kuitenkin halusin pennun, oli että kiintyisimme kaikki ehkä toisiimme paremmin. Halusin myös että koira varmasti tulee toimeen lasteni kanssa. Elämme keskellä vilkasta kaupunkia ja koira tulee olemaan mukana mahdollisimman paljon, joten halusin totuttaa hänet alusta saakka kaupungin vilinään ja esim julkisilla liikkumiseen ja kahvilassa käyntiin :-)

  5. Avatar Paula sanoo:

    Hei vaan! Pentu voi oppia nooeasti sisäsiistiksi ja pyytämään ulos jo ihan muutamassa viikossa, jos opetus johdonmukaista ja palkitsevaa. Vie pentu ulos aina kun se on syönyt tai herää unilta. Mun pentu koira oppi pyytämään ulos kahdessa viikossa ja oli lähes sisäsiisti 4kk kohdalla. Toki ei jaksa pidättää esim.koko yötä tai montaa tuntia. Nyt mun pentu 10kk ja täysin sisäsiisti kun taas kaverin pentu 7kk eikö ollenkaan sisäsiisti, koska koulutusta ei tehty alusta pitäen huolella. Itse heräsin öisinkin viemään pennun ulos pissille, jos pyysi päästä ulos. Nykyään ei tarvii enää herätä yöllä.

    Noin pieneltä pennulta in hankala vaatia vielä mitään ”käyttäytymistä” mutta toki sitä pitää opettaa heti ekasta päivästä alkaen. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä! Koiran kanssa pitää olla paljon hermoja ja rakkautta. Jos oot kaks lasta saanut kasvatettua, pitäisi koiran kasvattaminen sujua kuin tanssi.

  6. Avatar Pentukoiran omistaja sanoo:

    Olen lukenut pitkään blogiasi ja nyt vasta ensimmäisen kerran ajattelin jotain kommentoida kun pystyn samaistua tilanteeseesi. Olen kahden pentukoiran omistaja, arki on välillä TODELLA haastavaa. Mutta olenhan itse koirat halunnut ottaa. Vanhemman pennun kanssa alku sujui todella lupaavasti, pissasi vain muutamia kertoja sisälle ja yöt sai nukkua suht rauhassa:) sitten kun palleroinen täytti 2kk kaikki muuttui. Pissaa oli joka yö lattialla, samoin myös päivällä… Lisäksi seinät,kalusteet, vaatteet ja jopa lattia kaakelit saivat kyytiä. Ajattelin siinä vaiheessa että nyt se saa lähteä kun puoli vuotta oltiin yritetty kouluttaa ja opettaa koiraa. Ammattikouluttajan kanssa ollaan työskennelty melkein se koko puoli vuotta ja vieläkään ei näytä loppua tulevan… Tsemppiä pennun kanssa! Toivotaan että pääset vähemmällä kuin me, on se pentuaika ihanaa mutta monta huonoa puoltakin siinä on.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Voi hurjaa! Ei tässä auta kun päivä kerrallaan mennä ja koittaa pitää hermot kasassa :-D Hurjasti tsemppiä myös teille, pakko kaiken työn on jossain vaiheessa palkita!

  7. Avatar Lillipantteri sanoo:

    Mä en osaa kommentoida tuohon koiran kasvatukseen/koulutukseen mitään, mutta tyydyn kiroilemaan sun seurana ***** pms ja lähetän sulle kasan virtuaali suklaata! <3

  8. Avatar Sonju sanoo:

    I feel you! Meillä on juuri loppumassa monen kuukauden urakka, helmikuusta asti ollaan opetettu sisäsiistiksi ja nyt voin sanoa että sitä meidän uusin tulokas on. Ajoittain tuntui että mielenterveys hajoaa :D Meillä auttoi pureskeluun pakastettavat purulelut, samanlaisia mitä vauvoille annetaan, säästyttiin yli puolella mitä ekan koiran kohdalla oli :) Tai esim jos ostat Kongin ja pakastat sen sisään märkäruokaa tai Kongiin tarkoitettua mönjää niin se vie kaiken energian :) Voin antaa sulle tälläsen jonkunsortin piristäjän että meidän ensimmäinen koiramme minkä otimme kanssa syksyllä, oppi nopeaa sisäsiistiksi kun tuli kylmä, meillä kävi toisen kanssa semmoinen taantuma että kun ilmat alkoivat lämpenemään, ei suostunutkaan enää tekemään asioitaan ulos, kun ihmetteli heräävää luontoa ja hajuja mitä talvella ei ole, joten uskon että käy nopsaa :) Se mies oli varmaan hirveän ruma, et tohkeissas osannu erottaa! ;D

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hei kiitos näistä vinkeistä! Nimittäin uutena ongelmana on KAIKEN pureskelu! Pitää tutustua, nyt en edes tiedä mitä kongi tarkoittaa, mutta toivottavasti se pian selviää :D

  9. Avatar Tipsu sanoo:

    Tsemppiä! Eka vuosi oli itsellä pentukoiran kanssa enemmän ja vähemmän haastavaa eikä terrierin itsepäinen luonne auttanut asia… mutta siitä selvittiin! Tosin hevosenkakka on aikuisesta koirastakin vastustamattoman ihanaa, yöks!

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hahha, jnoo, mutta mielummin se kun oma….. :P

  10. Avatar Sinikka sanoo:

    Voi huoh, tuli niin elävästi taas tuon meidän riiviön pentuaika mieleen. Kasvatusoppeja olet varmasti lukenut jo yllin kyllin joten niitä tuskin tarvitsee toistaa, lähetän siis kasoittain virtuaalisuklaatia ja hurjasti tsemppiä & toooosi pitkää pinnaa! Sä pystyt kyllä tähän(kin)!

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Jes, kaikki mahdolliset vinkit on kyllä takataskussa – joten kiitos, noita tarvitaan!!! :-))))

  11. Avatar kata sanoo:

    Tsemppiä! Tuollaista se on pennun kanssa vielä piiitkäään…Ymmärrän heikon hetkesi, mutta myös ko. herrasmiehen kommentin, itsekin olen ikävältä näyttävissä tilanteissa mennyt kommentoimaan että lopetahan se koirasi repiminen ja kiskominen. Kiva että hän välitti, vaikkakin tällä kertaa koirasta eikä omistajasta ;) Syliin nostaminen ehkä pentukoiraa taluttaessa parempi vaihtoehto, ja kyllä se vaan niin on että eläinten ulosteet on herkkua!! Oma koirani kierii niissä aina kun silmä välttää, sit vaan pesulle kotona. Suosittelen muuten valjaita kun koira on vanhempi, äärimmäisen näppärät joka tilanteessa eikä tartte kuristaa koiraa. Ainakin oma espikseni on välillä melkoinen perässä raahautuja.
    Pissahommissa auttaa vain johdonmukaisuus, kärsivällisyys ja ulkona ramppaaminen. Toruminen ja negatiivinen huomio ei auta asiassa niinkuin ei muutenkaan koiran kanssa, palkitseminen toimii.
    Muuten kun pentukoiran olet ottanut, sen kouluttaminen on vielä suht helppoa ja suosittelen että opetat sitä mm. olemaan vapaana ja tulemaan kutsusta luokse kun vielä ehdit! on ihanaa kun voi antaa koiran juosta irti metsässä tms eikä muutenkaan tarvitse joka hetki vahtia että karkaako se. Koiran riemu palkitsee.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Olen yrittänyt välttää turhaa koiran kanniskelua sylissä, jotta se oppisi paremmin remmissä kulkemaan :-) Kiitos vinkeistä

  12. Avatar Pikkumau sanoo:

    Hei Minttu!

    Ymmärrän täysin väsymyksen ja hetkellisen romahduksen. Minulla oli aivan samanlaista kun hommasin koiran. Nyt annan neuvon jonka olisin toivonut että joku olisi minulle aikanaan antanut: OTA RENNOSTI.
    Oma koira oppi sisäsiistiksi vasta puolen vuoden iässä. Ramppasin sen kanssa ulkona leikin/ruuan/unien jälkeen, mutta siitä huolimatta pissat tuli pitkään sisälle. Etenkin kerrostalossa tuo sisäsiisteys vie aikaa, kun ei ole niin helppoa ja nopeaa mennä ulos. Samoin koirani riehui ja riekkui hihnassa, oli kiinnostunut kaikista muista paitsi omistajasta. Sai välillä ihan hulluja puremiskohtauksia. Silloin menin maahan ja pitelin koiraa tiukassa syliottteessa kunnes rauhottui. Anyways, mun pointti on että älä huolehdi, siitä tulee vielä sisäsiisti ja hyväkäytöksinen doge. Niin kävi meilläkin. Jos ottaisin nyt pennun, ottaisin itse paljon rennommin näissä hommissa. Pissaa ja kakkaa tulee, mutta sitten ne pyyhitään pois ja jatketaan elämää. Se voi viedä aikaa mutta JOKAINEN koira jota yritetään opettaa sisäsiistiksi oppii sen jossain vaiheessa. Samoin pureminen ja riekkuminen jää pois vaikka ei aina muistaisi niin johdonmukainen ollakaan. TSEMPPIÄ :)

  13. Avatar minerva sanoo:

    Joo o nähty ja koettu. Kolme isoa koiraa eikä koskaan enää yhtäkään xD

    Nyt minttu hankit jostain kompostiaitaa tai lasten turvaportin ja rajaat pennulle jonkun alueen. Eteinen,keittiö jne. Et anna sen hillua ympäri kämppää ja kuseskella pitkin:D sen alueen sitten vuoraat sanomalehdillä. Paaaljon helpompi siivota kun sitä kusta ei ole koko kämppä täys. Sit kun osaa pidättää niin laajennat aluetta.
    Mahdollisimman usein pihalle, ihan vaan vaikka kolmeksi minuutiksi, niin että tekee hädät. Siitä isot kehut ja juustoa namiksi (unohda eläinkaupan kuivat kökköherkut. Nakkia vaan huuleen).
    Voit harjoitella kotona, kutsut koiraa nimellä. Heti kun tulee luokse nami ja kehu. Näin koira alkaa ajattelemaan et sä oot paras muija ehkä ever. Tätä toistetaan joka päivä mahd. Paljon. Jos koira ei tule HETI luokse et huomioi sitä mitenkään. Sit kun olet saanut sen päähän ajatuksen et oot parasta mitä maa päällä kantaa niin ulkolukin helpottuu. Kun se alkaa häsläämään niin sanot nimen ja tulee sun luokse siinä toivossa että saa taas jotain (ja toki pennulle aina annetaan kehuja ja herkkuja).

    Huono käytös jätetään aina huomioimatta kun taas hyvästä palkitaan. Harva oppii kiellon kautta ja jos oppii niin se ei ole niin tehokas tapa kuin se että, koira tekee sen todella omasta halusta.

    Tsemppiä!

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hei ihana, öisin ja kun koira jää yksin saan onneksi ihan ovilla rattua alueen. Mutta nakit joo kehiin, huomasin itsekkin palikitsemisen olevan ihan best juttu.

  14. Avatar Annu sanoo:

    Mitä tulee siihen komeaan mieheen…on helppoa olla tyyni ja tyylikäs – yksin. Kun kotona kirmaa pari muksua ja koira, tyyneys ja tyyli on..no, haastavampaa. Kaikilla meillä menee joskus hermot, ja se on ihan ok. Kaikki aikanaan…

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hahaha, no näinhän se on ja nyt jälkikäteen jo vähän naurattaakin :D

  15. Avatar MIska sanoo:

    Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvastus suosittelisin myös, siitä on ollut meillä iso apu. Helpompi opettaa alussa oikein kuin korjata myöhemmin.

    Pennun voi opettaa tekemään tarpeensa sanomalehden päälle, sitten lehtiä voi vähentää pikku hiljaa niin että lopuksi viimeinen on ulko-oven luona. Koira kannattaa viedä ulos aina sen herättyä ja ruokailun jälkeen, silloin on todennäköisin vessatarve ja näin oppiminen nopeutuu.

    Eläinkaupoista saa myös suihkeita, jotka haisevat koiran nenään pahalle, ja niillä supsutella paikat, joita koira meinaa kaluta. Kunnon purulelut ovat must hampaiden puhjetessa.

    Hyvä koira siitä tulee!

  16. Avatar Nanna sanoo:

    Tsemppiä ja pitkää pinnaa pentuarkeen! Voin vain lohduttaa, että ennenkuin huomaatkaan sun pieni ja maailman suloisin (ja hirvein) pentupallero on kasvanut fiksuksi ja hyvin käyttäytyväksi koirakansalaiseksi ja sä naureskelet näille pentuajan toilailuille haikeana :) Ole iloinen reippaasta ja terveen uteliaasta pennusta, sellaisen kanssa elämä on oikeastaan aika helppoa, tulet huomaamaan ;)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Kiitos! Kaverinkin kanssa juuri puhuttiin, että pitää vaan ajatella että nyt tulee olemaan yksi rankka vuosi ja sitten 14 hyvää :-) Ja pitää tosiaan olla iloinen, että pentu on rohkea ja utelias, olisi vielä vaikeampaa aran koiran kanssa :-)

  17. Avatar maikki sanoo:

    Miksi hänettelet koiraa?

  18. Avatar Ursula sanoo:

    Kunhan Paolla on kaikki rokotukset kunnossa niin menkää koirapuistoilemaan tai muuten tapaamaan vaikka kavereiden koiria. Meidän koira oppi 5kk iässä käymään pihalla pisulla koirakaverin esimerkistä tosi nopeasti. Siihen asti lenkiltä sisään tullessa tuli ensimmäiseksi pisut paperille… Esimerkillä tajusi jutun jujun tosi nopeasti. Isomman perässä kyykkäsi pisulle ja kakkasi ojaan. Meillä oli kaverin koira silloin hoidossa muutaman päivän siis.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Paljon tuttuja koiria ollaankin tavattu ja pihasta löytynyt pari ihan bestistä pentua myös. Odotan kyllä innolla että pian pääsee koirapuistoihin riehumaan kunnolla :-)

  19. Avatar Marjor sanoo:

    Tsemppiä tuhannesti!! Sanon kaikille aina että se on ihan samanlaista hankkia koiranpentu kuin vauva tulee taloon. Koira on perheenjäsen, vauvakoira on vauva. Vauvan ja koiranpennun kokeneena voin sanoa että se on oikeasti niin! Nyt sulla on vauva talossa ja se sitoo pitkään, vaatii taas oman mukavuusalueen laajenemista ja pitkää pinnaa.

  20. Avatar Johanna sanoo:

    Apua!!! Mä harkitsen uuden koiran hankintaa ja tää sun juttusi ja ihmisten kommentit kuulostaa pelottavilta… Mun edellinen koira kun oppi ööh… heti sisäkuivaksi. Sillä tuli ehkä kymmenet pissat lattialle ja söi yhdet ainoat kengät..
    Nyt siis kauhea koirakuume mutta pelottaa jos se elämä koiranpennun kanssa on hankalaa.. Voisko se koira jotenkin kasvaa nopeasti sisäsiistiksi ja tottelevaiseksi…
    Tsemppiä!!

    • Avatar Kata sanoo:

      Kotia etsiviä tai vaihtavia aikuisia koiria on valitettavan paljon. Suosittelen sellaista niin samalla teet hyvää,et tue pentutehtailua ja vältät pentuajan.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Oho, kuulostaa aikamoiselta! Aika mahtava koira sulla ollut, oliko se siis pentu? ja kyllä, hankalaa on – mutta sitten taas toisaalta aika kivaa :-)

  21. Avatar Johanna Y sanoo:

    Tsemppiä! Itsellä kans eka oma koira meneillään, kohta tosin jo 2 vuotias. Muistan kuinka alkuun olin niiiiin väsyny. Päivällä vein koiraa ulos ihan vartin välein, ja aina ruuan jälkeen heti. Tällä tavoin koira oppikin aika nopeasti sisäsiistiksi. Kehuin aivan kauheasti kun teki tarpeet ulos, niin paljon että naapurit taitaa pitää pöpinä.
    Koira on kyllä opettanut ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
    Suosittelen jotain pentujen tottelevaisuuskoulutusta, siitä voi olla apua hihnakäytökseen.
    Tein myös paljon sellaista, että pentuna pidettiin koiraa vapaana jossain metsässä tms. ja katsomatta pentuun lähdin kävelemään pois – jos pentu ei seurannut, menin piiloon. Pentu säikähtää tätä, ja se voi olla kovan tuntuista, mutta pysyy vierellä kuin naulittu jatkossa. Pennun pitää heti alusta asti oppia oma paikkansa arvojärjestyksessä, ja monet jutut jotka pentuna on söpöjä ja siksi helposti niin ei puutu, muuttuu todella vaikeaksi käytökseksi kun tulee kokoa ja painoa lisää.

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Olen tehnyt alusta saakka ihan samaa, eli pitänyt paljon koiraa vapaana :-) Ja samoin, en ole antanut söpön ulkomuodon hämätä – juurikin siksi ettei myöhemmin tule sitten ongelmia.
      Ulkoilutuksen kanssa on vaan vähän haasteita – muista ihmisistä. He eivät millään tajua että yritän opettaa koiraa kävelemään remmissä ja olla huomioimaitta jokaikinen ihminen, mutta kun jokainen ohikulkija haluaa silittää pentua.. puuh xD

  22. Avatar Jenni sanoo:

    Suosittelen pissatusharjoitteluun sitä, että aina kun pentu pissaa ulos, hoet sille pissaamisen ajan esim. ”Pissa, hyvä, pissa, hyvä”. Vähitellen koira oppii yhdistämään pissa-sanan pissaamiseen ja voit ulkona koiran kanssa ollessasi kertoa sille, että haluaisit sen tekevän tarpeensa. Sama juttu kakkaamisen kanssa. Itse olen ainakin kokenut tuon sanan opettamisen koiralle hyödylliseksi. Jos esimerkiksi on kiire jonnekin ja koira pitää saada pissatettua, voin ”käskeä” sen tarpeilleen.

    Minäkin suosittelen kongeja ja muuta aivojumppaa koiralle. Esim. lapset tykkäävät varmasti piilotella asuntoon nameja, jotka koira saa etsiä. Mitä enemmän sisällä suuntaa koiran huomiota ja puuhasteluja kivoihin ja sallittuihin asioihin, sitä vähemmän se luultavasti ehtii tuhoamaan mitään. Ainakaan omalle koiralleni pelkkä lenkkeily ei riitä, pitää keksiä tekemistä myös sisällä.

    Lisäksi suosittelen, että pidät lenkillä aina superhyviä nameja mukana, ja jakelet niitä usein. Mieluiten hevosenkakkaakin parempia. Olen huomannut, että monet koiranomistajat pitävät nameilla palkitsemista jotenkin vaivalloisena ulkoilutusten yhteydessä, tai sitten ajattelevat, että koiran pitäisi jollain ihmeen konstilla osata ilmankin. Säästyt paljolta myöhemmin, kun otat nyt pentuaikana tavaksi palkita koiraa kaikesta, mitä se tekee oikein.

    Suosittelen Facebookin ”Eläinten positiivinen kouluttaminen” -ryhmää ja tätä blogia https://elainkoulutus.wordpress.com/

    Tsemppiä, kyllä ne pentuajan kauhut ovat jo pian historiaa! :)