Pakko se on kai paljastaa, tällaisia vaaleanpunaisia juttuja on nimittäin tullut osteltua viime aikoina. Pitkään haaveissa ollut asia tapahtuu
– minusta tulee kummitäti!

Omassa kaveripiirissä on ihan täysi babyboomi päällä. Tuntuu että yhtäkkiä joka toinen kaveri lähipiiristä odottaa vauvaa. Mikä hauskinta, varmaan viidellä on laskettu aika kuukauden sisällä toisistaan. Vauvoja toki on putkahdellut toisille äitikavereille, mutta se on kuitenkin niin erilaista, kun kouluajoilta saakka ollut ystävä saa ensimmäisen lapsensa.

Kävin eilen tapaamassa yhtä tällaista. Yksi vanhimmista ja parhaimmista ystävistäni sai viime viikolla kauniin pienen tyttövauvan. Olin jo valmiiksi niin liikuttunut ja onnessani vauvasta, etten pystynyt pidätellä kyyneleitä kun minua kysyttiin vielä hänen kummikseen. Pientä tuhisijaa olisi voinut tuijotella tuntikaupalla ja tahtoisin mennä joka päivä nyt sinne kylään.

Samalla kun kaverit saavat lapsia, minulle alkaa olla aika selvää, että minulla ne olivat nyt tässä. Useasti on tullut haaveiltua suurperheestä, jossa kaikilla lapsilla on muutaman vuoden ikäerot. Nyt kuitenkin, kun omat lapset täyttävät tänä vuonna jo 6 -ja 8 vuotta (voitteko kuvitella!!!), en ole varma onko hommaan enää mitään järkeä ryhtyä uudestaan.

Vielä tuossa alle pari vuotta sitten lupasin itselleni, että jos sopivaa isä-ehdokasta ei olisi elämääni ilmestynyt siihen mennessä kun täytän 32-vuotta, niin hankkisin sitten lapsen yksin. Nyt en kuitenkaan todellaan tiedä, että haluanko vai enkö halua enää lapsia. Tavallaan kyllä, mutta sitten toisaalta taas en.

Elämä menee nyt niin kivasti, lapset ovat ihanan omatoimisia, heidän kanssa on niin helppo tehdä ja mennä sekä toisaalta omiin juttuihin on myös todella paljon aikaa. En ole varma haluanko taas sitä monen vuoden hoitamista ja sumussa elämistä. Raskausvaivoja, heitteleviä hormooneja, revennyttä persettä (kuten asian kauniisti synnytyksen jälkeen ilmaisin), imetyshikeä, huonosti nukuttuja öitä, joka puolelle lentäviä soseita ja kuivaksiopettelua. Juuri kun olen päässyt takaisin kiinni tähän ”normaaliin” arkeen.

Toisaalta olisi vielä ihana kerran kokea ne potkut vatsassa, lapsen syntymä, läheisyys ja yhteys vauvan kanssa, imettäminen, kasvun ja kehityksen seuraaminen, kaikki se rakkaus. Nähdä miten pojat kiintyisivät uuteen sisarukseen. Silti olen enemmän sen kannalla, että ei.

Eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta vaikka se onkin vähän haikeaa, tuntuu hyvältä olla sujut sen ajatuksen kanssa, että minun lapset olivat nyt tässä. On ihana seurata miten ystävien perheet kasvavat ja tuntea onnea ja iloa heidän puolestaan. En ole kertaakaan kokenut katkeria, kateellisia tai muuten surullisia tunteita siitä, että ystäväni saavat vauvoja. Luulen, että sekin jo kertoo jotain.

Kun on itse ollut tässä niin pitkään äidin roolissa, on ihan tosi hauskaa että jatkossa saan vihdoin olla myös se rento ja kiva ja siisti kummitäti, joka antaa syödä jäätelöä ja irtiksiä lounaaksi, jonka kanssa käydään keskustassa shoppailemassa ja leffassa ja kahviloissa ja jonka luona yökylässä saa aina valvoa myöhään ja jolle voi kertoa kaikki salaisuudet.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika! Ihan uskomatonta muuten, että blogini täyttää perjantaina jo kuusi vuotta! Ja kuinka ihanaa, että jutut menneiltä vuosilta on täällä blogissa tallessa. Ja sanokaa mitä sanotte, vuosi 2016 oli hyvä. Henkiläkohtaisesti itseäni ärsytti erikoisen paljon, aina kun kuulin tai jonkun toivovan huonon viime vuoden loppumista. Joka vuonna tapahtuu ikäviä ja hyviä asioita, tärkeintä on oma asenne.

Jokatapauksessa, vuosi 2016 meni, kuten viime vuosiana kaikki muutkin vuoden, aivan hujauksessa. Siihen mahtui myös paljon, tässä jotain kohokohtia jotka vielä muistan sekä kyseisten kuukausien suosituimpia postauksia:

TAMMIKUU

Vuotemme alkoi myös vuosi sitten Espanjassa, tuli täyteen 1100 päivää sinkkuna, värjäsin tummanruskeat hiukset, oli paljon lunta ja kovat pakkaset, aloin etsimään koirallemme uutta kotia.

TYYLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

1100 PÄIVÄÄ SINKKUNA

VUODEN 2015 SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

TÄNÄÄN OLEN MIETTINYT

MEIDÄN KOTI NUMEROINA

HELIMIKUU

Otin ensimmäisen stick and poke tatuointini, ilmoitin esikoiseni kouluun, Mummin romahtanut terveydentila huolestutti, sain vihdoin kertoa päässeeni mukaan Rajala Ambassador-kisaan, vietimme ihania ystäväni polttareita, sairastin rajun infulenssan, koirallemme löytyi uusi koti.

HIRVEIMMÄT TREFFIT IKINÄ?

MUISTATTEKO VIELÄ TÄMÄN?

SUNNUNTAIAJATUKSIA

TARUN POLTTARIT

A-LUOKAN VIRUS

MAALISKUU

Remppasin makkarin seinästä tosi hienon, käytiin poikien kanssa Tukholman risteilyllä, juhlin ystävän häitä, perustimme Vanhemmat Rasismia Vastaan-ryhmän, varasin kolmikymppismatkan, hankin uuden sängyn, aurinko paistoi paljon, kävin kuvaamassa keikan Tavastialla, kävimme Skidit Yo Rapseissa, suunnittelin uuden makkarin (mikä menikin lopulta ihan uusiksi), kerroin blogissa koirasta luopumisesta, kävin ihanassa asiapajassa koristelemassa astioita, hain viimetingassa opiskelemaan.

MELKEIN KOLMIKYMPPISENÄ

RAKKAUSPÄISSÄNI

TÄS ON OLLU VÄHÄN KAIKENLAISTA JYYSTÖÖ

MINÄKIN OLEN VAIN IHAN TAVALLINEN IHMINEN

MISSÄ PAO ON?

MIKSI SITTEN TEKISIN NIIN?

HUHTIKUU

Kävin Amsterdamissa, voitin kolmannen sijan vuoden tyylikkäimpänä blogina, möin lähes uuden unelmien sohvani uuden makkarisuunnitelman alta, metsästin tuntikaupalla netistä loppuunmyytyjä lenkkareita ja lopulta löysin ja ostin ne ylikalliilla (pari viikkoa myöhemmin näin Stockalla niitä vinon pinon), korkkasin pyöräilykauden, olin vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä, leikkasin lyhyen polkan, sain kolmen vuoden jälkeen oman makkarin.

TWISTED CITY – TUNNELMIA AMSTERDAMISTA

TÄRKEÄ OHJE ELÄMÄLLE BY KAAPO 6V

IHAN TAVALLINEN KESKIVIIKKO-COUSCOUS

POLKKA

TOUKOKUU

Vietin ekaa kertaa vuosiin vappua kavereiden kanssa, pidettiin värikkäät jäätelökestit, käytiin pari kertaa Lintisillä, Kaapo oppi ajamaan ilman appareita, oltiin lasten kanssa muutama päivä Tallinnassa, ostin uuden sohvan, remppasin poikien huoneen seinät, vietin hauskan päivän Basso radion puutarhalähetyksessä, olin keskisuomessa kaksi yötä metsässä joka kuhisi karhuja, hankin uuden ihanan pöyörän, kävin Stadikalla uimassa, pummin ravintolasta julisteen keittiöömme, kesän ekat ja vikat Vumit, hukkasin pankkikortin.

PUHUTAANKO TAAS VÄHÄN MIEHISTÄ?

KAMALAT KAKARAT RAVINTOLASSA

KOTONAJOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT

”SOVITAANKO NIIN ETTÄ KETÄÄN EI KIUSATA”

KESÄKUU

Kaapon eskari loppui, kastuin litimäräksi Sidewaysissä, olin vieraana veljeni radio-ohjelmassa, vietimme kaverin tupareita, oltiin viikonloppu maalla, kävin pääsykokeissa, tein muutaman tatuoinnin itselleni, lähdimme muutama päivä ennen juhannusta lähes kuukaudeksi Espanjaan.

MUN ELÄMÄ, MILLOIN SIITÄ TULI NÄIN…

AINA ON IKÄVÄ

KERRO IHAN KAIKKI

HEINÄKUU

Oltiin Skidit Festareilla, otin pikkuletit – ja heti pois, nautittiin kesästä, olin Turun saaristossa veneilemässä, käytiin Lammasaaressa, hullaantuttiin Pokemon GO:sta, otin muutaman tatuoinnin sormeen, sain kuulla päässeeni kouluun, minulla oli ihan hullun hauska viikonloppu ihan uusien kavereiden kanssa.

SKIDIT LOOKS

PIKKULETIT – TULIPAHAN TESTATTUA

LIFE IS TOO SHORT

JÄTTILÄISKUPLASSA

KESÄTUKKA DIY

NYT JO NAURATTAA

MIMI JA BONO (BY KAAPO)

ELOKUU

Esikoiseni aloitti koulun, rakastuin kylmäuutettuun kahviin, vaalensin hiuksia, otin ripisenpidennykset, pojat kävivät parturissa, nautin kolme päivää Flowssa, olin ekaa kertaa Glitternistin käsittelyssä, oma koulu alkoi, lompakkoni varastettiin, kolmekymppismatka Kroatia, viikko ilman pankkikorttia reissussa, ostin uudet tuolit keittiöön, tein betonimaisen pinnan olkkarin seinään, Kallio Block Party

YKSI IHANIMMISTA REISSUISTA

SYNTTÄRIMATKA KROATIASSA

MELKO STRESSITÖN PÄIVÄKODIN ALKU

EI LÖYDY SANOJA

MUN HUONEESTA

KEITTIÖN UUDET TUOLIT

FRESH START

SYYSKUU

Täytin 30-vuotta, kuljin ekaa kertaa elämässäni limusiinilla, poistin Tinderin, otin elämäni ekat rakennekynnet, paljon spintaaneita heittäytymisiä, meille tuli täitä, tein uuden blogisopimuksen

KAUNIS JA IHANA MINÄ

NYT ON HYVÄ

30

LOKAKUU

Pidettiin lasten kaverisynttärit, juhlin kaverin kihlajaisia, sain jonkun masennuskohtauksen, tuli vuosi täyteen kasvissyöjänä, olin kaupunkioppaan kanssa kiertämässä helsingin metsiä, vietin syyslomaa, olin tosi loppu, satoi lunta, tein ensimmäiset oikeat haastatteluni, tein itselleni lisää tatuointeja.

LOKAKUUSSA

KIKHERNE-FETASALAATTI

ÄITI ON TOSI HYVÄ TILAA PIZZAA

MUTTA JUST NYT OLO ON AIKA PASKA

BOYS BOYS BOYS

SILMÄPUSSIT POIS KOTIKONSTEIN

MARRASKUU

Voitin vuoden inspiroivimman lifie-blogin tittelin, snäppäsin Cheekin kanssa, olin myymässä kirppiksellä, tuskailin vähän valon ja blogikuvien kanssa, olin tosi loppu, ostin ehkä kuusi uutta huulipunaa, latasin Tinderin, koulussa oli tosi kiire, sain taas ihanan glitter-käsittelyn, otin tatuoinnin.

MOIKKA VIELÄ MARRASKUU

UUTTA LASTENHUONEESSA

ELÄMÄ EI LOPU LASTEN SAANTIIN

KAIKKI NE MIEHET

SOITTOLISTA SUNNUNTAILLE

MIKSI EMME ENÄÄ KÄY ELÄINTARHOISSA

TUNTUU IHAN SIKASIISTILTÄ

ITSE MAALATUT LATTIAT

JOULUKUU

Kuvasimme koulussa videoita poliisille, olin pikkujouluristeilyllä Tallinnassa, menetin kynteni, jäin koulusta kuukauden joululomalle, julhin itsenäysyyspäivää hienosti ja melkoisen perinpohjaisesti, ostin minikuusen, saimme etukäteisjoululahjaksi lentoliput Espanjaan, vietimme joulun ja uuden vuoden vaihteen palmujen keskellä.

JOULUAATTONA ESPANJASSA

HYVÄ MINÄ

KUINKA PALJON HARRASTUKSIA LAPSELLA PITÄÄ OLLA?

Ihan jännittää, että mitä kaikkea tässä tulee taas vuoden päästä lukemaan! Onko teille muuten jäänyt mieleen jotain tiettyä blogista viime vuodelta, olisi hauska kuulla!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joulukuu on tuntunut yhdestä vuoden pisimmästä kuukaudesta. Ihan kuten joka kuuhun, myös tähän mahtui paljon kaikenlaista; iloa, surua, hömmennystä, kivoja yllätyksiä, uupumusta, paljon naurua, rakkautta, odottamattomia tilanteita, uusia ihmisiä, unohdettuja ihmisiä, työtä, laiskottelua, haikailua ja innostumisia ja uusia ideoita.

Joulukuussa:

– juhlin itsenäisyyspäivää Salen naapurissa
– matkustin kaksi kertaa kultaisella Teslalla
– join sinistä valkoviiniä
– en käynyt kertaakaan bailukompleksissa!?!?!?!?!??!?!
– vietin pikkujouluja parhaassa seurassa laivalla
– olin keikalla hississä
– ekat puoli vuotta koulusta suoritettu
– sain todella hyvää palautetta useammasta kurssista
– tutustuin paremmin alunperin snäpin kautta tutustumaani tyyppiin
– matkustin espanjaan jouluksi
– menetin kynteni
– olen kuunnellut hyvää musaa ja käynyt hyvillä keikoilla
– luovuin ripsienpidennyksistä
– pyysin treffeille ja minua pyydettiin treffeille
– en käynyt yksilläkään treffeillä
– maistoin ekan kerran porkkalaa
– en stressanut sekuntiakaan joulusta tai mistään siihen liittyvästä
– poistin kaikki 1893 lukematonta sähköpostiani
– lyhensin housujen lahkeet vain leikkaamalla ne saksilla
– näin monen vuoden tauon jälkeen vahinta ystävääni
– tilasin woltista poikkeuksellisesti vain 10 kertaa ruokaa
– kävin leffassa
– nukuin kaksi kertaa jonkun vieressä
– otin paljon omaa aikaa ja nauttinut siitä
– olin kaverin babyshowereissa
– matkustin helsingissä bussilla !!! (en tee sitä ikinä)
– katsoin gilmore girlsiä aina kun mahdollista
– koin lihanhimoa laivan brunssibuffetissa
– liikutuin molempian lasten joulujuhlassa
– annoin opeille joululahjaksi kuohuviiniä
– söin överit sushibuffassa

Nyt aijon syödä nakkia ja juoda cavaa, ihanaa vuodenvaihdetta kaikille! <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kirjoitin hiljattain yhteistyössä Tele Finlandin teettämästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin aikuisten ja lasten digikäyttäytymistä, sekä niiden eroja ja yhtenäisyyksiä. Tutkimuksen kanssa julkaistiin myös Testaa henkinen digi-ikäsi –testi, jossa kuka tahansa pääsee testaamaan oman tai perheenjäsenten digi-iän sekä kartoittamaan digiosaamista.

Kerroin myös viimeksi että myös molemmilta meidän lapsilta löytyy omat puhelimet, mutta kummallakaan ei ole vielä omaa liitymää. Lapset käyttävät omia puhelimaan vielä hyvin vähän ja silloinkin lähinnä pelaamiseen. Kuvia he myös räpsivät paljon ja etenkin Elvis kuvailee puhemiellaan paljon myös videoita. Samalla lapset oppivat käsittelemään helposti rikki meneviä laitteita. Useasti puhutaan myös siitä, että lapset eivät saa ilman vanhempien lupaa ottamiaan kuvia lähettää kenellekkään. Yhteyttä omiin kavereihin pojat eivät siis vielä pidä, mutta soitellaan me sitten välillä ihan tavallisia tai videopuheluita esimerkiksi sukulaisille.

Minulle sitten taas puhelin on hyvinkin tärkeä. Vähemmän sitä tulee enää soiteltua, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Pääasiassa keskityn viestettelyyn, kuten suurin osa kavereistakin. Viestejä laitetaan niin imessagella, whatsappin tai messengerin kautta. Sosoaalisen median kanavista eniten käytössä on facebook, instagram ja snapchat. Niiden kautta saa jo aika hyvän käsityksen, että mitä kavereilla on meneillään.

Mobiilitutkimusen mukaankin puhelimella pidetään aktiivisesti yllä myös ystävyyssuhteita, mutta perinteinen puhuminen on vaihtunut pikaviestittelyyn. Yli puolet 7–16-vuotiasta lapsista ja nuorista kokee, että netin avulla voi pitää yhteyttä ystäviinsä, mihin ei muuten olisi aikaa tai mahdollisuuksia. Vanhemmistakin lähes puolet on samoilla linjoilla. Tutkimukseen vastanneista lapsista ja nuorista lähes kahdeksan kymmenestä on vähintään päivittäin yhteydessä ystäviinsä pikaviestein.

Yhteydenpidon lisäksi käytän puhelinta paljon muuhunkin. Elämää helpottavia appeja on nykyisin vaikka kuinka paljon. Itselläni kovassa käytössä on esimerkiksi appi jolla voi tilata lähes kaikista Helsingin ravintoisoista ruokaa kotiin, appi jolla voi tilata taksin ja joka veloittaa matkan suoraan kortilta, appi jolla voi varata kauneudenhoitopalveluita (ja samalla vertailla hintoja ja lukea arvosteluita) sekä appi jonka avulla voi seurata omaa aktiivisuuttaan. Lisäksi kuuntelen puhelimella musiikkia, luen lehtiä, otan ja muokkaan kuvia, luen ja lähetän sähköposteja, käytän verkopankkia sekä selailen nettiä muutenkin.

Puhelin toimii itellänni toki myös heräyskellona, nauhurina, laskimena, muistiinpanovälineenä, karttana, kalenterina, munakellona, taskulamppuna… Välillä tuntuu että olenko kokoajan kännykkä kädessä, mutta kyllä siitä on mielestäni silti enemmän hyötyä kun haittaa. On helpottavaa, kun lähes kaikki tarpeellinen löytyvät yhdestä laitteesta.

Lasten puhelimen käyttöä tulee kyllä vielä rajoitettua aika tiukastikin. Nettiin he eivät saa vielä mennä, mitään kuvia hei eivät tosiaan saa vielä mihikään laittaa tai lähettää. Lisäksi uusia pelejä he saavat ladata vain luvallani. Ja toki sitten puhelimen käyttöä rajoitetaan ajallisestikin aika paljon. Puhelimet ovat minulla tallessa, eikä niillä tosiaan saa pelata ihan mielin määrin.

Välillä tuntuu vähän ristiriitaiselta rajoittaa lasten puhelimen käyttöä, mutta räplätä sitten itse sitä kokoajan. Jonkin verran rajoituksia olen välillä itsellenikin siitä syystä antanut, mutta tuleehan niistäkin välillä lipsuttua.

Mobiilitutkimuksen mukaan 30 prosenttia tutkimukseen osallistuneista vastaajista sanoo, että heillä on perheessä puhelimen kanssa rajoituksia ja että niistä pidetään kiinni. Yhteensä 70%:lla ei rajoituksia joko ole ollenkaan, niistä ei pidetä kiinni tai rajoituksia on, mutta niistä ei pidetä kiinni.

Miksi ja millaisia rajoituksia teidän perheessä on, jos on? Kommentoi alle, niin osallistut samalla harman Kardon Aura-kaiuttimen (arvo 199e) arvontaan! Arvonta päätyy 3.1.17 ja voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti. 

Hauskan henkisen digi-iän testin voi edelleen käydä tekemässä täällä!

LIFIE yhteistyö Tele Finland

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VAROITUS! ALLA OLEVAT KUVAT EIVÄT EHKÄ SOVI HERKIMPIEN SILMILLE!

Ensiksi pahoittelut ainakin herkempiä järkyttävistä kuvista. Mietin pitkään, että laitanko nämä tänne vai en, sillä en itsekään kestä tuollaisia katsoa. Sitten ajattelin, että jos olisin itse joskus samanlaisen kuvan nähnyt, en ehkä olisi ikinä ottanut rakennekynsiä, enkä olisi nyt tässä tilanteessa. Nimittäin yhtä kynttä köyhempänä ja yllättävän kovissa kivuissa.

Kävin viime viikolla laitattamassa kolmannen kerran akryllikynnet. Tällä kertaa otin vielä vähän pidemmät kun yleensä, Rihannan kuva mallina. Liimahan näissä on niin hyvää, ettei kynsiä saa irti kun hiomalla tai kynsitudiossa voimakkaassa asetonissa liottamalla.

Olen kyllä kuullut rakennekynsitapaturmista. Vaikkapa kaatuessa, jos kynsi taittuu, myös oma kynsi lähtee siinä mukana. Ajattelin tämän olevan kuitenkin todella harvinaista, eikä ainakaan tapahtuvan omalle kohdalle. Kunnes sitten tuossa muutama aamu sitten ihan normaalisti housuja pukiessa käsi jotenkin lipsahti ja tiesin heti katsomatta että mitä oli tapahtunut.

Inhottavaa tästä teki sen, että kynsi ei lähtenyt kokonaan irti. Se repesi juuresta saakka ja tuli osittain sormesta läpi ja jäi sojottamaan sivulle.

Olen todella herkkä kaikelle tälläiselle ja menin jonkinlaiseen pieneen shokkitilaan. Soitin ensin tehveyskeskukseen, josta ei vastattu. Sitten äidilleni. Kun äiti vastasi, purskahdin itkuun. Tiesin että kynsi pitää ottaa kokonaan pois.

En edes tiedä miksi menin yksityisen lääkärin sijaan teveyskesksukeen, mutta se oli virhe. Siellä nimittäin oltiin sitä mieltä ettei kynttä kannata ottakkaan pois, sillä myös puuduttaminen sattuu. Hoitaja yritti painaa sormen läpi tullutta kynttä takaisin paikoilleen ja vasta usean pyynnön jälkeen suostui konsultoimaan lääkäriä. Mutta lääkäri ei edes tullut katsomaan minua, vaan neuvoi minua menemään kynsistudioon ja pyytämään siellä liottamaan kynnen pois. Siis asetonia avohaavalle!?!

Siinä vaiheessa kun hoitaja oli vaan että, jaaa, no jos et mene kysnistudioon niin voin antaa sulle tämmöistä laastaria mukaan, lähdin siltä istumalta ovet paukkuen huoneesta pois. En muista mitä sanoin mennessäni, mutta tuskin mitään kovin kaunista.

Marssin vieressä olevalle yksityiselle lääkäriasemalle ja vaikka vapaita aikoja ei ollut, pääsin muutamassa minutissa sairaanhoitajan arvion kautta lääkärille ja seuraavaksi oltiinkin jo toimenpidehuoneessa sormea puuduttamassa. Lääkäri oli aivan yhtä ihmeissään terveyskesksuken toiminnasta kun minäkin.

Sormen puuduttaminen tuntui ikävältä, mutta jo ensimmäisen pistoksen jälkeen olin vain tyytyväinen että homma saataisiin pian tehtyä. Hoitaja pyyhki kyyneleitäni samalla kun lääkäri napsaisi kynnen pois tunnottomasta sormesta. Se kävi muutamassa sekunnissa.

Nyt minulla on siis pikkusormen kynnen tilalla todella kipeä verinen liha, jonka paranemissa kestää vielä päiviä. Uusi kynsi kasvaa siihen pikkuhiljaa kuukausien mittaan, mutta sormi ja uusi kynsi jää todennäköisesti aina vähän rumaksi.

Kynnen lähteminen noin brutaalisti tuntuu tosi pahalta ja kipu on noin pieneksi jutuksi yllättävän suuri. Syön edelleen buranaa ja panadolia sekaisin ja silti sormeen sattuu. Hirveintä on vaihtaa itse tuo side. Meinasin tänään pyörtyä, kun teki niin pahaa.

En ole varma mitä teen jäljellä olevien kynsien kanssa, taidan viilata ne lyhyiksi elleen ottaa kokonaan pois. Se on aivan varmaa, etten enää koskaan ota rakennekynsiä. Sen verran traumaattinen kokemus tämä on ollut. Enkä kyllä suosittele kenelleekään muullekkaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.