”Tiesittekö että pojilla kasvaa hiukset ihan samalla tavalla kuin tytöillä?
Moni ei selvästikkään tiedä. Monien mielestä siinä on jotain pahaa ja epähaluttuvaa, jopa vähän kiusallista jos ”poika (haluaa) näyttää tytöltä”.
Sain eilen kuulla että eräs ihminen toivoo että leikkaan poikani hiukset ennen kouluunmenoa jotta hän välttyisi kiusaamiselta.
Täytyy nyt ihan ronskisti todeta että arvot on kyllä aika PERSEELLÄÄN jos ihmisen mielestä mahdollisesti kiusatuksi tulevan tulisi muuttaa itseään.
Sovitaanko niin että ketään ei kiusata? Sovitaanko niin että niin lapset kuin aikuiset saavat näyttää siltä miltä itse haluavat? Sovitaanko niin että puhumme omille lapsillemme suvaitsevaisuudesta? Sovitaanko niin että kiusaaja on se jonka tulisi muuttua?
Ei mulla muuta tältä erää.”
Näin kirjoitti ystäväni Linda eilen facebook statuksessaan. Allekirjoitan joka sanan, olen samasta aiheesta joutunut ennenkin blogissa kiistelemään. Ei nimittäin ole vain kerta tai kaksi kun minulle on päivitelty samaa.
”Harmittaako sua ettet saanut tyttöjä ja nyt yrität tehdä pojistasi sellaisia?”
”Kannattaisi ehkä leikata poikien hiukset, vai haluatko että heitä kiusataan?”
”Miksi ihmeessä pidät lapsillasi tyttömäisiä nutturoita?”
”Tyttöjen hiukset”
”Lapsesi on muutenkin niin ”kauniskasvoinen” että menee kyllä ihan tytöstä pitkillä hiuksilla”
”Ihan kun tahalteen tekisit heistä koulukiusattuja”
Näin ovat kommentoineet siis ihan aikuiset ihmiset. Lasten suusta en ole ikinä kuullut vastaavaa. Joskus joku tuntematon lapsi on saattanut vahingossa kutsua tytöksi leikkipuistossa. Lapsi on siihen vain rauhallisesti tokaissut että ”mä oon poika” ja leikit ovat jatkuneet. Niin sen kuuluukin mennä. Ketään ei kuulu kiusata ”vääränlaisten” hiusten tai minkään muukaan asian takia. Eivätkä lapset kiusaakkaan, elleivät saa siihen mallia vanhemmilta.
Kiusaaminen ja sen malli tulee kotoa joten muistakaamme suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Kohdellaan muita, niinkun haluaisimme itseämme tai omia lapsiamme kohdeltavan. Jotenkin niin itsestään selviä asioita, mutta ilmeisesti ei aina sitten kuitenkaan. Meillä aikuisilla on tosi iso vastuu ja samalla myös voima lopettaa esimeksiksi koulukiusaaminen. Käyttäkäämme sitä vastuuta hyvin.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Loistava teksti! Ihailen sua ihmisenä, naisena, blogin kirjoittajana sekä ennen kaikkea äitinä ja kasvattajana. Voi kunpa kaikilla vanhemmilla olisi aivot päässä ja sydän paikallaan!
Arghh, mä niin vihaan noita! Minulla on poika joka rakastaa punaista ja kaikkea kimaltavaa. Hän rakastaa naamiaisasua ja roolivaatteita ja pukeutuu niihin usein. Kavereiden synttäreille hän on pukeutunut pari kertaa vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja prinsessakruunuun. Nytkin hänellä on pinkkiä kynsilakkaa. Pojallani on lyhyt tukka ja hänet kyllä tunnistaa pojaksi. Monta kertaa mekin olemme saaneet kommentteja miksi annamme pojan pukeutua tyttöjen vaatteisiin ja koruihin. Miksi annamme hänen leikkiä tyttöä ja jopa lakata kynnet. Kasvatammeko homoa ja tiesittekö että ihan taatusti hänestä tulee koulukiusattu. Aina, ihan aina, kommentoija on aikuinen. Ikinä ei ole yksikään lapsi kommentoinut tai päinvastoin on ihastellut. Jos päiväkodissa kukaan ei kiusaa, miksi koulussakaan kiusaisi? Samoja lapsiahan sielläkin pitkälti on. En todellakaan rajoita lapsen pukeutumista tai leikkejä, päinvastoin. Uskon nimittäin että rajoittamalla annan vain viestin että kiusaaminen on sallittua.
Ihan loistava kirjoitus! Allekirjoitan joka sanan! Aikuisista se kiusaaminen on lähtöisin, aikuisten asennevammoista. Olet upea, rohkea nainen ja lapsistasi tulee tuolla asenteella yhtä upeita ja rohkeita, sanavalmiita persoonia <3
Meillä taas olen minä se josta ei aina tiedä oonko lintu vai kala. Pojaks opiskelukaverit luuli mua ennen ku tutustuivat ja nimenomaa nuoreks jätkäks vaik oon 33v nainen. Jotkut lapset joskus kinasteli pulkkamäessä niin et niille meinas tulla ihan tappelu et oonko mä mies vai nainen ni päästin piinasta kertomalla kui on ja teinitytöt kauppakeskuksessa oikasivat et tää on naisten vessa. Niin tiedän, siksi siellä olin minkäs sille voin et tykkään käyttää miesten vaatteita, etenki housuja ja tukkamalliki on puol kalju. Mä oon oma itteni eikä kiinnosta mitä muut kelaa. Kyl ne taas kesällä huomaa kun on lyhkäset shortsit ja toppi etten mä ihan pojasta mee vaikka tissit onki aika pienet 4 muksun imetyksen jäliltä. Mut enpähä tarvii rintsikoita (onneks. Hyih.) Olkaamme kaikki omia itsejämme huolimatta muiden mielipiteistä.
Kiitos ihana nainen, äiti, ystävä kun nostit tämän asian tapetille. Näistä asioista ei voi liikaa muistuttaa ja puhua. Voi kunpa itse voisi aikuisena vielä palata siihen lapsen maailmaan kun on maailman paras ja kaunein. Kyllä ihminen ehtii itseään muihin vertailemaan ja huomaamaan oman vajaavaisuutensa joten annetaan lasten leikkiä, kokeilla, olla ja ennen kaikkea nauttia siitä fiiliksestä kun ”mikään ei voi heitä pysäyttää”!
No just näin! Jokainen lapsi on omanlaisensa ja niin pitää ollakin. Liittyi se sitten ulkonäköön tai tekemiseen.
Niin kauan ku oon sun blogias lukenu,niin oon ihaillu poikain hiuksia! Ihanat! Ja luin tätä jo ennen kun omalle pojalle kasvo pitkä tukka,mikä kyllä viime viikolla juur leikattiin lyhyeks ihan vaan siks että kesällä hikoiluttaa. Mutta ehkä taas joku päivä se kasvatetaan takas. Ja teidän nutturoiden takia mä aika kauan pitkitin meidän pojan tukan leikkuuta…:-)
Kiitos tästä! Meillä poika on vasta alle 3 ja olen kyllästymiseen asti saanut kuulla hänen hiuksistaan. Poika itse rakastaa värikkäitä ponnareita eikä missään nimessä halua hiuksiaan leikattavan. Mä en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, kun äitini kertoi tuovansa pojalle synttärilahjaksi lahjakortin parturiin, koska meillä ei selvästikään ole siihen varaa. Kuljettaa poikaa nyt pitkin kyliä tyttöjen hiuksissa ja tuhahdus vielä päällä.
Aamen. Ei mulla muuta.
Mua aina ihmetyttää, että mitä liikkuu niiden ihmisten päässä, jotka heittävät noita ”älä nyt vaan tee näin, ettei sua kiusattais” -kommentteja. Ei varmaan hirveästi mitään… Hauskaa olisi myös tietää, missä iässä nämä rajoitukset muuttuvat. Miehelläni on ollut pitkä tukka suuren osan aikuisiästään, mutta ei häntä kukaan tule tytöttelemään. Käyttää myös punaisia (jopa pinkkejä) vaatteita, eikä siitäkään ole tullut sanomista. Aika monilla naisilla myös näkee sinisiä vaatteita, kai ne sitten yrittävät pukeutua miehiksi…
Ei muuta kuin tukka hulmuten eteenpäin, tytöt ja pojat ja kaikki muutkin, jos siltä tuntuu!
!!!
Tämä se on tuttua, ikävä kyllä! Lapseni on stereotyyppisen poikamainen, joka ei halua olla tekemisissä tyttöjen juttujen kanssa, mutta hänellä on omasta toiveesta pitkä tukka. Voi niitä turhautumisen hetkiä, kun hän tuhannetta kertaa joutuu sanomaan ”mää oon poika!”. Kuten jutussa mainittiin, ei lapsien tokaisut häntä vaivaa, sillä lapset uskoo kerrasta. Aikuiset jää lässyttämään aina ”sä olet niin kaunis, sulla on niin hieno kampaus…”.
Ja kaikista ikävintähän tässä on, että on jotenkin ”huono” juttu näyttää tyttömäiseltä jos on poika. Tämä meinaa siis käytännössä, että on hävettävämpää olla tyttö kuin poika. Tietysti osa samoista asioista koskee myös tyttöjä (tyttöjäkin voidaan kiusata jos heillä on lyhyet, poikamaiset hiukset), mutta yleisesti ottaen tyttömäiset pojat saavat enemmän kakkaa niskaan.
Nyt kaikki asennekamppanjaan idioottimaisuutta ja kiusaamista vastaan! Tytöt ja pojat on yhtä hyviä ja saavat näyttää tasan siltä kuin haluavat, piste.