Sen lisäksi että tänään on ollut eläintenpäivä, kansainvälinen korvapuustipäivä, virallinen vegan taco-päivä sekä pikkuveljeni syntymäpäivä, kuulin myös tänään, että tällä viikolla juhlitaan poikien viikkoa. En tiedä onko se oikeasti virallista, vai jokin facebookissa liikkeelle lähtenyt kiertostatus, mutta olen kyllä kuullut siitä ennenkin. Se menee näin:
”Poikasi pitää kädestäsi vain hetken, mutta sydämesi koko elämän! On ”poikien viikko”. Jos sinulla on poika, joka tekee elämästäsi elämisen arvoisen, niin kopioi ja liitä tämä seinällesi”
Tänään se sai kuitenkin oudosti ihokarvat nousemaan pystyyn. Ajatus on kaunis ja ihana. Minäkin rakastan poikiani yli kaiken. Mutta rakastaisin ihan yhtä lailla olivat he sitten tyttöjä, poikia, jotain siltä väliltä tai vaikka avaruusolioita. Lisäksi en ole ikinä muista lukeneeni tytöistä samanlaista ”tyttöjen viikko” statusta.
Yhtälailla kartan hieman facebookissa olevaa Poikien äidit- ryhmää. Siellä poikien äidit jakavat mm. arjen kommelluksia. Niistä tulee tavallaan olo, että heh heh, vain poikalasten perheissä voi käydä näin. Tässäkään ei taustalla varmasti ole mitään sen kummempaa. On vain ajateltu että hei kun tämä elämä on niin ihanaa ja hassua niin pistetään pystyyn tällainen ryhmä vanhemmille.
Vaikka en itsekkään ole kovin sukupuolisensitiivinen, niin vierastan silti todella paljon tuollaista sukupuolijaottelua. Minulla on itselläni viisi pikkuveljeä ja kaksi poikaa, tiedän kyllä jo ihan omasta kokemuksesta, että millaisia tytöt ja pojat ovat. Ihan samanlaisia. Eli ihan erilaisia. Niinkun me kaikki IHMISET. Joo, useimmat pojat tykkäävät pienestä pitäen autoista ja tytöt nukenrattaista, mutta eivät ne sulje toisiaan pois.
Sukupuolen perusteella kategorointi ja roolittaminen on vaan niin viime vuosisataa. Kello on kohta 2017, voidaanko vaan iloita siitä että meillä on lapsia, eikä liikaa leimata, tai varsinkaan erotella, heidän sukupuoliaan? Saa sanoa työksi ja pojaksi, ostaa sinistä ja pinkkiä, mutta pitääkö siitä välillä tehdä niin iso numero?
Ps. anteeksi, kävin vanhoja kuvia läpi, enkä vain osannut karsia…
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Meillä on poika ja tyttö. Itsellä myös veli. Olen opiskellut miesvaltaiselle alalle, opiskelukaverit ja nyt työkaverit pääosin miehiä. Mut…. En halua tunkea itseäni tai ketään mihinkään muottiin. Meitä on sekä miehiä ja naisia. Kaikki miehet eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki naiset. Ei sukupuoli ole se tärkein asia, joka ihmistä määrittelee. Enkä ole sukupuolisensiviinen kasvattaja. Mä olen äiti, joka ei halua lokeroida lapsiaan. Mulla on kaksi ihanaa ja rakasta lasta. Sukupuoli on vain yksi asia heissä. Samoin kuin kaikissa meissä muissa. Olemme miehiä, naisia, vanhoja, nuoria, terveitä, sairaita, hiljaisia, puheliaita, suomalaisia, saksalaisia, insinöörejä, lääkäreitä yms.
Jep, juuri näin – kaikki ollaan erilaisia, turha lokeroida ! 🙂
Samaa mieltä! Meillä on kaksi poikaa ja he ovat keskenään sen verran erilaisia, ettei heidän perusteella voi yleistää millaisia pojat ovat. Meillä on myös kaksi tyttöä.
Niinpä! 🙂
Pakko kommentoida blogisi kuvia. Olet todella taitava valokuvaaja ja se on syy miksi käyn lukemassa juttujasi 🙂 Näissäkin kuvissa on jotain maagista tunnelmaa.
Oi vau, kiitos paljon !!
Hyvä että nostat tärkeän aiheen esille!
Ps. Siis, en kestä miten ihania sun lapset on! En vaan kestä.
🙂 🙂 🙂
Ah ihanaa että ajattelet noin! Minulla nousee vähän karvat pystyyn tuollaisesta poikien äitejä -jutuista, kerskailusta. Ja miksi juuri äideillä on tuollaisiin ryhmiin tarve… jotenkin naiset dumaavat tuollaisilla ryhmillä/ajatusmalleilla itseään ja tasa-arvoa lasten kautta. Sori, imetän, olen hieman hormoniherkistynyt tällaisille aiheille, ja vähän huonosti itseäni ilmaiseva vieläpä… minulla on tyttö ja poika:)
kiitos, blogisi on aina ollut todella kiva ja elämänmakuinen.
Joo sama, inhoan kerskailua! Ja aivan täysin selvästi ilmaistu! 🙂 Ihana kuulla että tykkään blogista! 🙂
Mulle on tullut vähän sama olo Poikien äidit -ryhmästä. Vaikka takana ei varmasti olekaan sen isompaa ajatusta. Meillä on tyttö ja poika, tyttö on niin prinsessaa kuin neljävuotias vain voi olla ja juuri vuoden täyttänyt poika bongaa jokaisen mahdollisen lentokoneen, traktorin ja kuorma-auton. Kumpaakaan ei ole mielestäni kannustettu tekemään mitään ” tyttöjen tai poikien juttuja” eikä yksivuotias varmasti ymmärrä hölkäsen pöläystä siitä, että poikien ”kuuluu” leikkiä autoilla.
Pakko vielä sanoa, että noi teidän keittiön tuolit on kyllä ihan huikean kauniit!
Joo kyllä meidänkin lapsia on pienestä saakka kiinnostanut enemmän autot kun nuket 🙂 Mutta ihan turhaa se olisi silti lokereoida sukupuolittain ja tarjota vaikkapa tytöille vaan niitä nukkeja 🙂
Tärkeä aihe!
minustakin ”Poikien äidit”-ryhmän tyyppiset jutut korostavat oudolla tavalla sukupuoliin liitettyjä oletuksia ja stereotypioita. Ihan kuin olisi kovin eri asia olla poika-kuin tyttölapsen vanhempi kaikki pojat olisivat villejä, äänekkäitä,sotkuisia jne….ja ihan liian monet myös antavat pojille luvan olla raisumpia kuin tyttöjen, ja tyttöjä vastaavasti hyssytellään ja opetetaan jopa siivoamaan poikien jälkiä. Huomionarvoista on muuten myös se, että ryhmä (kuten monet muutkin lapsiin liittyvät palstat ja ryhmät) on nimenomaan ÄIDEILLE, ei huoltajille/vanhemmille. 😛
Minusta pienet lapset ovat vain lapsia, ja noissakin sinunkin kuvissasi näen kaksi ihanaa, ilmeikästä ja ainutlaatuista lasta, en niinkään sukupuolensa edustajia!
Meitä on moneksi, kuten mainitsitkin; tyttöjä, poikia ja kaikkea siltä väliltä.
Vauvablogien ”tyttö vai poika”-arvuuttelut ja muut provosoivat, koska tiedossa on että Suomessakin leikellään intersukupuolisia lapsia tytöiksi tai pojiksi ilman heidän omaa päätösvaltaansa…
Toivotaan että maailma muuttuu parempaa suuntaan ja jokaisella olisi oikeus olla yksilöllinen tyyppi ominen kiinnostuksenkohteineen ja identiteettikäsityksineen!
Olen muuten huomannut, että pienet lapset näyttävät kovin sukupuolettomilta ilman sukupuolimerkityksiä kantavia vaatteita tai hiustyylejä , ja sama ilmiö toistuu ikäihmisissä. Ehkä todellinen olomuoto on vain yleisihmisyys ja kaikki muu on drag show´ta? 😉
Toivotaan tosiaan näin, annetaan kaikkien olla yksilöidä, ei lokeroida liikaa tai omata valmiiksi odotuksia tai ennakkoasenteita tiettyä sukupuolta kohtaan 🙂