MIKSI EMME ENÄÄ KÄY ELÄINTARHOISSA

12/11/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Olemme koko perhe todella eläinrakkaita. Rakastamme rapsutella ja ihmetellä erilaisia eläimiä, nisäkkäitä, kaloja, matelijoita ja lintuja. Olemme hulluina kaikkiin elukoihin. Isoihin, pieniin, hassuihin ja pörröisiin. Ystävien lemmikit vievät sydämen mennessään ja ikävöimme usein yhdessä vaikkapa vuosia sitten eläintarhassa näkemäämme söpöä apinaa. On kiehtovaa nähdä eksottisia lajeja tai päästä ihan lähelle aiemmin vain leffoissa ihastelemiamme kajoja. Tuntuu jotenkin tosi ihanalta kun eläin ottaa kontaktia. Kuinka mahtavaa onkaan ollut, kun on saanut syöttää tai koskea jotain erikoista eläintä, mutta samalta se saa hyvin haikean olon.

Mitä enemmän olemme eläintarhoissa käyneet, sitä surullisemmalta on joka kerta tuntunut. Oli aika pysäyttävää, kun nelivuotias Elvis, tokaisi viime kesänä Tallinnan eläintarhassa ollessamme ”Toivon että kaikki eläimet saisivat elää vapana luonnossa”. Pieni lapsikin sen ymmärtää. Eläimiä on hienoa nähdä, mutta niiden paikka ei ole kaltereiden takana.

Tiedän että osa eläintahoista nimenomaan suojelee uhanalaisia lajeja tai huolehtii ja pelastaa eläimiä, jotka eivät muuten luonnossa selviäisi. Samalla he levittävät luonto- ja ympäristötietoutta kävijöille. Välillä eläintarhoissa kasvatettuja uhanalaisia eläimiä on myös pystytty palauttamaan takaisin luontoon. Tämä on toki hienoa. Useasti nämä eläimet kuitenkin valitettavasti stressaantuvat lisää, kun ihmisjoukot käyvät tarhoissa niitä ihmettelemässä.

En kuitenkaan millään muotoa halua enää tukea toimintaa, jossa eläimiä metsästetään tai laitetaan lisääntymään vaan jotta saataisiin uusia vetonauloja eläintarhaan. Puistattaa vieläkin tuolla samaisessa Tallinnan eläintarhassa käyntimme. Opas kertoi ylpeästi selvästi stressaantuneiden norsujen aitauksella, miten ne on pyydystetty luonnonpuistosta Afrikasta ja käyttäytymiskoulutuksen jälkeen kuljetettu Tallinnaan.

Meidän kolmen hengen eläintarha/liskotalo/akvaario/yms boikottimme tuskin hehkauttaa näiden toimintaa mitenkään. En kuitenkaan usko, että me olemme ainoita jotka ajattelemme näin. Emme ole ainoita, joille eläintarhoissa käynti aiheuttaa pahan mielen. Häpeän. Iloinen olen kuitenkin siitä, että meidän lapsemme näkevät ja ymmärtävät tulevaisuudessa paremmin miten eläimiä tulee kohdella. Toivottavasti suunta muuttuu kokoajan parempaan päin.

Mitä te ajattelette?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

7 Responses to “MIKSI EMME ENÄÄ KÄY ELÄINTARHOISSA”

  1. Avatar Nimetön sanoo:

    Itsestä pienet informatiiviset ja eläinystävälliset eläintarhat on ihan ok. Esim. Norjassa kävimme kerran pienessä eläintarhassa, jossa oli muutamia hylkeitä ja muutamia kaloja. Näki, että eläimistä ehdittiin oikeasti huolehtia ja samalla oma tietoisuus hylkeistä ja arktisista kalalajeista ja niiden suojelusta lisääntyi valtavasti! Sen sijaan suuret eläintarhat, joissa siivoojilla ja hoitajilla on kiire, eikä suojelu ulottuvuus pääse oikeastaan korostumaan, ja jossa eläimet eivät ole syntymästä asti olleet, ovat mielestäni väärin. Myös selvästi villilajien kesyttäminen liian pieniin häkkeihin on omasta mielestäni väärin (esim. leijonat). Sen sijaan lemmikkieläinmäiset pienet eläintarhat on ihan ok, jossa eläimiä ehditään hoivata, niillä on tilaa ja niitä on suhteellisen vähän. Ja juurikin tuo luonnonsuojelun tulisi korostua. Tavallaan onhan ihmisillä lemmikeitäkin, joista osataan pitää todella hyvää huolta.

    • Avatar Willis sanoo:

      Ajatuksena toki hyvä, että on pieniäkin tarhoja, joissa eläimistä pidetään hyvää/parempaa huolta. Mutta ihminen ei voi pitää villieläimestä huolta. Oli sitten hylje, kirahvi tai pesukarhu, ne kuuluvat luontoon, jossa saavat saalistaa, liikkua, vaeltaa, päättää itse kumppaninsa, pesiä haluamalleen paikalle jne.
      Näin ollen parempi, kun niitä pieniäkään ei olisi.

      Mutta rauha maassa – eikä käydä eläintarhoissa. ;)

      • Avatar Ok sanoo:

        Eipä ne luonnossa enää pärjäisi ja kuolisi pois, koska ovat syntyneet ja eläneet vankeudessa. Siksi ovat riippuvaisia ihmisistä ja ilman ihmisiä kuolisivat. Olen eläintarhoja vastaan, mutta ei niitä eläimiä voi päästää luontoon takaisin ilman varmaa kuolemaa.

  2. Avatar Miina sanoo:

    Tuo Tallinnan eläintarha on todellinen neukkujäänne. Toinen samanmoinen löytyy Berliinistä Erityisesti nuo jääkarhut ja niiden ankeat tilat jäivät mieleeni, samoin norsut. Berliinissä erityisesti banda näytti kovin surkealta. Toisaalta olen käynyt lasteni kanssa monissa todella viihtyisissä eläintarhoissa. En siis vastusta, jos ilmastoala on eläimille suotuisa ja muutkin fasiliteetit kunnossa. Syynä tähän on osin se, että syömme lihaa ja lihantuotannossa eläimillä on paljolti ahtaammat ja huonommat olot, vaikka elävät toki lyhyemmän elämän. Tästä syystä on minusta turha boikotoida eläintarhoja, jotka tuottavat paljon iloa monelle, jos samaan aikaan syö tyytyväisenä lihaa.

  3. Avatar maria sanoo:

    ”Tästä syystä on minusta turha boikotoida eläintarhoja, jotka tuottavat paljon iloa monelle, jos samaan aikaan syö tyytyväisenä lihaa.”

    Mutta onhan se silti hyvä, että edes jostain luopuu. Siis että onhan se nyt parempi, että ihmiset lopettavat huonojen eläintarhojen tukemisen, vaikka syövätkin lihaa, kuin että tukevat molempia: eläintarhoja ja lihateollisuutta. Vai mitä? Olen silti samaa mieltä siitä, että on vähän ristiriitaista kun monesti kuulee miten ihmiset kauhistelevat eläinten huonoja oloja, mutta silti syövät joka päivä lihaa.
    Itseasiassa olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen täytyisi nähdä miten heidän syömänsä liha tuotetaan. Mutta ei tuo lihatuotteiden tukeminenkaan nyt ihan niin mustavalkoista ole. Kyllä meillä Suomessa on tiloja, joissa eläimet saavat elää hyvää elämää. Ei kaikilla tiloilla siat ja muut eläimet viru pienissä häkeissä, vaikkakin niitäkin tiloja toki on. Ja itse en lainkaan suostu syömään ulkolaista lihaa, varsinkaan jos se on tullut jostain Brasiliasta, koska voin olla lähes varma siitä, että se syömäni eläin ei ole saanut elää kovin onnellista elämää. Mutta, olen itse ollu luomutilalla töissä, jossa yllättäen kuolleelle kanalle pidettiin hautajaiset, haudattiin ja hauta vielä koristeltiin nätisti. Joten kyllä vähän verenpaine nousee, kun joku tulee väittämään tällaisen kanan kananmunaa syödessäni, että kuinka tuen eläinten huonoja oloja ja kärsimystä..

    Mutta se jos joku ihminen boikotoi eläintarhoja, niin ei ole minusta yhtään turhaa!! Koska se ei vaikuta mitenkään huonosti voiviin eläimiin lihatuotannossa, mutta huonosti voiviin eläimiin eläintarhoihin se vaikuttaa, miten se siis voisi olla turhaa? Jotenkin todella erikoinen ajatusmaailma minusti Miinalla tässä asiassa..

    Minusta se on enemmänkin tyhmää huudella ihmisille että ”älkää tukeko eläintarhoja, eläimillä on huonot olot” jos itse mässäilee samaan aikaan mäkkärin hampparilla ( liha sellaisella ;)) Mutta jos tuommoinen huutelu saa jonkun ihmisen lopettamaan huonojen eläintarhojen tukemisen, niin hyvä niin, mutta huutelijasta se ei anna välttämättä kovin fiksua kuvaa, vaikka hyvää tarkoittaakin..

  4. Avatar Kaarina sanoo:

    Itsekään en ole käynyt vuosikausiin eläintarhoissa. Niissä tosiaan tulee vain surullinen mieli. Toissa kesänä satuin pyöräilemään Köpiksessä puistossa eläintarhan norsuaitauksen vierestä ja se näky isosta eläimestä niin pienessä tilassa sai mielen surkeaksi loppupäiväksi.

    Suosittelen teidän perheelle vierailua Someroon eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Siellä järjestetään toisinaan avointen ovien päiviä. Voisin kuvitella, että eläinrakkaalle tuo paikka mahdollistaa hyvän mielen vierailun.

  5. Avatar Kata sanoo:

    Hienoa! Minusta tuollaiset eettiset valinnat ovat tärkeitä mm. siksi,että niiden avulla voi näyttää lapsille esimerkkiä – heissä on tulevaisuus,toivottavasti parempi sellainen!
    Vankeudessa elävien sekä tuotantoeläinten olosuhteista käytävää keskustelua on syytä pitää yllä, sekä kannustaa lapsia ja nuoria empatiaan eläimiä kohtaan.