Nyt olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika! Ihan uskomatonta muuten, että blogini täyttää perjantaina jo kuusi vuotta! Ja kuinka ihanaa, että jutut menneiltä vuosilta on täällä blogissa tallessa. Ja sanokaa mitä sanotte, vuosi 2016 oli hyvä. Henkiläkohtaisesti itseäni ärsytti erikoisen paljon, aina kun kuulin tai jonkun toivovan huonon viime vuoden loppumista. Joka vuonna tapahtuu ikäviä ja hyviä asioita, tärkeintä on oma asenne.
Jokatapauksessa, vuosi 2016 meni, kuten viime vuosiana kaikki muutkin vuoden, aivan hujauksessa. Siihen mahtui myös paljon, tässä jotain kohokohtia jotka vielä muistan sekä kyseisten kuukausien suosituimpia postauksia:
TAMMIKUU
Vuotemme alkoi myös vuosi sitten Espanjassa, tuli täyteen 1100 päivää sinkkuna, värjäsin tummanruskeat hiukset, oli paljon lunta ja kovat pakkaset, aloin etsimään koirallemme uutta kotia.
VUODEN 2015 SUOSITUIMMAT POSTAUKSET
HELIMIKUU
Otin ensimmäisen stick and poke tatuointini, ilmoitin esikoiseni kouluun, Mummin romahtanut terveydentila huolestutti, sain vihdoin kertoa päässeeni mukaan Rajala Ambassador-kisaan, vietimme ihania ystäväni polttareita, sairastin rajun infulenssan, koirallemme löytyi uusi koti.
MAALISKUU
Remppasin makkarin seinästä tosi hienon, käytiin poikien kanssa Tukholman risteilyllä, juhlin ystävän häitä, perustimme Vanhemmat Rasismia Vastaan-ryhmän, varasin kolmikymppismatkan, hankin uuden sängyn, aurinko paistoi paljon, kävin kuvaamassa keikan Tavastialla, kävimme Skidit Yo Rapseissa, suunnittelin uuden makkarin (mikä menikin lopulta ihan uusiksi), kerroin blogissa koirasta luopumisesta, kävin ihanassa asiapajassa koristelemassa astioita, hain viimetingassa opiskelemaan.
TÄS ON OLLU VÄHÄN KAIKENLAISTA JYYSTÖÖ
MINÄKIN OLEN VAIN IHAN TAVALLINEN IHMINEN
HUHTIKUU
Kävin Amsterdamissa, voitin kolmannen sijan vuoden tyylikkäimpänä blogina, möin lähes uuden unelmien sohvani uuden makkarisuunnitelman alta, metsästin tuntikaupalla netistä loppuunmyytyjä lenkkareita ja lopulta löysin ja ostin ne ylikalliilla (pari viikkoa myöhemmin näin Stockalla niitä vinon pinon), korkkasin pyöräilykauden, olin vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä, leikkasin lyhyen polkan, sain kolmen vuoden jälkeen oman makkarin.
TWISTED CITY – TUNNELMIA AMSTERDAMISTA
TÄRKEÄ OHJE ELÄMÄLLE BY KAAPO 6V
IHAN TAVALLINEN KESKIVIIKKO-COUSCOUS
TOUKOKUU
Vietin ekaa kertaa vuosiin vappua kavereiden kanssa, pidettiin värikkäät jäätelökestit, käytiin pari kertaa Lintisillä, Kaapo oppi ajamaan ilman appareita, oltiin lasten kanssa muutama päivä Tallinnassa, ostin uuden sohvan, remppasin poikien huoneen seinät, vietin hauskan päivän Basso radion puutarhalähetyksessä, olin keskisuomessa kaksi yötä metsässä joka kuhisi karhuja, hankin uuden ihanan pöyörän, kävin Stadikalla uimassa, pummin ravintolasta julisteen keittiöömme, kesän ekat ja vikat Vumit, hukkasin pankkikortin.
PUHUTAANKO TAAS VÄHÄN MIEHISTÄ?
KOTONAJOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT
”SOVITAANKO NIIN ETTÄ KETÄÄN EI KIUSATA”
KESÄKUU
Kaapon eskari loppui, kastuin litimäräksi Sidewaysissä, olin vieraana veljeni radio-ohjelmassa, vietimme kaverin tupareita, oltiin viikonloppu maalla, kävin pääsykokeissa, tein muutaman tatuoinnin itselleni, lähdimme muutama päivä ennen juhannusta lähes kuukaudeksi Espanjaan.
MUN ELÄMÄ, MILLOIN SIITÄ TULI NÄIN…
HEINÄKUU
Oltiin Skidit Festareilla, otin pikkuletit – ja heti pois, nautittiin kesästä, olin Turun saaristossa veneilemässä, käytiin Lammasaaressa, hullaantuttiin Pokemon GO:sta, otin muutaman tatuoinnin sormeen, sain kuulla päässeeni kouluun, minulla oli ihan hullun hauska viikonloppu ihan uusien kavereiden kanssa.
PIKKULETIT – TULIPAHAN TESTATTUA
ELOKUU
Esikoiseni aloitti koulun, rakastuin kylmäuutettuun kahviin, vaalensin hiuksia, otin ripisenpidennykset, pojat kävivät parturissa, nautin kolme päivää Flowssa, olin ekaa kertaa Glitternistin käsittelyssä, oma koulu alkoi, lompakkoni varastettiin, kolmekymppismatka Kroatia, viikko ilman pankkikorttia reissussa, ostin uudet tuolit keittiöön, tein betonimaisen pinnan olkkarin seinään, Kallio Block Party
MELKO STRESSITÖN PÄIVÄKODIN ALKU
SYYSKUU
Täytin 30-vuotta, kuljin ekaa kertaa elämässäni limusiinilla, poistin Tinderin, otin elämäni ekat rakennekynnet, paljon spintaaneita heittäytymisiä, meille tuli täitä, tein uuden blogisopimuksen
LOKAKUU
Pidettiin lasten kaverisynttärit, juhlin kaverin kihlajaisia, sain jonkun masennuskohtauksen, tuli vuosi täyteen kasvissyöjänä, olin kaupunkioppaan kanssa kiertämässä helsingin metsiä, vietin syyslomaa, olin tosi loppu, satoi lunta, tein ensimmäiset oikeat haastatteluni, tein itselleni lisää tatuointeja.
ÄITI ON TOSI HYVÄ TILAA PIZZAA
MUTTA JUST NYT OLO ON AIKA PASKA
MARRASKUU
Voitin vuoden inspiroivimman lifie-blogin tittelin, snäppäsin Cheekin kanssa, olin myymässä kirppiksellä, tuskailin vähän valon ja blogikuvien kanssa, olin tosi loppu, ostin ehkä kuusi uutta huulipunaa, latasin Tinderin, koulussa oli tosi kiire, sain taas ihanan glitter-käsittelyn, otin tatuoinnin.
MIKSI EMME ENÄÄ KÄY ELÄINTARHOISSA
JOULUKUU
Kuvasimme koulussa videoita poliisille, olin pikkujouluristeilyllä Tallinnassa, menetin kynteni, jäin koulusta kuukauden joululomalle, julhin itsenäysyyspäivää hienosti ja melkoisen perinpohjaisesti, ostin minikuusen, saimme etukäteisjoululahjaksi lentoliput Espanjaan, vietimme joulun ja uuden vuoden vaihteen palmujen keskellä.
KUINKA PALJON HARRASTUKSIA LAPSELLA PITÄÄ OLLA?
Ihan jännittää, että mitä kaikkea tässä tulee taas vuoden päästä lukemaan! Onko teille muuten jäänyt mieleen jotain tiettyä blogista viime vuodelta, olisi hauska kuulla!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
”Henkiläkohtaisesti itseäni ärsytti erikoisen paljon, aina kun kuulin tai jonkun toivovan huonon viime vuoden loppumista. Joka vuonna tapahtuu ikäviä ja hyviä asioita, tärkeintä on oma asenne.”
Ihmiset voisivat vähän enemmän asettua toisten asemaan ja yrittää ymmärtää sitä, miksi toiselle vuosi 2016 on ollut yhtä helvettiä ja toiselle taas unelmaa. Mun vuosi on ollut aika hirveä, vaikka hyviä asioita on tapahtunut. Olin yksi niistä, jotka toivoivat vuoden 2016 kuoppaamista.
Vuonna 2016 menehtyi kolme ihmistä elämästäni. Menetin kaksi hyvää ystävääni, jotka ovat olleet ennen hyvinkin tärkeitä ihmisiä. Monet muutkin ystävyyssuhteet ovat olleet koetuksella tänä vuonna.
Silti mua ei ärsytä ne, jotka ovat hehkuttaneet vuotta 2016. Kummastuttaa noi ihmiset, joilla on ollut hyvä vuosi ja sitten he valittavat siitä, kun joillakin ei ole ja tämä toivovat vuoden vaihtumista. Joillekin se vuoden vaihtuminen on sellainen symbolinen painoarvo, vaikka jokainen tietää, että vuonna 2017 voi tapahtua ihan mitä vain.
Asenne joo ratkaisee, mutta siinä vaiheessa, kun ravaa parin kuukauden välein eri hautajaisissa, alkaa jo vähän toivoa sitä, että josko nyt riittäis vähään aikaan.
Tosi kiva, että sulla Minttu on ollut kiva vuosi, mutta yritä välillä asettua toisten asemaan ja ymmärtää niitä, joilla ei ole ollut.
Kyse ei missään nimessä ole siinä ettenkö pystyisi tai olisi osannut asettua toisten asemaan. Läheisen ihmisen kuolema on aina tosi kova paikka ja jättää jälkensä.
Tämä oma ”ärsyyntymiseni” liittyi lähinnä niihin hetkiin kun kaverini toivoivat 2016 päättymistä aina kun joku julkkis oli kuollut. Ikäänkuin se vuoden vaihtuminen mitenkään muuttaisi sitä asiaa ja kuka tietää mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan. Toki minustakin tuntui pahalta kun vaikka Prince ja Davied Bowie menehtyivät, mutta en voi itse sanoa että se teki vuodesta huonon. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, eikä tarkoituksenani todellakaan ole loukata.
Pyrin itse myös elämään niin vahvasti hetkessä, joten vuoden vaihtumisella ei ole minulle kovinkaan symbolista arvoa, sen enempää kun että kuukausi vaihtuu.
Itselläni on ollut elämäni rankimmat vuodet takana ja myös minulle tärkeitä ihmisiä on poistunut, en kuitenkaan osaa tai halua ajatella niitä toisia huonommiksi, niihin on mahtunut myös paljon hyvää.
Ymmärrän tosi hyvin silti sinua ja toivon helpompaa ja onnellista vuotta sinulle! 🙂
Joo tartuin kanssa tähän samaan empatiakyvyttömyyttä huokuvaan lausahduksen. Ei siinä asenteet, tai omat onnistuneet vuodet auta kun lähipiirissä lapsi sai ”kuolemantuomion”. Toinen hyvä ystävä sai myöhäisillä viikoilla keskenmenon ja kaksi ystävää tuli jätetyksi aivan ”puskista”. Myötäeläminen ja kyky siihen.
Alhaalta laskettuna viides kuva, mistä tuo ”lipasto” on? Graving 🙂
Moi! Se on 50-luvulta, sellainen kun Suomen laatukaluste 🙂
Kiitos inspiroivasta blogista kauniine kuvineen ja ihanaa uutta vuotta 🙂