PUHUTAANKO TAAS VÄHÄN MIEHISTÄ?

22/05/2016

Processed with VSCO with f2 preset

Olen ollut nyt aika tarkkaan sinkku kolme ja puoli vuotta. Viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista hiihtäjää, hassuja sattumuksia, ei niin hassuja sattumuksia, ihastumisia, pettymyksiä, yllätyksiä, iloa, surua, ikumuistosia hetkiä ja hetkiä jotka mielummin unohtaisin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut kavereita ja tärkeitäkin ihmisiä elämääni. Olen oppinut myös aika paljon ihmisistä ja heidän käytöksestään. Ihmetellyt, mutta myös oivaltanut asioita. Näiden kolmen vuoden aikana olen blogissakin kirjoittanut muunmuassa yksinäisyydestä, deittailustasäätämisestä, epätoivosta, jaksamisesta, miehistä ja paniikista jos löydänkin jonkun. Tunteet ja ajatukset ovat heitelleet laidasta laitaan, mutta nyt vihdoin tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen rauhan asian kanssa.

Viimeisten vuosien aikana on muutamia kerran tullut niin turhautunut olo, että olen päättänyt unohtaa miehet kokonaan. Tähän on liittynyt aina negatiivisia tunteita ja hyvin useasti kavereiden kesken käyttämämme fraasi ”vitun miehet!” Muutaman viime kuukauden aikana on tapahtunut myös paljon. Paljastin jokin aika sitten, että minulla on ollut muutaman vuoden ajan top3 lista jossa on ollut kolme ihmistä, joiden kanssa voisin mennä joskus naimisiin. Samat kolme nimeä siis parin vuoden ajan. Nyt yhtäkkiä siinä listassa on enää yksi nimi jäljellä ja tämänkään tyypin kanssa en ole puhunut ainakaan vuoteen… :D Tämä oikeastaan naurattaa aika paljon, mutta kuvaa hyvin tätä kaikkea. Koska eihän tässä ole alusta saakka ollut mitään järkeä. Tämä on ollut sekavaa, toki myös hauskaa ja varmaan aika kummallista sivusta seuraajien mielestä. Hyvä kun olen itsekkään välillä pysynyt kartalla.

Muutama viikko sitten olin taas siinä tutussa tilanteessa, jossa olisin hyvin voinut toivottaa kaikki kaksilahkeiset erääseen hyvin pimeään paikkaan. Kaikki tuntuivat käyttäytyvän todella sekavasti, ei seisty sanojen takana tai kadottiin kokonaan ja puhelinkin piipitti lähinnä vain yön pimeinä tunteina. Jostain syystä tällä kertaa turhautumisen ja muiden negatiivisten tunteiden sijasta tunsinkin tällä kertaa kummallista rauhaa ja seesteisyyttä. Tässä kolmen vuoden aikana olen oppinut tuntemaan itseäni ja tullut kokoajan varmemmaksi siitä, mitä ja miksi haluan. En jaksa tuhlata energiaani asioiden tai ihmisen murehtimiseen, etenkään kun en voi niihin vaikuttaa.  Asioita tapahtuu, ihmisiä tulee ja menee eikä tulevaa voi ennustaa yhtään sen paremmin vaikka kuinka haluaisin.

Sellaista asiaa, että nyt unohdan kaikki miehet, ei kuitenkaan voi ihan oikeasti päättää. Uskokaa kun sanon, olen nimittäin kokeillut monesti. En oikein osaa selittää mikä asia meni tällä kertaa toisin, mutta sen vain tunsi. En ollut vihainen, pettynyt, enkä oikestaan edes kovin turhautunut. Tapahtui vaan sellainen salama kirkkaalta taivaalta-hetki. Positiivinen ja tyyni olo valtasi mielen. Sen sijaan, että tuskastelisin asioihita joihin en voi vaikuttaa, teen mielummin kivoja juttuja joista tykkään. Nautin tästä elämästä sellaisena kun se tässä ja nyt on. Eiköhän niitä miehiä ehdi lähetellä hornan tuuttiin vielä monet kerrat, mutta just nyt ei jaksa huvittaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

6 Responses to “PUHUTAANKO TAAS VÄHÄN MIEHISTÄ?”

  1. Avatar Maria sanoo:

    Olen naimisissa ja takana jo monta vuotta yhdessä, hän on elämäni toinen mies, eka seurustelukumppanini oli joskus 12-13 vuotaana. Olen aina ollut sillä asenteella että kumppania ei pidä etsiä, se kyllä tulee vastaan kun on aika. En ole oikeastaaan koskaan treffaillut, ja koko se maailma on vieras. Blogin kautta sinusta välittyy ihana pirteä hömppä, mutta silti syvällinen kuva, ja olen ihan ihan varma, että ei mene kauan, kun se kolahtaa omalle kohdalle. Yleensä juuri silloin, kun on itse päättänyt ettei miehistä ole mihinkään ja kaikki on hyvin juuri nyt. :D

  2. Avatar Leena sanoo:

    Heippa ja on tosi harmi, ettet ole löytänyt uutta kumppania elämääsi. Toivon todella, että tapaat pian sen oikean :) En halua sinua mitenkään masentaa, mutta itse olen ollut nyt tarkalleen ottaen kymmenen vuotta yksin. Väliin on mahtunut kaikenlaisia juttuja, epämääräisiä ja lyhyitä suhteita ja jo yhteisten lapsien haaveilua jne. Mutta mikään ei ole vain toiminut ja aina on saanut huomata olevansa sydänsurujen kanssa yksin ja turhautunut. Noin kolmisen vuotta sitten lopetion kaikki etsimiset, yrittämisen ja baarissa juoksemiset ja olen elänyt elämää vain itseäni varten. On aivan käsittämätöntä, että tähän kolmeen vuoteen ei ole tullut eteen ketään, ei mitään, ei ainutta treffipyyntöäkään :D Ja ulkoisesti en ole ihan harmaavarpuinen, joten ei pitäisi kaiketi olla siitäkään kiinni. Elämä on silti ihanaa ja nautin siitä, ettei elämä ole yhtä vuoristorataa, mitä se oli lyhyiden suhteiden (juttujen) takia.

    Ihanaa kesää Minttu :)

  3. Avatar Nessa sanoo:

    Hyvä postaus! On hienoa kun pääsee siihen pisteeseen, että on sinut itsensä ja oman tilanteensa kanssa riippumatta riippumatta siitä, jos on parisuhteessa tai sinkku. :)

  4. Avatar Mari sanoo:

    Hei Minttu!

    Oli pakko kommentoida tähän postaukseen, koska: i’m feeling you! Monen monta vuotta olen kokenut surua ja mielipahaa miesten takia. Tänä vuonna olen kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä alkanut tuntea sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä. Että kaikki on kuitenkin hyvin vaikkei sitä omaa rakasta olekaan löytynyt monien vuosien etsinnöistä huolimatta. Tunnen, että olen alkanut elää itseäni varten enkä odota enää jotain rakkautta tapahtuvaksi ja se on ollut vapauttavaa. Tekstisi siis osui ja upposi minuun!

  5. Avatar Nina sanoo:

    Itse oon ollut nyt neljä ja puol vuotta sinkkuna (eronnut, kolmen lapsen äiti), ja vasta nyt viimeisen n. puolen vuoden aikana oon ruvennut huomaamaan että ei ehkä oiskaan niun hirveän kamala asia jos sattuiskin tapaamaan jonkun ja rakastuisi. Oon mä hengaillut kaiken maan nettitreffeissä ja jutellut ties kuin monen kanssa pitkiäkin aikoja, mutta ei niistä ikinä oo tullut mitään koska on pelottanut liikaa.

    Ihastumisiakin on ollut useampi, mutta yksikään kiinnostuksen kohde ei oo ollut kiinnostunut musta. Ei siinä, mä pärjään varsin hyvin yksinkin. Onni tietysti siinä että vaikka oon ollut yksin, en oo kertaakaan ollut yksinäinen.

    All in all, tulee jos on tullakseen, mut ei kai tässä mikään paniikki vaikka ei tuliskaan.

  6. Avatar Hansu sanoo:

    Hei Minttu! Mikä sun suhde tai mielipide on nettideittailuun? Ootko kokeillut? Tinderiä oot testannut, mutta entä ihan jotain nettideittisaitteja? Itse päätin kokeilla Tinderiin kyllästyneenä Happy Pancakee (http://www.happypancake.fi/), ja ois kiva lukea, jos sulla on kokemusta deittiappien lisäksi vähän ”perinteisemmästä” nettideittailusta.