En ole ikinä ymmärtänyt sitä lapsivihaa, johon edelleen Suomessa tulee törmättyä lähes viikottain. Oli kyse sitten lapsen riemunkiljaduksesta tai itkupotkuraivareista, sitä saa lähes poikkeuksetta osakseen silmien pyörittelyä, syviä huokauksia tai pahoja katseita. Järkyttävän moni ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, etteivät lapset kuulu julkisille paikoille. Aikuiset saavat kyllä mekastaa, käyttäytyä huonosti ja sekoilla kännissä, mutta auta armias jos lapsi pudottaa haarukan lattialle ravintolassa. Voi sitä vihaisesti kääntyvien päiden määrää.
Yllättävän moni tuntuu kuvittelevan lasten olevan vain minikokoisia aikuisia. Jos lapsi ei istu hiljaa kädet sylissä kahta tuntia paikoillaan ravintolassa, hän käyttäytyy huonosti. Mutta kun ei. Hän käyttäytyy kuten lapsi. Oppien samalla pikkuhiljaa miten erilaisissa tilanteissa ja paikoissa kuuluu sitten aikuisena olla.
Siinä missä aikuisellakin, lapsellakin on oikeus saada elämyksiä, kokemuksia, nähdä ja tutustua uusin paikkoihin ja asioihin. Samalla myös vanhemmalla on oikeus viettää aikaa ja tehdä asioita perheensä kanssa. Kuten vaikka käydä ravintolassa syömässä. Joillekkin ihmisille tuntuu vain olevan mahdoton käsitää että miksi. Olen aina ollut sitä mieltä että lasten kanssa saa ja pitää mennä. Lapset KUULUVAT ravintoloihin, julkisille paikoille ja kulkuvälinesiin, kauppaan, museoon… ihan siinä missä aikuisetkin. On myös lasten oikeus käydä ulkona syömässä muuallakin kun Hesburgerissa siinä missä kulttuuriakin on kivempi kokea välillä vaikkapa Kiasmassa niiden ainaisten päiväkotikavereiden maalauksien ihastelun lisäksi. Tietysti maalaisjärkeä käyttäen.
Onnekseni olen silti huomannut tässä vuosien mittaan silti Suomen ravintolakulttuurin muuttuneen pikkuhiljaa suvaitsevampaan suuntaan. Lapsiystävällisiä ravintoloita ja kahviloita on selvästi enemmän kun vaikkapa viisi vuotta sitten. Silti lapsia voitaisiin edelleen arvostaa enemmän myös asiakkaina, ei pelkästään asiakkaan mukana tulevana ylimääräisenä vaivana. Lasten ruokalistoilta soisin myös jatkossa löytyvän muutakin kuin nakkeja, nugetteja ja ranskalaisia. Olemme edelleen hyvin hyvin kaukana rakastamastani keski-eurooppalaisesta ravintolakulttuurista, mutta onnekseni näillä meidän (muutenkin hyvin suvaitsevaisilla) hoodeilla jo askeleen lähempänä sitä.
Torstaina meillä oli herätys aamuviideltä, matkasimme lehdistömatkalle Tallinnaan jossa lapsiperheille oli suunniteltu paljon ohjelmaa. Itseäni vähän jännitti, miten lapset jaksaisivat koko pitkän ja tiukasti aikataulutetun päivän. Erityisesti ravintola-osuudet vähän ahdistivat etukäteen. Oli kuinka lapsiystävällinen ravintola tahansa, en tieten tahtoen halua silti mennä tuskastuttamaan ja huudattamaan valmiiksi väsyneitä lapsia sellaiseen.
Meille oltiin kuitenkin valittu lounaspaikaksi niin ihana ravintola Mustaltamäeltä, että tekee tulevaisuudessa tiukkaa käydä enää missään muualla. Umami on täydellinen paikka niin kahden keskeiselle romanttiselle illalliselle, polttariporukalle kun perheillekkin. Ruoka on hyvää, laadukasta ja tulee läheltä. Samoin juomapuoli on monipuolinen ja listalta löytyy paljon pienpanimoiden erikoisuuksia. Hyvällä säällä iso puutarha on paras paikka ruokailulle tai drinkeille ja mikä parasta, sieltä löytyy oikeasti kunnon kokoinen leikkipaikka lapsille. Samoin kun sisältä, kauniisti ja mielenkiinoisesti sisustetusta, vaaleansinisestä puutalostakin. Ilman pienintäkään Rosso-fiilistä.
Tykkäsin Umamista paljon myös sen takia, ettei lapsia tai lapsiperheitä kohdeltu alentuvasti tai sysätty kaikkia lasten kanssa ruokailevia samaan peränurkkaan. Siitä, että seurueeseen kuului yhdeksän lasta, ei tehty numeroa, vaan lapset olivat ihan yhtä tervetulleita ja tärkeitä asiakkaita, siinä missä me aikuisetkin. Ravintoloiden lapsiystävällisyys näkyy erityisesti henkilökunnan asenteista ja käyttäytymisessä. On aivan sama monta syöttötuolia ravintolasta löytyy, jos ei tunne oloaan tervetulleeksi lasten kanssa.
Tuolla Umamin nettisivuillakin lukee ihanasti: ”Children are also more than welcome, as they are our future, no doubt! They deserve great food.”
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Mä en ole ravintolassa törmännyt missään huonoon käytökseen lapsilla. Mutta kaupassa olen. Ja mut on kasvatettu niin, että julkisilla paikoilla ollaan nätisti jne ja oon kyllä sitä mieltä itse edelleenkin, että on mukavampi asioida kaupassa kun maantiekiitäjä ei vedä sivuluisua kärryjen kanssa varpaiden päältä kaataen samalla keksihyllyn keskelle käytävää 😀 Eli vaadin omiltakin lapsilta siivoa käytöstä, mutta toisaalta kerran on vain tarvinnut murahtaa, muuten ovat osanneet olla nätisti 🙂
Toi on kyllä niin totta, että miksi aina lastenlistalla (jos se edes löytyy) on tyyliin ranskikset/muusi ja nakit tai lihapullat tms. Huono totuttaa uusiin makuihin, mistä saattais tykätäkin jos aina on sama ruoka edessä 🙂
Mä kiinnitin huomion tohon ruokalistaan. Onpa hinnat nousseet Eestissä sitten viime reissun (hehe eihän tosta olekaan kuin 10vuotta 😀 ).
Minusta on tärkeää, että lasten kanssa mennään eri paikkoihin. Samalla oppivat käyttäytymään ja olemaan erilaisissa tilanteissa. Itse olen kuitenkin huutavien ja kiukkuavien lasten kohdalla usein miettinyt onko lapset saaneet olla reissussa lasten ehdoilla vai aikuisten? Esimerkiksi ostoskeskuksissa olen huomannut hysteerisesti itkeviä lapsia, jotka tuntuvat itkevän ihan väsymystään. Vanhemmat ovat halunneet shoppailemaan ja lapset on otettu mukaan. Tällöin olen saattanut luoda pahaa silmää, mutta en itkevää lapseen vaan vanhempaan.
Tunnelmalliselta muuten näyttää tuo ravintola puutarhoineen. Hinnat tosiaan pomppaavat silmiin. Taitaa olla hieman kalliimpaa kuin Telliskiven paikat. F-Hoonetta nimittäin voin suositella lasten kanssa reissaaville. Ihana leikkinurkka ja lapset otettu muutoinkin hienosti huomioon :). Ja hinnat kohdallaan!
Suomimeiningin ytimessä, Anneli ”pahaa silmää luomassa” :,D
Samaa mieltä, että lapset kuuluvat julkisille paikoille siinä nissä aikuisetkin. Sitä en ymmärrä, miksei selkeästi huonosti käyttäytyvälle lapselle aseteta rajoja vanhempien toimesta. Silloinkaan mahdollinen ärsytys ei kohdistu lapseen, vaan siinä kohtaa mielestäni epäkohteliaisiin ja muita ajattelemattomiin aikuisiin. Jos lapsi potkii lentokoneessa tuntitolkulla putkeen edessä istuvan tuolia, on vanhemman tehtävä kieltää lasta ja kertoa miksi niin ei saa tehdä, en oletakaan että se muksu itse sitä automaattisesti ymmärtäisi.
Ennen lapsia olin juuri noita, jotka pyörittelivät silmiään ja huokailivat. On sitä ajatukset muuttuneet omien lasten myötä ja asenteet pehmentyneet. Lapset kuuluvat myös tähän yhteiskuntaan ja ovat vieläpä erittäin tärkeitä! Nykyään jos jotenkin voin auttaa niin autan lasten kanssa liikkuvia tai ainakin suon tsemppaavan hymyn kiukuttelijoiden vanhemmille.
Mutta kyllähän sitä monesti miettii, että kannattaako nälkäisten/väsyneiden tai kyllästyneiden lasten kanssa ravata montaa tuntia ostoskeskuksessa tai istua ravintolassa. Itse en edes oleta että pystyisin lasten kanssa mitään erikoisemmin shoppailemaan tai nauttimaan ruoasta… Lasten ehdoilla on mentävä! Jos yksi kauppa riittää niin sit se riittää ja lähdetään kotiin eikä jäädä kiukuttelemaan. Lähinnä käydään kaupoissa joissa on leikkipaikka ;).
Ravintoloissa käydään lähinnä reissuilla ja silloin täytyy varata aikamoinen arsenaali piirustuspaperia ynnä muuta että lapset viihtyy. Ravintolassa taas mieluiten syödään, ei olla leikkipaikoissa ;). Eikä näpytellä pädejä, piirustuspaperia ja kirjat hyväksyn ruoan odottelun ajaksi.