Pillahdin tänään itkuun pankkivirkailjan edessä. On taas vähän kiirettä pitänyt. Aamu alkoi sillä, kun juoksin ensin hiki hatussa Elviksen päiväkotikeskusteluun, sieltä matkalla postiin nappasin sentään kahvin mukaan.

Yksi inhokkihommaani on käydä postissa, joka jostain syystä on aivan kaupungin toisella laidalla. Yksi tärkeistä paketeista oli kadonnut, sitä ei löytynyt mistään. Kaksi muuta pakettia olivat taas aivan liian suuria ja painavia yksin kannettaviksi. Satuin myös vilkaisemaan säköpostiani kaiken hässäkän keskellä. Olin kokonaan unohtanut yhden työasian! Tässä vaiheessa alkoi tuntumaan, että korttitalo romahtaa ihan just. En voinut kun pahoitella ja luvata tekeväni unohtuneen homman mitä pikimmin.

Heti sen jälkeen muistin, että minunhan piti käydä vielä pankissa. En ole saanut muutamaan viikkoon mitään laskuja maksettua, sillä en yhtäkkiä muista käyttäjätunnustani! Tunnusta joka minulla on ollut ihan sama siitä saakka kun tili minulla on ollut, eli aina. Uusi tunnus pitäisi hakea sieltä, ennen kun puhelin, sähkö ja vuokasoppari olisivat seuraavaksi poikki.

Ratikkamatkalla sitä ehti sitten murhetia kaikkia niitä tekemättömiä koulutehteviä, ryhmätyötä joka on saanut minut repimään hiuksia päästäni sekä kaikkia muita 28654830282 asiaa jotka pitäisi hoitaa. Keskustaassa oli aivan liikaa ihmisiä ja mieluiten olisin vain mennyt johonkin hämärään nurkkaan hengittelemään paperipussiin. Lounasiakaan pankissa oli tietenkin tunnin jono. Olisipa mukana ollut lounasta. Tai aamupalaa.

Niin no se itku sitten. Sehän alkoi, kun vihdoin tiskille päästyäni selvisi, etten voikkaan saada tunnusta heti mukaani. Se lähetetään minulle postilla ja uudet pankkitunnukset sen jälkeen noin viikon päästä. Hain pää painuksissa kaupasta salaatin mukaan ja istuin koko ratikkamatkan suupielet alaspäin kääntyneinä ja aurinkolasit silmillä.

Kotona tsemppasin vielä unohtuneen työjutun kanssa ja sain kun sainkin sen tehtyä. Sitten kaikkeni antaneena oli vaihtoehtonani alkaa itkeä kovempaa, alkaa heittelemään kiukkuisena tavaroita tai kerätä itseni. En valinnut näistä vaihtoehdoista mitään, vaan menin päikkäreille. Unohdin laittaa herätyksen ja nukuin kaksi tuntia. Maailma näytti taas vähän paremmalta unien jälkeen.

Täyspäiväisen opiskelun yhdistäminen täyspäiväiseen työhön saattoi olla omien voimavarojen liioittelua. Herkkä mieli ja päässä aamusta iltaan pyörivät ideat eivät välttämättä ole paras yhdistelmä. Tarvitsen paljon tilaa ja aikaa ajatella, ja välillä tämä kaikki tuntuu ihan liian ylivoimaiselta. Mutta onneksi vain välillä. Stressi saa minut todella hajamieliseksi, asian unohtuvat, kasaantuvat ja kierre on valmis.

Päikkäreiden nukkuminen ehkä vie pari tuntia työskentelyaikaa, mutta en usko sen olevan kovinkaan tehokasta aikaa ennen akkujen lataamista. Jollain muulla stressinhallintakeinona voi olla rentoutusharjoitukset, luonnossa kävely tai liikunta. Itselleni toimii selvästi parhaiten kaikken hommien lopettaminen hetkeksi ja unten maille meno.

Ihan vielä en ole valmis menemään lukemaan luokamme ryhmächatin 572 lukematonta viestiä, mutta muuten tuntuu että kyllä mä tähän pystyn! Tottakai mä pystyn. Mutta vasta huomenna, koska nyt aijon mennä takaisin nukkumaan.

Niin ja muistan sen käyttäjätunnuksen taas!

Tykkään ihan hieveästi kalentereista jotka ovat mahdollisiman yksinkertaisia ja selkeitä. Koko viikon on mahduttava aukeamalle ja jokaisen päivän kohdalla pitää olla riittävästi tilaa omille kirjoituksille.

Minulla on aiempina vuosina ollut Lahden muotsikan opiskelijoiden kalenteri, joka on hyvin ajanut takoituksena. Siinä pääosassa on kuitenkin ollut joka aukeamalla olevat valokuvat, jolloin kirjoitustilaa ei siis ole ollut niin paljon. Kun sitten näin kaverillani tämän Sasha Kretovan kalenterin, oli minunkin saatava se.

Nykyäänkän digiaikana kirjoitan kaikki menoni käsin kalenteriin. Samalla se toimii pienimuotoisena päiväkirjana. Minulle on tärkeää että kalenterissa on tilaa myös päiväkohtaisesti, että tarpeeksi tyhjiä sivuja lopussa varattuna muistiinpanoille. Loppuvuotta kohden kalenterini ovatkin ihan täynnä kirjoitusta, muistutuksia ja muistiinpanoja joista en itsekään saa kun puoliksi selvää.

Tässä A5 kokoisessa kalenterissa ihastuttaa yksinkertaisten sivujen lisäksi kalenterin taitto. Itseasiassa kaikki Sahsa Kretovan papeituotteet hän tekee itse käsin Helsingissä. Rakastan myös tuota kannen kaunista, uituista kuviota ja sitä, ettei kannessa lue missän isolla että KALENTERI tai 2017 tai vastaavaa.

Minkäslaisia kalentereita teiltä löytyy, vai käyettääkö joku ylipäätään enää edes paperisia kalentereita?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika! Ihan uskomatonta muuten, että blogini täyttää perjantaina jo kuusi vuotta! Ja kuinka ihanaa, että jutut menneiltä vuosilta on täällä blogissa tallessa. Ja sanokaa mitä sanotte, vuosi 2016 oli hyvä. Henkiläkohtaisesti itseäni ärsytti erikoisen paljon, aina kun kuulin tai jonkun toivovan huonon viime vuoden loppumista. Joka vuonna tapahtuu ikäviä ja hyviä asioita, tärkeintä on oma asenne.

Jokatapauksessa, vuosi 2016 meni, kuten viime vuosiana kaikki muutkin vuoden, aivan hujauksessa. Siihen mahtui myös paljon, tässä jotain kohokohtia jotka vielä muistan sekä kyseisten kuukausien suosituimpia postauksia:

TAMMIKUU

Vuotemme alkoi myös vuosi sitten Espanjassa, tuli täyteen 1100 päivää sinkkuna, värjäsin tummanruskeat hiukset, oli paljon lunta ja kovat pakkaset, aloin etsimään koirallemme uutta kotia.

TYYLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

1100 PÄIVÄÄ SINKKUNA

VUODEN 2015 SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

TÄNÄÄN OLEN MIETTINYT

MEIDÄN KOTI NUMEROINA

HELIMIKUU

Otin ensimmäisen stick and poke tatuointini, ilmoitin esikoiseni kouluun, Mummin romahtanut terveydentila huolestutti, sain vihdoin kertoa päässeeni mukaan Rajala Ambassador-kisaan, vietimme ihania ystäväni polttareita, sairastin rajun infulenssan, koirallemme löytyi uusi koti.

HIRVEIMMÄT TREFFIT IKINÄ?

MUISTATTEKO VIELÄ TÄMÄN?

SUNNUNTAIAJATUKSIA

TARUN POLTTARIT

A-LUOKAN VIRUS

MAALISKUU

Remppasin makkarin seinästä tosi hienon, käytiin poikien kanssa Tukholman risteilyllä, juhlin ystävän häitä, perustimme Vanhemmat Rasismia Vastaan-ryhmän, varasin kolmikymppismatkan, hankin uuden sängyn, aurinko paistoi paljon, kävin kuvaamassa keikan Tavastialla, kävimme Skidit Yo Rapseissa, suunnittelin uuden makkarin (mikä menikin lopulta ihan uusiksi), kerroin blogissa koirasta luopumisesta, kävin ihanassa asiapajassa koristelemassa astioita, hain viimetingassa opiskelemaan.

MELKEIN KOLMIKYMPPISENÄ

RAKKAUSPÄISSÄNI

TÄS ON OLLU VÄHÄN KAIKENLAISTA JYYSTÖÖ

MINÄKIN OLEN VAIN IHAN TAVALLINEN IHMINEN

MISSÄ PAO ON?

MIKSI SITTEN TEKISIN NIIN?

HUHTIKUU

Kävin Amsterdamissa, voitin kolmannen sijan vuoden tyylikkäimpänä blogina, möin lähes uuden unelmien sohvani uuden makkarisuunnitelman alta, metsästin tuntikaupalla netistä loppuunmyytyjä lenkkareita ja lopulta löysin ja ostin ne ylikalliilla (pari viikkoa myöhemmin näin Stockalla niitä vinon pinon), korkkasin pyöräilykauden, olin vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä, leikkasin lyhyen polkan, sain kolmen vuoden jälkeen oman makkarin.

TWISTED CITY – TUNNELMIA AMSTERDAMISTA

TÄRKEÄ OHJE ELÄMÄLLE BY KAAPO 6V

IHAN TAVALLINEN KESKIVIIKKO-COUSCOUS

POLKKA

TOUKOKUU

Vietin ekaa kertaa vuosiin vappua kavereiden kanssa, pidettiin värikkäät jäätelökestit, käytiin pari kertaa Lintisillä, Kaapo oppi ajamaan ilman appareita, oltiin lasten kanssa muutama päivä Tallinnassa, ostin uuden sohvan, remppasin poikien huoneen seinät, vietin hauskan päivän Basso radion puutarhalähetyksessä, olin keskisuomessa kaksi yötä metsässä joka kuhisi karhuja, hankin uuden ihanan pöyörän, kävin Stadikalla uimassa, pummin ravintolasta julisteen keittiöömme, kesän ekat ja vikat Vumit, hukkasin pankkikortin.

PUHUTAANKO TAAS VÄHÄN MIEHISTÄ?

KAMALAT KAKARAT RAVINTOLASSA

KOTONAJOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT

”SOVITAANKO NIIN ETTÄ KETÄÄN EI KIUSATA”

KESÄKUU

Kaapon eskari loppui, kastuin litimäräksi Sidewaysissä, olin vieraana veljeni radio-ohjelmassa, vietimme kaverin tupareita, oltiin viikonloppu maalla, kävin pääsykokeissa, tein muutaman tatuoinnin itselleni, lähdimme muutama päivä ennen juhannusta lähes kuukaudeksi Espanjaan.

MUN ELÄMÄ, MILLOIN SIITÄ TULI NÄIN…

AINA ON IKÄVÄ

KERRO IHAN KAIKKI

HEINÄKUU

Oltiin Skidit Festareilla, otin pikkuletit – ja heti pois, nautittiin kesästä, olin Turun saaristossa veneilemässä, käytiin Lammasaaressa, hullaantuttiin Pokemon GO:sta, otin muutaman tatuoinnin sormeen, sain kuulla päässeeni kouluun, minulla oli ihan hullun hauska viikonloppu ihan uusien kavereiden kanssa.

SKIDIT LOOKS

PIKKULETIT – TULIPAHAN TESTATTUA

LIFE IS TOO SHORT

JÄTTILÄISKUPLASSA

KESÄTUKKA DIY

NYT JO NAURATTAA

MIMI JA BONO (BY KAAPO)

ELOKUU

Esikoiseni aloitti koulun, rakastuin kylmäuutettuun kahviin, vaalensin hiuksia, otin ripisenpidennykset, pojat kävivät parturissa, nautin kolme päivää Flowssa, olin ekaa kertaa Glitternistin käsittelyssä, oma koulu alkoi, lompakkoni varastettiin, kolmekymppismatka Kroatia, viikko ilman pankkikorttia reissussa, ostin uudet tuolit keittiöön, tein betonimaisen pinnan olkkarin seinään, Kallio Block Party

YKSI IHANIMMISTA REISSUISTA

SYNTTÄRIMATKA KROATIASSA

MELKO STRESSITÖN PÄIVÄKODIN ALKU

EI LÖYDY SANOJA

MUN HUONEESTA

KEITTIÖN UUDET TUOLIT

FRESH START

SYYSKUU

Täytin 30-vuotta, kuljin ekaa kertaa elämässäni limusiinilla, poistin Tinderin, otin elämäni ekat rakennekynnet, paljon spintaaneita heittäytymisiä, meille tuli täitä, tein uuden blogisopimuksen

KAUNIS JA IHANA MINÄ

NYT ON HYVÄ

30

LOKAKUU

Pidettiin lasten kaverisynttärit, juhlin kaverin kihlajaisia, sain jonkun masennuskohtauksen, tuli vuosi täyteen kasvissyöjänä, olin kaupunkioppaan kanssa kiertämässä helsingin metsiä, vietin syyslomaa, olin tosi loppu, satoi lunta, tein ensimmäiset oikeat haastatteluni, tein itselleni lisää tatuointeja.

LOKAKUUSSA

KIKHERNE-FETASALAATTI

ÄITI ON TOSI HYVÄ TILAA PIZZAA

MUTTA JUST NYT OLO ON AIKA PASKA

BOYS BOYS BOYS

SILMÄPUSSIT POIS KOTIKONSTEIN

MARRASKUU

Voitin vuoden inspiroivimman lifie-blogin tittelin, snäppäsin Cheekin kanssa, olin myymässä kirppiksellä, tuskailin vähän valon ja blogikuvien kanssa, olin tosi loppu, ostin ehkä kuusi uutta huulipunaa, latasin Tinderin, koulussa oli tosi kiire, sain taas ihanan glitter-käsittelyn, otin tatuoinnin.

MOIKKA VIELÄ MARRASKUU

UUTTA LASTENHUONEESSA

ELÄMÄ EI LOPU LASTEN SAANTIIN

KAIKKI NE MIEHET

SOITTOLISTA SUNNUNTAILLE

MIKSI EMME ENÄÄ KÄY ELÄINTARHOISSA

TUNTUU IHAN SIKASIISTILTÄ

ITSE MAALATUT LATTIAT

JOULUKUU

Kuvasimme koulussa videoita poliisille, olin pikkujouluristeilyllä Tallinnassa, menetin kynteni, jäin koulusta kuukauden joululomalle, julhin itsenäysyyspäivää hienosti ja melkoisen perinpohjaisesti, ostin minikuusen, saimme etukäteisjoululahjaksi lentoliput Espanjaan, vietimme joulun ja uuden vuoden vaihteen palmujen keskellä.

JOULUAATTONA ESPANJASSA

HYVÄ MINÄ

KUINKA PALJON HARRASTUKSIA LAPSELLA PITÄÄ OLLA?

Ihan jännittää, että mitä kaikkea tässä tulee taas vuoden päästä lukemaan! Onko teille muuten jäänyt mieleen jotain tiettyä blogista viime vuodelta, olisi hauska kuulla!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime kuukausina olen monen kertaan kuullut puhuttavan ns. huijarisyndroomasta. Facebookissa useampi kaverini on kertonut kärsivänsä moisesta. Huijarisyndroomaksi siis kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen tai ajoituksen tulosta, tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.

Tunnistan ainakin osittain samoja ajatuksia välillä liikkuvan myös omassa päässäni.

Esimerkiksi kun pääsin keväällä pääsykokeisiin olin yllättynyt, mutta ajattelin että ehkä sinne pääsivät kaikki esseen lähettäneet. Kun sitten sain tietää päässeeni kouluun, ajattelin että joku vielä huomaa jonkun virheen kokeessani ja ottaa paikan minulta pois. Kun minut pyydettiin syksyllä neuvottelemaan uudesta blogisopimuskesta luulin saavani potkut. Päinvastoin siinä sitten silti kävi. Kun blogini valittiin vuoden inspiroivimmaksi, olin taas ihan varma että siinä oli nyt käynyt jokin virhe. Lisaa voisi jatkaa loputtomiin.

En koe tuota huijaussyndroomaa omakseni, mutta siihen on helppo samaistua. Olen usein suht varma siitä teen, enkä koe itseäni mitenkään huonoksi. Itseasiassa minulla on aika hyvä itsetunto, enkä toisaalta myöskään hirveästi välitä siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Silti, etenkin nyt noiden koulujuttujen kanssa, olen ollut jotenkin alentuva.

Koulussa olemme kirjoitelleet paljon erilaisia juttuja. Aina kun olen saanut hyvää palautetta en ole jotenkin uskonut siihen. Kirjoitinko muka oikeasti niin hyvän jutun että opettaja kehoittaa myymään sen lehteen? Jotain tässä nyt on vialla, olen ajatellut.

En tiedä, johtuuko tunne siitä että voimme juttujen teossa käyttää hyväksi erilaisia oppimismateriaaleja. Eli jos kirjoitan rakenteeltaan hyvän uutisjutun, tunnen huijaaneni, sillä olen opiskellut millä tavalla hyvä juttu pitäisi koota ja kirjoittaa. Saatteko nyt kiinni tästä ajatuksesta?

Koko syksyn tuotoksiamme on myös arvioitu lähinnä kriittisesti. Se on osa opetustapaa ja sen on varmaankin tarkoitus valmentaa meitä tulevaan työelämään. Ilmapiiri on toki positiivinen, mutta onhan se tehokasta kun suoraan sanotaan jos joku juttu ei toimi. Olikin todella yllättävää saada lukukauden päätteeksi pelkkää hyvää palautetta. Kun olin matkalla palautteeseen, minulle ei tullut mieleenkään, että voisin saada siellä kehuja! Miten hullua!

Tämä taas todistaa ainakin itselleni sen, että voin luottaa itseeni ja tehdä juttuja tavallani. Yritän oppia ottamaan enemmän kunniaa tekemästäni työstä ja olemalla vielä enemmän ylpeä itsestäni. Annan jatkossakin hyvää palautetta muille, sillä tiedän miten hyvältä sitä tuntuu saada.

Kannustetaan ja tsempataan toisiamme, ja itseämme! Annetaan kehuja. Hyvä minä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Marraskuussa:

– Voitin Vuoden inspiroivimman Lifestyle-blogin palkinnon
– Peitin 16-vuotaana ottamani tatuoinnin toisella
– Latasin Tinderin
– Tunti lataamisen jälkeen olin jo treffeillä
– Ostin täydelliset housut
– Olin uskomattoman väsynyt
– Olin uskomattoman stressaantunut
– Hajotin silmälasini
– Järjestin ystävälleni babyshowerit
– Join kahvia aamulla suihkussa – paras keksintöni ikinä
– Kaikkia periaatteitani vastaan, aloin juomaan energiajuomia
– Heräsin sängystä joka oli täynnä glitteriä
– Lähetin pitkästä aikaa känniviestejä
– Katsoin aivan liikaa Gilmoren Tyttöjä
– Tilasin Woltista VAIN 11 kertaa ruokaa
– Ostin yöllä itselleni kahdet ranskalaiset, koska halusin vaikuttaa siltä, että minulla on joku jonka kanssa syödä (enkä edes jaksanut syödä niitä toisia)
– Jouduin erään tissipyllymiehen piinattavaksi
– Minua TÖNÄISTIIN tahalleen!!!
– Meillä kävi ekaa kertaa kotisiivooja
– Dyykkasin hienoja kuparilautasia
– Söin 12 hillomunkkia kolmen päivän aikana
– Olin myymässä kirppiksellä
– Meillä oli koira hoidossa
– Sain tarkastusmaksun ratikassa koska tilasin tekstarilipun liian myöhään
– Saatoin myös aiheuttaa pienimuotoisen shown kyseisessä ratikassa
– Meillä oli kavereiden chatissa paras kekskustelu aikoihin, kun puhuttiin kaikki viisi samaan aikaan seksistä ja iduista
– Pidin koulussa esitelmän bloggaamisesta – jännitti ihan sikana
– En nähnyt superkuuta
– Vietin illan Lahdessa Bimbojen reunionin merkeissä
– Sekoiltiin lasten kanssa ravintolassa (Kaapolla mm. kaatui lasillinen limua Elviksen päälle joka oli pöydän alla)
– Mulla oli maailman hauskin ilta (aamu), kun tanssittiin pikkuveljien kanssa aamureiveissä kahdeksaan asti
– Fiilistelin aurinkoisia pakkaspäiviä
– Join järjettömän paljon Nesteen pahaa kahvia, koska en jaksanut keittää itse

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.