– Kaivettiin talvihaalarit, takit & talvikengät kellarista
– Liityin kantasolurekisteriin
– Hain päiväkodista pari kertaa kuraisimman koskaan näkemäni lapsen
– Menin viikonloppuretriitille tekemään yritykseni kirjanpidon
– Tuskastelin sovituskopissa nahkaisen minihameen kanssa
– Katsoin loistavan Lupin -sarjan ja haikailin Pariisia
– Tuli lunta ja lapsi laski liukurilla mäkeä
– Oli aikuisten -ja lastendiskoja
– Tanssin, tanssin, tanssin, ah
– Korona-alistumisia koulussa
– Otin rakennekynnet (ja revin ne kahden viikon päästä itse pois)
– Meillä oli miehen puolen suvun pikkujoulut, käytiin joogassa, syömässä ja pelaamassa bilistä
– Sain ekoja töitäni valmiiksi keramiikkakurssilla
– Esikoinen valittiin joukkueensa ykkösmaalivahdiksi
– Käytiin bestiksen kanssa ihanalla synttäridinnerille ja päädyttiin lopuksi tiistai-iltana pubiin
– En ehtinyt niin monesti uimaan kun olisin halunnut, mutta silloin kun pääsin, niin oli ihanaa
– Meillä aloitti uusi ihana siivooja (olispa varaa pyytää hänet joka viikko)
– Mini pääsi hoitamaan heppoja
– Juhlittiin isejä
– Käytiin kaksi kertaa Heurekassa
– Oli kivat & innostavat uuteen uraan liittyvät keskustelut (jotka eivät tosin johtaneet uuteen uraan)
– Joku sitkeä flunssa (rs-virus?) saavutti perheemme
– Aurinko paistoi käsittämättömän paljon

Muutamia marraskuisia ilonpilkahduksia, joissa näin jälkikäteen katsottuna toistuu vahvasti kaksi teemaa: aurinko ja rakkaat ihmiset. Elämään mahtuu juuri nyt paljon etenkin lasten asioihin liittyvää säätöä ja huolta, mutta tuntuu kun mailmaankaikkeus yrittäisi kerrankin jeesiä valoterapiallaan. Vuoden synkimpänä kautena olen ottanut joka säteen kiitollisena vastaan.

Muita ilonaiheita viime viikkoina ovat olleet ihan hilkulla melkein toteutuneet uudet työkuviot, ystävät aina vaan, bestiksen synttäridinneri, uusi ihana ja tarkka siivooja, siisti koti (tämä tosin oli hyvin hyvin hetkellistä),  itsenäiset ja taitavat lapset, pian valmistuva uusi hissi taloomme, uimahallireissut, mukaansa tempaava äänikirja, uuden hyvän ja edullisen kynsihoitolan löytäminen, keramiikkakurssin enismmäiset valmistuneet työt, viimevuotinen muhkea ja lämmittävä talvitakki, elämäni ensimmäinen ruotsiksi nähty uni, lasten mieluisat harrastukset ja villasukkakokoelmani.

– taaperon varvas murtui
– mieheltä repesi nivelsiteet nilkasta
– kävin koronatestissä
– kävin lääkärissä ihottuman vuoksi
– esikoinen oli 10 päivää karanteenissa & etäkoulussa
– kuuntelin muutaman äänikirjan
– katsoin älskar mig -sarjan loppuun
– pidettiin aikuisten miniloma Hangossa
– keräsin metsästä mustikoita
– makasin melkein hirvenkakan päälle
– ostin uuden pyykkitelineen (sellaisen tavallisen ruman, koska hieno puinen on epäkäytönnöllinen)
– oli isänpäivä
– käytiin kylässä Espoossa
– aurinko paistoi usein ja pimeys alkoi painaa vasta loppukuusta
– taskulamppu kulki mukana takintaskussa ja kävin varta vasten keskustassa ostamassa lisää heijastimia
– käytiin katsomassa jouluikkunaa
– kävin veljen ja äidin kanssa klo 14.30 aamupalalla
– afterworkit venähtivät aamuun saakka
– aloin tykkäämään Julia-suklaamarmeladeista (vaikka silti ne jää edelleen aina konvehtirasian viimeisiksi)
– piti monta kertaa tehdä mitä söin viikon ajan -postaus, mutta unohdin aina kuvata ruokani
– mietin koko kuukauden olkkarin ja poikien huoneen uutta seinän väriä, enkä vieläkään ole täysin päättänyt
– saatiin puusepältä upea uusi senkki, joka odottelee sitä seinien maalausta ja pääsyä omalle paikalleen
– satoi lunta
– kävin hakemassa talvikengät ja takin kellarista
– kävin myös kellarissa kaivelemassa joulukoristeita, ja tuntui että vastahan vein ne sinne säilöön
– maalattiin paljon vesiväriellä ja leikittiin muovailuvahalla
– mietin joka kerta, että miten se kuuluu oikeaoppisesti sanoa, tehtiin / muovailtiin muovailuvahalla?
– taapero karkasi uimahallista ulos asti
– söin borshkeittoa sitten ehkä ylä-asteen (ja se oli ihanaa)
– käytiin kirjastossa palauttamassa maaliskuussa erääntynyt kirja (akkaripokkari)
– teki mieli kokoajan ostella uusia vaatteita, mutta en onneksi kauheasti ostanut
– minulla oli yhden päivän ajan kivat, siistit ja pitkät kynnet
– taapero sai päiväkotipaikan puolen tunnin bussimatkan päästä (ja vielä ihan väärään suuntaan)
– ostin glögiä

– Vietettiin isänpäivää
– Aurinko pilkahti pari kertaa
– Armoton pimeys iski päin naamaa
– Hyviä parisuhdeskusteluja miehen kanssa, kaverin kanssa ja kaikki yhdessä
– Osallistuin keksimakuraatiin
– Oltiin miehen kanssa yötä hotellissa
– Meillä oli noin 36 tunnin lapsivapaa (eli kaksi yötä!)
– Myy sai kirpparilta elämänsä ensimmäisen nuken ja alkoi heti hoivaamaan sitä
– Vein ison kasan lasten vanhoja vaatteita kirppikselle
– Nähtiin pikaisesti brunssilla vanhojen ylä-aste kavereiden kanssa
– Meidän toinenkin iso peili meni rikki
– Olin seksiväline-esittely lounaalla
– Tilattiin ennätysvähän ruokaa kotiin
– Tuskailin insta-fedini yhteneväisyyden kanssa (miten tyhmä asia menettää yöunensa)
– Aloitin työtuntieni ylös merkkaamisen
– Aloitettiin Myylle unikoulu nro 2
– Nukuin niiiiin huonosti ja olin niiiiin väsynyt
– Menetin hermoni 6367933287237023937 kertaa väsymyksen vuoksi
– Minua yritettiin huijata (ja aluksi siis huijattiinkin) tofi.fi haalarikaupoissa
– Testasin ekaa kertaa palashampoota ja palahoitoainetta
– Mentiin poikien kanssa työmatkalle Tampereelle (parhaillaan täällä!)
– Satoi ensilumi

Marraskuussa keksin myös kivan idean blogin joulukaenterille, mutta toteutus olikin aikataulullisesti haastava, joten päätin olla stressaamatta liikaa (tai ennenkaikkea painostamatta siihen osallistuvia vieraskynäkirjoittajia tiukalla deadlinellä), joten joulukuun blogikalenterissa ei ole välttämtättä joka päivälle numeroitua luukkua (enkä edes ajatellut kutsua sitä joulukalenteriksi). Haluan mielummin panostaa laadukkaaseen ja kiinnostavaan sisältöön, ilman että kenenkään tarvitsee stressata tai kiirehtiä. Mennään mielummin rauhassa ja lempeästi kohti joulua. Luvassa on ihania, kiinnostavia, koskettavia ja hauskoja tarinoita, ja olen tosi iloinen päästessäni jakamaan niitä – aina kun ne omalla ajallaan valmistuvat jaettaviksi <3

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Philips Hue & Indieplacen kanssa

Marraskuu ja kestohämärä on saavuttanut meidät. Päivänvaloa ei vuorokaudessa ole paljoakaan, joinain päivinä tuntuu, ettei tuolta pilvipeitteen läpi pääse ne vähäisetkään säteetkään läpi. Pimeys voi olla väsyttävää ja tuntua armottomalta, mutta jotkut osaavat ottaa tämän kauden myös tunnelmoinnin kannalta.

Itse olen vähän sekoitus molempia. Aamulla on ehdottomasti helpompi päästä sängystä tehokkaammin ylös, jos ympärillä ei ole ihan pilkkopimeää. Samoin päivisin teen askareitani mieluummin valossa kun pimeässä, mutta viimeistään iltaa kohti meilläkin himmenee valot. Illallinenkin tuntuu juhlavammalta nauttia tunnelmavalaistuksessa ja niinä aamuina kun ei ole kiire minnekään, on ihan mukava heräillä rauhassa uuteen aamuun sarastusvalon tahtiin – pikkuhiljaa.

Meidän koko kodissa on Philips Hue älyvalaistusjärjestelmä. Olettekin nähneet jo postauksista sen lukemattomista mahdollisuuksista ja siitä miten valoja voi säätää 16 miljoonaan eri sateenkaaren väriin. Värivaloja käytämme kuitenkin lähinnä erikoistapauksissa, kuten juhlissa.

Arjessa meillä on pääosin käytössä Hue White Ambiance, eli LED-lamppu joka jäljittelee luonnollista valoa. Sen lisäksi sitä on mahdollista säätää eri valkoisista kylmistä sävyistä rentouttaviin ja lämpimiin sävyihin. Valkoinen valo ei ole vain valkoinen – se on eri valkoisten valtameri ja ihan täydellinen näille auringonvalottomille kuukausille!

Eri valkoisten sävyjen lisäksi valoja voi tottakai säätää myös himmeämmälle ja kirkkaammalle. Omia suosikkiominaisuuksia ovat lamppuihin asennettavat rutiinit, joita ohjataan puhelimeen ladattavalla appillä. Näin siis makuuhuoneen lukuvalon voi muuttaa myös lempeäksi sarastusvaloksi. Valon voi asettaa syttymään hiljalleen vaikkapa 20 minuuttia ennen varsinaista herätystä. Samoin valot voi asettaa himmenemään automaattisesti iltaisin, jolloin lapsetkin tietävät että nyt on aika rauhoittua ja aloittaa iltatoimet.

Säädettävät polttimot siis mahdollistavat saman valaisimen toimimaan erilaisissa arjen askareissa. Kirkkaana työskentelyvalona, lukuvalona, himmeänä yövalona, pehmeänä tunnelmavalona, energisoivana luonnonvaloa jäljittelevänä valona – mikä nyt vain sillä hetkellä parhaimmalta tuntuu! Itse käytän valkoista valoa myös meikkivalona sekä näin pimeällä apuna valokuvaamisessa.

Appin kautta löytyy myös paljon valmiita tunnelma-asetuksia, jolloin vaikkapa koko kodin valot saa asetettua tiettyyn tunnelmaan yhden napin painalluksella. Tämä on siitä hauska, että mikään valo ei tällöinkään pala ihan saman värisenä tai samalla kirkkaudella, vaan ohjelma säätää jokaisen valaisimen omaan sävyynsä – totta kai kuitenkin sopimaan yhteen muiden valojen ja tunnelman kanssa. Näitä erilaisia valmiita tunnelmia voi säätää ja tallentaa myös itse, jolloin saa helposti yhdellä napin painalluksella vaikkapa valmiiksi hyväksi havaitun tunnelmallisen illallisvalaistuksen kotiin.

Itse tykkään kovasti siitä, että valoissa on niin monta eri valkoisen vaihtoehtoa. Valon värillä on iso merkitys riippuen mihin tarkoitukseen ja mihin vuorokauden aikaan valoa tarvitsee. Lähes sinertävän kylmä valo toimii energisoivana, kun taas oranssiin taittava, lämmin ja pehmeä valo sopii paremmin iltaan.

Näin pimeänä kautena meillä on kotona valot päällä yleensä aamusta iltaan. Päivän mittaan eri valaisimia on kätevä säätää appilla sekä Huen omalla kaukosäätimellä. Yhtä kaukosäädintä säilytämme eteisessä, seinätelineessä, jolloin se toimii ikäänkuin tavallisen valokatkaisijan tapaan. Siitä ohi mennessä on helppo napsauttaa vaikka vähän lisätehoa tai lämpöä lamppuihin. Ja koska valot palavat meillä monta tuntia päivässä, on myös tärkeää että ne ovat energiatehokkaita ja vähän kuluttavia LED-valoja.

Olen Huen myötä alkanut sisustaa valoilla ja tuomaan niillä tunnelmaa. Tykkään enemmän, että huoneessa on useampi, vaikka vähän himmeämpi valopiste siellä täällä, kun yksi ja ainut kirkas valo keskellä huonetta. On tullut huomattua että arjen askareet, kuten pyykin ripustaminen, imurointi tai tietokoneella töiden teko sujuu paljon kivemmin ja tehokkaammin kun on valoa. Ja meikkikin näyttää paljon kivemmalta luonnollisen valon äärellä tehtynä, kun kylppärin halogeenivalossa. Yksinkertaista, mutta tärkeää.