PÄIVÄKOTIIN TUTUSTUMASSA

24/06/2021

Niin siinä vain kävi, että saimme päiväkotipaikan yhdestä toivomistamme paikoista. Se ei ole aivan lähin, mutta ruotsinkielinen ja vaikutti nopealla tutustumisella tosi kivalta. Tähän päiväkotiin oli kuulemma lähes mahdotonta päästä (emmekä mekään viime talvena ekalla hakukerralla päässeet), mutta tänä syksynä sieltä vapautui ennätyksellisesti lähes 20 paikkaa uusille lapsille.

Kun päiväkotipaikkapäätös reilu kuukausi sitten postiluukusta yllättäen tipahti, vilkaisin päätöstä jo valmiiksi pettyneenä, kunnes mieheni huomautti, että kyseessä olikin juuri se paikka jota olimme kovasti toivoneet. Luulin päätöksen tulevan vasta kesällä, emmekä olleet edes ehtineet soittamaan päiväkodin johtajalle tai yrittäneet vaikuttaa asiaan mitenkään, joten olin jo valmiiksi varma, ettei paikkaa taaperolle sieltä löytyisi. Mutta tällä kertaa löytyi ja mikä parasta, myös tuttu kerhokaveri aloittaa syksyllä samassa ryhmässä.

Koronan vuoksi päiväkotiin ei päässyt sisälle tutustumaan, eikä myöskään päiväkodin normaalisti tekemää kotikäyntiä ja perheeseen peremmin tutustumista tapahdu. Päiväkodin pihalle kuitenkin päästiin ja sisätiloja oli mahdollista katsella Teamsin välityksellä järjestetyssä esittelyssä.

Kävimme siis eräs aamu pihalla juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa ja saimme samalla tavata myös tulevan ryhmän opettajan ja toisen hoitajista. Taapero meni heti muiden lasten kanssa leikkimään ja maalaamaan vesiväreillä ja oli heti osa porukkaa.

Päiväkodin aloitus elokuussa toki vähän jännittää, mutta tosi vähän ja enemmin hyvällä tavalla. Vaikka lapsi jäisi varmasti mielellään jo ekana päivänä päikkyyn yksin koko päiväksi, aloitamme rauhassa. Ensimmäisinä päivinä olemme yhdessä vain pihalla muutaman tunnin mukana leikkimässä ja loppuviikosta lapsi jää sinne aluksi noin puoleksi päiväksi itsekseen. Alussa, kun virallinen harjoitteluaika on päättynyt, pidämme silti päivät vielä vähän lyhyempinä.

Ollaan mietitty myös kokonaan lyhyempää viikkoa, niin että pitäisin itse yhden vapaapäivän viikossa lapsen kanssa kotona. Mutta katsotaan ensin miltä tavallinen päiväkotiviikko kaikista tuntuu. Näin vanha lapsi ei onneksi välttämättä enää saa kaikkia päiväkodissa kiertäviä flunssia, mutta varmuudeksi ei ehkä oteta arkivapaita heti, jos alkuun sattuukin paljon sairastelua ja sen vuoksi muutenkin kotona oloa.

Onkos siellä muita, joiden päiväkotiura alkaa syksyllä? Entä miten kävi hakemienne paikkojen kanssa? Helsingin huonosta päiväkotitilanteesta kirjoittelinkin keväällä ja olen edelleen ihan äimän käkenä ja kiitollisena, että tällä kertaa onni päiväkotilotossa vihdoin potkaisi meitä.


TOUKOKUUSSA

7/06/2021

– Poimittiin ekat kukat maasta (voikukkia ja valkovuokkoja)
– Kirsikkapuut kukki ja tuomi tuoksui
– Alkukuusta mentiin vielä toppatakeissa, mutta pian tuli kesä
– Äitienpäiväpyöräilyllä lapsi laatikkopyörän kyydissä ollessani joku vastaan tullut mies näytti keskisormea
– Vietettiin miehen kanssa lapsivapaa viikonloppu
– Terassilla käyminen venähti aamuun ja se oli ihanaa
– Kuivasin vuodet ekat pyykit ulkona
– Otin ekan punkkirokotuksen (ja jäykkäkouristusrokotuksen)
– Kävin myymässä puistokirppiksellä
– Reissasin Tampereelle
– Olin riksan kyydissä huvin vuoksi
– Taaperon kerho alkoi taas kuukauden tauon jälkeen
– Saatiin päiväkotipaikka syksyksi
– Jäätelöä meni
– Pyöräiltiin varmaan joka päivä
– Kävin spa-jalkahoidossa, manikyyrissä ja sokeroinnissa
– Otettiin aurinkoa parvekkeella ja pidettiin siellä monen monta eväsretkeä
– Hengattiin veljen kanssa melkein koko päivä
– Laitettiin takaisin meidän kulmasohva ja koko olkkari meni tukkoon (mutta mahtuupahan kaikki sohvalle)
– Koin kummallisen suurta iloa siitä, että pääsin vihdoin Prismaan tekemään itse viikon ruokaostokset


MILTÄ LASTEN ISO IKÄERO TUNTUU NYT

26/05/2021

Ollaan lasten kanssa synnytty syksyllä, eli vietämme kaikki kahden kuukauden sisällä syntymäpäiviämme. Tänä syksynä minulla on jo 12, 10 ja 3 vuotiaat lapset. Ikäero vanhimman ja nuorimman välillä on siis yhdeksän vuotta ja näin kirjoitettuna se kuulostaa aika paljolta.

Vanhemmilla pojillani ikäeroa on kaksi vuotta + muutama viikko. Olen aina ajatellut, että pari vuotta on hyvä ikäero sisarusten välille. Silloin vanhempi lapsi alkaa olla omatoimisempi ja ennenkaikkea sisarukset elävät saman kaltaista ikävaihetta pitkään yhdessä. Leikit ja kiinnostuksen kohteet ovat samat, mikä lähentää sisaruksia entisestään. Kuitenkin nyt kokemus on osoittanut, että mikä vaan ikäero on hyvä.

Toki omien lasten ollessa leikki-ikäisiä oli ihanaa kun heillä oli aina seuraa toisistaan. He tulivat tosi hyvin juttuun, eivät juuri ikinä tapelleet ja olivat kiinnostuneita samoista leikeistä. Sanoin aina, että he olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä toistaan tukien ja yhdessä leikkien. Ja ovat he toki sitä edelleen, mutta kasvaessa ja itsenäistyessä omat jutut ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja silloin myös syntyy riitoja.

Vasta myöhemmin kavereita kuunnellessa olen oppinut, ettei se pieni ikäero niitä riitoja estä tai hio sisaruksia tykkäämään samoista leikeistä. Meillä elämä nyt sattui vaan menemään näin, eikä sellaista voi etukäteen suunnitella tai tietää.

Nykyiset sisarussuhteet ovat toki erilaiset, siihen liittyy suuremman ikäeron lisäksi uusperhekuviot kuten vuoroviikkoasuminen, mutta toki myös kaikkien omat persoonallisuudet. Vaikka vanhemmilla on useamman vuoden ikäero ja aivan erilainen vaihe elämässään, sanoisin että he ovat silti kaikki hyvin läheisiä ja rakkaita toisilleen. Kaikilla heillä on omat erityset suhteet keskenään.

Kun pienin pompottaa isoveljijään niin veljet tuntuvat vain nauttivan pikkusiskon huomiosta. Kun kaikki kolme leikkivät yhdessä huomaa, että he ovat hyvä tiimi, silloin vanhempien sisarusten kesken ei myöskään synny samalla tavalla erimielisyyksiä kun kahdestaan ollessa.

Nuorin ihailee suuresti veljiään, joka on näkynyt myös kehityksessä. Isojen leikkeihin on ollut kiire päästä  mukaan vauvasta asti ja se on varmasti vaikuttanut positiivisesti niin motoriseen että kielelliseen kehitykseenkin. Toisaalta on ollut ihana, että jo leikkiajat taakseen pikkuhiljaa jättäneet pojat ovat syventyneet pikkusiskon kanssa nukkekoti, kokkailu -ja duploleikkeihin.

Vanhemman näkökulmasta isosta ikäerosta on hyötyä myös avun kannalta. Kun teen ruokaa, isommat pitävät pienen pois jaloista. He myös auttavat pukemisessa kun ulos pitää päästä nopeasti ja mitä luksusta onkaan istua rauhassa taloyhtiön saunassa sillä aikaa kun lapset kylpevät keskenään pesuhuoneessa.

Kaikessa on aina puolensa ja kaikki ikäerot sisarusten kesken ovat tosi hyviä ja oikeita. Juuri nyt tämä ikäero tuntuu hyvältä ja toimivalta – ja ihan turha sitä olisi edes muusta haaveilla.


VUOSIKATSAUS 2020

29/01/2021

Vuosi 2020 oli kaikinpuolin hyvin erikoinen, vuotta varjosti maailamanlaajuinen pandemia jonka vaikutuksen me kaikki olemme saaneet kokea tavalla tai toisella. Vaikka omaa vuotta varjosti pelko, epävarmuus, ikävä ja huoli mahtui vuoteen myös paljon kivaa ja kaikekesta huolimatta myös ihan tavallista elämää.

Blogin alusta saakka, eli viimeiset kymmenen (!!!) vuotta, tapanani on ollut julkaista blogissa aina vuoden vaihtuessa katsaus edellisestä vuodesta – eikä viime vuuosikaan saa olla poikkeus, joten tässä tulee!

TAMMIKUU 2020

Olin haaveillut pitkään pienestä lomasta lämpimään, mutta sitäkin kauemmin kokenut lentoahdistusta. Päädyimme lopulta ottamaan viikon varoitusajalla äkkilähdön Kanarian saarille. Se oli ihanaa ja teki hyvää, mutta päädyimme, että seuraavat reissut teemme maita pitkin (sovittuna oli jo matka keväämmällä junalla Pietariin ja suunnitteilla roadtrip Ruotsiin). Viimeisinä matkapäivinä korona-uutiset ympäri Euroopan saivat meidät kieltämättä varpailemme, onneksi ehdittiin kotiin ennen kun tilanne paheni.

Suosituimmat postaukset:

YÖKYLÄILYN ABC
MITÄ TEHDÄ KUN VAAN SATAA
WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

HELMIKUU 2020

Kuukausi alkoi rajulla vatsataudilla (vai oliko se sittenkin sieltä reissusta saatu korona, joskus mietin), onneksi tuli ostettua desinfioivia pesuaineita kaupasta, sillä pian ne olisivat kaikki kaikkialta loppu pitkän aikaa… Hiihtolomalla jäin viikoksi yksin kolmen lapsen kanssa ja juuri ennen tätä onnistuin nyrjäyttämään nilkkani melko pahasti (vielä näin vuodenkin jälkeen se on välillä kipeä ja jäykkä), tavattiin mun molempia mummeja, käytiin museoissa ja taidenäyttelyissä, innostuin salilla kyäymisestä ja uimisestä (+ kylmävesialtaasta) sekä sain laitettua omaa ateria -ja unirytmiäni kuntoon ja se teki kokonaisvalaitsesti tosi hyvää.

PUOLITOISTAVUOTIAANA
MISTÄ SE HYVÄ OLO SITTEN TULEE?
KREISI KIRPPISLÖYTÖ
ELÄMÄÄ HISSITTÖMÄSSÄ TALOSSA

MAALISKUU 2020

Muistan niin hyvin sen erään maaliskuun puolenvälin päivän, kun kaupungilla ollessani luin järkyttyneenä uutisia ja hallituksen tiedotusta matkatessani epäuskoina äkkiä ratikalla kotiin. Taisi mennä pari kuukautta ennen kun käytin uudestaan julkisia tai kävin keskustassa.

Maaliskuun alussa kuitenkin vuokrasimme viikonlopuksi ihanan mökin perheen kesken, käytiin myös muskarissa ja leikkasin kampaajalla pitkään miettimäni curtain bangs -otsiken. Mutta etenkin loppukuusta vietettiinkin aika paljon aikaa vain kotona tai muita ihmisiä vältellen metsissä ulkoillen. Tein vaatekaapin keväthuollon, loppukuusta otettiin lapset pois koulusta ja pian se jälkeen ne sitten suljettiinkin. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, hullulta ja pelottavalta. Seurasin uutisia jatkuvasti ja lopulta oli minun pakko kieltää itseltäni se, yritin hukuttaa murheet puuhamalla kaikkea kotona, kuten järkkäämällä kaapit ja vaihtamalla järjestystä.

KEVÄINEN MÖKKIVIIKONLOPPU
ÄITIYDEN AAKKOSET
VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO
KOTIKOULU ALKAA
CURTAIN BANGS

HUHTIKUU 2020

Vietimme elämää kotona pelkän perheemme kesken ja seinät tuntuivat kaatuvan aika nopeasti päälle. Ihanasti alkanut ja hyvää tehnyt sali -ja uintiharrastus oli jäissä, töitä oli mahdoton tehdä etäkoululaisten kanssa. Eristäytymisviikkoina tuli koettua koko tunteiden kirjo laidasta laitaan ja lopulta se oli totaalinen tylsistyminen. Onneksi loppukuusta saatiin pieni maisemanvaihdos, kun mentiin oman perheen kesken Hankoon viettämään vappua.

PÄIVÄNI MURMELINA – ELI MY DAY
POIKKEUKSELLISIA AJATUKSIA
MIKÄ IHMEEN PCOS?

TOUKOKUU 2020

Koronakevät on sotki koko arjen käsitteen, tunnuimme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa kaksi päivää kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Sen lisäksi jäin myös neljäksi yöksi yksin kotiin, parasta aikoihin, muistelen sitä oikeasti edelleen – niin hyvää se tuolloin teki.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. taaperon megalomaaniset en halua puistosta kotiin – ja vähän joistain muistakin asioista vastustelut, alkoivat. Hän oppi myös katsomaan lastenohjelmia.

Loppukuusta pihalla kukki yhtäkkiä tuomi ja siitä hetkestä kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä saapui.

SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA
VAUVANVAATTEIDEN KÄYTÄNNÖLLISIMMAT OMINAISUUDET
PARASTA YKSINOLOSSA
MAITOALLERGIAN KATOAMINEN

KESÄKUU 2020

Kesäkuussa elämä tuntui lähes normaalilta. Vietimme kaksi viikkoa Hangossa ja säät (helteet) hellivät meitä. Ihania kiireettömiä päiviä valkoisilla hiekkarannoilla ja puutarhassa äänikirjaa kuunnellen. Kahden viikon aikana meitä oli tuolla Anopin paratiisissa lisäksi eksäni, äitini sekä kaveriparisunta koiransa kanssa

Myös kaupungissa vietettiin lämpimiä kesäsäitä, pojat (ja minä) saatiin vihdoin varmuutta vilkkaan liikenteen keskellä pyöräilyyn ja se toi uutta vapautta lähteä vaikkapa rannalle ja tai kauemmas leikkipuistoon. Molemmissa vietettiin paljon aikaa.

ILTAKÄVELYLLÄ
LIFE IS A BEACH
MITÄ VOI TEHDÄ KESÄLLÄ KAUPUNGISSA

HEINÄKUU 2020

Heinäkuussa löydettiin mielettömän mustikka-apajat, uusi hieno ranta ja edelleen ulkoiltiin ja pyöräiltiin paljon. Oltiin vain kaupungissa ja pienestä parveekkeesta tuli ihana kesäkeidas. Meillä oli kolmas hääpäivä ja pyhitimme sille kokonaisen viikonlopun.

Katukuvasta huomasi, että korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun virus alkaa jälleen levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen. Tämä tarkoitti sitä, että käytiin syömässä ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja tapaamassa muutamia kavereita ja sukulaisia, lisäksi kävin jopa tanssimassa (ulkoilmabileissä) aamuun asti.

ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ
KOLMAS HÄÄPÄIVÄ
2 VIIKKOA HANGOSSA
KESÄPAVLOVA

ELOKUU 2020

Elokuussa tuulen seasta aavisti jo hitusen syksyä, luonto alkoi muuttumaan. Kävimme koululaisten loman päätteeksi vielä lomailemassa Hangossa. Pian saapuvan syksyn aisti siellä paremmin. Koulu alkoi ja synttäriputki alkoi. Kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Onneksi saimme järjestettyä koronaturvalliset juhlat pihallamme. Löydettiin hittittömät puolukka-apajat ihan kotimme läheltä.

AIKA HYVÄ KESÄ
HPV-ROKOTE, KYLLÄ VAI EI?
2V SYNTTÄRIJUHLAT
ARKI – MITÄ SE JUST NYT ON
RETROT NUKENVAUNUT
KAKSIVUOTIAS

SYYSKUU 2020

Esikoinen täytti 11 vuotta ja minä täytin 34 vuotta, meillä on neljä päivää eroa synttäreissä. Muisteltiin haikeudella vuoden takaista yhteistä synttärireissuamme Lontooseen. Miten hullulta tuntui katsella videoita täpötäysistä metroista, ravintoiloista ja kaduista – täynnä ihmisiä ilman maskeja.

Taidettiin jo käyttää maskeja kokoajan kaikkialla. Oli myös vähän flunssaa ja koronatestejä. Maailma oli kuitenkin edelleen auki, kävin tekemässä töitä välillä kirjastolla, hoitamassa aioita keskustassa ja jopa lapsen kanssa uimahallissa.

HYVÄ VOITTAA HUONON
8 FAKTAA MINUSTA
ALLE PÄÄTÄ PIDEMPI
YKSITOISTAVUOTIAANA
34 VUOTIAANA
KAHDEN VUODEN JÄLKEEN KAIKKI HELPOTTAA

LOKAKUU 2020

Lokakuussa pojilla oli syysloma, joka vietettiin osittain kolmistaan. Käytiin museossa (nekin olivat vielä auki!), kaupungilla sekä vietettiin yö hotellissa ja sen kattoaltaassa lilluen. Keskimmäinen lapsista täytti 9 vuotta.

Lokakuu on ollut työrintamalla aina se vuoden kiireisiin kuu ja sitä se oli tänäkin vuonna. Deadlainit paukkuivat ja stressitaso oli korkealla, mutta samaan olin hyvin kiitollinen, että töitä riitti, muutaman kuukauden päästä kun taas koittaisi vuoden huonoin kuu töiden kannalta.

Rakennettiin taaperolle olohuoneeseen pieni leikkinurkkaus ja laitettiin monen vuoden tauon jälkeen matto ruokapöydän alle, tuli ihanan kotoisaa. Ja se oli kiva, koska kotona aikaa vietettiin taas enemmän kun koskaan.

REHELLINEN TOTUUS ELÄMÄSTÄNI
UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI
LAPSIYSTÄVÄLLINEN RAVINTOLAKULTTUURI 2020

MARRASKUU 2020

Ouh, tätä kuuta kun muistelee alkaa päässä pyöriä. Taaperolta murtui varvas, mieheltä venähti pahasti nilkka, esikoinen altistui koulussa ja oli etäkoulussa karanteenissa, minulla taas oli kaikenmaailman muita vaivoja ja kolotuksia – ja tietysti varmuuden vuoksi käytiin koronatestissä vuorotellen milloin mistäkin pikkunuhasta tai päänsärystä. Mummi oli huonona ja tuntui pahalta, kun sairaalassa oli (ja on edelleen) vierailukielto.

Mutta mahtui kuuhun myös paljon hyvää. Aurinko paistoi edelleen usein ja meillä oli miehen kanssa rentouttava miniloma Hangossa, jossa keräilin edelleen mustikoita metsästä ja latasin akkuja makaamassa sammaleella (onneksi siitä jättimäisestä hirvenkakkakasasata n 10 cm päässä).

MINILOMALLA
ULKOILLAANKO TEILLÄ JOKA PÄIVÄ?
KAMALAA KRÄÄSÄÄ
KORONATESTISSÄ LAPSEN KANSSA

JOULUKUU 2020

Joulukuu oli kammottavan pimeä ja ulkoilimme tasku -ja otsalamppujen kanssa. Satoi jatkuvasti vettä, mutta yllättävän pitkään jaksoin pysyä positiivisena ja armollisena itselleni. Joulun aikaan laitoimme olkkariin television ja se oli parasta nollausta aikoihin. Päätiin pitää parin viikon loman ja vain lorvailin kotona, makasin sohvalla ja katsoin sarjoja tai menin ajoissa sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Oli lockdown ja pysyttilimme omissa oloissamme. Ensimmäistä kertaa aikoihin vuoden vaihtuminen tuntui merkitykselliseltä, uudelta alulta, ainakin toiveissa.

JOULUNA 1990
KOTIHOITO JATKUU
HYVIÄ JUTTUJA

En voi olla miettimättä, että kun vuoden päästä taas teen tätä perinteistä vuosilistausta, mitä kaikkea kummallista onkaan voinut maailmalla ja omassa elämässä tapahtua. Toivon paljon hyviä juttuja, myös teille!

Vanhemmat vuosikautaukset: 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019


TYLSIÄ JÄRKISYITÄ

25/01/2021

Mistä tietää että lapsiluku on täynnä? Tämä kysymys tulee minulla vastaan jatkuvasti erilaisissa facebookin  lastenvaate, vauva, allergia, kantoreppu -ja vastaavissa perhe-elämään sidoksissa olevissa keskusteluryhmissä.

Minä itse sanoisin, että ne jotka tietää vaan tietää ja meidän muiden, kuten itsenikaltaisen kroonisesta vauvakuumeesta kärsivän, pitää vain jossain vaiheessa tehdä se päätös. Jos siis haluaa päätöksen tehdä. Luulen, että useimmat perustavat päätöksensä järkisyihin. Kaltaiselleni tunteella, ei järjellä etenevälle tyypille tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut pian 2,5 vuotta ja arki toimeliaan taaperon ja isompien sisarusten kanssa on käynyt leppoisaksi, on samalla monet raskausajan ja vauvavuoden muistot saaneet paksut kultaiset reunat.

Tai siis, kyllähän minä muistan edelleen miten olen kolmessa raskaudessa kärsinyt hyperemeesistä, eli vakavasta raskauspahoinvoinnista. Kuinka olen maannut sängyn pohjalla tai tiputuksessa ja lähinnä toivonut nopeaa kuolemaa. Kuinka univelka on tehnyt minusta lähes mielenvikaisen ja kuinka olen keskellä yötä viskonut äidinmaidonkorvikkeet pitkin keittiön seiniä väsyneenä ja turhautuneena tuttipullorumbaan, kun imetys ei onnistunutkaan.

Kuinka silti yritin sinnikkäästi saada omaa maitoa riittämään ja pumppasin ärsyttävää ääntä pitävällä pumpulla kolmen tunnin välein, myös öisin. Kuinka hormonien vuoksi valuin jatkuvasti hikeä, pillahtelin itkuun ja hiukset putosivat. Miten pää oli vain täynnä tyhjää, enkä saanut edes yksinkertaisia sanoja, saatika sitten lauseita muodostettua.

Miten yrittäjänä rahahuolet iskivät päälle ja töitä oli pakko äitiyslomallakin tehdä, vaikka se oli aivan liikaa kaiken sen päälle. Miten vauvalla oli allergioita, itkuisuutta, huonosti nukuttuja öitä ja miten raskasta, aikaa vievää ja kallista kaiken sen selvittely oli. Miten olin jatkuvasti huolissani ja peloissani, ja miten silloin kun olisin vihdoin saanut nukkua en pystynyt, koska mietin mitä kaikkea kauheaa lapsille voisi sattua. Ja mistä kaikesta sitä saikaan riidan aikaan väsyneenä.

Toisaalta, siitä kaikesta selvittiin ja nyt tiedän, miten toimisin toisin, jos samoja tilanteita kohdalle vielä sattuisi. Ainakin teoriassa. Mutta siis ei. Ei vaan pysty. Tai emmätiiä.

Siksi listasinkin omia järkisyitä sille, miksi tulevaisuudessa tyydyttäisiin nuuskuttelemaan vain kavereiden vauvoja:

– Asumiskustannukset ovat nyt jo korkeat, pitäisi muuttaa ”maalle” jos tahtoisi lisää tilaa, ja se on taas ongelmallista vanhempien lapsien kannalta
– Jos jäisimme nykyiseen asuntoon, kenelläkään ei olisi koskaan omaa rauhaa (ei edes naapureilla)
– Olen intovertti, rakastan ja tarvitsen rauhaa, hälinä väsyttää ja hermostuttaa minua
– Mielenterveyteni ei ehkä kestäisi univelkaa
– Oksentaisin todennäköisesti myös läpi seuraavan raskauden ja olisin välillä täysin toimintakyvytön
– Kaikki se lisähuoli
– Aikaa ja huomiota jäisi vähemmän muille lapsille
– Vaikeampi saada omaa aikaa ja lastenhoitoapua
– En tahtoisi kuormittaa parisuhdetta nykyistä enempää
– Vähemmän rahaa ja enemmän menoja
– Lapsiperheiden tukia leikataan jatkuvasti
– Lisää liikkuvia osia harrastus yms rumbaan
– Nytkään ei riitä aika kaikelle
– Tarvittaisiin koko perheen (ja tavaroiden) liikkuttamiseen bussi
– Kaikki omat työhön ja opiskeluun liittyvät haaveet todennäköisesti siirtyisivät lisää
– Lakanat olisivat kokoajan puklussa tai maidossa ja kahvin saisi juoda aina kylmänä
– Elämä on juuri helpottunut ja voidaan tehdä vapaammin eri asioita
– Vauva-aika menee niin nopeasti ohi ja itse vanhenee siinä ajassa 10 vuotta (ja sitten haluaa taas lähteä samaan rumbaan uudestaan)

Niitä plussia en alaa listaamaan, koska siinä nyt ei olisi MITÄÄN järkeä.