ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ

17/07/2020

Ottaen huomioon, että olen ollut äiti kohta 11 vuotta ja että pyöräilen melko paljon, on aika hullua, että vasta tänä kesänä olen ajanut elämäni ensimmäistä kertaa lapsi pyörän kyydissä. Lapsen kyydistelminen istuimessa on pelottanut etukäteen kovasti. Olen pelännyt kaatuvani ja pelännyt myös sitä, että pyörä on liian raskas polkea (minulla ei ole pyörässäni vaihteita).

Olin aika pieni, kun olimme äitini kanssa menossa kauppaan ja meitä vastaan ajoi äiti lapsi kyydissään, joka kaatui aivan edessämme. Vaikka olin tuolloin vasta alle kouluikäinen, muistan tilanteen hyvin ja eritysesti hätääntyneenä itkeneen äidin pelon kun autoimme heitä. Tuo muisto taisi paisua liian isoon mittakaavaan päässäni, sillä vaikka tuossa tilanteesa ei lopulta edes sattunut mitään säikähdystä kummempaa, vuosikausia olin sitä mieltä, etten uskalla ajaa lapsi kyydissä.

Poikien ollessa pieniä en siis liikkunut heidän kanssaan ollenkaan pyörällä, paitsi kunnes myöhemmin hankin laatikkopyörän. Kolmeella pyörällä ja sähköavusteella kulkeva menopeli taas tuntui todella helpolta ja turvalliselta. Rakastin sitä, mutta harmiksemme se lähti muutaman vuoden jälkeen voron matkaan. Mietin nyt pitkään Myyn syntymän jälkeen laatikkopyörän ostamista, mutta tässä hetkessä yli parin-kolmen tonnin satsaus mieluiseen pyörään ei tuntunut mahdollisesta. Etenkin kun mieheni pyörästä lastenistuin kuitenkin löytyy.

Kuukausi takaperin kuitenkin vihdoin rohkaistuin kokeilemaan taapero lastenistuimella ajoa. Osittain pakon sanelemana (lomailimme Hangossa, enkä olisi muuten päässyt liikkumaan yksin lasten kanssa kun kävellen). Olihan se hieman huteraa menoa aluksi, etenkin kun pyörä ei ollut omani ja satula liian korkealla, mutta kun huomasin että jännityksestä huolimatta pystyin siihen, vakuutin itselleni, että ajamalla vaan lisää varmuus hommaan löytyisi. Ja niin siinä kävi.

Viikko sitten sain sitten täällä kaupungissa omaan pyörääni lastenistuimen ja ollaan nyt muutama kerta ehditty jo ajelemaan. Omalla pyörällä ajaminen on entistä iisimpää ja täytyy sanoa, että olen edelleen pienestä jännityksestä huolimata nauttinut siitä kovasti. Vaikka huomaankin välillä puristavani pyörän kahvoja rystyset valkoisina.

Koska minulla ei ole ajokorttia, antaa tämä toki itselleni vähän lisää vapautta liikkua. Esimerkiksi uimarannoille joissa käymme, ei oikeastaan pääse kovin lähelle julkisilla. On aika helppo valita 40 minuutin kävelyn tai 10 minuutin pyörämatkan väliltä.

Tuon Bobiken istuimen mieheni löysi kirppikseltä. Itseasiassa hän meni ostamaan minulle istuinta, joka asennetaan eteen, ohjaustankoon, mutta myyjällä oli myynnissä myös tuo perinteisempi malli, jonka hän hetken mielijohteesta päätti ostaa myös. Onneksi. Eteentuleva istuin näyttää tosi kivalta ja lapsi näkee siitä kivasti, mutta uskon että omaan pyörääni se ei olisi sopinut niin, että ajaminen olisi ollut helppoa.

Tuo taakse tuleva istuin tulee muihin malleihin verrattuna sopivan taakse, niin että lapsella on hyvin tilaa siellä, eikä hän joudu olemaan nenä kiinni selässäni. Siinä on myös tosi hyvä jousitus, toisin kun ohjaustankoon tulevissa istuimissa. Lisäksi ajaminen tuntuu melkein normaalilta, enkä huomaa että pyörää olisi sen raskaampaa polkea kun ennenkään, vaikka takana on nyt lapsen ja istumen paino. Ihan huvittaa, miten jännittävän ja ison asian tein tästä koko hommasta etukäteen.

Ja osittain haaveeni tavarapyörästä on toteutunut, sillä lapsen sijasta istumeen menee hyvin myös kauppakassi.


3 Responses to “ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ”

  1. Avatar Noora sanoo:

    Onko sulla kauan ollut tuo Hövdingin kypärä? Miten se on toiminut? Onko se siis kertakäyttöinen, eli jos se laukeaa, niin pitää ostaa uusi? Itseäni kiinnostaa se kovasti, mutta jos se laukeaa jossain horjahdustilanteessa ja sitten joutuu ostamaan uuden, niin se on kyllä aika arvokas.

  2. Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

    Moi! Joo on! Se on ollut mulla kohta kaksi vuotta ja olen tykännyt kovasti! Kun kypärä laukeaa, sitä ei voi enää käyttää. Meillä on laaja kotivakuutus joka korvaa kypärän jos se joskus laukeaa, toki oma-vastuu pitää maksaa. Jos taas se sattuisi laukeamaan ns väärässä tilanteessa, käsittääkseni kypärän oman takuun kautta voi saada uuden :-)

  3. Avatar A sanoo:

    Hauskoja pyöräretkiä teille! Mun oma lapsi kulki fillarin kyydissä takana vuoden ikäisestä 6v. asti (aluksi tuollainen perinteinen ja sitten +20kg jälkeen junior-mallinen isompien lasten istuin). Pyöräretket nakero kyydissä on ihania ja mahdollistaa juttelut rauhassa, niitä kaipaan (lapseni on pyöräillyt itse alle 4v. iästä ja sitä ennen potkupyöräili, mutta pidemmät matkat meni vanhempien kyydissä, asutaan aika lailla yhtä urbaanisti kuin te, enkä keskustaan päin kauheasti viitsinyt lähteä niin että lapsi ajaa itse). Muistan, että mua alkuun jännitti pyöräilyn aloitus (ja anoppi varoitteli hirveästä, että on kamalan vaarallista), mutta tuollainen pikkuinen ei paljon miltään tunnu pyörän kyydissä (sellainen 20kg lapsi jo tuntuu maxi-istuimessa, mutta kun vaihdettiin jykevämpään junior-kokoiseen istuimeen, niin taas muuttui ajo helpoksi). Nyt kun lapsonen on tokaluokkalainen on pyörän kyydissä ajelut historiaa, mutta onneksi yhteiset pyöräretket eivät ole :)

Kommentoi