Ajatus tämän postauksen kirjoittamiseen tuli jo useampi viikko sitten, olin aluksi kuullut peräti kolmelta perheelliseltä tutultani niin ihmetystä kun jonkin tapaista ihailua (ja jopa huonoa omaatuntoakin) siitä, kuinka paljon me lasten kanssa ulkoilemme. He kun olivat saaneet somen perusteella kuvan, että olemme lasten kanssa joka päivä jossain ulkona ja luonnossa.
Samalla viikolla leikkipuistostamme myös itselleni entuudestaan tuntematon vanhempi kysyi minulta vähän ihmettelevällä äänensävyllä, että ulkoillaanko meillä ihan joka päivä? Vähän nolostelellen vastasin, että joo, yleensä ainakin kaksi kertaa päivässä…
Kun jäin miettimään näitä kohtaamisia myöhemmin, olin oikeastaan melko hämmentynyt meidän kaikkien osapuolten tunnereaktioista. Tuntui jännältä, että joku jopa kokee huonommuutta asiasta, joka on taas meille osittain ihan vain elämäntilanteen sanelema pakko ja toisaalta, miksi minusta oli taas noloa sanoa, että ulkoilemme paljon – ikäänkuin olisin muka siinä tilanteessa jollain tapaa parempi kun se ei niin paljoa ulkoileva. Kaikkea sitä nämä äiti-aivot pyörittelevätkään sisällään!
Itse koen, että lasten kanssa ei vaan voi olla ulkoilematta päivittäin. Etenkin näin pimeänä ja märkänä vuodenaikana se on useasti melko pakkopullaa, mutta se myös rauhoittaa menoa kotona, saa lapset syömään ja nukkumaan paremmin – eikä se todellakaan ole haitaksi itsellenikään. Koska samassa leikkipuistossa päivästä toiseen kökkiminen on melko tylsää, käymme paljon myös kävelyillä ja läheisissä metsissä. Kotiamme reunustavat myös molemmin puolin vehreät puistot ja suuret metsät, joten se käy meiltä helposti – ja samalla saa liikuntaa.
Mieheni, joka on nuorimmaisen kanssa kotona hoitovapaalla, myös hoitaa isoksi osaksi nämä taaperon ulkoilut, etenkin päivisin. Hän on luonteeltaakiin sellainen aktiivinen ulkoilmatyyppi, jolta löytyy varusteet säälle kuin säälle. Niinäkin iltoina, kun minä jäisin mielummin värjöttelemään sateen vuoksi kotiin, hän lähtee ulos. Tämä asenne on alkanut tarttua kokoajan enemmän myös minuun. Ennenkaikkea siksi, että muuten kotona seinät kaatuisi päälle ja happi loppuisi, vaikka muuten mukavuudenhaluinen olenkin.
Asumme 93 neliön kerrostaloasunnossa, ja niinä viikkoina kun kaikki uusperheemme jäsenet ovat paikalla, meitä on täällä kuusi henkeä, josta perheen teini on ainut jolla on oma huone. Ulkona lapset saavat mekastaa, juosta ja hyppiä sydämiensä kyllyydestä, sisällä kotona painileikit äityvät ilman ulkona purettua energiaa liian villeiksi ja kovaäänisiksi. Ja nyt korona-aikaan, kun kotona ollaan entistä enemmän, ovat aamu -ja iltapäiväiset ulkoilut ihan välttämättömiä. Huomana itsekin, jos en käy aamulla ulkona, iltapäivästä alkaa olla jo tosi levoton ja tunkkainen olo.
Joten kyllä, meillä ulkoillaan ihan joka päivä, jopa huonolla säällä. Aina se ei ole niin inspiroivaa, mutta kannattaa ainakin meillä. Toisaalta, meillä ei juurikaan leivota tai askarrella mitään hienoja juttuja. Kuinka paljon teillä ulkoillaan?
Lapsi ulkoilee päivittäin, arkisin päiväkodissa ja vapaapäivinä perheen kanssa. Suurin osa yli 1,5- vuotiaista on nykyään päiväkodissa, ehkä siksi arkisin ei ole niin paljon lapsia vanhempien kanssa ulkoilemassa.
Itse tykkään mennä lapsen kanssa ulos, mutta se ei ole mikään suoritus. Jos ei huvita, sen voin hyvin jättää väliinkin. Harvoin niin kuitenkaan tapahtuu.
Täällä on 2v3kk ja 5kk ikäiset lapset ja joka päivä säällä kuin säällä 2-3 kertaa ulkoillaan. Meillä onni oma pieni leikkipiha missä samanikäisiä lapsia ja todella iso metsä nenän edessä. Rakastan itse luontoa ja sinne on vaan päästävä. Tahdon myös omat lapset yrittää opettaa arvostamaan luontoa ja sen tuomaa hyvää oloa. Jos asuisimme omakotitalossa, olisimme pihalla varmasti vielä enemmän.
Meillä mennään usein sään mukaan, eli emme ulkoile ihan joka pvä mut monta krt viikossa kuitenkin. Metsäretkiä lapset rakastaa.
Ulkoillaan, koiran takia pakkokin. Aamupäivisin mennään aina, ensin koiran kanssa lenkki, koira sisälle ja ulkoilu jatkuu.
Mieheni hoitaa yleensä illan ulkoilut koiran kanssa, mutta välillä mennään myös lapsen kanssa uudestaan iltapäivällä ulos.
Lapsi viihtyy ulkona tosi hyvin ja pitää maanitella sisälle. 🙂 Kesällä ovi auki pieneen rivaripihaan jatkuvasti lämpimällä säällä.
Meillä ulkoillaan päivittäin. Lapset 9- ja 12-vuotiaat, ja tykkäävät ulkoilla päivittäin. Arkisin aika useasti ulkoilu on koulun jälkeen kaverin kanssa touhuamista ja viikonloppuisin sitten koko perheen kanssa. Monesti arki-iltaisin lähdetään edes pienelle lenkuralle. 12- vee harrastaa partiota, ja oli joku viikko sitten päiväleirille ja parasta oli kuulemma olla ulkona ja metsässä koko päivä eikä kukaan komentanut sisälle.
Meillä lapset haluaisivat sairaanakin ulkona, tai siis sellaisina puolikuntoisina. Eivät oikein jaksa pelkästään sisällä kökkiä
Meillä ulkoillaan päivittäin kyllä. Sisällä pitkään ollessa menee hermot sekä lapsella että aikuisella. Meidän kolmevuotias ei keksi sisällä vielä pitkään tekemistä. Ulos on siis mentävä säällä kuin säällä ja vaikka ei huvittaisikaan.
Tuo on vaan ihailtavaa jos ulkoillaan joka päivä :).
Me ei välttämättä ulkoilla joka päivä, mutta pyritään edes vähän päivittäin.
Tänään esim. toinen lapsi ajoi pyörällä kaverinsa luokse ja toisen kanssa kävin tallilla ja hän ratsasti. Kummatkin sai raitista ilmaa 🙂
https://fitfatmama.vaikuttajamedia.fi
Meidän 5- ja 11-vuotiaiden tyttöjen kanssa ulkoillaan päivittäin.
Päiväkodissa eivät ulkoile huonolla säällä, joten niinä päivinä mennään vielä illan suussa suoraan päiväkodista puistoon. Nyt kun 11v etäkoulussa, niin vähintään otan mukaan hakemaan päiväkotilaista, jotta saa raitista ilmaa. Lämpimällä, hyvällä säällä ulkoillaan arkena yli tunti päivässä ja silloin lapset lisäksi ulkoilee myös päiväkodissa ja koulussa paljon. Kesällä tietysti vieläkin enemmän.
Viikonloppuna käymme 1-2 kertaa metsäretkellä + 1-2 kertaa leikkipuistossa ja jos ei samana päivänä oltu metsässä niin illalla vielä kävelyllä.
Lapset hyppii ilman ulkoilua seinille 🙂