VIIME HETKEN PIKKASEN PAREMMAT LAHJAIDEAT KOULULAISILLE

19/12/2021

Listasin viime jouluna vähän parempia joululahjavinkkejä perheen pienimmille vastaiskuna postiluukuista tipahtaville ja muovikrääsää täynnä oleville lelukuvastoille. Taaperoille löytyykin paljon kaikkea ihanaa kotimaista ja ekologista, mutta entäpä sitten isommille lapsille, jotka eivät esimerkiksi enää juurikaan leiki leluilla & joilla on jo tosi paljon kaikkea? Tässä muutamia pikkaisen parempia tärppejä viime hetken hankinnoille (aika moni muuten käy sellaisenaan tai sovellettuna ihan aikusellekkin):

Käytännön tarvikkeita

Tarpeeseen ostaminen on ekologisempaa, kun että antaisi jonkin lahjan vain antamisen vuoksi. Lapsen puheista voi  poimia vinkkejä tarpeeseen tuleviin tavaroihin. Onkohan hän ehkä haaveillut langattomista kuulokkeista, uusista hiuspompuloista tai juomapullosta?

Kaikki harrastamiseen liittyvät lahjat tulevat usein myös tarpeeseen lasten kasvaessa niin kovaa vauhtia. Isommat luistimet, pyörä, uima -tai laskettelulasit, retkeilytarvikkeet, pallo, jääkiekkomaila, skeittilauta, skuutti, kypärä… Monia näitä kannattaa etsiä nettikirppiksiltä tai sporttidivarista.

Aktivoivia lahjoja

Meidän poikien suosikkilahjoja ovat aina olleet esineet, jotka aktivoivat tekemiseen ja herättävät mielikuvituksen. Tällläisia meillä on ollut omat puukot nimikaiverruksella sekä kivihakku ja looppeja kivien tutkimiseen.

Muita aktivoivia lahjoja voisi olla oma huonekasvi (josta pitää huolta), otsalamppu ja ohjeet ulkoleikkeihin, geokätköilyn ”aloituspakkaus”, ukulele tai jokin muu helposti lähestyttävä soitin, shakkipelin alkeet tai vaikkapa neulontatarvikkeet.

Aineettomat lahjat

Kivoja aineettomia lahjoja ovat erilaiset tekemiset yhdessä, joko ostettuna tai itse tehtynä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi leffaliput, hotelliyö aikuisen kanssa, uimahalli / kylpylälahjakortti, lippu erilaisiin ulko -ja sisäseikkailupuistoihin (Korkee, Hoplop), museovierailu. Itse tehtyjä lahjakortteja voisi voisi olla vaikkapa tekojäällä lustelu + kaakao, leffan vuokraus + herkut, päivä huvipuistossa…

Samoin harrastuslahjakortti vaikkapa uimakouluun / uimahyppykouluun, tanssitunnille, ratsastamaan tai soittotunnille on tosi kiva lahja vaikkapa kummilapselle.

Taiteilijatarvikkeet

Kivijalkapapaerikauppoja voi tukemalla ostamalla sieltä lapsille piirustusvihkoja, tällaisia paikkoja Helsingissä ovat esimekiksi Putinki, Papershop ja Paperimuru. Paras vihko pienelle taitelijalle piirtämiseen on täysin blanco ja paksusivuinen.

Kynissä kannattaa satsata myös laatuun, jolloin ne ovat ovat myös pitkäikäisiä ja sitä myöten ekologisempi vaihtoehto. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi Stylefile Markers, Faber Castell, Staedtler, Promarker ja Copic Sketch – joista osa on myös uudelleen täytettäviä. Myös vesivärit, puukynät, maalit, pensselit, valmiit canvas-pohjat, pastelliliidut… herättävät luovuuden.

Kirjat, lehdet & pelit

Lapsille ja nuorille löytyy paljon ihan mielettömän hienoja kirjoja ja kirjasarjoja. Alakoululaisille hyviä sarjoja ovat esimerkiksi Harry Potter, Kepler62, Neropatin päiväkirja, Garganits, Maailman viimeiset tyypit, Narnian Tarinat, Lasse-Maijan etsivätoimisto, Eeppisten epäonnistumisten sarja sekä Maailman paras puumaja. Lisäksi klassikot kuten Ronja Ryövörintytär, Veljeni Leijonamieli, Pater Pan, Liisa Ihmemaassa, Kapteeni Nemo ja Nautilus ovat oiva lahja, joka saattaa löytyä lapsen kirjahyllystä vielä aikuisenakin.

Omien lasten suosikki on ollut vuodesta toiseen joka viikko postiluukusta tipahtava Aku Ankka, monien lasten lukuinnostus lähteekin usein helpoista sarjakuvista ja vuoden kestotilaus on oiva lahjaidea. Nyt mietin lisäksi myös Lasten Helsingin Sanomien tilaamista.

Erilaiset lauta -ja palapelit ovat myös kivaa yhdessä tekemistä. Löyyköhän kotoa ehkä jo valmiiksi joku peli, johon on saatavilla lisäosia? Vai puuttuukohan sieltä vielä aikaa kestävä klassikko, kuten huojuva torni tai scrabble?

Pehmeät paketit

Aarrekidin kylpytakit ja pyjamat ovat omia suosikkejani. Villasukat ovat ovat klassikko, jollaisia voi ostaa myös jonkun muun mummin kutomana vaikkapa torilta, jos itse ei ehdi tai osaa. Myös Helsingin villasukkatehtaan sukat saavat täältä äänen. Samoin laadukas merinovillainen aluskerrasto kuuluisi mielestäni löytyä jokaisen pohjoisessa asuvan kaapista. Pipo ja hanskat voivat tuntua ehkä vähän tylsältä, mutta hyvät sellaiset tulevat taatusti tarpeeseen. Vastuullisempia vaihtoehtoja näistä löytyy onneksi jo monelta merkiltä.

Käytetty puhelin

Meillä lapset ovat saaneet muutaman kerran käytettynä ostetun puhelimen. Kerran yksityishenkilöltä ostamana, mutta sen jälkeen Swappien kautta ostettuna. Nykyään käytettyjä puhelimia myyvät myös muutamat muut firmat. Vaikka puhelimet ovat käytettyjä, ovat ne usien ulkoiseksestikin täysin uudenveroisia ja tehdaskorjattuja. Lisäksi niissä on takuu, palautusoikeus ja ne tulevat siistissä pakkauksessa – eli sopivat tosi hyvin myös lahjaksi!

Secondhand -vinkit

Legot ovat meillä nykyään ainut lelu josta lapset ovat enää kiinnostuneet. Legot ovat myös todella kehittäviä ja koska ne kestävät aikaa, niitä löytyy myös todella paljon myynnissä käytettyinä. Jos ei halua ottaa riskiä, että käytettynä ostetusta paketista puuttuisi paloja, niin vinkkinä, että myös ihan avaamattomia paketteja on etenkin aina näin joulun alla nettikirppiksillä myynnissä tosi paljon.

Myös lähes kaikkia ylläolevia vinkkejä löytyy käytettynä, jopa noita laadukkaita tusseja olen nähnyt fb-kirppiksellä myytävän. Jos etsii jotain tiettyä, suosittelen myös myynti-ilmoituksen tekemistä kirppareille ja omille sometileille, toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi testattu löytää juuri mitä etsii!


KELTANOKKIA (PIAN TAAS) LIIKENTEESSÄ

2/08/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa.

Koulupäivä alkaa koulumatkasta ja pian katukuvista voi taas bongata pieniä ja vähän isompiakin koululaisia, vanhoja konkareita ja niitä aivan ensikertalaisia. Keltainen lippis toimii monen ekaluokkalaisen tunnuksena.

Pikkuiset ekaluokkalaiset suurine reppuineen ovat joka syksyinen ihastuneiden huokaukseni aihe. Enkä varmasti ole ainut. Sen pienten innostuneen jännityksen näkee jo kaukaa ja mieleen muistuvat aina ne syksyt, jolloin omat lapset aloittivat ensi kertaa koulun.

Kun esikoiseni aloitti viisi vuotta sitten koulutaipaleensa, meitä oli itseasiassa kaksi ekaluokkalaista, sillä myös itse aloitin samaan aikaan uudet opinnot. Olisi ollut hauska päästä kulkemaan koulumatkat yhdessä, mutta koska minun piti viedä ennen kurssieni alkua vielä pikkuveli päiväkotiin, joutui esikoinen nopeasti koulunalun alkamisen jälkeen kulkemaan matkansa itse.

Onneksemme koulu oli lähellä, vaikkakin vilkkaan tien varrella, mutta täysin ilman kadun ylityksiä. Silti matkaan kuului rekkojen epävirallisen lepopaikan ohitus, tunneli sekä risteytyvä pyörätie, josta työmatkapyöräilijät kiisivät huimaa vauhtia kävelytien yli. Koulun aloituksessa itseäni jännittikin eniten itse aamut, jolloin pieni ekaluokkalainen joutui suoriutumaan itse ensin kotoa ulos ja sitten itse koulumatka.

Kaikki meni onneksi hyvin, meillä oli ihanat naapurit, joiden pelkkä läsnäolo toi luottamusta omiin aikaisiin aamuihini (ja joskus ihan konkreettisestikin, esimerkiksi kerran, kun alakertalainen oli tullut esikoisen apuun kadonneen hanskan etsintään) ja onneksi koulumatkatkin sujuivat ilman haavereita.

Kolme vuotta sitten olimme taas jännittävässä tilanteessa. Olimme muuttaneet ja edessä oli esikoisen pidentynyt koulumatka, johon kuului nyt useampi tien ylitys, joista yksi Helsingin vilkkaimman kadun yli sekä raitiovaunumatka. Samaan aikaan myös nuorempi poika aloitti koulun uuden kotimme lähellä ja itse olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu-aika ajoittui juuri ensimmäiseen kouluviikkoon. Minusta ei siis taaskaan ollut saattamaan kumpaakaan kouluun. Sitä oli vain pakko luottaa (vaikkakin sydän ihan syrjällään), että autoilijat ja muut kovaa liikenteessä liikkuvat noudattavat liikennesääntöjä ja huomioivat pieniä kulkijoita.

Liikennesääntöjä ja kadun ylityksiä käytiin lasten kanssa jälleen paljon läpi. Ja käydään edelleen. Itselleni tärkeintä oli saada lapset ymmärtämään, ettei edes vihreä valo merkitse, että tie olisi turvallista ylittää. Aina pitää katsoa ja varmistaa. Etenkin kun täällä kaupungissa monilla tuntuu olevan aina niin kovin kiire ja näillä pienillä taas huomio herpaantuu helposti, on yhtälö vaarallinen. En kuitenkaan halua tartuttaa myöskään liikaa pelkoa lapsiin, sillä koulun alkamisesta pitää saada iloita ja riemuita!

Muistan miten ekaluokan aloitus jännitti ihan hurjasti keskimmäistä, koska hän ei tuntenut koulusta entuudestaan ketään, mutta kun menin häntä ekan päivän jälkeen hakemaan, vastaan juoksikin leveästi hymyilevä poika uusi keltainen lippis päässään, iso reppu puolelta toiselle heiluen. Ensimmäiseen koulupäivään oli kuulunut Keltanokka-lippisten saaminen, oman kuvan piirtäminen ja ruokailu.

Keltainen lippis toimii tänäkin vuonna ekaluokkalaisten tunnuksena. Ifin Bongaa Keltanokka liikenteessä -kampanjan tavoitteena on herättää autoilijat ja muut motoristit vuosittain koulujen alkamisen aikoihin siihen, että liikenteessä on jälleen suuri määrä uusia koululaisia, jotka vasta harjoittelevat liikennetaitojaan. Siksi onkin meidän kaikkien yhteinen asia pitää huolta lasten turvallisuudesta liikenteessä. Hiljennetään siis vauhtia, ollaan tarkkana ja huomioidaan pienet antamalla tilaa.

Itse liikun pääosin kävellen tai sitten pyörällä ja satunnaisesti ratikalla. Etenkin näin koulujen alkamisen alla, mutta toki muutenkin, nämä pikkuiset herättävät huomioni liikenteessä kulkiessaan. Katua ylittäessä minulla onkin tapana vielä lapsen puolesta varmistaa, että lähestyvät autot huomaavat ja tie on turvallista ylittää. Pyörällä ajaessani taas hiljennän varmuudeksi vauhtia lapsia ohittaessani ja julkisissa kulkuvälineissä annan heidän mennä aina ensin. Tällaisilla pienillä, mutta silti niin suurilla teoilla voimme kaikki yhdessä tehdä koululaisille turvallisimman ja mukavamman liikenteen.

Kirkkaankeltaisia ja heijastinnauhoin väritettyjä lippiksiä on jaettu ekan luokan aloittaville vuodesta 2006 asti yhteensä lähes miljoona ja tänäkin vuonna sellaisen saa noin 55 000 lasta. Tulevina viikkoina näitä uusia asioita opettelevia keltanokkia pyörii liikenteessä siis paljon. Huomioidaanhan yhdessä kaikki pienet ja isommatkin lapset ja tehdään heille tänäkin vuonna iloinen koulun aloitus!


MILTÄ LASTEN ISO IKÄERO TUNTUU NYT

26/05/2021

Ollaan lasten kanssa synnytty syksyllä, eli vietämme kaikki kahden kuukauden sisällä syntymäpäiviämme. Tänä syksynä minulla on jo 12, 10 ja 3 vuotiaat lapset. Ikäero vanhimman ja nuorimman välillä on siis yhdeksän vuotta ja näin kirjoitettuna se kuulostaa aika paljolta.

Vanhemmilla pojillani ikäeroa on kaksi vuotta + muutama viikko. Olen aina ajatellut, että pari vuotta on hyvä ikäero sisarusten välille. Silloin vanhempi lapsi alkaa olla omatoimisempi ja ennenkaikkea sisarukset elävät saman kaltaista ikävaihetta pitkään yhdessä. Leikit ja kiinnostuksen kohteet ovat samat, mikä lähentää sisaruksia entisestään. Kuitenkin nyt kokemus on osoittanut, että mikä vaan ikäero on hyvä.

Toki omien lasten ollessa leikki-ikäisiä oli ihanaa kun heillä oli aina seuraa toisistaan. He tulivat tosi hyvin juttuun, eivät juuri ikinä tapelleet ja olivat kiinnostuneita samoista leikeistä. Sanoin aina, että he olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä toistaan tukien ja yhdessä leikkien. Ja ovat he toki sitä edelleen, mutta kasvaessa ja itsenäistyessä omat jutut ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja silloin myös syntyy riitoja.

Vasta myöhemmin kavereita kuunnellessa olen oppinut, ettei se pieni ikäero niitä riitoja estä tai hio sisaruksia tykkäämään samoista leikeistä. Meillä elämä nyt sattui vaan menemään näin, eikä sellaista voi etukäteen suunnitella tai tietää.

Nykyiset sisarussuhteet ovat toki erilaiset, siihen liittyy suuremman ikäeron lisäksi uusperhekuviot kuten vuoroviikkoasuminen, mutta toki myös kaikkien omat persoonallisuudet. Vaikka vanhemmilla on useamman vuoden ikäero ja aivan erilainen vaihe elämässään, sanoisin että he ovat silti kaikki hyvin läheisiä ja rakkaita toisilleen. Kaikilla heillä on omat erityset suhteet keskenään.

Kun pienin pompottaa isoveljijään niin veljet tuntuvat vain nauttivan pikkusiskon huomiosta. Kun kaikki kolme leikkivät yhdessä huomaa, että he ovat hyvä tiimi, silloin vanhempien sisarusten kesken ei myöskään synny samalla tavalla erimielisyyksiä kun kahdestaan ollessa.

Nuorin ihailee suuresti veljiään, joka on näkynyt myös kehityksessä. Isojen leikkeihin on ollut kiire päästä  mukaan vauvasta asti ja se on varmasti vaikuttanut positiivisesti niin motoriseen että kielelliseen kehitykseenkin. Toisaalta on ollut ihana, että jo leikkiajat taakseen pikkuhiljaa jättäneet pojat ovat syventyneet pikkusiskon kanssa nukkekoti, kokkailu -ja duploleikkeihin.

Vanhemman näkökulmasta isosta ikäerosta on hyötyä myös avun kannalta. Kun teen ruokaa, isommat pitävät pienen pois jaloista. He myös auttavat pukemisessa kun ulos pitää päästä nopeasti ja mitä luksusta onkaan istua rauhassa taloyhtiön saunassa sillä aikaa kun lapset kylpevät keskenään pesuhuoneessa.

Kaikessa on aina puolensa ja kaikki ikäerot sisarusten kesken ovat tosi hyviä ja oikeita. Juuri nyt tämä ikäero tuntuu hyvältä ja toimivalta – ja ihan turha sitä olisi edes muusta haaveilla.