KELTANOKKIA (PIAN TAAS) LIIKENTEESSÄ

2/08/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa.

Koulupäivä alkaa koulumatkasta ja pian katukuvista voi taas bongata pieniä ja vähän isompiakin koululaisia, vanhoja konkareita ja niitä aivan ensikertalaisia. Keltainen lippis toimii monen ekaluokkalaisen tunnuksena.

Pikkuiset ekaluokkalaiset suurine reppuineen ovat joka syksyinen ihastuneiden huokaukseni aihe. Enkä varmasti ole ainut. Sen pienten innostuneen jännityksen näkee jo kaukaa ja mieleen muistuvat aina ne syksyt, jolloin omat lapset aloittivat ensi kertaa koulun.

Kun esikoiseni aloitti viisi vuotta sitten koulutaipaleensa, meitä oli itseasiassa kaksi ekaluokkalaista, sillä myös itse aloitin samaan aikaan uudet opinnot. Olisi ollut hauska päästä kulkemaan koulumatkat yhdessä, mutta koska minun piti viedä ennen kurssieni alkua vielä pikkuveli päiväkotiin, joutui esikoinen nopeasti koulunalun alkamisen jälkeen kulkemaan matkansa itse.

Onneksemme koulu oli lähellä, vaikkakin vilkkaan tien varrella, mutta täysin ilman kadun ylityksiä. Silti matkaan kuului rekkojen epävirallisen lepopaikan ohitus, tunneli sekä risteytyvä pyörätie, josta työmatkapyöräilijät kiisivät huimaa vauhtia kävelytien yli. Koulun aloituksessa itseäni jännittikin eniten itse aamut, jolloin pieni ekaluokkalainen joutui suoriutumaan itse ensin kotoa ulos ja sitten itse koulumatka.

Kaikki meni onneksi hyvin, meillä oli ihanat naapurit, joiden pelkkä läsnäolo toi luottamusta omiin aikaisiin aamuihini (ja joskus ihan konkreettisestikin, esimerkiksi kerran, kun alakertalainen oli tullut esikoisen apuun kadonneen hanskan etsintään) ja onneksi koulumatkatkin sujuivat ilman haavereita.

Kolme vuotta sitten olimme taas jännittävässä tilanteessa. Olimme muuttaneet ja edessä oli esikoisen pidentynyt koulumatka, johon kuului nyt useampi tien ylitys, joista yksi Helsingin vilkkaimman kadun yli sekä raitiovaunumatka. Samaan aikaan myös nuorempi poika aloitti koulun uuden kotimme lähellä ja itse olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu-aika ajoittui juuri ensimmäiseen kouluviikkoon. Minusta ei siis taaskaan ollut saattamaan kumpaakaan kouluun. Sitä oli vain pakko luottaa (vaikkakin sydän ihan syrjällään), että autoilijat ja muut kovaa liikenteessä liikkuvat noudattavat liikennesääntöjä ja huomioivat pieniä kulkijoita.

Liikennesääntöjä ja kadun ylityksiä käytiin lasten kanssa jälleen paljon läpi. Ja käydään edelleen. Itselleni tärkeintä oli saada lapset ymmärtämään, ettei edes vihreä valo merkitse, että tie olisi turvallista ylittää. Aina pitää katsoa ja varmistaa. Etenkin kun täällä kaupungissa monilla tuntuu olevan aina niin kovin kiire ja näillä pienillä taas huomio herpaantuu helposti, on yhtälö vaarallinen. En kuitenkaan halua tartuttaa myöskään liikaa pelkoa lapsiin, sillä koulun alkamisesta pitää saada iloita ja riemuita!

Muistan miten ekaluokan aloitus jännitti ihan hurjasti keskimmäistä, koska hän ei tuntenut koulusta entuudestaan ketään, mutta kun menin häntä ekan päivän jälkeen hakemaan, vastaan juoksikin leveästi hymyilevä poika uusi keltainen lippis päässään, iso reppu puolelta toiselle heiluen. Ensimmäiseen koulupäivään oli kuulunut Keltanokka-lippisten saaminen, oman kuvan piirtäminen ja ruokailu.

Keltainen lippis toimii tänäkin vuonna ekaluokkalaisten tunnuksena. Ifin Bongaa Keltanokka liikenteessä -kampanjan tavoitteena on herättää autoilijat ja muut motoristit vuosittain koulujen alkamisen aikoihin siihen, että liikenteessä on jälleen suuri määrä uusia koululaisia, jotka vasta harjoittelevat liikennetaitojaan. Siksi onkin meidän kaikkien yhteinen asia pitää huolta lasten turvallisuudesta liikenteessä. Hiljennetään siis vauhtia, ollaan tarkkana ja huomioidaan pienet antamalla tilaa.

Itse liikun pääosin kävellen tai sitten pyörällä ja satunnaisesti ratikalla. Etenkin näin koulujen alkamisen alla, mutta toki muutenkin, nämä pikkuiset herättävät huomioni liikenteessä kulkiessaan. Katua ylittäessä minulla onkin tapana vielä lapsen puolesta varmistaa, että lähestyvät autot huomaavat ja tie on turvallista ylittää. Pyörällä ajaessani taas hiljennän varmuudeksi vauhtia lapsia ohittaessani ja julkisissa kulkuvälineissä annan heidän mennä aina ensin. Tällaisilla pienillä, mutta silti niin suurilla teoilla voimme kaikki yhdessä tehdä koululaisille turvallisimman ja mukavamman liikenteen.

Kirkkaankeltaisia ja heijastinnauhoin väritettyjä lippiksiä on jaettu ekan luokan aloittaville vuodesta 2006 asti yhteensä lähes miljoona ja tänäkin vuonna sellaisen saa noin 55 000 lasta. Tulevina viikkoina näitä uusia asioita opettelevia keltanokkia pyörii liikenteessä siis paljon. Huomioidaanhan yhdessä kaikki pienet ja isommatkin lapset ja tehdään heille tänäkin vuonna iloinen koulun aloitus!


MILTÄ LASTEN ISO IKÄERO TUNTUU NYT

26/05/2021

Ollaan lasten kanssa synnytty syksyllä, eli vietämme kaikki kahden kuukauden sisällä syntymäpäiviämme. Tänä syksynä minulla on jo 12, 10 ja 3 vuotiaat lapset. Ikäero vanhimman ja nuorimman välillä on siis yhdeksän vuotta ja näin kirjoitettuna se kuulostaa aika paljolta.

Vanhemmilla pojillani ikäeroa on kaksi vuotta + muutama viikko. Olen aina ajatellut, että pari vuotta on hyvä ikäero sisarusten välille. Silloin vanhempi lapsi alkaa olla omatoimisempi ja ennenkaikkea sisarukset elävät saman kaltaista ikävaihetta pitkään yhdessä. Leikit ja kiinnostuksen kohteet ovat samat, mikä lähentää sisaruksia entisestään. Kuitenkin nyt kokemus on osoittanut, että mikä vaan ikäero on hyvä.

Toki omien lasten ollessa leikki-ikäisiä oli ihanaa kun heillä oli aina seuraa toisistaan. He tulivat tosi hyvin juttuun, eivät juuri ikinä tapelleet ja olivat kiinnostuneita samoista leikeistä. Sanoin aina, että he olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä toistaan tukien ja yhdessä leikkien. Ja ovat he toki sitä edelleen, mutta kasvaessa ja itsenäistyessä omat jutut ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja silloin myös syntyy riitoja.

Vasta myöhemmin kavereita kuunnellessa olen oppinut, ettei se pieni ikäero niitä riitoja estä tai hio sisaruksia tykkäämään samoista leikeistä. Meillä elämä nyt sattui vaan menemään näin, eikä sellaista voi etukäteen suunnitella tai tietää.

Nykyiset sisarussuhteet ovat toki erilaiset, siihen liittyy suuremman ikäeron lisäksi uusperhekuviot kuten vuoroviikkoasuminen, mutta toki myös kaikkien omat persoonallisuudet. Vaikka vanhemmilla on useamman vuoden ikäero ja aivan erilainen vaihe elämässään, sanoisin että he ovat silti kaikki hyvin läheisiä ja rakkaita toisilleen. Kaikilla heillä on omat erityset suhteet keskenään.

Kun pienin pompottaa isoveljijään niin veljet tuntuvat vain nauttivan pikkusiskon huomiosta. Kun kaikki kolme leikkivät yhdessä huomaa, että he ovat hyvä tiimi, silloin vanhempien sisarusten kesken ei myöskään synny samalla tavalla erimielisyyksiä kun kahdestaan ollessa.

Nuorin ihailee suuresti veljiään, joka on näkynyt myös kehityksessä. Isojen leikkeihin on ollut kiire päästä  mukaan vauvasta asti ja se on varmasti vaikuttanut positiivisesti niin motoriseen että kielelliseen kehitykseenkin. Toisaalta on ollut ihana, että jo leikkiajat taakseen pikkuhiljaa jättäneet pojat ovat syventyneet pikkusiskon kanssa nukkekoti, kokkailu -ja duploleikkeihin.

Vanhemman näkökulmasta isosta ikäerosta on hyötyä myös avun kannalta. Kun teen ruokaa, isommat pitävät pienen pois jaloista. He myös auttavat pukemisessa kun ulos pitää päästä nopeasti ja mitä luksusta onkaan istua rauhassa taloyhtiön saunassa sillä aikaa kun lapset kylpevät keskenään pesuhuoneessa.

Kaikessa on aina puolensa ja kaikki ikäerot sisarusten kesken ovat tosi hyviä ja oikeita. Juuri nyt tämä ikäero tuntuu hyvältä ja toimivalta – ja ihan turha sitä olisi edes muusta haaveilla.


KIRJASUOSITUKSIA SYYSLOMALLE

14/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n kanssa

Jos jostain, niin meidän poikien lukuinnosta olen ollut aina erityisen iloinen, etenkin näinä päivinä, kun älylaitteet ja pelikonsolit vievät helposti liikaa koululaisten huomiota. Onneksi kirjojen maailmaan on helppo myös uppoutua (niin helppo, että välillä joutuu, niin kotona kun koulussakin, käskemään lopettamaan lukemisen ja esim syömään välillä) ja kirjoja ahmitaan jopa useamman kappaleen päivävauhtia.

Kirjan pitää toki olla hyvä, että se kiinnostaa ja molemmille pojille on viime aikoina selvästi kehittynyt omanlaisensa kirjamaku. Etenkin seikkailu, avaruus, huumori ja sarjakuvat sekä salapoliisi -teemat kiinnostavat nyt. Tällä hetkellä muutama kirjasarja on ihan hitti ja seuraavassa Kaapo 11v ja Elvis 9v antavatkin omat kirjasuosituksensa syys(loma)lukemiseksi:

KEPLER62 UUSI MAAILMA: GAIA / Timo Parvela

Kansainvälisestikin huippusuosittu, avaruuteen sijoittuva seikkailusarja Kepler62 on saanut juuri toisen tuotantokautensa uuden osan, jossa uudisraivaajalapset suunnitelevat maahan palaamista. Kepler62 kirjasarjaan kuluu monta osaa, joten lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta jos mahdollista (löytyy hyvin kirjakaupoista ja kirjastoista), mutta kyllä tähän pääsee mukaan ilmankin.

Kirjoissa on hyvin koukuttavan, mutta helppolukuisen tekstin lisäksi tosi hieno kuvitus ja kirjasarja onkin saanut paljon kehuja myös sellaisten lasten vanhemmilta, jotka eivät normaalisti lue kovin paljoa. Täälläkin kirja ahmaistiin yhdessä illassa ja Kepler62 tuntuu olevan Kaapon koko luokan keskuudessa juuri nyt tosi suosittu (mikä on ihanaa, koska sen keskeisin teema on toverillisuus). Satuin eilen näkemään, että he jopa viestittelivät kaverinsa kanssa eilen tästä uusimasta kirjasta (miten liikuttavaa!). Ei siis ihme, että kirjasarjaa on käännetty jo yli 20 kielelle ja myyty yli 100 000 kappaletta!

MAAILMAN PARHAAN KAVERIN SEIKKAILU / Rowley Jefferson

Neropatin Päiväkirja on varmasti monelle tuttu, kuten meidänkin lapsille ja se onkin maailman suosituin lastenkirjasarja. Nyt Neropatin Päiväkirjoista tutun Gregin paras kaveri Rowley on saanut oman kirjan, jossa lähdetään suurelle pelastusretkelle. Tämä seikkailukirja on kivan helppolukuinen ja sisältää paljon sarjakuvamaista kuvitusta sekä tietysti huumoria.

LASSE-MAIJAN ETSIVÄTOIMISTO: ELOKUVAN ARVOITUS / Martin Widmark

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasarja on etenkin Elviksen suosikki. Yksi ihana yksityiskohta tässä kirjasarjassa on se, että se sijoittuu Vallila -nimiseen kaupunkiin, joka on toki ihan eri paikka kun poikien entinen ja rakas kotikaupunginosa, mutta tuo lukemiseen ihan omanlaisensa ja tutun fiiliksen. Uusimassa Elokuvan arvoitus -osassa Vallilassa kuvataan elokuvaa ja sitten alkaakin tapahtumaan kummia… Lasse ja Maija pääsevät jälleen ratkomaan arvoituksia, joita tulee kokoajan lisää. Tässäkin kirjassa on suuressa osassa myös upea ja yksityiskohtainen kuvitus sekä kivan reilu fontti, joten se sopii myös vähän pienemmillekin koululaisille.

GARGANTIS: PALUU MALAMANTERIN MAAILMAAN / Thomas Taylor

Jokin salaperäinen ja mahtava on heräämäisillään merenrantakylä Aaverannan vesissä. Gargantis palaa Malamanterin maailmaan ja tarjoaa saman poikkeuksellisen kutkuttavan lukukokemuksen Harry Potter -kirjojen hengessä. Trilogian toinen osa on täynnä salaisuuksia ja mystisyyttä. Kirjan kieli on todella eloisaa ja rikasta, kuin tarinallinen aarrearkku. Iso suositus myös näin vanhemman näkökulmasta tälle! 

MAAILMAN VIIMEISET TYYPIT: KOSMINEN KAUHU / Max Brallier

Tätä kirjaa ei itseasiassa ole pojat vielä ehtineet kokonaan lukea, mutta sarjan aiemmat osat on kruunattu ”ihan parhaiksi”. Kirjasarjan aihe, eli zombiet voi aluksi kuulostaa vähän turhan hurjalta, mutta Maailman Viimeiset Tyypit -sarjassa seikkaillaan tietysti lapsille / esiteineille sopivaan humoristiseen, hauskaan ja menevään – eli eepiseen tyyliin. Kosmisessa kauhussa vietetään maailmanlopun ensimmäistä talvea lumipallotaisteluineen ja koetaan uudenlaisia haasteista ja yllätyksiä.

ELLA JA KAVERIT VIHDOIN KOLMANNELLA / Timo Parvela

Sympaattinen Ella ja kaverit ovat hypänneet kolmosluokalle ja sen myötä tietysti kasvaneet – kuten supersuosittu kirjasarjakin sen mukana. Muutoksen myötä myös kirja on saanut lisää sarjakuvamaisuutta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kavereiden kesken ja on heillä myös suuria suunnitelmia nyt kasvaessaan. Tämä kirja sopii hienosti myös alemmilla luokilla opiskeleville!

Mitä kirjoja teillä tykätään lukea?