KIRJASUOSITUKSIA SYYSLOMALLE

14/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n kanssa

Jos jostain, niin meidän poikien lukuinnosta olen ollut aina erityisen iloinen, etenkin näinä päivinä, kun älylaitteet ja pelikonsolit vievät helposti liikaa koululaisten huomiota. Onneksi kirjojen maailmaan on helppo myös uppoutua (niin helppo, että välillä joutuu, niin kotona kun koulussakin, käskemään lopettamaan lukemisen ja esim syömään välillä) ja kirjoja ahmitaan jopa useamman kappaleen päivävauhtia.

Kirjan pitää toki olla hyvä, että se kiinnostaa ja molemmille pojille on viime aikoina selvästi kehittynyt omanlaisensa kirjamaku. Etenkin seikkailu, avaruus, huumori ja sarjakuvat sekä salapoliisi -teemat kiinnostavat nyt. Tällä hetkellä muutama kirjasarja on ihan hitti ja seuraavassa Kaapo 11v ja Elvis 9v antavatkin omat kirjasuosituksensa syys(loma)lukemiseksi:

KEPLER62 UUSI MAAILMA: GAIA / Timo Parvela

Kansainvälisestikin huippusuosittu, avaruuteen sijoittuva seikkailusarja Kepler62 on saanut juuri toisen tuotantokautensa uuden osan, jossa uudisraivaajalapset suunnitelevat maahan palaamista. Kepler62 kirjasarjaan kuluu monta osaa, joten lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta jos mahdollista (löytyy hyvin kirjakaupoista ja kirjastoista), mutta kyllä tähän pääsee mukaan ilmankin.

Kirjoissa on hyvin koukuttavan, mutta helppolukuisen tekstin lisäksi tosi hieno kuvitus ja kirjasarja onkin saanut paljon kehuja myös sellaisten lasten vanhemmilta, jotka eivät normaalisti lue kovin paljoa. Täälläkin kirja ahmaistiin yhdessä illassa ja Kepler62 tuntuu olevan Kaapon koko luokan keskuudessa juuri nyt tosi suosittu (mikä on ihanaa, koska sen keskeisin teema on toverillisuus). Satuin eilen näkemään, että he jopa viestittelivät kaverinsa kanssa eilen tästä uusimasta kirjasta (miten liikuttavaa!). Ei siis ihme, että kirjasarjaa on käännetty jo yli 20 kielelle ja myyty yli 100 000 kappaletta!

MAAILMAN PARHAAN KAVERIN SEIKKAILU / Rowley Jefferson

Neropatin Päiväkirja on varmasti monelle tuttu, kuten meidänkin lapsille ja se onkin maailman suosituin lastenkirjasarja. Nyt Neropatin Päiväkirjoista tutun Gregin paras kaveri Rowley on saanut oman kirjan, jossa lähdetään suurelle pelastusretkelle. Tämä seikkailukirja on kivan helppolukuinen ja sisältää paljon sarjakuvamaista kuvitusta sekä tietysti huumoria.

LASSE-MAIJAN ETSIVÄTOIMISTO: ELOKUVAN ARVOITUS / Martin Widmark

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasarja on etenkin Elviksen suosikki. Yksi ihana yksityiskohta tässä kirjasarjassa on se, että se sijoittuu Vallila -nimiseen kaupunkiin, joka on toki ihan eri paikka kun poikien entinen ja rakas kotikaupunginosa, mutta tuo lukemiseen ihan omanlaisensa ja tutun fiiliksen. Uusimassa Elokuvan arvoitus -osassa Vallilassa kuvataan elokuvaa ja sitten alkaakin tapahtumaan kummia… Lasse ja Maija pääsevät jälleen ratkomaan arvoituksia, joita tulee kokoajan lisää. Tässäkin kirjassa on suuressa osassa myös upea ja yksityiskohtainen kuvitus sekä kivan reilu fontti, joten se sopii myös vähän pienemmillekin koululaisille.

GARGANTIS: PALUU MALAMANTERIN MAAILMAAN / Thomas Taylor

Jokin salaperäinen ja mahtava on heräämäisillään merenrantakylä Aaverannan vesissä. Gargantis palaa Malamanterin maailmaan ja tarjoaa saman poikkeuksellisen kutkuttavan lukukokemuksen Harry Potter -kirjojen hengessä. Trilogian toinen osa on täynnä salaisuuksia ja mystisyyttä. Kirjan kieli on todella eloisaa ja rikasta, kuin tarinallinen aarrearkku. Iso suositus myös näin vanhemman näkökulmasta tälle! 

MAAILMAN VIIMEISET TYYPIT: KOSMINEN KAUHU / Max Brallier

Tätä kirjaa ei itseasiassa ole pojat vielä ehtineet kokonaan lukea, mutta sarjan aiemmat osat on kruunattu ”ihan parhaiksi”. Kirjasarjan aihe, eli zombiet voi aluksi kuulostaa vähän turhan hurjalta, mutta Maailman Viimeiset Tyypit -sarjassa seikkaillaan tietysti lapsille / esiteineille sopivaan humoristiseen, hauskaan ja menevään – eli eepiseen tyyliin. Kosmisessa kauhussa vietetään maailmanlopun ensimmäistä talvea lumipallotaisteluineen ja koetaan uudenlaisia haasteista ja yllätyksiä.

ELLA JA KAVERIT VIHDOIN KOLMANNELLA / Timo Parvela

Sympaattinen Ella ja kaverit ovat hypänneet kolmosluokalle ja sen myötä tietysti kasvaneet – kuten supersuosittu kirjasarjakin sen mukana. Muutoksen myötä myös kirja on saanut lisää sarjakuvamaisuutta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kavereiden kesken ja on heillä myös suuria suunnitelmia nyt kasvaessaan. Tämä kirja sopii hienosti myös alemmilla luokilla opiskeleville!

Mitä kirjoja teillä tykätään lukea?


HIUSTENLEIKKUU JOKA VANHENSI PARI VUOTTA

19/08/2020

Siitäkin huolimatta, että kyseessä oli tuttu parturi, olin aika yllättynyt siitä, kun Kaapo täysin omatoimisesti varasi sekä itselleen että veljelleen ajan hiustenleikkuuseen. Hän vain ilmoitti, että oli tehnyt ja mihin aikaan he toiselle puolen kupunkia ratikalla lähtisivät. Oukkidoukki, pitäähän lomalta palata kouluun siistissä tukassa!

Itselläni sattui olemaan asioita kaupungilla hoidettavana samoihin aikoihin, joten kävin samalla nappaamassa poikien valmiista hiuksista kuvat kampaamon edessä. Vaikka olen aina tykännyt pojilla myös vallattomista kutreista, kyllä tällainen siisti leikkaus on vaan tosi skarppi sekä fressi ja joka parturikäynnin jälkeen tuntuu, kun he olisivat kasvaneet yhtäkkiä vuosia (ja minä siinä samassa).

Itse olen käynyt viimeksi alkuvuodesta kampaajalla. Se hyvä puoli tässä omassa värissä on, että näköjään näinkin pitkään pärjää pakon edessä ilman. Kun ei juuri tee myöskään mitään lämpökäsittelyjä (föönaus tai suoristus) niin hius on pysynyt latvoja myöten yllättävän hyvässä kunnossa. Pian tahtoisin kuitenkin kampaamokäsittelyn joka puolestaan nuorentaisi muutaman vuoden – eka ihan kokopitkä harmaa hius nimittäin bongattu hiljattain!


ETÄOPISKELU – MITEN MEILLÄ MENEE

6/04/2020

Kun kolme viikkoa sitten koulut suljettiin ja suurin osa lapsista siirtyi kotiin etäopiskelemaan, oli se valtava muutos monelle perheelle. Ne vanhemmat joilla oli mahdollisuus etätyöskentelyyn, olivat jälleen uuden haasteen edessä, miten ihmeessä hoitaa nyt lisäksi lasten kotiopetus ja ne omat työt? Kun itse vielä nipistelin käsivarttani tarkastaakseeni, ettei tämä ollut unta, osa vähän nopealiikkeisimmistä vanhemmista olivat jo askeleen (tai pari) edellä.

Some täyttyi nopeasti hiveästä määrästä erilaisia vinkkejä ja virikkeitä mitä tarjota kotiopetuksessa oleville lapsille. Erilaisia päiväohjelmia, arkarteluohjeita, tiedekokeiluja, koko perheen yhteisiä haasteita, matemaattisia arvoituksia ja kekseliäitä tapoja opettaa lapsille viittä eri kieltä samaan aikaan. Siinä vaihessa kun itse vasta tasasin pulssiani ja yritin saada ajatuksiani kasaan, osa perheistä oli jo laatinut monen viikon lukkarit ruokalistoineen ja siinä samassa rakentaneet tyhjistä vessapaperirullista glitterlaavaa syöksevän tulivuoren.

Sain tuolloin myös instagamiini viestiboksiin useamman viestin seuraajiltani, että olisi todella kiinnostava kuulla meidän perheen vinkit, että miten yhdistää taaperoarki, omat työt sekä lasten kotikoulu. Voisinko jakaa perheemme viikko-ohjelman ja kekseläimmät, mutta pedagogisesti parhaat tavat yhdistää taide -ja tiedeaineiden yhteisopetus. ööö.

Meillä ei todellakaan ollut tuolloin mitään lukkareita valmiina, enkä ylipäätään yhtään tiennyt miten kaikki saadaan järjestymään. Ensimmäisenä sanoinkin mielessäni heipat niille jo valmiiksi liian vähissä olleille työtunneilleni – ei näitä kaikkia vaan mitenkään voi yhdistää. Kaikki tuntui kaaokselta ja koin huonommuutta siitä, ettei minusta heti kuoritunut askarteluintoista ja kaikki langat käsissä olevaa kotiopettajatarta.

Päätinkin aika nopeasti olla lukematta kaikkia näitä vinkkejä ja linkkejä joita puski aluksi ihan joka puolelta. Meillä ei leikattu ja liimattu yhteistuumin väärikoodattua perhelukkaria, eikä katsottu youtubesta lasten tiedekokeiluja. Ajattelin, että aloitetaan hissukseen ja katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Istuttiin aamulla lasten kanssa ruokapöydän ääreen ja he ottivat matikankirjat eteen, siitä kohdasta mihin viimeksi olivat koulussa jääneet.

Oli minulla vähän huono-omatunto siitä, etten tarjoaisi lapsille desimaalilukujen allekkainlaskun opetusta millään päräyttävällä tavalla, mutta samalla tiesin, että jos nyt tämän kaiken päälle rupeaisin pinnistelemään jo muutenkin jaksamiseni äärirajoilla, ei siitä seuraisi pitkässä juokussa kenellekkään mitään hyvää.

Muutamassa päivässä oma tahti ja tyyli alkoi löytymään. Vanhan lukkarin takapuolelle hahmoteltiin suurpiirteinen kotikukkari, joka eläisi sitten opettajan ilmoittamien tehtävien mukaan. Paljon ulkoilua, säännöllinen ateriarytmi, ei mitään ylimääräistä. Paitsi no ruutuaikaa, entisen joka toinen päivä 1h peliajan sijaan ruudulla saa olla nyt tunnin joka päivä.

Sitten jo loppuviikosta koulullakin alkoi uuteen tilanteeseen löytyä systeemi ja homma lähti rullaamaan molemmissa päissä taas vähän paremmin. Etenkin vanhemman pojan koululta tuli useaan otteeseen painotus, että kysessä on oppilaan etäopiskelu, ei missään nimessä mikään kotikoulu jossa vanhempi on vastuussa opetuksesta. Tämä oli hyvä ja poisti vähän paineita ja sitä huonoa-omaatuntoa niistä askartelemattomista pääsiäiskoristeista.

Jopa opetusministeri kehoitti laskemaan rimaa, ja sellaista kannustusta juuri itse kaipasin. Olemme kaikki erilaisia ja itse kaipaan aikaa sopeutuakseeni uuteen tilanteeseen ja kaikki muu ylimääräinen aktiviteetti samassa tuntuu uuvuttavalta. Vielä kun lapset kävät eri kouluja ja opettajilla on hyvin erilaiset tavat tässä etäopetuksessa, niin jo näiden hahmottaminen tuntui välillä aika kaaokselta päässä.

Missään nimessä emme ole vielä päässeet tilanteeseen, jossa lapset itse psytyisivät hoitamaan kouluhommat itsenäisesti. Ensinnäkin, päivän tehtävät tulevat Wilmaan, josta minun täytyy ne ensitöikseni välittää lapsille. Lapsilla on useamman kerran viikossa livetunteja netissä tiettyyn aikaan ja sinne päästääkseen tuntuu olevan aina joku tekninen haaste, vähintään salasanojen muistaminen, jossa apuani kaivataan. Itseäni häiritsee myös aika paljon se, että ylipäätään puhelimella tai koneella pitää olla aika paljon. Mutta kai se on vain tätä nykypäivää.

Nyt olen kuitenkin oppinut jo sen, ettei opettajalle soitto ja avunpyyntö tehtävissä ole heille ylimääräistä vaivaa, vaan kuuluu tähän hommaan ja niin voi ja kuuluu tehdä, jos jokin asia askarruttaa tai ei ymmärrä. Muutamana päivänä minulle on jälleen jopa vapautunut muutama tunti työaikaa kun taaperon ulkoilu miehen kanssa on sattunut samaan aikaan kun lasten itsenäinen tehtävien teko. Että kyllä tämä tästä!

Lapset saavat tehtyä annetut tehtävät ja tähän saakka se on onnistunut hyvin ja aikataulussaan, mutta olen myös päättänyt, että jos jonain koulupäivinä kaikkia ei ehdi, niin sitten ei ehdi. Jotain vähän kuviksen ja musiikin tehtäviä ollaan jo myös sovellettu, koska no, olemme vähän rebel.

Tässä vielä tämä meidän suuriinpiirteinen koulu -ja loppupäivän aikataulu (taapero herättää aikaisin, jos ihmettelette):

7-8 aamutoimet, pesut, pukeminen & aamupala
8:00 happihyppely
8:15-8:30 (tai viimeistään kun taapero on lähtenyt ulkoilemaan) lukuaineita, yleensä matikkaa tai äikkää
9:30 pieni 5 min välkkä tai happihyppely, jonka jälkeen lukuaineet jatkuu
10:30 ulkoilu & liikka 1-1,5 h
12:00 lounas
12:30 rauhallinen hetki, lukemista tai piirtämistä
13:00 (taapero päikkäreille) loput koulupäivän tehtävät, yleensä enkku, kuvis tai musa
14:00 raportointi koulupäivästä opelle, peliaikaa, lukemista tai piirtämistä
15:00 välipala, koulupäivä päättyy
16:00 ulkoulu noin 1h
17-18 päivällinen
19:30 iltapala
20-20:30 iltatoimet ja nukkumaan

Päivällisen jälkeen saatetaan ulkoilla vielä kolmannen kerran (itse en ole aina välttämättä mukana joka kerta tosin), jos peliaikaa on jäljellä saa vielä pelata (ennen klo 18.30). Piirretään, leikitään yms sellaista tavallista mitä muutenkin arkena. Iltapalalle ja nukkumaan myös mennään aina samoihin aikoihin kasin aikaan ja noudatetaan muutenkin samoja ruutineja mitä tavallisenakin koulu-iltana. Viikonloppuisin ei ole mitään koulujuttuja mutta ulkoillaan ja syödään aika samoilla aikatauluilla ja silloin saa valvoa pidempään esim leffaa katsoen. Myös isällä olleessaan pojilla on samanlaiainen aikataulu.

Minun tärkein vinkkini ei ole siis mikään sen kummempi, kun olla armollinen itseään kohtaan. Ei kannata haalia yhtään sen enempää tekemistä mitä nyt jo on, jos ei tunnu siltä. Tosiaan mielummin vähän laskee sitä rimaa. Varsinkin näiden ala-koululaisten kanssa koulujutut onneksi sujuu vielä aika helposti ja niissä osaa vielä yleensä itsekin auttaa. Kuitenkin, jos tuntuu että joku siinä opiskelussa tökkii tai tehtäviä on liikaa, kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä opettajaan päin.

Nyt ei ole se aika, kun pitää niin sanotusti hikaroida, vaan selvitä ihan vain tästä ihan uudenlaisesta arjesta – päivä kerrallaan. Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolen ovat asiat pikkuhiljaa alkaneet asettua uomiinsa ja se oma tyyli ja rytmi alkanut hahmottumaan. Kertokaa ihmeessä kommentteihin, että miten teillä menee <3