ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ

17/07/2020

Ottaen huomioon, että olen ollut äiti kohta 11 vuotta ja että pyöräilen melko paljon, on aika hullua, että vasta tänä kesänä olen ajanut elämäni ensimmäistä kertaa lapsi pyörän kyydissä. Lapsen kyydistelminen istuimessa on pelottanut etukäteen kovasti. Olen pelännyt kaatuvani ja pelännyt myös sitä, että pyörä on liian raskas polkea (minulla ei ole pyörässäni vaihteita).

Olin aika pieni, kun olimme äitini kanssa menossa kauppaan ja meitä vastaan ajoi äiti lapsi kyydissään, joka kaatui aivan edessämme. Vaikka olin tuolloin vasta alle kouluikäinen, muistan tilanteen hyvin ja eritysesti hätääntyneenä itkeneen äidin pelon kun autoimme heitä. Tuo muisto taisi paisua liian isoon mittakaavaan päässäni, sillä vaikka tuossa tilanteesa ei lopulta edes sattunut mitään säikähdystä kummempaa, vuosikausia olin sitä mieltä, etten uskalla ajaa lapsi kyydissä.

Poikien ollessa pieniä en siis liikkunut heidän kanssaan ollenkaan pyörällä, paitsi kunnes myöhemmin hankin laatikkopyörän. Kolmeella pyörällä ja sähköavusteella kulkeva menopeli taas tuntui todella helpolta ja turvalliselta. Rakastin sitä, mutta harmiksemme se lähti muutaman vuoden jälkeen voron matkaan. Mietin nyt pitkään Myyn syntymän jälkeen laatikkopyörän ostamista, mutta tässä hetkessä yli parin-kolmen tonnin satsaus mieluiseen pyörään ei tuntunut mahdollisesta. Etenkin kun mieheni pyörästä lastenistuin kuitenkin löytyy.

Kuukausi takaperin kuitenkin vihdoin rohkaistuin kokeilemaan taapero lastenistuimella ajoa. Osittain pakon sanelemana (lomailimme Hangossa, enkä olisi muuten päässyt liikkumaan yksin lasten kanssa kun kävellen). Olihan se hieman huteraa menoa aluksi, etenkin kun pyörä ei ollut omani ja satula liian korkealla, mutta kun huomasin että jännityksestä huolimatta pystyin siihen, vakuutin itselleni, että ajamalla vaan lisää varmuus hommaan löytyisi. Ja niin siinä kävi.

Viikko sitten sain sitten täällä kaupungissa omaan pyörääni lastenistuimen ja ollaan nyt muutama kerta ehditty jo ajelemaan. Omalla pyörällä ajaminen on entistä iisimpää ja täytyy sanoa, että olen edelleen pienestä jännityksestä huolimata nauttinut siitä kovasti. Vaikka huomaankin välillä puristavani pyörän kahvoja rystyset valkoisina.

Koska minulla ei ole ajokorttia, antaa tämä toki itselleni vähän lisää vapautta liikkua. Esimerkiksi uimarannoille joissa käymme, ei oikeastaan pääse kovin lähelle julkisilla. On aika helppo valita 40 minuutin kävelyn tai 10 minuutin pyörämatkan väliltä.

Tuon Bobiken istuimen mieheni löysi kirppikseltä. Itseasiassa hän meni ostamaan minulle istuinta, joka asennetaan eteen, ohjaustankoon, mutta myyjällä oli myynnissä myös tuo perinteisempi malli, jonka hän hetken mielijohteesta päätti ostaa myös. Onneksi. Eteentuleva istuin näyttää tosi kivalta ja lapsi näkee siitä kivasti, mutta uskon että omaan pyörääni se ei olisi sopinut niin, että ajaminen olisi ollut helppoa.

Tuo taakse tuleva istuin tulee muihin malleihin verrattuna sopivan taakse, niin että lapsella on hyvin tilaa siellä, eikä hän joudu olemaan nenä kiinni selässäni. Siinä on myös tosi hyvä jousitus, toisin kun ohjaustankoon tulevissa istuimissa. Lisäksi ajaminen tuntuu melkein normaalilta, enkä huomaa että pyörää olisi sen raskaampaa polkea kun ennenkään, vaikka takana on nyt lapsen ja istumen paino. Ihan huvittaa, miten jännittävän ja ison asian tein tästä koko hommasta etukäteen.

Ja osittain haaveeni tavarapyörästä on toteutunut, sillä lapsen sijasta istumeen menee hyvin myös kauppakassi.


KATSO HARVINASET KUVAT!

3/08/2016

14226204

Olin tänään kirjoittamassa siitä, miten haastavaa on välillä olla yksinasuva bloggaaja. Nimittäin lapsia ja kotia tulee kyllä kuvailtua aika ahkerasti, mutta minusta itsestäni on näihin verrattuna aika vähän kuvia. Kukaan ei nimittäin ole ottamassa niitä!

Jalustan ja kaukolaukaisijan kanssa on mielestäni nolo heilua ihmisten ilmoilla, eikä moni kaverikaan jaksa kovin usein mitään kuvaussessioita. Enkä muutenkaan halua turhan usein pyytää ketään varta vasten kuvaamaan, sillä parhaat kuvat mielestäni tulevat muutenkin silloin, kun ei tiedä toisen kuvaavaan tai on samalla keskittynyt myös johonkin muuhun puuhaan.

Siksi olinkin tosi iloinen muistaessani, että kun viime viikolla teimme poikien ja kaveripariskunnan kanssa kesäretken kauniiseen Lammassaareen, räpsi kaverini minusta ja pojista samalla monen monta kuvaa. Ne olivat juuri sellaisia tilannekuvia joista tykkään. Minä ja pojat kävelemässä luonnon keskellä pitkospuita pitkin, ihmettelemässä ötököitä ja kasveja.

No missä ne kuvat sitten ovat? Enpäs tiedä, olen nimittäin hukannut kyseisen muistikortin! Vähän harmittaa, kerrankin olisi ollut harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Onneksi muistot säilyy mielessä…jne :D Yllä oleva kännykkäkuva liittyy tavallaan tapaukseen. Siinä olemme me, just niin arkisesti ja aidosti kun olla ja voi. Taisi olla vainkolaukaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

UUTTA PYÖRÄÄ HANKKIMASSA

26/04/2016

SONY DSCPelago_Capri_heroSONY DSCPelago_Saimaa_webSONY DSCPelago_Brooklyn_heroSONY DSCPELAGO_STOREPelago_Rasket_lr

Keväinen pyöräkuume ei ota laantuakseen, eikä tuo Amsterdamin reissu totisesti ainakaan auttanut asiaa. Meillä on vuoden verran ollan käytössä nyt laatikkopyörä, jota ilman en enää varmaan osaisi elää, mutta olen pitkään kaivannut myös ihan tavallista pyörää sen rinnalle. Nimittäin silloin kun en kuljeta lapsia tai viikon ruokaostoksia, olisi kiva rullata menemään ihan perusfillarilla. Siinä missä laatikkopyörä on tosi kätevä juurikin asioiden kuljettamiseen, ei sillä ole kovinkaan kiva ajella laatikko tyhjänä.

Vanha pyöräni, 70-luvun alkuperäinen Jopo, olisi pitänyt luovuttaa pyörien hautausmaalle jo muutama vuosi sitten. Se kaipaisi niin ison ja kalliin remontin, etten nää mitään järkeä kunnostaa sitä. Jos se nyt ylipäätään olisi edes mahdollista. Eikä sen ulkonäkö myöskään oikein miellytä. Niinpä olen alkanut katselemaan ihan uusia pyöriä.

Uudelta pyörältä ei kaipaa ihmeellisyyksiä. Tai no itseasiassa vaadin. Sen lisäksi että uuden pyörän pitäisi näyttää kivalta, pitäisi sen ehdottomasti olla myös laadukas. Valitettavan monesta kivan näköisestä pyörästä luin kuitenkin huonoja kokemuksia pyöräilijöiden keskustelupalstoilta. Pienellä budjetilla on siis mahdollista löytää kivan näköinen markettipyörä, mutta jos haluaa sen myös kestävän vuosien käyttöä, ei kannata valita sitä halvinta. Hyvin monessa keskustelussa ja kavereilta kysellessä yksi kehuttu merkki pompahteli jatkuvasti esiin, nimittäin kotimainen Pelago.

Pelago valmistaa toimivia ja laadukkaita polkupyöriä ja pyöräilytarvikkeita niin kaupunki-, työmatka kun harrastuskäyttöönkin. Kestävyys, käytettävyys, kauneus ovat pääosassa pyöriä suunnitellessa. Pelagon perustajat, Hyppösen veljekset, aloittivat koko homman kasaamalla ja hitsaamalla roskalavoilta löytämiään pyöränrunkoja. Nykyään pyörissä käytetään pääasiassa eurooppalaisten toimittajien osia ja jokainen pyörä viimeistellään Suomessa. Kaikki pyörät on suunniteltu käyttäjälähtöisesti, suunnittelussa on huomioitu pyöräilijän kaupunkiympäristö: mäet, mukulakivet ja paikoin puutteelliset pyörätiet.

Valikoimista löytyisi itseasiassa muutamakin sopiva malli omiin tarpeisiini. Uudella pyörällä tulisi harrastettua lähinnä leppoisia kaupunkiajoja. Koska olen laatikkopyörän kanssa tottunut raahaamaan mukana myös välillä paljonkin tavaraa haluan uuteen pyörääni myös taka -sekä etutarakan. Etutarakalle voi tarvittaessa laittaa vielä korin. Sinne saa sitten kätevästi niin pienet ruokaostokset kun vaikkapa kesäpäivän rantapiknikin eväätkin. Pakkarilla voi taas kyysätä kaveria kesäyönä. Ah, nään jo itseni ajavan heräilevän kaupungin läpi kotiin nukkumaan illan riennoista.

Ykkösvaihtoehto pyöristä on erityisesti lyhyeen kaupunkiajoon suunniteltu Brooklyn. Muista Pelagon pyöristä kaupunkiajoon suunnitellut pyörät eroavat muunmuassa pystystä ajoasennosta, minkä uskoisin olevan minulle mieluisin. En myöskään koe tarvitsevani pyörään kun yhden vaihteen. Mitä yksinkertaisempi ja helppohoitoisempi, sen parempi minulle. Brooklyn on myös ehkä yksi kauneimmista näkemistäni pyöristä. Klassinen ja simppeli. Myös sen värivalikoima miellyttää kovasti, voipi olla että päädyn jopa johonkin muuhun väriin kun mustaan!

Käyn vielä Pelagon Kalevankadun myymälässä koeajamassa muutaman mallin, kerron sitten mihin päädyin! Päädyimme myös Pelagon kanssa tekemään yhteistyötä, josta olen todella innoissani. Sillävälin olisi ihana kuulla kokemuksianne ja ajatuksianne Pelagoista ja toki myös muista laadukkaista pyöristä!

Kuvat Pelago ja Daily Bicycle

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.