VUOSIKATSAUS 2020

29/01/2021

Vuosi 2020 oli kaikinpuolin hyvin erikoinen, vuotta varjosti maailamanlaajuinen pandemia jonka vaikutuksen me kaikki olemme saaneet kokea tavalla tai toisella. Vaikka omaa vuotta varjosti pelko, epävarmuus, ikävä ja huoli mahtui vuoteen myös paljon kivaa ja kaikekesta huolimatta myös ihan tavallista elämää.

Blogin alusta saakka, eli viimeiset kymmenen (!!!) vuotta, tapanani on ollut julkaista blogissa aina vuoden vaihtuessa katsaus edellisestä vuodesta – eikä viime vuuosikaan saa olla poikkeus, joten tässä tulee!

TAMMIKUU 2020

Olin haaveillut pitkään pienestä lomasta lämpimään, mutta sitäkin kauemmin kokenut lentoahdistusta. Päädyimme lopulta ottamaan viikon varoitusajalla äkkilähdön Kanarian saarille. Se oli ihanaa ja teki hyvää, mutta päädyimme, että seuraavat reissut teemme maita pitkin (sovittuna oli jo matka keväämmällä junalla Pietariin ja suunnitteilla roadtrip Ruotsiin). Viimeisinä matkapäivinä korona-uutiset ympäri Euroopan saivat meidät kieltämättä varpailemme, onneksi ehdittiin kotiin ennen kun tilanne paheni.

Suosituimmat postaukset:

YÖKYLÄILYN ABC
MITÄ TEHDÄ KUN VAAN SATAA
WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

HELMIKUU 2020

Kuukausi alkoi rajulla vatsataudilla (vai oliko se sittenkin sieltä reissusta saatu korona, joskus mietin), onneksi tuli ostettua desinfioivia pesuaineita kaupasta, sillä pian ne olisivat kaikki kaikkialta loppu pitkän aikaa… Hiihtolomalla jäin viikoksi yksin kolmen lapsen kanssa ja juuri ennen tätä onnistuin nyrjäyttämään nilkkani melko pahasti (vielä näin vuodenkin jälkeen se on välillä kipeä ja jäykkä), tavattiin mun molempia mummeja, käytiin museoissa ja taidenäyttelyissä, innostuin salilla kyäymisestä ja uimisestä (+ kylmävesialtaasta) sekä sain laitettua omaa ateria -ja unirytmiäni kuntoon ja se teki kokonaisvalaitsesti tosi hyvää.

PUOLITOISTAVUOTIAANA
MISTÄ SE HYVÄ OLO SITTEN TULEE?
KREISI KIRPPISLÖYTÖ
ELÄMÄÄ HISSITTÖMÄSSÄ TALOSSA

MAALISKUU 2020

Muistan niin hyvin sen erään maaliskuun puolenvälin päivän, kun kaupungilla ollessani luin järkyttyneenä uutisia ja hallituksen tiedotusta matkatessani epäuskoina äkkiä ratikalla kotiin. Taisi mennä pari kuukautta ennen kun käytin uudestaan julkisia tai kävin keskustassa.

Maaliskuun alussa kuitenkin vuokrasimme viikonlopuksi ihanan mökin perheen kesken, käytiin myös muskarissa ja leikkasin kampaajalla pitkään miettimäni curtain bangs -otsiken. Mutta etenkin loppukuusta vietettiinkin aika paljon aikaa vain kotona tai muita ihmisiä vältellen metsissä ulkoillen. Tein vaatekaapin keväthuollon, loppukuusta otettiin lapset pois koulusta ja pian se jälkeen ne sitten suljettiinkin. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, hullulta ja pelottavalta. Seurasin uutisia jatkuvasti ja lopulta oli minun pakko kieltää itseltäni se, yritin hukuttaa murheet puuhamalla kaikkea kotona, kuten järkkäämällä kaapit ja vaihtamalla järjestystä.

KEVÄINEN MÖKKIVIIKONLOPPU
ÄITIYDEN AAKKOSET
VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO
KOTIKOULU ALKAA
CURTAIN BANGS

HUHTIKUU 2020

Vietimme elämää kotona pelkän perheemme kesken ja seinät tuntuivat kaatuvan aika nopeasti päälle. Ihanasti alkanut ja hyvää tehnyt sali -ja uintiharrastus oli jäissä, töitä oli mahdoton tehdä etäkoululaisten kanssa. Eristäytymisviikkoina tuli koettua koko tunteiden kirjo laidasta laitaan ja lopulta se oli totaalinen tylsistyminen. Onneksi loppukuusta saatiin pieni maisemanvaihdos, kun mentiin oman perheen kesken Hankoon viettämään vappua.

PÄIVÄNI MURMELINA – ELI MY DAY
POIKKEUKSELLISIA AJATUKSIA
MIKÄ IHMEEN PCOS?

TOUKOKUU 2020

Koronakevät on sotki koko arjen käsitteen, tunnuimme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa kaksi päivää kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Sen lisäksi jäin myös neljäksi yöksi yksin kotiin, parasta aikoihin, muistelen sitä oikeasti edelleen – niin hyvää se tuolloin teki.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. taaperon megalomaaniset en halua puistosta kotiin – ja vähän joistain muistakin asioista vastustelut, alkoivat. Hän oppi myös katsomaan lastenohjelmia.

Loppukuusta pihalla kukki yhtäkkiä tuomi ja siitä hetkestä kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä saapui.

SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA
VAUVANVAATTEIDEN KÄYTÄNNÖLLISIMMAT OMINAISUUDET
PARASTA YKSINOLOSSA
MAITOALLERGIAN KATOAMINEN

KESÄKUU 2020

Kesäkuussa elämä tuntui lähes normaalilta. Vietimme kaksi viikkoa Hangossa ja säät (helteet) hellivät meitä. Ihania kiireettömiä päiviä valkoisilla hiekkarannoilla ja puutarhassa äänikirjaa kuunnellen. Kahden viikon aikana meitä oli tuolla Anopin paratiisissa lisäksi eksäni, äitini sekä kaveriparisunta koiransa kanssa

Myös kaupungissa vietettiin lämpimiä kesäsäitä, pojat (ja minä) saatiin vihdoin varmuutta vilkkaan liikenteen keskellä pyöräilyyn ja se toi uutta vapautta lähteä vaikkapa rannalle ja tai kauemmas leikkipuistoon. Molemmissa vietettiin paljon aikaa.

ILTAKÄVELYLLÄ
LIFE IS A BEACH
MITÄ VOI TEHDÄ KESÄLLÄ KAUPUNGISSA

HEINÄKUU 2020

Heinäkuussa löydettiin mielettömän mustikka-apajat, uusi hieno ranta ja edelleen ulkoiltiin ja pyöräiltiin paljon. Oltiin vain kaupungissa ja pienestä parveekkeesta tuli ihana kesäkeidas. Meillä oli kolmas hääpäivä ja pyhitimme sille kokonaisen viikonlopun.

Katukuvasta huomasi, että korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun virus alkaa jälleen levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen. Tämä tarkoitti sitä, että käytiin syömässä ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja tapaamassa muutamia kavereita ja sukulaisia, lisäksi kävin jopa tanssimassa (ulkoilmabileissä) aamuun asti.

ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ
KOLMAS HÄÄPÄIVÄ
2 VIIKKOA HANGOSSA
KESÄPAVLOVA

ELOKUU 2020

Elokuussa tuulen seasta aavisti jo hitusen syksyä, luonto alkoi muuttumaan. Kävimme koululaisten loman päätteeksi vielä lomailemassa Hangossa. Pian saapuvan syksyn aisti siellä paremmin. Koulu alkoi ja synttäriputki alkoi. Kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Onneksi saimme järjestettyä koronaturvalliset juhlat pihallamme. Löydettiin hittittömät puolukka-apajat ihan kotimme läheltä.

AIKA HYVÄ KESÄ
HPV-ROKOTE, KYLLÄ VAI EI?
2V SYNTTÄRIJUHLAT
ARKI – MITÄ SE JUST NYT ON
RETROT NUKENVAUNUT
KAKSIVUOTIAS

SYYSKUU 2020

Esikoinen täytti 11 vuotta ja minä täytin 34 vuotta, meillä on neljä päivää eroa synttäreissä. Muisteltiin haikeudella vuoden takaista yhteistä synttärireissuamme Lontooseen. Miten hullulta tuntui katsella videoita täpötäysistä metroista, ravintoiloista ja kaduista – täynnä ihmisiä ilman maskeja.

Taidettiin jo käyttää maskeja kokoajan kaikkialla. Oli myös vähän flunssaa ja koronatestejä. Maailma oli kuitenkin edelleen auki, kävin tekemässä töitä välillä kirjastolla, hoitamassa aioita keskustassa ja jopa lapsen kanssa uimahallissa.

HYVÄ VOITTAA HUONON
8 FAKTAA MINUSTA
ALLE PÄÄTÄ PIDEMPI
YKSITOISTAVUOTIAANA
34 VUOTIAANA
KAHDEN VUODEN JÄLKEEN KAIKKI HELPOTTAA

LOKAKUU 2020

Lokakuussa pojilla oli syysloma, joka vietettiin osittain kolmistaan. Käytiin museossa (nekin olivat vielä auki!), kaupungilla sekä vietettiin yö hotellissa ja sen kattoaltaassa lilluen. Keskimmäinen lapsista täytti 9 vuotta.

Lokakuu on ollut työrintamalla aina se vuoden kiireisiin kuu ja sitä se oli tänäkin vuonna. Deadlainit paukkuivat ja stressitaso oli korkealla, mutta samaan olin hyvin kiitollinen, että töitä riitti, muutaman kuukauden päästä kun taas koittaisi vuoden huonoin kuu töiden kannalta.

Rakennettiin taaperolle olohuoneeseen pieni leikkinurkkaus ja laitettiin monen vuoden tauon jälkeen matto ruokapöydän alle, tuli ihanan kotoisaa. Ja se oli kiva, koska kotona aikaa vietettiin taas enemmän kun koskaan.

REHELLINEN TOTUUS ELÄMÄSTÄNI
UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI
LAPSIYSTÄVÄLLINEN RAVINTOLAKULTTUURI 2020

MARRASKUU 2020

Ouh, tätä kuuta kun muistelee alkaa päässä pyöriä. Taaperolta murtui varvas, mieheltä venähti pahasti nilkka, esikoinen altistui koulussa ja oli etäkoulussa karanteenissa, minulla taas oli kaikenmaailman muita vaivoja ja kolotuksia – ja tietysti varmuuden vuoksi käytiin koronatestissä vuorotellen milloin mistäkin pikkunuhasta tai päänsärystä. Mummi oli huonona ja tuntui pahalta, kun sairaalassa oli (ja on edelleen) vierailukielto.

Mutta mahtui kuuhun myös paljon hyvää. Aurinko paistoi edelleen usein ja meillä oli miehen kanssa rentouttava miniloma Hangossa, jossa keräilin edelleen mustikoita metsästä ja latasin akkuja makaamassa sammaleella (onneksi siitä jättimäisestä hirvenkakkakasasata n 10 cm päässä).

MINILOMALLA
ULKOILLAANKO TEILLÄ JOKA PÄIVÄ?
KAMALAA KRÄÄSÄÄ
KORONATESTISSÄ LAPSEN KANSSA

JOULUKUU 2020

Joulukuu oli kammottavan pimeä ja ulkoilimme tasku -ja otsalamppujen kanssa. Satoi jatkuvasti vettä, mutta yllättävän pitkään jaksoin pysyä positiivisena ja armollisena itselleni. Joulun aikaan laitoimme olkkariin television ja se oli parasta nollausta aikoihin. Päätiin pitää parin viikon loman ja vain lorvailin kotona, makasin sohvalla ja katsoin sarjoja tai menin ajoissa sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Oli lockdown ja pysyttilimme omissa oloissamme. Ensimmäistä kertaa aikoihin vuoden vaihtuminen tuntui merkitykselliseltä, uudelta alulta, ainakin toiveissa.

JOULUNA 1990
KOTIHOITO JATKUU
HYVIÄ JUTTUJA

En voi olla miettimättä, että kun vuoden päästä taas teen tätä perinteistä vuosilistausta, mitä kaikkea kummallista onkaan voinut maailmalla ja omassa elämässä tapahtua. Toivon paljon hyviä juttuja, myös teille!

Vanhemmat vuosikautaukset: 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019


MARRASKUUSSA

30/11/2020

– taaperon varvas murtui
– mieheltä repesi nivelsiteet nilkasta
– kävin koronatestissä
– kävin lääkärissä ihottuman vuoksi
– esikoinen oli 10 päivää karanteenissa & etäkoulussa
– kuuntelin muutaman äänikirjan
– katsoin älskar mig -sarjan loppuun
– pidettiin aikuisten miniloma Hangossa
– keräsin metsästä mustikoita
– makasin melkein hirvenkakan päälle
– ostin uuden pyykkitelineen (sellaisen tavallisen ruman, koska hieno puinen on epäkäytönnöllinen)
– oli isänpäivä
– käytiin kylässä Espoossa
– aurinko paistoi usein ja pimeys alkoi painaa vasta loppukuusta
– taskulamppu kulki mukana takintaskussa ja kävin varta vasten keskustassa ostamassa lisää heijastimia
– käytiin katsomassa jouluikkunaa
– kävin veljen ja äidin kanssa klo 14.30 aamupalalla
– afterworkit venähtivät aamuun saakka
– aloin tykkäämään Julia-suklaamarmeladeista (vaikka silti ne jää edelleen aina konvehtirasian viimeisiksi)
– piti monta kertaa tehdä mitä söin viikon ajan -postaus, mutta unohdin aina kuvata ruokani
– mietin koko kuukauden olkkarin ja poikien huoneen uutta seinän väriä, enkä vieläkään ole täysin päättänyt
– saatiin puusepältä upea uusi senkki, joka odottelee sitä seinien maalausta ja pääsyä omalle paikalleen
– satoi lunta
– kävin hakemassa talvikengät ja takin kellarista
– kävin myös kellarissa kaivelemassa joulukoristeita, ja tuntui että vastahan vein ne sinne säilöön
– maalattiin paljon vesiväriellä ja leikittiin muovailuvahalla
– mietin joka kerta, että miten se kuuluu oikeaoppisesti sanoa, tehtiin / muovailtiin muovailuvahalla?
– taapero karkasi uimahallista ulos asti
– söin borshkeittoa sitten ehkä ylä-asteen (ja se oli ihanaa)
– käytiin kirjastossa palauttamassa maaliskuussa erääntynyt kirja (akkaripokkari)
– teki mieli kokoajan ostella uusia vaatteita, mutta en onneksi kauheasti ostanut
– minulla oli yhden päivän ajan kivat, siistit ja pitkät kynnet
– taapero sai päiväkotipaikan puolen tunnin bussimatkan päästä (ja vielä ihan väärään suuntaan)
– ostin glögiä


SYYSKUUSSA

9/10/2020

Oi, siis mitä, onko tosiaan lokakuuta kulunut jo yli viikko! Palataampa muistoissa hetkeksi vielä yhden lempparikuuni, eli syyskuun pariin ja perinteiseen kuukauslistaukseen:

– esikoinen täytti 11 vuotta
– minä täytin 34 vuotta
– kävin ennätykselliset kaksi kertaa ystävien kanssa ulkona illalla syömässä ja vähän humputtelemassa
– nukuin kaksi yötä luxus-hotellissa
– otin kysniin bio sculpture -lakkauksen
– elin kaksi päivää ilman toimivaa puhelinliittymää
– päätin boikotoida erästä pizzeriaa, mutta päädyin sinne kuitenkin uudestaan heti parin viikon päästä
– pojat saivat vihdoin uuden, isomman kerrossängyn
– kaduin uutta kerrossänkyvalintaa
– nukuin huonosti, kaipasin rauhaa sekä omaa tilaa ja haaveilin erakoitumisesta
– päätettiin mitä tehdään jouluna
– kävin koronatestissä
– ostin kilokaupalla omenoita ja satsumia
– olin alustaavtemallina
– toimin gigitaalisena cupidona
– kävin ostamassa viikonlopun ruoat pahimpaan perjantai-ruuhkaan, eikä kortti toiminut kassalla
– tein hiuksilleni luonnonmukaisen koti-keratiinikäsittelyn ja ne alkoivat haisemaan ihan hirveiltä
– kävin lasten kanssa metsässä etsimässä syksyn vikoja puolukoita ja sieniä (ei löytynyt yhtäkään tuttua sientä)
– sain eritysen paljon kivoja viestejä instagramissa ja kävin siellä paljon kiinnostavia keskusteluja tuttujen ja tuntemattomien kanssa
– kävin kampaajalla sitten helmi/maaliskuun
– ostin maiharit
– pähkäilin liukuovimateriaalien kanssa ihan naurettavan paljon
– mietin paljon kouluun palaamista
– käytin maskia, pesin käsiä ja pidin väliä ihmisiin
– perustelin kuuden kuukauden sali -ja uimahallitauon koronalla (ja se on totuus!)


ARKI 1 & 2

13/01/2020


Viikko 1 – Vuosi alkoi omalla ajalla. Kolme yötä yksin kotona, nukuin niin hyvin kun pystyin, luin 1,5 kirjaa, kävin uimassa, nautin ja latasin akkuja.


Viikko 2 – Koululaisten viimeinen lomapäivä ja ulkona jatkuva kaatosade. Päätin lähteä yksin kaikkien kolmen lapsen kanssa purkamaan energiaa Hop Loppiin – kuten ilmeisesti kaikki muutkin 73 603 Helsinkiläistä perhettä


Viikko 2 – Porkkalapasta. Tein joulun alla niin paljon porkkalaa, että sitä päätyi myös pakkaseen. Eräs ilta tein siitä perheelleni pastaa fenkiloin ja kaurakerman kanssa. Lapset yökkivät ja tökkivät vain lautasiaan, toinen lähes itki ja mieshän kieltäytyi kokonaan kauniisti. Ei jatkoon.

Toteutin viime vuonna blogissa postaussarjan, jossa jaoin yhden arkisen kännykkäkuvan joka viikolta, 52 viikkoa 52 kuvaa. Kuvat käsittelivät muun muassa vauvan varttumista taapeoksi ja kaikkea siihen liittyvä, kuten sairastelua, unikoulua, syömään oppettelemista, koululaisten arkea kuten uusia harrastuksia, etappeja ja peruskommelluksia sekä omaa elämääni eli töiden aloitusta, juhlia, matkatkoja, tapahtumia.

Postaussarja oli siitä kiva, että sen ansiosta oli matala kynnys julkaista jotain ihan tavallista, välillä jopa ihan tärähtäneellä kuvalla – tuntui että jopa mitä rosoisempi kuva, sen aidompaa. Kyselin loppuvuodesta myös teiltä, tahtoisitteko postaussarjan jatkuvan tänä vuonna. Moni vastasi että KYLLÄ (eikä kukaan että ei), joten jatkan sitä siis ehdottomasti!

Viime vuonna onnistuin pitämään itseni kurissa ja julkaisemaan vain yhden kuvan per postaus, vaikka monesti olisi tehnyt mieli jakaa viikolta useampikin kuva tai tapahtuma. Tänä vuonna aion toimia niin, eli ei liikoja sääntöjä – kuvia viikolta voi tulla siis yksi tai kymmenen.

Ja jos joskus sattuu niin, että koko kuva unohtuu julkaista (kuten nyt kävi) voi muutaman viikon ynnätä myös yhteen. Tämän myötä otsikkokin lyhenee arkikuvasta ihan vaan arjeksi.

ps. Muistathan että voit ottaa blogini kätevästi seurantaan Facebookissa että Blogit.fi sekä Bloglovinin kautta. Näin et missaa uusimpia postauksia! Suora linkki uusimpaan postaukseen löytyy myös Instagam profiilistani!


VUODEN ENSIMMÄINEN

1/01/2020

Tänään, eilisiä perunasalaatin ja nakin jämiä lounaaksi syödessäni mietin, liittyykö monella vuoden ensimmäiseen päivään yhtä vahvoja perinteitä kun vaikkapa joulun ja vuoden vaihteen juhlintaan? Onko meillä ollut tapana toimia vuoden ensimmäisenä jollain tietyllä tapaa? Ei tullut mieleen.

Kovin hyvin en edes muistanut, mitä edellisvuosina olemme tehneet. Myös viime vuonna uudenvuodenpäivä meni pääosin kotona, edellisillan kaveriperheen kanssa juhlinnasta jääneitä syömisiä tuhoten. Muutama vuoden eka on tullut vietettyä myös ulkomailla hiekkarannalla. Toiset taas lasten kanssa kävelyllä ja leikkipuistossa. Aikana ennen lapsia olin aika usein töissä tai muuten vain juhlimme hissukseen kotosalla, joten myös se seuraava päivä meni leppoisasti.

En kaipaakaan uudenvuoden päivälle mitään kummempaa ohjelmaa tai perinteitä, johan tässä on koko joulun pyhät tullut niitä noudatettua, mutta toisaalta voi ajatella, että viettämällä vuoden ensimmäisen päivän jollain tapaa merkittävästi, antaa se heti koko tulevalle vuodelle tietynlaisen suunnan. Toisaalta, jokainen päivä voi olla uusi alku, joten stressiä asian suhteen ei ainakaan kannata ottaa.

Se selvä ero vuoden ensimmäisellä vuoden viimeiseen kuiten on, että vielä eilen suunnittelin toteuttavani (ajan puutteessa vielä julkaisematta jääneitä) postauksia ainakin viime vuoden suosituimmista postauksista sekä lempparituotteistani vuoden mittaan, niin tänään minusta kuitenkin tuntuu paljon tärkeämmältä keskittyä enemmän tulevaan. Yhtäkkiä kevät jo siintää selvänä silmissäni.

Vuoden ekana taapero herätti aivan liian aikaisin, aamupalaksi syötiin kaurapuuroa kuten jokaikinen aamu, ulkoitiin kauniissa säässä lähileikkipuistossamme lasten kanssa ja sitten sattuikin jotain kummaa. Jäin yksin muutamaksi yöksi kotiin. Jos jotain tulevalta vuodelta toivon, on se parempaa hyvinvointia kehollisesti ja mielellisesti. Mieheni ehdotuksesta jäinkin siis kotiin valmistetemaan töitäni sekä ottamaan vähän omaa aikaa. Ensitöikseni sujahdin peiton alle kirjan kanssa ja luin kunnes silmät painuivat pakolla kiinni. Muutaman tunnin päunien jälkeen olo oli hyvin tokkurainen, mutta samalla onnellinen, sillä tiesin sen olevan juuri sitä mitä kehoni ja mieleni tarvitsi. Oikein täydellinen alku ja vuoden ensimmäinen siis.