ARKI 1 & 2

13/01/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKI 1 & 2


Viikko 1 – Vuosi alkoi omalla ajalla. Kolme yötä yksin kotona, nukuin niin hyvin kun pystyin, luin 1,5 kirjaa, kävin uimassa, nautin ja latasin akkuja.


Viikko 2 – Koululaisten viimeinen lomapäivä ja ulkona jatkuva kaatosade. Päätin lähteä yksin kaikkien kolmen lapsen kanssa purkamaan energiaa Hop Loppiin – kuten ilmeisesti kaikki muutkin 73 603 Helsinkiläistä perhettä


Viikko 2 – Porkkalapasta. Tein joulun alla niin paljon porkkalaa, että sitä päätyi myös pakkaseen. Eräs ilta tein siitä perheelleni pastaa fenkiloin ja kaurakerman kanssa. Lapset yökkivät ja tökkivät vain lautasiaan, toinen lähes itki ja mieshän kieltäytyi kokonaan kauniisti. Ei jatkoon.

Toteutin viime vuonna blogissa postaussarjan, jossa jaoin yhden arkisen kännykkäkuvan joka viikolta, 52 viikkoa 52 kuvaa. Kuvat käsittelivät muun muassa vauvan varttumista taapeoksi ja kaikkea siihen liittyvä, kuten sairastelua, unikoulua, syömään oppettelemista, koululaisten arkea kuten uusia harrastuksia, etappeja ja peruskommelluksia sekä omaa elämääni eli töiden aloitusta, juhlia, matkatkoja, tapahtumia.

Postaussarja oli siitä kiva, että sen ansiosta oli matala kynnys julkaista jotain ihan tavallista, välillä jopa ihan tärähtäneellä kuvalla – tuntui että jopa mitä rosoisempi kuva, sen aidompaa. Kyselin loppuvuodesta myös teiltä, tahtoisitteko postaussarjan jatkuvan tänä vuonna. Moni vastasi että KYLLÄ (eikä kukaan että ei), joten jatkan sitä siis ehdottomasti!

Viime vuonna onnistuin pitämään itseni kurissa ja julkaisemaan vain yhden kuvan per postaus, vaikka monesti olisi tehnyt mieli jakaa viikolta useampikin kuva tai tapahtuma. Tänä vuonna aion toimia niin, eli ei liikoja sääntöjä – kuvia viikolta voi tulla siis yksi tai kymmenen.

Ja jos joskus sattuu niin, että koko kuva unohtuu julkaista (kuten nyt kävi) voi muutaman viikon ynnätä myös yhteen. Tämän myötä otsikkokin lyhenee arkikuvasta ihan vaan arjeksi.

ps. Muistathan että voit ottaa blogini kätevästi seurantaan Facebookissa että Blogit.fi sekä Bloglovinin kautta. Näin et missaa uusimpia postauksia! Suora linkki uusimpaan postaukseen löytyy myös Instagam profiilistani!


VUODEN ENSIMMÄINEN

1/01/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa VUODEN ENSIMMÄINEN

Tänään, eilisiä perunasalaatin ja nakin jämiä lounaaksi syödessäni mietin, liittyykö monella vuoden ensimmäiseen päivään yhtä vahvoja perinteitä kun vaikkapa joulun ja vuoden vaihteen juhlintaan? Onko meillä ollut tapana toimia vuoden ensimmäisenä jollain tietyllä tapaa? Ei tullut mieleen.

Kovin hyvin en edes muistanut, mitä edellisvuosina olemme tehneet. Myös viime vuonna uudenvuodenpäivä meni pääosin kotona, edellisillan kaveriperheen kanssa juhlinnasta jääneitä syömisiä tuhoten. Muutama vuoden eka on tullut vietettyä myös ulkomailla hiekkarannalla. Toiset taas lasten kanssa kävelyllä ja leikkipuistossa. Aikana ennen lapsia olin aika usein töissä tai muuten vain juhlimme hissukseen kotosalla, joten myös se seuraava päivä meni leppoisasti.

En kaipaakaan uudenvuoden päivälle mitään kummempaa ohjelmaa tai perinteitä, johan tässä on koko joulun pyhät tullut niitä noudatettua, mutta toisaalta voi ajatella, että viettämällä vuoden ensimmäisen päivän jollain tapaa merkittävästi, antaa se heti koko tulevalle vuodelle tietynlaisen suunnan. Toisaalta, jokainen päivä voi olla uusi alku, joten stressiä asian suhteen ei ainakaan kannata ottaa.

Se selvä ero vuoden ensimmäisellä vuoden viimeiseen kuiten on, että vielä eilen suunnittelin toteuttavani (ajan puutteessa vielä julkaisematta jääneitä) postauksia ainakin viime vuoden suosituimmista postauksista sekä lempparituotteistani vuoden mittaan, niin tänään minusta kuitenkin tuntuu paljon tärkeämmältä keskittyä enemmän tulevaan. Yhtäkkiä kevät jo siintää selvänä silmissäni.

Vuoden ekana taapero herätti aivan liian aikaisin, aamupalaksi syötiin kaurapuuroa kuten jokaikinen aamu, ulkoitiin kauniissa säässä lähileikkipuistossamme lasten kanssa ja sitten sattuikin jotain kummaa. Jäin yksin muutamaksi yöksi kotiin. Jos jotain tulevalta vuodelta toivon, on se parempaa hyvinvointia kehollisesti ja mielellisesti. Mieheni ehdotuksesta jäinkin siis kotiin valmistetemaan töitäni sekä ottamaan vähän omaa aikaa. Ensitöikseni sujahdin peiton alle kirjan kanssa ja luin kunnes silmät painuivat pakolla kiinni. Muutaman tunnin päunien jälkeen olo oli hyvin tokkurainen, mutta samalla onnellinen, sillä tiesin sen olevan juuri sitä mitä kehoni ja mieleni tarvitsi. Oikein täydellinen alku ja vuoden ensimmäinen siis.