VUOSIKATSAUS 2020

29/01/2021

Vuosi 2020 oli kaikinpuolin hyvin erikoinen, vuotta varjosti maailamanlaajuinen pandemia jonka vaikutuksen me kaikki olemme saaneet kokea tavalla tai toisella. Vaikka omaa vuotta varjosti pelko, epävarmuus, ikävä ja huoli mahtui vuoteen myös paljon kivaa ja kaikekesta huolimatta myös ihan tavallista elämää.

Blogin alusta saakka, eli viimeiset kymmenen (!!!) vuotta, tapanani on ollut julkaista blogissa aina vuoden vaihtuessa katsaus edellisestä vuodesta – eikä viime vuuosikaan saa olla poikkeus, joten tässä tulee!

TAMMIKUU 2020

Olin haaveillut pitkään pienestä lomasta lämpimään, mutta sitäkin kauemmin kokenut lentoahdistusta. Päädyimme lopulta ottamaan viikon varoitusajalla äkkilähdön Kanarian saarille. Se oli ihanaa ja teki hyvää, mutta päädyimme, että seuraavat reissut teemme maita pitkin (sovittuna oli jo matka keväämmällä junalla Pietariin ja suunnitteilla roadtrip Ruotsiin). Viimeisinä matkapäivinä korona-uutiset ympäri Euroopan saivat meidät kieltämättä varpailemme, onneksi ehdittiin kotiin ennen kun tilanne paheni.

Suosituimmat postaukset:

YÖKYLÄILYN ABC
MITÄ TEHDÄ KUN VAAN SATAA
WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

HELMIKUU 2020

Kuukausi alkoi rajulla vatsataudilla (vai oliko se sittenkin sieltä reissusta saatu korona, joskus mietin), onneksi tuli ostettua desinfioivia pesuaineita kaupasta, sillä pian ne olisivat kaikki kaikkialta loppu pitkän aikaa… Hiihtolomalla jäin viikoksi yksin kolmen lapsen kanssa ja juuri ennen tätä onnistuin nyrjäyttämään nilkkani melko pahasti (vielä näin vuodenkin jälkeen se on välillä kipeä ja jäykkä), tavattiin mun molempia mummeja, käytiin museoissa ja taidenäyttelyissä, innostuin salilla kyäymisestä ja uimisestä (+ kylmävesialtaasta) sekä sain laitettua omaa ateria -ja unirytmiäni kuntoon ja se teki kokonaisvalaitsesti tosi hyvää.

PUOLITOISTAVUOTIAANA
MISTÄ SE HYVÄ OLO SITTEN TULEE?
KREISI KIRPPISLÖYTÖ
ELÄMÄÄ HISSITTÖMÄSSÄ TALOSSA

MAALISKUU 2020

Muistan niin hyvin sen erään maaliskuun puolenvälin päivän, kun kaupungilla ollessani luin järkyttyneenä uutisia ja hallituksen tiedotusta matkatessani epäuskoina äkkiä ratikalla kotiin. Taisi mennä pari kuukautta ennen kun käytin uudestaan julkisia tai kävin keskustassa.

Maaliskuun alussa kuitenkin vuokrasimme viikonlopuksi ihanan mökin perheen kesken, käytiin myös muskarissa ja leikkasin kampaajalla pitkään miettimäni curtain bangs -otsiken. Mutta etenkin loppukuusta vietettiinkin aika paljon aikaa vain kotona tai muita ihmisiä vältellen metsissä ulkoillen. Tein vaatekaapin keväthuollon, loppukuusta otettiin lapset pois koulusta ja pian se jälkeen ne sitten suljettiinkin. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, hullulta ja pelottavalta. Seurasin uutisia jatkuvasti ja lopulta oli minun pakko kieltää itseltäni se, yritin hukuttaa murheet puuhamalla kaikkea kotona, kuten järkkäämällä kaapit ja vaihtamalla järjestystä.

KEVÄINEN MÖKKIVIIKONLOPPU
ÄITIYDEN AAKKOSET
VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO
KOTIKOULU ALKAA
CURTAIN BANGS

HUHTIKUU 2020

Vietimme elämää kotona pelkän perheemme kesken ja seinät tuntuivat kaatuvan aika nopeasti päälle. Ihanasti alkanut ja hyvää tehnyt sali -ja uintiharrastus oli jäissä, töitä oli mahdoton tehdä etäkoululaisten kanssa. Eristäytymisviikkoina tuli koettua koko tunteiden kirjo laidasta laitaan ja lopulta se oli totaalinen tylsistyminen. Onneksi loppukuusta saatiin pieni maisemanvaihdos, kun mentiin oman perheen kesken Hankoon viettämään vappua.

PÄIVÄNI MURMELINA – ELI MY DAY
POIKKEUKSELLISIA AJATUKSIA
MIKÄ IHMEEN PCOS?

TOUKOKUU 2020

Koronakevät on sotki koko arjen käsitteen, tunnuimme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa kaksi päivää kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Sen lisäksi jäin myös neljäksi yöksi yksin kotiin, parasta aikoihin, muistelen sitä oikeasti edelleen – niin hyvää se tuolloin teki.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. taaperon megalomaaniset en halua puistosta kotiin – ja vähän joistain muistakin asioista vastustelut, alkoivat. Hän oppi myös katsomaan lastenohjelmia.

Loppukuusta pihalla kukki yhtäkkiä tuomi ja siitä hetkestä kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä saapui.

SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA
VAUVANVAATTEIDEN KÄYTÄNNÖLLISIMMAT OMINAISUUDET
PARASTA YKSINOLOSSA
MAITOALLERGIAN KATOAMINEN

KESÄKUU 2020

Kesäkuussa elämä tuntui lähes normaalilta. Vietimme kaksi viikkoa Hangossa ja säät (helteet) hellivät meitä. Ihania kiireettömiä päiviä valkoisilla hiekkarannoilla ja puutarhassa äänikirjaa kuunnellen. Kahden viikon aikana meitä oli tuolla Anopin paratiisissa lisäksi eksäni, äitini sekä kaveriparisunta koiransa kanssa

Myös kaupungissa vietettiin lämpimiä kesäsäitä, pojat (ja minä) saatiin vihdoin varmuutta vilkkaan liikenteen keskellä pyöräilyyn ja se toi uutta vapautta lähteä vaikkapa rannalle ja tai kauemmas leikkipuistoon. Molemmissa vietettiin paljon aikaa.

ILTAKÄVELYLLÄ
LIFE IS A BEACH
MITÄ VOI TEHDÄ KESÄLLÄ KAUPUNGISSA

HEINÄKUU 2020

Heinäkuussa löydettiin mielettömän mustikka-apajat, uusi hieno ranta ja edelleen ulkoiltiin ja pyöräiltiin paljon. Oltiin vain kaupungissa ja pienestä parveekkeesta tuli ihana kesäkeidas. Meillä oli kolmas hääpäivä ja pyhitimme sille kokonaisen viikonlopun.

Katukuvasta huomasi, että korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun virus alkaa jälleen levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen. Tämä tarkoitti sitä, että käytiin syömässä ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja tapaamassa muutamia kavereita ja sukulaisia, lisäksi kävin jopa tanssimassa (ulkoilmabileissä) aamuun asti.

ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ
KOLMAS HÄÄPÄIVÄ
2 VIIKKOA HANGOSSA
KESÄPAVLOVA

ELOKUU 2020

Elokuussa tuulen seasta aavisti jo hitusen syksyä, luonto alkoi muuttumaan. Kävimme koululaisten loman päätteeksi vielä lomailemassa Hangossa. Pian saapuvan syksyn aisti siellä paremmin. Koulu alkoi ja synttäriputki alkoi. Kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Onneksi saimme järjestettyä koronaturvalliset juhlat pihallamme. Löydettiin hittittömät puolukka-apajat ihan kotimme läheltä.

AIKA HYVÄ KESÄ
HPV-ROKOTE, KYLLÄ VAI EI?
2V SYNTTÄRIJUHLAT
ARKI – MITÄ SE JUST NYT ON
RETROT NUKENVAUNUT
KAKSIVUOTIAS

SYYSKUU 2020

Esikoinen täytti 11 vuotta ja minä täytin 34 vuotta, meillä on neljä päivää eroa synttäreissä. Muisteltiin haikeudella vuoden takaista yhteistä synttärireissuamme Lontooseen. Miten hullulta tuntui katsella videoita täpötäysistä metroista, ravintoiloista ja kaduista – täynnä ihmisiä ilman maskeja.

Taidettiin jo käyttää maskeja kokoajan kaikkialla. Oli myös vähän flunssaa ja koronatestejä. Maailma oli kuitenkin edelleen auki, kävin tekemässä töitä välillä kirjastolla, hoitamassa aioita keskustassa ja jopa lapsen kanssa uimahallissa.

HYVÄ VOITTAA HUONON
8 FAKTAA MINUSTA
ALLE PÄÄTÄ PIDEMPI
YKSITOISTAVUOTIAANA
34 VUOTIAANA
KAHDEN VUODEN JÄLKEEN KAIKKI HELPOTTAA

LOKAKUU 2020

Lokakuussa pojilla oli syysloma, joka vietettiin osittain kolmistaan. Käytiin museossa (nekin olivat vielä auki!), kaupungilla sekä vietettiin yö hotellissa ja sen kattoaltaassa lilluen. Keskimmäinen lapsista täytti 9 vuotta.

Lokakuu on ollut työrintamalla aina se vuoden kiireisiin kuu ja sitä se oli tänäkin vuonna. Deadlainit paukkuivat ja stressitaso oli korkealla, mutta samaan olin hyvin kiitollinen, että töitä riitti, muutaman kuukauden päästä kun taas koittaisi vuoden huonoin kuu töiden kannalta.

Rakennettiin taaperolle olohuoneeseen pieni leikkinurkkaus ja laitettiin monen vuoden tauon jälkeen matto ruokapöydän alle, tuli ihanan kotoisaa. Ja se oli kiva, koska kotona aikaa vietettiin taas enemmän kun koskaan.

REHELLINEN TOTUUS ELÄMÄSTÄNI
UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI
LAPSIYSTÄVÄLLINEN RAVINTOLAKULTTUURI 2020

MARRASKUU 2020

Ouh, tätä kuuta kun muistelee alkaa päässä pyöriä. Taaperolta murtui varvas, mieheltä venähti pahasti nilkka, esikoinen altistui koulussa ja oli etäkoulussa karanteenissa, minulla taas oli kaikenmaailman muita vaivoja ja kolotuksia – ja tietysti varmuuden vuoksi käytiin koronatestissä vuorotellen milloin mistäkin pikkunuhasta tai päänsärystä. Mummi oli huonona ja tuntui pahalta, kun sairaalassa oli (ja on edelleen) vierailukielto.

Mutta mahtui kuuhun myös paljon hyvää. Aurinko paistoi edelleen usein ja meillä oli miehen kanssa rentouttava miniloma Hangossa, jossa keräilin edelleen mustikoita metsästä ja latasin akkuja makaamassa sammaleella (onneksi siitä jättimäisestä hirvenkakkakasasata n 10 cm päässä).

MINILOMALLA
ULKOILLAANKO TEILLÄ JOKA PÄIVÄ?
KAMALAA KRÄÄSÄÄ
KORONATESTISSÄ LAPSEN KANSSA

JOULUKUU 2020

Joulukuu oli kammottavan pimeä ja ulkoilimme tasku -ja otsalamppujen kanssa. Satoi jatkuvasti vettä, mutta yllättävän pitkään jaksoin pysyä positiivisena ja armollisena itselleni. Joulun aikaan laitoimme olkkariin television ja se oli parasta nollausta aikoihin. Päätiin pitää parin viikon loman ja vain lorvailin kotona, makasin sohvalla ja katsoin sarjoja tai menin ajoissa sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Oli lockdown ja pysyttilimme omissa oloissamme. Ensimmäistä kertaa aikoihin vuoden vaihtuminen tuntui merkitykselliseltä, uudelta alulta, ainakin toiveissa.

JOULUNA 1990
KOTIHOITO JATKUU
HYVIÄ JUTTUJA

En voi olla miettimättä, että kun vuoden päästä taas teen tätä perinteistä vuosilistausta, mitä kaikkea kummallista onkaan voinut maailmalla ja omassa elämässä tapahtua. Toivon paljon hyviä juttuja, myös teille!

Vanhemmat vuosikautaukset: 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019


BLOGI KYMMENEN VUOTTA!

6/01/2021

Tasan kymmenen vuotta istahdin kotonamme Alppilassa läppärin ääreen ja perustin hetken mielijohteesta blogin. Olin tuolloin 24-vuotias, asuin yhdessä kouluaikaisen poikaystäväni kanssa ja meillä oli reilun vuoden ikäinen Kaapo-poika, jota hoidin kotona.

Kymmenen vuotta myöhemmin olen saanut toisen pojan, eronnut, matkustellut, muuttanut kolme kertaa, bailannut, opiskellut, elänyt monta vuotta sinkkuna, kasvanut ja kehittynyt, mennyt naimisiin ja saanut kolmannen lapsen. Blogista ja sen ympärille liittyvästä muusta sosiaalisesta mediasta ja sen hyödyntämisestä markkinointiin on tullut työni. Silti niin moni asia on lähes ennallaan, ihan kuin tuolloin kymmenenkin vuotta sitten.

Kymmenen vuoden takaisissa postauksissa (eli tammikuussa 2011) jaan arkiruokareseptejä, esittelen omat sen hetken lempparikosmetiikat ja haaveilen siirtymisestä kokonaan luonnonkosmetikkaan, kerron kuinka pyykinpesukoneemme hajosi, kuinka olimme koko perheen kesken luistelemassa ja minulla on heti myös ensimmäinen kaupallinen yhteistyö ruotsalaisen lastenvaatemerkin kanssa.

Vaikka osa alkupään postauksista tai niiden kuvista on vuosia myöhemmin kadonnut blogimuuttojen yhteydessä bittiavaruuteen, on noihin vanhoihin postauksiin aina ihana välillä palata. Olen pitänyt kaikki vanhat postaukset aina julkisena kaikille, vaikka osa postauksista on toki vähän hassujakin. Kuten se, miten olen tehnyt kokonaisen postauksen runsaine kuvineen siitä, kun käyn ensi kertoja aivan fiiliksissä Lidlissä.

Kuitenkin blogi -ja somemaailma on nykyisin myös monella eri tavalla hyvin erilainen kun tuolloin kymmenen vuotta sitten. Minuakin kutsutaan nykyisin bloggaajan sijasta vaikuttajaksi ja omalta osaltani haluan myös ottaa tästä tittelistä vastuun. Haluan edelleen pitää blogini aitona hyvänmielen paikkana, mutta myös ottaa osaa yhteiskunnallisiin ja tärkeisiin aiheisiin. Arkisen hömpän jakaminen on vähentynyt osittain myös tästä syystä. Tuntuu väärältä tai turhalta esitellä lapsen uutta talvihaalaria kun voisin samalla energialla puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Viime aikoina bloggaaminen onkin ollut paljon tasapainoilua ja miettimistä, paljon paljon etukäteen miettimistä, paljon enemmän kun silloin kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin tunnen edelleen olevani yhtä rehellinen ja aito ja tekeväni tätä juttua juuri omalla tavallani ja juuri kuten haluan. Se on tärkeintä.

Muutama vuosi sitten mietin, että kun blogi täyttää kymmenen vuotta, lopetan. Ajattelin, että parempi lopettaa kun on vielä huipulla. Vuosi takaperin mietin myös, että järjestän suuret 10v bileet. Noh, rehellisesti melkein unohdin lopulta tämän koko kymmenvuotispäivän, muistin sen eilen. Enkä todellakaan ole vielä lopettamassa. Ehkä ne bileetkin pidetään vielä.

Vaikka blogi on ollut minulle jo monen monta vuotta työ, on se edelleen kuitenkin pääosin juuri sitä mitä se oli silloin kymmenen vuottakin sitten. Kanava jota kautta saan oman ääneni ja ajatukseni kuuluviin, tapa ilmaista itseäni ja saada omat ajatukseni kasaan. Paikka, johon ihmiset ympäri maan voivat kokoontua saamaan vertaistukea, oivalluksia, suosituksia ja hyvää mieltä.

Kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon, mutta oikeasti se on hurahtanut ihan hetkessä ohi. Tästä on tullut osa identiteettiäni, eikä ihme, olenhan ollut bloggaaja lähes 1/3 koko elämästäni. Jännä nähdä millainen koko ala (ja maailma) on taas kymmenen vuoden päästä.

Osa teistä on ollut mukana ihan alusta saakka, osa on vasta äskettäin löytänyt tänne, jotkut ovat lähteneet, osa palannut. Ilman teitä ei olisi koko blogia. Vaikka tämän tekeminen on ollut ajoittain myös raskasta ja inspiraatio ollut kateissa, olen saanut tästä ihan valtavasti ja olen kiitollinen universumille, että jostain sain kipinän aloittaa tällaisen itselleni ihan tuntemattoman jutun, joka on vienyt minut nykyiseen pisteeseen.

Onko teillä jotain toiveita, millainen blogi tai sen aiheet voisivat tulevana vuonna olla? Entä, mitä muistoja teille on viime vuosilta jäänyt mieleen?

(kuvien karsimista en ole oppinut näköjään edes kymmenessä vuodessa)