TYLSIÄ JÄRKISYITÄ

25/01/2021

Mistä tietää että lapsiluku on täynnä? Tämä kysymys tulee minulla vastaan jatkuvasti erilaisissa facebookin  lastenvaate, vauva, allergia, kantoreppu -ja vastaavissa perhe-elämään sidoksissa olevissa keskusteluryhmissä.

Minä itse sanoisin, että ne jotka tietää vaan tietää ja meidän muiden, kuten itsenikaltaisen kroonisesta vauvakuumeesta kärsivän, pitää vain jossain vaiheessa tehdä se päätös. Jos siis haluaa päätöksen tehdä. Luulen, että useimmat perustavat päätöksensä järkisyihin. Kaltaiselleni tunteella, ei järjellä etenevälle tyypille tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut pian 2,5 vuotta ja arki toimeliaan taaperon ja isompien sisarusten kanssa on käynyt leppoisaksi, on samalla monet raskausajan ja vauvavuoden muistot saaneet paksut kultaiset reunat.

Tai siis, kyllähän minä muistan edelleen miten olen kolmessa raskaudessa kärsinyt hyperemeesistä, eli vakavasta raskauspahoinvoinnista. Kuinka olen maannut sängyn pohjalla tai tiputuksessa ja lähinnä toivonut nopeaa kuolemaa. Kuinka univelka on tehnyt minusta lähes mielenvikaisen ja kuinka olen keskellä yötä viskonut äidinmaidonkorvikkeet pitkin keittiön seiniä väsyneenä ja turhautuneena tuttipullorumbaan, kun imetys ei onnistunutkaan.

Kuinka silti yritin sinnikkäästi saada omaa maitoa riittämään ja pumppasin ärsyttävää ääntä pitävällä pumpulla kolmen tunnin välein, myös öisin. Kuinka hormonien vuoksi valuin jatkuvasti hikeä, pillahtelin itkuun ja hiukset putosivat. Miten pää oli vain täynnä tyhjää, enkä saanut edes yksinkertaisia sanoja, saatika sitten lauseita muodostettua.

Miten yrittäjänä rahahuolet iskivät päälle ja töitä oli pakko äitiyslomallakin tehdä, vaikka se oli aivan liikaa kaiken sen päälle. Miten vauvalla oli allergioita, itkuisuutta, huonosti nukuttuja öitä ja miten raskasta, aikaa vievää ja kallista kaiken sen selvittely oli. Miten olin jatkuvasti huolissani ja peloissani, ja miten silloin kun olisin vihdoin saanut nukkua en pystynyt, koska mietin mitä kaikkea kauheaa lapsille voisi sattua. Ja mistä kaikesta sitä saikaan riidan aikaan väsyneenä.

Toisaalta, siitä kaikesta selvittiin ja nyt tiedän, miten toimisin toisin, jos samoja tilanteita kohdalle vielä sattuisi. Ainakin teoriassa. Mutta siis ei. Ei vaan pysty. Tai emmätiiä.

Siksi listasinkin omia järkisyitä sille, miksi tulevaisuudessa tyydyttäisiin nuuskuttelemaan vain kavereiden vauvoja:

– Asumiskustannukset ovat nyt jo korkeat, pitäisi muuttaa ”maalle” jos tahtoisi lisää tilaa, ja se on taas ongelmallista vanhempien lapsien kannalta
– Jos jäisimme nykyiseen asuntoon, kenelläkään ei olisi koskaan omaa rauhaa (ei edes naapureilla)
– Olen intovertti, rakastan ja tarvitsen rauhaa, hälinä väsyttää ja hermostuttaa minua
– Mielenterveyteni ei ehkä kestäisi univelkaa
– Oksentaisin todennäköisesti myös läpi seuraavan raskauden ja olisin välillä täysin toimintakyvytön
– Kaikki se lisähuoli
– Aikaa ja huomiota jäisi vähemmän muille lapsille
– Vaikeampi saada omaa aikaa ja lastenhoitoapua
– En tahtoisi kuormittaa parisuhdetta nykyistä enempää
– Vähemmän rahaa ja enemmän menoja
– Lapsiperheiden tukia leikataan jatkuvasti
– Lisää liikkuvia osia harrastus yms rumbaan
– Nytkään ei riitä aika kaikelle
– Tarvittaisiin koko perheen (ja tavaroiden) liikkuttamiseen bussi
– Kaikki omat työhön ja opiskeluun liittyvät haaveet todennäköisesti siirtyisivät lisää
– Lakanat olisivat kokoajan puklussa tai maidossa ja kahvin saisi juoda aina kylmänä
– Elämä on juuri helpottunut ja voidaan tehdä vapaammin eri asioita
– Vauva-aika menee niin nopeasti ohi ja itse vanhenee siinä ajassa 10 vuotta (ja sitten haluaa taas lähteä samaan rumbaan uudestaan)

Niitä plussia en alaa listaamaan, koska siinä nyt ei olisi MITÄÄN järkeä.


HAMPAAT KUNTOON – LUPAUS TULEVALLE VUODELLE

21/01/2021

Nyt tulee PALJON asiaa hampaistani. Tein nimittäin yhden uudenvuoden lupauksen, ja se kuului niin, että haluan vihdoin toteuttaa vuosia haavelemani toimenpiteet hampailleni. Suurin osa niistä on täysin esteettisiä, mutta silti minulle tärkeitä. Pistäessäni homman liikkeelle tulikin vähän mutkia matkaan, tarinasta tulee pitkä ja tässä se tulee:

Teini-iällä kesken jäänyttä distaalipurennan oikomista ja etuhampaiden kulumaa lukuunottamatta hampaani ovat aina olleet hyvät ja terveet. Minulla ei esimerkiksi ole ikinä ollut yhtään reikää, joka taas on omalta osaltaan aiheuttanut sen, etten viime vuosina ole jaksanut käydä hammaslääkärissä niin usein kun suositellaan. Koska kaikki on aina kuitenkin ollut kunnossa.

Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä onkin jo yli kaksi vuotta, silloinkaan ei mitään erikoista ollut, toki vähän hammaskiveä, sellaista mitä ei itse kotona voi huomata, joka poistettiin. Samalla minulle tehtiin hampaiden soodapuhdistus, joka on luonnollinen, hellä ja kevyt tapa valkaista – tai oikeastaan kirkastaa hampaita.

Mielessä minulla on kuitenkin pitkään ollut haave saattaa tuolloin vuosia sitten kesken jäänyt hampaiden oikominen loppuun. Alapurenta on vuosien varrella aiheuttanut särkyjä ja kolotuksia, joista olisi ihana päästä eroon. Samalla saisi oiottua myös etuhampaan, joka on vuosien varrella kääntynyt hieman rivissä. Tällaiset asiat kuitenkin tuppaavat vain jäädä haaveiksi, aina löytyy jotain kiireellisempää ja tärkeämpää, eikä hampaiden oikominen ole todellakaan mikään kovin edullinen homma.

Loppuvuodesta useampi tuttuni kertoi aloittaneensa oikomishoidon ja se esimerkki toimi myös itselleni pienenä potkuna persauksille. Koska en tähänkään päivään mennessä ollut saanut aikaiseksi yrittää selvittää oikomishoidon mahdollisuutta julkisella puolella, aloin googlailla uusimpia yksityisen puolen menetelmiä. Minua ei haittaisi yhtään käyttää oikomisessa niitä perinteisiä kiinteitä kojeita, eli telaketjuja, mutta nykyään homman voi tehdä täysin huomaamattomastikin.

Aloin myös miettimään, että kannattaako koko purentaa enää edes korjata – aikuisiällä se on hankalaa ja saattaa vaatia jopa leikkausta. Olen oppinut vuosien verralle purentaani ja itseasiassa särkyjäkin on siitä johtuen nykyään harvemmin. Mitäs jos oikoisin vain rivin suoraksi?

Mutta ennen oikomishommiin ryhtymistä päätin, että keskityn ihan ensiksi tärkeimpiin asioihin. Minulla on suussa vielä yksi alaviisaudenhammas, joka on puhjennut aivan pikkiriikkisen ja viime aikoina on välillä vähän kipeytynyt. Ihan ensimmäisen asia olisi saada se pois suusta.

Toiseksi tärkein homma olisi ne kuluneet etuhampaat. Vuosien varrella hampaita on kuluttanut niin oma raju harjaaminen, nuoruusvuosina käyttämäni hinkkaavat hammastahnat sekä refluksi, joka on happamoittanut suuta. On sitä tullut joskus aikoinaan tullut tehtyä niinkin tyhmästi, että olen valkaissut hampaita hinkkamalla niihin sitruuna ja soodaa. Aih! Nämä ovat johtaneet etuhampaiden kiilteen liukenemiseen ja sitä myötä hampaan kulumiseen, niin pinnalta kun hampaiden päistäkin.

Omat kulumani ovat onneksi kuitenkin maltilliset, eikä niiden korjaus ei ole onneksi vaikeaa. Hampaan pintaan laitetaan yleensä vain ohut paikka. Vaikka hampaani ovat suht vaaleat, haluan kuitenkin valkaista ne ennen paikkaamista, sillä paikka ei voi myöhemmin valkaista, vaan se tehdään silloisen oman hampaan sävyn mukaan – ja sellaisena se tulee aina pysymään. Ja tässä taas syy, miksi tämäkin asia on jäänyt sellaiseksi ”joskus sitten” jutuksi. Tilanne ei ole akuutti, pärjään hyvin näinkin, kyse on lähinnä vain kosmeettisesta asiasta joka tulee maksamaan useita satoja euroja.

Vähän ennen vuodenvaihdetta otin asiakseni vihdoin aloittaa siitä tärkeimmästä, eli laittaa aluille viisaudenhampaan leikkauksen. Homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Julkisella puolella on kovat ruuhkat, mutta sain palvelusetelin yksityiselle. Siellä ei taas leikkausta voida kuitenkaan palvelusetelillä hoitaa. Pääsin kuitenkin yksityiselle tarkistukseen, johon myös halusin ja viisuhomman vireille. Ihan ensiksi kun tarvitsen hammaslääkärin lähetteen erikoisröntgeniin ja siitä kirurgille.

Rutiininomaisessa tarkistuksessa paljastuikin suuri järkytys. Elämäni ensimmäiset, ei vaan yksi, vaan KOLME reikää! Tämä järkytys saattaa huvittaa monia, mutta ei minua, joka olin selvinnyt 34-vuotiaaksi kokonaan ilman reikiä. Seuraava järkytys oli se, kun sain kuulla miten käytännnössä ne rei´ät paikataan. Olin kyllä kuullut poraamisesta, mutta en ollut tiennyt miten paljon sillä poralla omaa hammasta joudutaan poistamaan, jotta reikä saadaan pysäytettyä.

Samaan aikaan tuo puhjennut viisaudenhamaani oli hieman ärtynyt ja hammaslääkärikäynti pahensi sitä entisestään. Yhtäkkiä minulla oli aiemmin terveessä suussani kolme reikää ja tulehtunut hammas/ien. Kaksi näistä reijistä olivat sellaisia, jotka pitäisi paikata pikinmiten ja sain ajan siihen kahden viikon päähän. Välissä jouduin käymään myös hammaslääkäripäivystyksessä julkaisella puolella, kun viisaudenhampaan tilanne meni niin pahaksi.

Reikien poraaminen jännitti ihan kamalasti ja pyysikin etukäteen rauhoittavaa esilääkitystä sitä varten. Hammaslääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että pärjäisin hyvin ilman. Asia ja koko ensimmäinen käynti jäi kuitenkin vaivaamaan minua, en tuntenut oloani turvalliseksi siellä, minulle ei kerrottu tarkastuksessa mitään mitä seuraavaksi tehdään, mikä pahensi pelkoa entisestään.
Lopulta soitin hammaslääkäriin ja vahdoin aikani sellaiselle lääkärille, joka esilääkityksen antaisi. Ja onneksi tein sen. Lääkitys oli kevyt, mutta selvisin siitä panikoimatta ja ilman kyyneleitä.

Tällä viikolla minulla piti olla aika julkisen puolen kautta hammaskirurgille, liittyen viisauden hampaan leikkaukseen, mutta valitettavasti aikaa jouduttiin siirtämään parin viikon päähän. Vaikka pelkään kovasti tällaisia operaatioita (siis pelkkä puudutteen laitto saa minut usein itkemään, taustalla on hyvin traumaattinen aiempien viisurieden poisto jossa mm leukani meni sijoiltaan ja lääkäri huusi minulle jne), en malta odottaa, että saan tämän viimeisen hampaan pois suustani. Siis oikeasti, odotan sitä niin kovasti!

Yksityisellä puolella tämä tosin olisi käynyt nopeammin, mutta tässä säästämäni rahat sijoitan noihin aiemmin mainitsemiini toimenpiteisiin, oikaisuun, valkaisuun sekä kulumien paikkaukseen. Tavoitteeni on, että vuoden päästä nämä kaikki on tehty ja minulla suora siisti hammasrivistö.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä tavoite on kuitenkin se, etten saisi enää jatkossa reikiä. Säännöllinen sähköhammasharjalla pesu ei näköjään enää riitä, joten jatkossa en enää ikinä lusmuile myöskään hampaiden lankaamisesta, käytän fluoritahnaa (minulla oli pitkä kausi, jolloin käytin fluorintonta luonnonmukaista tahnaa), pyrin vähentämään reippaasti napostelua, eli pidän ateriarytmin kunnossa ja syömisen päälle otan xylitolia. Toivotaan että näillä nikseillä saisin pitää suurimman osan omista hampaista suussani hamaan loppuun saakka.

Kiinnostaako teitä kuulla jatkossa tämän operaation edistymisestä, vai onko hammasjutut vähän liian intiimejä tai ällöjä?


JÄÄLINNAA RAKENTAMASSA

19/01/2021

Naapurustomme yhteisvoimin rakentama jäälinna näytti viikonloppuna tältä, tänään se on jo paljon suurempi. On ollut ihana huomata, miten niin moni on innostunut lähtemään mukaan tähän muutaman paikallisen ehdottamaan projektiin. Kuka tahansa saa osallistua jäälinnan tekoon, eikä sille ole asetettu mitään sääntöjä tai tarkkoja ohjeita. Se on siis pikkuhiljaa muovautunut tällaiseksi ja siitä voi lopulta tulla millainen vaan!

Naapurustossa asuvien perheiden lisäksi rakentamiseen on osallistunut ainakin läheinen päiväkoti sekä vieressä olevan koulun oppilaat. Jäälinnan rakentaminen on ollut kivaa yhteisöllistä tekemistä, johon nyt korona-aikaan on kuitenkin sopinut hyvin porrastettu toteutetustapa. Jokainen kun on käynyt rakentamassa linnaa omaan tahtiinsa ja milloin itselleen on parhaiten sopinut (ja omat kalikat valmistuneet).

Jäälinnoja on kohonnut muihinkin kaupunginosiin, sellaisen kun voi vaikka naapureiden kesken tehdä vaikka ihan vaan omalle pihalle. Jäälinnan tekeminen on helppoa. Tarvitset vain tyhjiä pahvitölkkejä, kuten litran maito -tai mehutölkkejä ja vettä. Värillisiä jääpaloja saa sekoittamalla veteen vaikkapa tilkan mehua, elintarvikeväriä tai myrkytöntä vesiväriä. Me olemme koristelleet jäitä myös kukkasin ja havuoksin.

Sitten tölkit vain jätetään ulos jäätymään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että näillä pikkupakkasilla täydellinen jäätyminen kestää useamman päivän. Jääpalikat on helppo kiinnittää toisiinsa tekemällä lumesta ja vedestä sohjoa, joka toimii jäätyessään sementin tapaan.

Meidän naapuruston jäälinnassa on jäätiliä varmasti jo useampi sata – ja lisää tulee. Tällaista teosta ei saisi ikinä tehtyä vain omin voimin, joten kiva että niin moni on ottanut tähän osaa. Meilläkin ollaan kovasti innostuttu ja lähes päivittäin kurkataan taloyhtiön pahviroskis tölkkien varalta, meidän perheessä kun ei niitä yleensä yhtä-kahta viikossa enempää tule.

Kivan yhteisöllisen tekemisen lisäksi jäälinna on tottakai tosi hieno ja se ilostuttaa ohikulkijoita ja elävöittää kivasti muuten juuri nyt lumesta vaaleaa maisemaa.

Videoita tästä lumilinnasta löytyy Instagram-profiilini kohokohdista!