VUOSIKATSAUS 2020

29/01/2021

Vuosi 2020 oli kaikinpuolin hyvin erikoinen, vuotta varjosti maailamanlaajuinen pandemia jonka vaikutuksen me kaikki olemme saaneet kokea tavalla tai toisella. Vaikka omaa vuotta varjosti pelko, epävarmuus, ikävä ja huoli mahtui vuoteen myös paljon kivaa ja kaikekesta huolimatta myös ihan tavallista elämää.

Blogin alusta saakka, eli viimeiset kymmenen (!!!) vuotta, tapanani on ollut julkaista blogissa aina vuoden vaihtuessa katsaus edellisestä vuodesta – eikä viime vuuosikaan saa olla poikkeus, joten tässä tulee!

TAMMIKUU 2020

Olin haaveillut pitkään pienestä lomasta lämpimään, mutta sitäkin kauemmin kokenut lentoahdistusta. Päädyimme lopulta ottamaan viikon varoitusajalla äkkilähdön Kanarian saarille. Se oli ihanaa ja teki hyvää, mutta päädyimme, että seuraavat reissut teemme maita pitkin (sovittuna oli jo matka keväämmällä junalla Pietariin ja suunnitteilla roadtrip Ruotsiin). Viimeisinä matkapäivinä korona-uutiset ympäri Euroopan saivat meidät kieltämättä varpailemme, onneksi ehdittiin kotiin ennen kun tilanne paheni.

Suosituimmat postaukset:

YÖKYLÄILYN ABC
MITÄ TEHDÄ KUN VAAN SATAA
WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

HELMIKUU 2020

Kuukausi alkoi rajulla vatsataudilla (vai oliko se sittenkin sieltä reissusta saatu korona, joskus mietin), onneksi tuli ostettua desinfioivia pesuaineita kaupasta, sillä pian ne olisivat kaikki kaikkialta loppu pitkän aikaa… Hiihtolomalla jäin viikoksi yksin kolmen lapsen kanssa ja juuri ennen tätä onnistuin nyrjäyttämään nilkkani melko pahasti (vielä näin vuodenkin jälkeen se on välillä kipeä ja jäykkä), tavattiin mun molempia mummeja, käytiin museoissa ja taidenäyttelyissä, innostuin salilla kyäymisestä ja uimisestä (+ kylmävesialtaasta) sekä sain laitettua omaa ateria -ja unirytmiäni kuntoon ja se teki kokonaisvalaitsesti tosi hyvää.

PUOLITOISTAVUOTIAANA
MISTÄ SE HYVÄ OLO SITTEN TULEE?
KREISI KIRPPISLÖYTÖ
ELÄMÄÄ HISSITTÖMÄSSÄ TALOSSA

MAALISKUU 2020

Muistan niin hyvin sen erään maaliskuun puolenvälin päivän, kun kaupungilla ollessani luin järkyttyneenä uutisia ja hallituksen tiedotusta matkatessani epäuskoina äkkiä ratikalla kotiin. Taisi mennä pari kuukautta ennen kun käytin uudestaan julkisia tai kävin keskustassa.

Maaliskuun alussa kuitenkin vuokrasimme viikonlopuksi ihanan mökin perheen kesken, käytiin myös muskarissa ja leikkasin kampaajalla pitkään miettimäni curtain bangs -otsiken. Mutta etenkin loppukuusta vietettiinkin aika paljon aikaa vain kotona tai muita ihmisiä vältellen metsissä ulkoillen. Tein vaatekaapin keväthuollon, loppukuusta otettiin lapset pois koulusta ja pian se jälkeen ne sitten suljettiinkin. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, hullulta ja pelottavalta. Seurasin uutisia jatkuvasti ja lopulta oli minun pakko kieltää itseltäni se, yritin hukuttaa murheet puuhamalla kaikkea kotona, kuten järkkäämällä kaapit ja vaihtamalla järjestystä.

KEVÄINEN MÖKKIVIIKONLOPPU
ÄITIYDEN AAKKOSET
VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO
KOTIKOULU ALKAA
CURTAIN BANGS

HUHTIKUU 2020

Vietimme elämää kotona pelkän perheemme kesken ja seinät tuntuivat kaatuvan aika nopeasti päälle. Ihanasti alkanut ja hyvää tehnyt sali -ja uintiharrastus oli jäissä, töitä oli mahdoton tehdä etäkoululaisten kanssa. Eristäytymisviikkoina tuli koettua koko tunteiden kirjo laidasta laitaan ja lopulta se oli totaalinen tylsistyminen. Onneksi loppukuusta saatiin pieni maisemanvaihdos, kun mentiin oman perheen kesken Hankoon viettämään vappua.

PÄIVÄNI MURMELINA – ELI MY DAY
POIKKEUKSELLISIA AJATUKSIA
MIKÄ IHMEEN PCOS?

TOUKOKUU 2020

Koronakevät on sotki koko arjen käsitteen, tunnuimme olevan jatkuvassa odotuksen, mutta samalla muutoksen tilassa. Iso muutos arkeen oli koulujen jälleen avautuminen, vaikka elämä ei sen myötä tavalliseksi arjeksi taas muuttunutkaan. Tai ainakaan sellaiseksi mitä se ennen oli.

Pitkään jatkuneen karanteenin ansiosta uskalsimme myös ottaa lastenhoitoapua vastaan ja pääsimme viettämään miehen kanssa kaksi päivää kaksin, ties kuinka pitkään aikaan. Sen lisäksi jäin myös neljäksi yöksi yksin kotiin, parasta aikoihin, muistelen sitä oikeasti edelleen – niin hyvää se tuolloin teki.

Jonkinlaiseksi elämäntapahtumaksi tai virstanpylvääksi voisi muistiin myös merkitä tahtoiän ihan virallisesti alkaneeksi. taaperon megalomaaniset en halua puistosta kotiin – ja vähän joistain muistakin asioista vastustelut, alkoivat. Hän oppi myös katsomaan lastenohjelmia.

Loppukuusta pihalla kukki yhtäkkiä tuomi ja siitä hetkestä kylmät sadepäivät ja lätäkköleikit tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Kesä saapui.

SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA
VAUVANVAATTEIDEN KÄYTÄNNÖLLISIMMAT OMINAISUUDET
PARASTA YKSINOLOSSA
MAITOALLERGIAN KATOAMINEN

KESÄKUU 2020

Kesäkuussa elämä tuntui lähes normaalilta. Vietimme kaksi viikkoa Hangossa ja säät (helteet) hellivät meitä. Ihania kiireettömiä päiviä valkoisilla hiekkarannoilla ja puutarhassa äänikirjaa kuunnellen. Kahden viikon aikana meitä oli tuolla Anopin paratiisissa lisäksi eksäni, äitini sekä kaveriparisunta koiransa kanssa

Myös kaupungissa vietettiin lämpimiä kesäsäitä, pojat (ja minä) saatiin vihdoin varmuutta vilkkaan liikenteen keskellä pyöräilyyn ja se toi uutta vapautta lähteä vaikkapa rannalle ja tai kauemmas leikkipuistoon. Molemmissa vietettiin paljon aikaa.

ILTAKÄVELYLLÄ
LIFE IS A BEACH
MITÄ VOI TEHDÄ KESÄLLÄ KAUPUNGISSA

HEINÄKUU 2020

Heinäkuussa löydettiin mielettömän mustikka-apajat, uusi hieno ranta ja edelleen ulkoiltiin ja pyöräiltiin paljon. Oltiin vain kaupungissa ja pienestä parveekkeesta tuli ihana kesäkeidas. Meillä oli kolmas hääpäivä ja pyhitimme sille kokonaisen viikonlopun.

Katukuvasta huomasi, että korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun virus alkaa jälleen levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen. Tämä tarkoitti sitä, että käytiin syömässä ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja tapaamassa muutamia kavereita ja sukulaisia, lisäksi kävin jopa tanssimassa (ulkoilmabileissä) aamuun asti.

ROHKAISTUIN AJAMAAN PYÖRÄLLÄ LAPSI KYYDISSÄ
KOLMAS HÄÄPÄIVÄ
2 VIIKKOA HANGOSSA
KESÄPAVLOVA

ELOKUU 2020

Elokuussa tuulen seasta aavisti jo hitusen syksyä, luonto alkoi muuttumaan. Kävimme koululaisten loman päätteeksi vielä lomailemassa Hangossa. Pian saapuvan syksyn aisti siellä paremmin. Koulu alkoi ja synttäriputki alkoi. Kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Onneksi saimme järjestettyä koronaturvalliset juhlat pihallamme. Löydettiin hittittömät puolukka-apajat ihan kotimme läheltä.

AIKA HYVÄ KESÄ
HPV-ROKOTE, KYLLÄ VAI EI?
2V SYNTTÄRIJUHLAT
ARKI – MITÄ SE JUST NYT ON
RETROT NUKENVAUNUT
KAKSIVUOTIAS

SYYSKUU 2020

Esikoinen täytti 11 vuotta ja minä täytin 34 vuotta, meillä on neljä päivää eroa synttäreissä. Muisteltiin haikeudella vuoden takaista yhteistä synttärireissuamme Lontooseen. Miten hullulta tuntui katsella videoita täpötäysistä metroista, ravintoiloista ja kaduista – täynnä ihmisiä ilman maskeja.

Taidettiin jo käyttää maskeja kokoajan kaikkialla. Oli myös vähän flunssaa ja koronatestejä. Maailma oli kuitenkin edelleen auki, kävin tekemässä töitä välillä kirjastolla, hoitamassa aioita keskustassa ja jopa lapsen kanssa uimahallissa.

HYVÄ VOITTAA HUONON
8 FAKTAA MINUSTA
ALLE PÄÄTÄ PIDEMPI
YKSITOISTAVUOTIAANA
34 VUOTIAANA
KAHDEN VUODEN JÄLKEEN KAIKKI HELPOTTAA

LOKAKUU 2020

Lokakuussa pojilla oli syysloma, joka vietettiin osittain kolmistaan. Käytiin museossa (nekin olivat vielä auki!), kaupungilla sekä vietettiin yö hotellissa ja sen kattoaltaassa lilluen. Keskimmäinen lapsista täytti 9 vuotta.

Lokakuu on ollut työrintamalla aina se vuoden kiireisiin kuu ja sitä se oli tänäkin vuonna. Deadlainit paukkuivat ja stressitaso oli korkealla, mutta samaan olin hyvin kiitollinen, että töitä riitti, muutaman kuukauden päästä kun taas koittaisi vuoden huonoin kuu töiden kannalta.

Rakennettiin taaperolle olohuoneeseen pieni leikkinurkkaus ja laitettiin monen vuoden tauon jälkeen matto ruokapöydän alle, tuli ihanan kotoisaa. Ja se oli kiva, koska kotona aikaa vietettiin taas enemmän kun koskaan.

REHELLINEN TOTUUS ELÄMÄSTÄNI
UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI
LAPSIYSTÄVÄLLINEN RAVINTOLAKULTTUURI 2020

MARRASKUU 2020

Ouh, tätä kuuta kun muistelee alkaa päässä pyöriä. Taaperolta murtui varvas, mieheltä venähti pahasti nilkka, esikoinen altistui koulussa ja oli etäkoulussa karanteenissa, minulla taas oli kaikenmaailman muita vaivoja ja kolotuksia – ja tietysti varmuuden vuoksi käytiin koronatestissä vuorotellen milloin mistäkin pikkunuhasta tai päänsärystä. Mummi oli huonona ja tuntui pahalta, kun sairaalassa oli (ja on edelleen) vierailukielto.

Mutta mahtui kuuhun myös paljon hyvää. Aurinko paistoi edelleen usein ja meillä oli miehen kanssa rentouttava miniloma Hangossa, jossa keräilin edelleen mustikoita metsästä ja latasin akkuja makaamassa sammaleella (onneksi siitä jättimäisestä hirvenkakkakasasata n 10 cm päässä).

MINILOMALLA
ULKOILLAANKO TEILLÄ JOKA PÄIVÄ?
KAMALAA KRÄÄSÄÄ
KORONATESTISSÄ LAPSEN KANSSA

JOULUKUU 2020

Joulukuu oli kammottavan pimeä ja ulkoilimme tasku -ja otsalamppujen kanssa. Satoi jatkuvasti vettä, mutta yllättävän pitkään jaksoin pysyä positiivisena ja armollisena itselleni. Joulun aikaan laitoimme olkkariin television ja se oli parasta nollausta aikoihin. Päätiin pitää parin viikon loman ja vain lorvailin kotona, makasin sohvalla ja katsoin sarjoja tai menin ajoissa sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Oli lockdown ja pysyttilimme omissa oloissamme. Ensimmäistä kertaa aikoihin vuoden vaihtuminen tuntui merkitykselliseltä, uudelta alulta, ainakin toiveissa.

JOULUNA 1990
KOTIHOITO JATKUU
HYVIÄ JUTTUJA

En voi olla miettimättä, että kun vuoden päästä taas teen tätä perinteistä vuosilistausta, mitä kaikkea kummallista onkaan voinut maailmalla ja omassa elämässä tapahtua. Toivon paljon hyviä juttuja, myös teille!

Vanhemmat vuosikautaukset: 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019


TYLSIÄ JÄRKISYITÄ

25/01/2021

Mistä tietää että lapsiluku on täynnä? Tämä kysymys tulee minulla vastaan jatkuvasti erilaisissa facebookin  lastenvaate, vauva, allergia, kantoreppu -ja vastaavissa perhe-elämään sidoksissa olevissa keskusteluryhmissä.

Minä itse sanoisin, että ne jotka tietää vaan tietää ja meidän muiden, kuten itsenikaltaisen kroonisesta vauvakuumeesta kärsivän, pitää vain jossain vaiheessa tehdä se päätös. Jos siis haluaa päätöksen tehdä. Luulen, että useimmat perustavat päätöksensä järkisyihin. Kaltaiselleni tunteella, ei järjellä etenevälle tyypille tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut pian 2,5 vuotta ja arki toimeliaan taaperon ja isompien sisarusten kanssa on käynyt leppoisaksi, on samalla monet raskausajan ja vauvavuoden muistot saaneet paksut kultaiset reunat.

Tai siis, kyllähän minä muistan edelleen miten olen kolmessa raskaudessa kärsinyt hyperemeesistä, eli vakavasta raskauspahoinvoinnista. Kuinka olen maannut sängyn pohjalla tai tiputuksessa ja lähinnä toivonut nopeaa kuolemaa. Kuinka univelka on tehnyt minusta lähes mielenvikaisen ja kuinka olen keskellä yötä viskonut äidinmaidonkorvikkeet pitkin keittiön seiniä väsyneenä ja turhautuneena tuttipullorumbaan, kun imetys ei onnistunutkaan.

Kuinka silti yritin sinnikkäästi saada omaa maitoa riittämään ja pumppasin ärsyttävää ääntä pitävällä pumpulla kolmen tunnin välein, myös öisin. Kuinka hormonien vuoksi valuin jatkuvasti hikeä, pillahtelin itkuun ja hiukset putosivat. Miten pää oli vain täynnä tyhjää, enkä saanut edes yksinkertaisia sanoja, saatika sitten lauseita muodostettua.

Miten yrittäjänä rahahuolet iskivät päälle ja töitä oli pakko äitiyslomallakin tehdä, vaikka se oli aivan liikaa kaiken sen päälle. Miten vauvalla oli allergioita, itkuisuutta, huonosti nukuttuja öitä ja miten raskasta, aikaa vievää ja kallista kaiken sen selvittely oli. Miten olin jatkuvasti huolissani ja peloissani, ja miten silloin kun olisin vihdoin saanut nukkua en pystynyt, koska mietin mitä kaikkea kauheaa lapsille voisi sattua. Ja mistä kaikesta sitä saikaan riidan aikaan väsyneenä.

Toisaalta, siitä kaikesta selvittiin ja nyt tiedän, miten toimisin toisin, jos samoja tilanteita kohdalle vielä sattuisi. Ainakin teoriassa. Mutta siis ei. Ei vaan pysty. Tai emmätiiä.

Siksi listasinkin omia järkisyitä sille, miksi tulevaisuudessa tyydyttäisiin nuuskuttelemaan vain kavereiden vauvoja:

– Asumiskustannukset ovat nyt jo korkeat, pitäisi muuttaa ”maalle” jos tahtoisi lisää tilaa, ja se on taas ongelmallista vanhempien lapsien kannalta
– Jos jäisimme nykyiseen asuntoon, kenelläkään ei olisi koskaan omaa rauhaa (ei edes naapureilla)
– Olen intovertti, rakastan ja tarvitsen rauhaa, hälinä väsyttää ja hermostuttaa minua
– Mielenterveyteni ei ehkä kestäisi univelkaa
– Oksentaisin todennäköisesti myös läpi seuraavan raskauden ja olisin välillä täysin toimintakyvytön
– Kaikki se lisähuoli
– Aikaa ja huomiota jäisi vähemmän muille lapsille
– Vaikeampi saada omaa aikaa ja lastenhoitoapua
– En tahtoisi kuormittaa parisuhdetta nykyistä enempää
– Vähemmän rahaa ja enemmän menoja
– Lapsiperheiden tukia leikataan jatkuvasti
– Lisää liikkuvia osia harrastus yms rumbaan
– Nytkään ei riitä aika kaikelle
– Tarvittaisiin koko perheen (ja tavaroiden) liikkuttamiseen bussi
– Kaikki omat työhön ja opiskeluun liittyvät haaveet todennäköisesti siirtyisivät lisää
– Lakanat olisivat kokoajan puklussa tai maidossa ja kahvin saisi juoda aina kylmänä
– Elämä on juuri helpottunut ja voidaan tehdä vapaammin eri asioita
– Vauva-aika menee niin nopeasti ohi ja itse vanhenee siinä ajassa 10 vuotta (ja sitten haluaa taas lähteä samaan rumbaan uudestaan)

Niitä plussia en alaa listaamaan, koska siinä nyt ei olisi MITÄÄN järkeä.


HAMPAAT KUNTOON – LUPAUS TULEVALLE VUODELLE

21/01/2021

Nyt tulee PALJON asiaa hampaistani. Tein nimittäin yhden uudenvuoden lupauksen, ja se kuului niin, että haluan vihdoin toteuttaa vuosia haavelemani toimenpiteet hampailleni. Suurin osa niistä on täysin esteettisiä, mutta silti minulle tärkeitä. Pistäessäni homman liikkeelle tulikin vähän mutkia matkaan, tarinasta tulee pitkä ja tässä se tulee:

Teini-iällä kesken jäänyttä distaalipurennan oikomista ja etuhampaiden kulumaa lukuunottamatta hampaani ovat aina olleet hyvät ja terveet. Minulla ei esimerkiksi ole ikinä ollut yhtään reikää, joka taas on omalta osaltaan aiheuttanut sen, etten viime vuosina ole jaksanut käydä hammaslääkärissä niin usein kun suositellaan. Koska kaikki on aina kuitenkin ollut kunnossa.

Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä onkin jo yli kaksi vuotta, silloinkaan ei mitään erikoista ollut, toki vähän hammaskiveä, sellaista mitä ei itse kotona voi huomata, joka poistettiin. Samalla minulle tehtiin hampaiden soodapuhdistus, joka on luonnollinen, hellä ja kevyt tapa valkaista – tai oikeastaan kirkastaa hampaita.

Mielessä minulla on kuitenkin pitkään ollut haave saattaa tuolloin vuosia sitten kesken jäänyt hampaiden oikominen loppuun. Alapurenta on vuosien varrella aiheuttanut särkyjä ja kolotuksia, joista olisi ihana päästä eroon. Samalla saisi oiottua myös etuhampaan, joka on vuosien varrella kääntynyt hieman rivissä. Tällaiset asiat kuitenkin tuppaavat vain jäädä haaveiksi, aina löytyy jotain kiireellisempää ja tärkeämpää, eikä hampaiden oikominen ole todellakaan mikään kovin edullinen homma.

Loppuvuodesta useampi tuttuni kertoi aloittaneensa oikomishoidon ja se esimerkki toimi myös itselleni pienenä potkuna persauksille. Koska en tähänkään päivään mennessä ollut saanut aikaiseksi yrittää selvittää oikomishoidon mahdollisuutta julkisella puolella, aloin googlailla uusimpia yksityisen puolen menetelmiä. Minua ei haittaisi yhtään käyttää oikomisessa niitä perinteisiä kiinteitä kojeita, eli telaketjuja, mutta nykyään homman voi tehdä täysin huomaamattomastikin.

Aloin myös miettimään, että kannattaako koko purentaa enää edes korjata – aikuisiällä se on hankalaa ja saattaa vaatia jopa leikkausta. Olen oppinut vuosien verralle purentaani ja itseasiassa särkyjäkin on siitä johtuen nykyään harvemmin. Mitäs jos oikoisin vain rivin suoraksi?

Mutta ennen oikomishommiin ryhtymistä päätin, että keskityn ihan ensiksi tärkeimpiin asioihin. Minulla on suussa vielä yksi alaviisaudenhammas, joka on puhjennut aivan pikkiriikkisen ja viime aikoina on välillä vähän kipeytynyt. Ihan ensimmäisen asia olisi saada se pois suusta.

Toiseksi tärkein homma olisi ne kuluneet etuhampaat. Vuosien varrella hampaita on kuluttanut niin oma raju harjaaminen, nuoruusvuosina käyttämäni hinkkaavat hammastahnat sekä refluksi, joka on happamoittanut suuta. On sitä tullut joskus aikoinaan tullut tehtyä niinkin tyhmästi, että olen valkaissut hampaita hinkkamalla niihin sitruuna ja soodaa. Aih! Nämä ovat johtaneet etuhampaiden kiilteen liukenemiseen ja sitä myötä hampaan kulumiseen, niin pinnalta kun hampaiden päistäkin.

Omat kulumani ovat onneksi kuitenkin maltilliset, eikä niiden korjaus ei ole onneksi vaikeaa. Hampaan pintaan laitetaan yleensä vain ohut paikka. Vaikka hampaani ovat suht vaaleat, haluan kuitenkin valkaista ne ennen paikkaamista, sillä paikka ei voi myöhemmin valkaista, vaan se tehdään silloisen oman hampaan sävyn mukaan – ja sellaisena se tulee aina pysymään. Ja tässä taas syy, miksi tämäkin asia on jäänyt sellaiseksi ”joskus sitten” jutuksi. Tilanne ei ole akuutti, pärjään hyvin näinkin, kyse on lähinnä vain kosmeettisesta asiasta joka tulee maksamaan useita satoja euroja.

Vähän ennen vuodenvaihdetta otin asiakseni vihdoin aloittaa siitä tärkeimmästä, eli laittaa aluille viisaudenhampaan leikkauksen. Homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Julkisella puolella on kovat ruuhkat, mutta sain palvelusetelin yksityiselle. Siellä ei taas leikkausta voida kuitenkaan palvelusetelillä hoitaa. Pääsin kuitenkin yksityiselle tarkistukseen, johon myös halusin ja viisuhomman vireille. Ihan ensiksi kun tarvitsen hammaslääkärin lähetteen erikoisröntgeniin ja siitä kirurgille.

Rutiininomaisessa tarkistuksessa paljastuikin suuri järkytys. Elämäni ensimmäiset, ei vaan yksi, vaan KOLME reikää! Tämä järkytys saattaa huvittaa monia, mutta ei minua, joka olin selvinnyt 34-vuotiaaksi kokonaan ilman reikiä. Seuraava järkytys oli se, kun sain kuulla miten käytännnössä ne rei´ät paikataan. Olin kyllä kuullut poraamisesta, mutta en ollut tiennyt miten paljon sillä poralla omaa hammasta joudutaan poistamaan, jotta reikä saadaan pysäytettyä.

Samaan aikaan tuo puhjennut viisaudenhamaani oli hieman ärtynyt ja hammaslääkärikäynti pahensi sitä entisestään. Yhtäkkiä minulla oli aiemmin terveessä suussani kolme reikää ja tulehtunut hammas/ien. Kaksi näistä reijistä olivat sellaisia, jotka pitäisi paikata pikinmiten ja sain ajan siihen kahden viikon päähän. Välissä jouduin käymään myös hammaslääkäripäivystyksessä julkaisella puolella, kun viisaudenhampaan tilanne meni niin pahaksi.

Reikien poraaminen jännitti ihan kamalasti ja pyysikin etukäteen rauhoittavaa esilääkitystä sitä varten. Hammaslääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että pärjäisin hyvin ilman. Asia ja koko ensimmäinen käynti jäi kuitenkin vaivaamaan minua, en tuntenut oloani turvalliseksi siellä, minulle ei kerrottu tarkastuksessa mitään mitä seuraavaksi tehdään, mikä pahensi pelkoa entisestään.
Lopulta soitin hammaslääkäriin ja vahdoin aikani sellaiselle lääkärille, joka esilääkityksen antaisi. Ja onneksi tein sen. Lääkitys oli kevyt, mutta selvisin siitä panikoimatta ja ilman kyyneleitä.

Tällä viikolla minulla piti olla aika julkisen puolen kautta hammaskirurgille, liittyen viisauden hampaan leikkaukseen, mutta valitettavasti aikaa jouduttiin siirtämään parin viikon päähän. Vaikka pelkään kovasti tällaisia operaatioita (siis pelkkä puudutteen laitto saa minut usein itkemään, taustalla on hyvin traumaattinen aiempien viisurieden poisto jossa mm leukani meni sijoiltaan ja lääkäri huusi minulle jne), en malta odottaa, että saan tämän viimeisen hampaan pois suustani. Siis oikeasti, odotan sitä niin kovasti!

Yksityisellä puolella tämä tosin olisi käynyt nopeammin, mutta tässä säästämäni rahat sijoitan noihin aiemmin mainitsemiini toimenpiteisiin, oikaisuun, valkaisuun sekä kulumien paikkaukseen. Tavoitteeni on, että vuoden päästä nämä kaikki on tehty ja minulla suora siisti hammasrivistö.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä tavoite on kuitenkin se, etten saisi enää jatkossa reikiä. Säännöllinen sähköhammasharjalla pesu ei näköjään enää riitä, joten jatkossa en enää ikinä lusmuile myöskään hampaiden lankaamisesta, käytän fluoritahnaa (minulla oli pitkä kausi, jolloin käytin fluorintonta luonnonmukaista tahnaa), pyrin vähentämään reippaasti napostelua, eli pidän ateriarytmin kunnossa ja syömisen päälle otan xylitolia. Toivotaan että näillä nikseillä saisin pitää suurimman osan omista hampaista suussani hamaan loppuun saakka.

Kiinnostaako teitä kuulla jatkossa tämän operaation edistymisestä, vai onko hammasjutut vähän liian intiimejä tai ällöjä?