Talvi tuli ja hirmuinen määrä lunta. Pähkäikin aamulla lasta kerhoon viedessäni, että otanko pulkan vai rattaat. Tiesin, että auraamattomilla kaduilla rattailla kulkeminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta pulkassa lapsi ei taas olisi ollut tuiverrukselta suojassa – joten päädyin rattaisiin.

Meillä on vuosien mittaan ollut lasten rattaina useammat eri kulkupelit. Ensin Brio Go:t (nykyiset Britax Go) sekä Bugaboolta Cameleon, Donkey, Bee sekä nyt käytössä oleva Buffalo -malli. Monet vaunu ja ratasmallit joissa on edessä liikkumista helpottavat kääntyvät etupyörät, ovat suunniteltu keski -ja eteläeuroopan olosuhteisiin mutta pikkuhiljaa myös isopyöräisempiä vaihtoehtoja on tullut enemmän. Itse olen tykästynyt juurikin näihin malleihin, joissa on kääntyvät pyörät, sillä liikkuminen kaupungilla, kaupoissa ja julkissa on niin paljon vaivattomampaa.

Ensimmäiset rattaamme lähtivät aikoinaan vaihtoon huonon laatunsa vuoksi ja niiden tilalle tuli Cameleonit, joissa niissäkin on pienet kääntyvät etupyörät. Cameleoneista tykkäsin, mutta talviolosuhteissa ne eivät olleet parhaimmat, pienten etupyörien tilalla käytin talvisin lisäosana löytyviä vaihdettavia talvipyöriä, ne ovat lumessa hyvät, mutta muuten vähän epäkäynnölliset, sillä talvirenkaat eivät käänny.

Näiden jälkeen meille tuli aika tuplarattaiden ja malliksi valikoitui ilmakumitäytteiset Donkeyt. Tykkäsin näistä kovasti, edessä oli isommat mutta kääntyvät pyörät (mutta tarvittessa lukittavat) ja mikä parasta, vaunut pystyi muokkaamaan kapeammiksi myös vain yhdelle lapselle. Miinus näissä oli helposti puhkeavat ilmakumirenkaat.

Kun nuorempi pojista kasvoi, käyttöön meille jäi ainoastaan Bee -matkarattaat, joista niistäkin tykkäsin kovasti (ja itseasiassa sellaiset meille myös nyt kolmannen lapsen kohdalla uudestaan ostettiin). Näissä on kuitenkin niin pienet pyörät, ettei niillä pääsisi lumessa tai sohjossa yhtään eteenpäin.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastani, tiesin heti, että haluan rattaiksi Bugaboo Buffalot. Siitäkin huolimatta, että mallin valmistus lopetettiin juuri samoihin aikoihin (ja sen tilalle tuli uusi, pienempi pyöräisempi Fox -malli). Buffalot ovat melkein samanlaiset kun meillä aiemmin olleet tuplarattaat Donkeyt – mutta vain sillä erotuksella, että niihin menee vain yksi lapsi eikä silloin lapsen viereen jää Donkystä tuttua tavarakoria. Buffaloissa on lisäksi täyskumiset renkaat, joten niiden puhkeamisesta ei tarvitse murehtia.

Buffalot vaunuina ovat melko jykevän oloiset ja juuri sellaista fiilistä kaipasinkin tällä kertaa rattailta. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa isohkoilta, ovat ne todella ketterät ja kevyet työntää, eivätkä vaikkapa ratikassa vie sen enempää tilaa kun muutkaan siromman oloiset rattaat.

Tykkään etenkin isoista etupyöristä, joilla voi kulkea melko vaikeissakin maastoissa, kuten kuoppaisilla teillä, metsässä ja hiekkarannalla, mutta näppärästi myös kaupungilla. Niin ja tosiaan, tällaisena megalumisena päivänä ei kaikki rattaat olisi pystyneet samaan kun nämä – eli kuljettamaan läpi kinosten reippaasti yli 12 kiloisen 2,5 vuotiaan. Isompien esteiden, eli auralla tehtyjen kinosten yli vedin kylläkin rattaita perässä vetäen. Sohjossa liikkuessa helpotusta tuo se, että etupyörät on myös mahdollista lukita yhteen asentoon.

Pulkalla olisi toki ollut helpompi vetää lasta, mutta on siinäkin huonot puolensa, suojan puutteen lisäksi nämä kekseliäät naperot kun saattavat yhtäkkiä keksiä karata ja kierähtää pois sieltä pulkasta. Siinä on taas ihan oma urakkansa, jos umpihangessa pitääkin sen pulkan lisäksi saada kotiin kainalossa kiemurteleva tahtoikäinen.

Tulipahan siis testattua nyt nämäkin rattaatvihdoin  kunnon ääriolosuhteissa ja todettua, että tuli tehtyä vaunuvalinta nappiin! Välillä olen kyllä miettinyt, että olisiko pitänyt kuitenkin ottaa ne tutut Donkeyt mono-ominaisuudella, eli yhden lapsen istuimella ja sen viereen tulevalla pienellä säilytyskorilla, mutta harvassa on oikeasti ollut ne tilanteet kun tavaratilaa olisi tarvinnut niin paljon ja toisaalta, siinä mallissa istuin on myös pienempi kun näissä, eli saattaisi käydä liian ahtaaksi jo pian. Meille nämä ovat just hyvät.

Ja jos mietitte, niin kyllä, lisävarusteina rattaisiin on ostettavissa myös sukset pyörien alle! Kätevät varmaan silloin kun teitä ei ole ehditty vielä suolata ja hiekoittaa. Mutta ehkä me pärjätään ilman niitä, vaikka muuten kaikenlaisia lisävarusteita mukitelineestä viilentävään istunaluseen ja erilaisiin kuomuihin meiltä löytyy.

Löytyykö joltain teiltä myös joka paikassa ja säällä kuin säällä hyväksi havaittuja vaunuja? Saa vinkata alle, jos joku vaikka etsii suosituksia! Tämän Bugaboo -tunisteen takaa löytyy muuten paljon vanhoja postauksiani kaikista näistä rattaista kymmenen vuoden takaa (klikkaa sivun viimeisen postauksen alta vanhemmat -nappia, niin pääset postauksissa kunnolla taaksepäin)

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Anyfin kanssa

Rahan säästäminen voi saada aikaan yllä näkyvää iloa ja onnellisuutta

Olin alle parikymppinen, hiljattain omaan kotiin muuttanut kun hommasin ensimmäisen luottokorttini – minut kirjaimellisesti tuputettiin ottamaan se, kun satuin kulkemaan korttia myyvän ständin ohi. Myöhemmin ostin vielä telkkarin osamaksulla ja maksoin uuden kodin vakuuvuokran pankista saamallani kulutusluotolla – eikä siis mennyt aikaakaan kun olin maksujen ja ennenkaikkea minut yllättäneiden korkojen kanssa aika pulassa, vaikka kokopäiväisessä työssä olinkin.

Kun siitä sopasta sain itseni kuiville, päätin, etten enää ikinä ota luottokorttia. Enkä ole ottanut. Mutta ymmärrän myös hyvin, ettei se ole kaikille vaihtoehto. Joskus tulee varmasti tilainteita, jolloin on vain pakko ottaa luotolle tai laskulle, ottaa lainaa tai sopia osamaksusta. Minäkin maksan tällä hetkellä uutta läppäriäni osamaksulla, tosin täysin korottomalla sopimuksella ja maltillisella kuukausierällä.

Suomalaisilla on tällä hetkellä Suomen pankin arvion mukaan yli 16,7 MILJARDIA euroa erilaisia kulutusluottoja, eli osamaksuja, luottokorttivelkaa sekä vakuudettomia lainoja. Suuri ongelma näissä osamaksuissa usein on niiden ylihintaiset korot, jotka nostavat lainan määrää valtavasti. Minäkään en tuolloin yhdeksäntoistavuotiaana ollut osannut ottaa tätä seikkaa huomioon ja elelin jonkin aikaa yli varojeni ymmärtämättä asiaa kunnolla.

Näistä koroista, erilaisista lainoista kuten pikavipeistä sekä niiden ongelmista on sittemmin onneksi alettu puhumaan enemmän. Nuoret ja me aikuisetkin tiedämme niiden ongelmallisuudet paremmin. Ylipäätään rahasta ja taloudesta puhuminen on muuttunut ja ottanut tosi hyvän harrapuksen, rahasta ja sijoittamisesta on nykyään mahdollista ymmärtää ihan maallikkonakin, kiitos rahaa käsittelelevien blogien, podcastien, kirjojen ja tv-ohjelmien.

Viime kesänä asetettiin vuoden 2020 loppuun asti kestävä määräaikainen lakimuutos (jota jatkettiin jatkumaan tämän vuoden syksyyn), joka asetti osalle (mutta ei kaikille) kuluttajalutoille kymmenen prosentin korokaton. Tämä on suuri muutos sillä, pikavippien alkuaikoina, eli tuolloin kun minä vasta hommaa hahmottelin, vippien todelliset vuosikorot olivat jopa yli 1000 prosenttia! Korkokaton lisäksi astui voimaan kielto luottojen suoramarkkinoinnille.

Nämä ovat mielestäni hyviä pieniä askeleita torjumaan liikaa velkaantumista ja siitä yhä useammin seuraavaa maksuhäiriömerkintää. Iso ja tärkeä asia onkin puhua rehellisesti ja avoimesti rahasta, lainoista, vaikeuksista ja toki myös onnistumisista. Rahasta on meistä monesta usein kiusallista puhua, niin pieni kun suurikin palkka hävettää ja some tuo omat paineensa vaikuttaa menestyneeltä. Ja kun asioista ei puhuta, moni kuvittelee olevansa tilanteessaan yksin ja häpeää sitä.

Liikaa velkaantumista ja ryöstökorkoja vastaan on lähtenyt taistelemaan myös Ruotsalainen Anyfin, joka aloitti toimintansa toissavuonna myös meillä Suomessa. Anyfinin idea on yksinkertainen: tarjota matalimpia korkoja jo voimassa oleville lainoille ja sitä kautta auttaa ihmisiä säästämään. Anyfin haluaa auttaa edistämään kuluttajien taloudellista hyvinvointia, tavoite on, että kuluttajat pääsisivät eroon näistä korkea korkoisista lainoista mahdollisimman nopeasti.

Anyfin ei siis tarjoa uusia lainoja, vaan auttaa vain ja ainoastaan jo olemassa olevien lainojen kanssa. Matalampaa korkoa pystytään tarjoamaan tekoälyä hyödyntämällä ja yksilöllisen luottoarvion takia, jota ei usein tehdä vaikkapa jos nettikaupassa valitsee osamaksun maksutavaksi. Tämän lisäksi Anyfin yksinkertaisesti tyytyy itse pienempiin marginaaaleihin ja voittoihin kun useat muut luotonantajat.

Jos sinulta löytyy korkeakorkoisia luottoja tai lainoja, hakemuksen Anyfinille voi helposti tehdä netin kautta tai lataamalla puhelimeen Anyfinin oman äpin. Hakemukseen voi liittää yhden tai useamman laskun. Jos sinulle on mahdollista tarjota alhaisempaa korkoa, saat tarjouksen ja sitten vasta voit päättää, haluatko siirtää velkasi Anyfinille. Jos päätät ja lisäät vielä mukaan koodin MINTTU20, vähennetään ensimmäiseltä laskultasi 20 euroa.

Matalampien korkojen avulla veloista on mahdollista päästä eroon nopeammin – ja säästää samalla rahaa. Ideaalitilannehan olisi, ettei luottoja tarvitsisi enää tulevaisuudessa ottaa. En kuitenkaan sano, että vaikkapa osamaksulla maksaminen oli aina huonosta – pitää vain olla tarkka osamaksun ehdoista, koroista sekä lopullisesta hinnasta ja siitä, että ettei osamaksuja kerry usempaa samaan aikaan ja että myöskin yllättävissä tilanteissa on laskut mahdollista hoitaa.

Itse olen etenkin viime vuosina yrittänyt selkeyttää omaa rahankäyttöäni ja pyrkinyt myös säästämään rahaa. Olen useasti miettinyt, että olisi tosi hyvä tehdä kuukausibudetti ainakin ruokamenoihin ja oikeasti pyrkiä pysymään siinä. Olen oikeasti tosi huono sellaisessa, tapani on yleensä tehdä ja sitten vasta miettiä (siitä todisteena myös jalassani oleva flying money- tatuointi 💸- jonka tein joskus itselleni hetken mielijohteesta). Tämä vuoden alku on varmasti myös monelle muulle sellaista uuden alkua, jolloin tuntuu luonnollisemmalta asettaa erilaisia tavoitteita tulevalle vuodelle. Yksi voisi siis olla uudet tavat rahankäytölle tai vuosibudjetin teko! Miltä kuulostaa?

Itse aion ehdottomasti jatkaa oman rahankäytön entistä tarkempaa seuraamista ja suunnittelua, harkitsen ostoksia, enkä tilaa laskulle (vaikka se on tehty usein nettikaupoissa helpoimmaksi tavaksi maksaa) ja laitan rahaa säästöön myös niitä yllättäviä tilanteita, kuten hajoavaa pyykinpesukonetta varten. Onko teillä samantapaisia suunnitelmia tai vinkkejä?

En ole itse ihan hirveästi rahasta täällä blogin puolella puhunut, vaikka aihe selvästi kiinnostaa ja on pinnalla. Kiinnostaisiko teillä kuulla aiheesta lisää ja jos, niin onko mielessä jotain tiettyä?

Niin ja kurkatkaa ihmeessä Anyfinin sivut, sieltä löytyy heidän toiminnastaan paljon lisää tietoa!

Lauantaina saatiin nauttia ehkä yhdestä tähänastisen talven kauneimmista päivistä, kun aurinko paistoi, maa oli lumesta puhtaan valkoinen ja pakkanen kipusi aamusta lähemmäs kymppiä. Vaikka kyllä nyt näin ikkunasta katsottuna tuolla ulkona on nytkin, lumisateen jäljiltä aivan maagisen kaunista.

Me heräsimme normilauantaista poiketen ihan liian aikaisin herätyskelloon, keiteltiin aamupuurot, pakkauduttiin unisina illalla valmiiksi pakattuun autoon ja suuntasimme auringon pikkuhiljaa noustessa Peuramaan laskettelukeskukseen. Kuten arvata saattaa, aurinkoinen lauantai-talvipäivä houkutteli paikalle myös ”muutaman” muun, mutta onneksi me olimme heti aamusta liikkellä ja pääsimme alta pois juuri pahimpaan ruuhkaan – kotiin lounaalle ja päikkäreille.

Pojat eivät olleet suksilla ollenkaan koko viime talvena ja sitäkin ennen vain muutaman kerran, mutta hienosti olivat kaikki opit jääneet mieleen. Myös Myy pääsi isänsä vanhoille suksille että lumilaudan päälle. Jos alle 2,5 -vuotias pärjää jo noin hyvin, on minunkin aika vihdoin rohkaistua ja lähdettävä jatkossa mukaan mäkeen.

Oman kokemukseni laskettelusta suksilla ja laudalla alkavat olla reippaasti yli 15 vuoden takaa. En silloinkaan ollut mikään eritysen taitava, mutta kyllä sitä tuli aina muutaman kerran talvessa koulun ja kavereiden kanssa rinteessä käytyä. Muistan selvästi viimeisen kerran, olin ehkä 17 tai 18 ja olimme luokkakavereiden kanssa Vuokatissa. Laskin laudalla ja kaatuilin vaan ihan kokoajan ja jo yhden laskun jälkeen voimat olivat loppu ja hermo mennyt, joten painelin suoraapäätä after skihin, enkä sen koommin ole kyseistä hommaa harrastanut (laskemista siis, after skitä kyllä sen jälkeenkin).

Nyt olen naimisissa miehen kanssa jolla on veressä ja varmaan dna:ssakin laskeminen (kun minä haaveilen rantalomasta, hän halajaa lumisille vuorille), enkä halua olla porukasta se ainut joka ei laske, vaan toimii laskettelureissuilla pelkkänä lasten huoltojoukkona. Voipi siis olla että seuraava Peuramaan retki tapahtuu pian uudestaan ja sen jälkeen kuvia on muualtakin kun vain rinteen juurelta.

– räntäsateessa leikkipuistossa vettäpitämätön syystakki päälläni tajusin, että tarvitsen talvitakin (ehdottomasti talven parhaista hankinnoista)
– veli kävi kokkaamassa meille vuoden parhaat hampparit
– lasten luokilla oli yhteensä kolme korona-altistumista, mutta tällä kertaa ei määrättyä karanteenia (pidettiin vähän omaa)
– kaksi koronatestissä käyntiä
– ostin pitkään haaveilemani uuden varsi-imurin
– pähkäiltiin mitä tehdään jouluksi sovitun laskettelureissun kanssa
– vietettiin lasten kanssa joulu rauhallisesti kotosalla
– huomasin, että melkein kaikilla lähialueen naapureilla oli jouluvalot, joten sellaiset hommattiin myös meille (myös Myyn nukkekotiin laitettiin)
– ostin myös soman pienen metsäkuusen kotiin, istutetaan se keväämmällä takaisin ulos

– maksoin yhdellä istumalla kaikki laskut, vuoden verot ja tein kuukauden kirjanpidon, enkä muista milloin viimeksi olisin tuntenut oloni yhtä huojentuneeksi
– en kokenut tippakaan joulustressiä lahjoista tai ruoista, siivoamiseta vähän kyllä
– siivosin kaksi päivää ja koti pysyikin sen jälkeen siistinä melkein viikon
– maalasin puolet meidän olkkarista, vaihtelin vähän järkkää ja se teki minut onnelliseksi
– meillä oli viimeinen kerta pariterapiaa
– istuin kahtena iltana kavereiden kanssa kylppärin lattialla ja tyhjässä ammeessa juttelemassa
– lapselta hajosi puhelin, koska olin jättänyt auki olevan kynsilakanpoistoaineen hyllylle (ja se kaatui huomaamatta puhelimen päälle)

– haaveilin uimahallin ja salin avautumisesta ja katsoin sohvalla löhöten ennätyspaljon sarjoja
– join noin koko vuoden edestä kokista
– näin vihdoin viimeisillään raskaana olevan kaverin masun
– kävin hammalääkärissä ja siellä paljastui elämäni ensimmäiset rei’ät (byhyy!)
– olin neljä päivää yksin lasten kanssa kotona ja mielenhäiriössä päätin julistaa heille samaan aikaan täysin ruutuvapaan viikon
– järkkäilin vähän kellaria ja haaveilen edelleen viikonlopusta, jolloin voisin siivota sen kunnolla
-olin välillä tosi reipas ja aikaansaava ja välillä taas en
-harjoittelin kokemaan onnistumista ja ylpeyttä saavutuksistani ja useinmiten se onnistuikin ihan ok

Tasan kymmenen vuotta istahdin kotonamme Alppilassa läppärin ääreen ja perustin hetken mielijohteesta blogin. Olin tuolloin 24-vuotias, asuin yhdessä kouluaikaisen poikaystäväni kanssa ja meillä oli reilun vuoden ikäinen Kaapo-poika, jota hoidin kotona.

Kymmenen vuotta myöhemmin olen saanut toisen pojan, eronnut, matkustellut, muuttanut kolme kertaa, bailannut, opiskellut, elänyt monta vuotta sinkkuna, kasvanut ja kehittynyt, mennyt naimisiin ja saanut kolmannen lapsen. Blogista ja sen ympärille liittyvästä muusta sosiaalisesta mediasta ja sen hyödyntämisestä markkinointiin on tullut työni. Silti niin moni asia on lähes ennallaan, ihan kuin tuolloin kymmenenkin vuotta sitten.

Kymmenen vuoden takaisissa postauksissa (eli tammikuussa 2011) jaan arkiruokareseptejä, esittelen omat sen hetken lempparikosmetiikat ja haaveilen siirtymisestä kokonaan luonnonkosmetikkaan, kerron kuinka pyykinpesukoneemme hajosi, kuinka olimme koko perheen kesken luistelemassa ja minulla on heti myös ensimmäinen kaupallinen yhteistyö ruotsalaisen lastenvaatemerkin kanssa.

Vaikka osa alkupään postauksista tai niiden kuvista on vuosia myöhemmin kadonnut blogimuuttojen yhteydessä bittiavaruuteen, on noihin vanhoihin postauksiin aina ihana välillä palata. Olen pitänyt kaikki vanhat postaukset aina julkisena kaikille, vaikka osa postauksista on toki vähän hassujakin. Kuten se, miten olen tehnyt kokonaisen postauksen runsaine kuvineen siitä, kun käyn ensi kertoja aivan fiiliksissä Lidlissä.

Kuitenkin blogi -ja somemaailma on nykyisin myös monella eri tavalla hyvin erilainen kun tuolloin kymmenen vuotta sitten. Minuakin kutsutaan nykyisin bloggaajan sijasta vaikuttajaksi ja omalta osaltani haluan myös ottaa tästä tittelistä vastuun. Haluan edelleen pitää blogini aitona hyvänmielen paikkana, mutta myös ottaa osaa yhteiskunnallisiin ja tärkeisiin aiheisiin. Arkisen hömpän jakaminen on vähentynyt osittain myös tästä syystä. Tuntuu väärältä tai turhalta esitellä lapsen uutta talvihaalaria kun voisin samalla energialla puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Viime aikoina bloggaaminen onkin ollut paljon tasapainoilua ja miettimistä, paljon paljon etukäteen miettimistä, paljon enemmän kun silloin kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin tunnen edelleen olevani yhtä rehellinen ja aito ja tekeväni tätä juttua juuri omalla tavallani ja juuri kuten haluan. Se on tärkeintä.

Muutama vuosi sitten mietin, että kun blogi täyttää kymmenen vuotta, lopetan. Ajattelin, että parempi lopettaa kun on vielä huipulla. Vuosi takaperin mietin myös, että järjestän suuret 10v bileet. Noh, rehellisesti melkein unohdin lopulta tämän koko kymmenvuotispäivän, muistin sen eilen. Enkä todellakaan ole vielä lopettamassa. Ehkä ne bileetkin pidetään vielä.

Vaikka blogi on ollut minulle jo monen monta vuotta työ, on se edelleen kuitenkin pääosin juuri sitä mitä se oli silloin kymmenen vuottakin sitten. Kanava jota kautta saan oman ääneni ja ajatukseni kuuluviin, tapa ilmaista itseäni ja saada omat ajatukseni kasaan. Paikka, johon ihmiset ympäri maan voivat kokoontua saamaan vertaistukea, oivalluksia, suosituksia ja hyvää mieltä.

Kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon, mutta oikeasti se on hurahtanut ihan hetkessä ohi. Tästä on tullut osa identiteettiäni, eikä ihme, olenhan ollut bloggaaja lähes 1/3 koko elämästäni. Jännä nähdä millainen koko ala (ja maailma) on taas kymmenen vuoden päästä.

Osa teistä on ollut mukana ihan alusta saakka, osa on vasta äskettäin löytänyt tänne, jotkut ovat lähteneet, osa palannut. Ilman teitä ei olisi koko blogia. Vaikka tämän tekeminen on ollut ajoittain myös raskasta ja inspiraatio ollut kateissa, olen saanut tästä ihan valtavasti ja olen kiitollinen universumille, että jostain sain kipinän aloittaa tällaisen itselleni ihan tuntemattoman jutun, joka on vienyt minut nykyiseen pisteeseen.

Onko teillä jotain toiveita, millainen blogi tai sen aiheet voisivat tulevana vuonna olla? Entä, mitä muistoja teille on viime vuosilta jäänyt mieleen?

(kuvien karsimista en ole oppinut näköjään edes kymmenessä vuodessa)