MARRASKUUSSA

5/12/2021

– Kaivettiin talvihaalarit, takit & talvikengät kellarista
– Liityin kantasolurekisteriin
– Hain päiväkodista pari kertaa kuraisimman koskaan näkemäni lapsen
– Menin viikonloppuretriitille tekemään yritykseni kirjanpidon
– Tuskastelin sovituskopissa nahkaisen minihameen kanssa
– Katsoin loistavan Lupin -sarjan ja haikailin Pariisia
– Tuli lunta ja lapsi laski liukurilla mäkeä
– Oli aikuisten -ja lastendiskoja
– Tanssin, tanssin, tanssin, ah
– Korona-alistumisia koulussa
– Otin rakennekynnet (ja revin ne kahden viikon päästä itse pois)
– Meillä oli miehen puolen suvun pikkujoulut, käytiin joogassa, syömässä ja pelaamassa bilistä
– Sain ekoja töitäni valmiiksi keramiikkakurssilla
– Esikoinen valittiin joukkueensa ykkösmaalivahdiksi
– Käytiin bestiksen kanssa ihanalla synttäridinnerille ja päädyttiin lopuksi tiistai-iltana pubiin
– En ehtinyt niin monesti uimaan kun olisin halunnut, mutta silloin kun pääsin, niin oli ihanaa
– Meillä aloitti uusi ihana siivooja (olispa varaa pyytää hänet joka viikko)
– Mini pääsi hoitamaan heppoja
– Juhlittiin isejä
– Käytiin kaksi kertaa Heurekassa
– Oli kivat & innostavat uuteen uraan liittyvät keskustelut (jotka eivät tosin johtaneet uuteen uraan)
– Joku sitkeä flunssa (rs-virus?) saavutti perheemme
– Aurinko paistoi käsittämättömän paljon


ILONPILKAHDUKSIA

26/11/2021

Muutamia marraskuisia ilonpilkahduksia, joissa näin jälkikäteen katsottuna toistuu vahvasti kaksi teemaa: aurinko ja rakkaat ihmiset. Elämään mahtuu juuri nyt paljon etenkin lasten asioihin liittyvää säätöä ja huolta, mutta tuntuu kun mailmaankaikkeus yrittäisi kerrankin jeesiä valoterapiallaan. Vuoden synkimpänä kautena olen ottanut joka säteen kiitollisena vastaan.

Muita ilonaiheita viime viikkoina ovat olleet ihan hilkulla melkein toteutuneet uudet työkuviot, ystävät aina vaan, bestiksen synttäridinneri, uusi ihana ja tarkka siivooja, siisti koti (tämä tosin oli hyvin hyvin hetkellistä),  itsenäiset ja taitavat lapset, pian valmistuva uusi hissi taloomme, uimahallireissut, mukaansa tempaava äänikirja, uuden hyvän ja edullisen kynsihoitolan löytäminen, keramiikkakurssin enismmäiset valmistuneet työt, viimevuotinen muhkea ja lämmittävä talvitakki, elämäni ensimmäinen ruotsiksi nähty uni, lasten mieluisat harrastukset ja villasukkakokoelmani.


HELMIKUUSSA
16 KUVAA & 32 TAPAHTUMAA

5/03/2021

Jos laskin oikein….

– Viimeinen viisaudenhampaani leikattiin pois
– Söin kolme viikkoa särkylääkettä ja viikon antibiottia ja olin kerran rauhottavissa lääkepöllyissä
– Kyllästyin jäätelöön (ei ehkä muutenkaan sovi helmikuuhun)
– Katsoin Aikuiset -sarjan molemmat tuotantokaudet
– Tein pannukakkua, eikä kukaan perheestä (paitsi minä) tykännyt siitä
– Taaperolla oli kivat leikit serkuksiensa kanssa
– Paistoin ulkotakassa makkaraa
– Laskin kovaa vauhtia jäämäessä
– Kävin kaverikuvassa

– Luistelin ekaa kertaa sitten vuosikausiin (luistimetkin olivat jääneet 2 nroa liian pieniksi)
– Söin kaksi laskiaispullaa ja 1,5 Runebergintorttua
– Tykästyin talveen (puhtaat hanget ja aurinko, ah)
– Otin kevättakin taas käyttöön
– Hävitin lompakkoni, mutta joku löysi sen ennen kun edes huomasin
– Molemmat lapset hävittivät ulkohousunsa, toisella avaimet housujen taskussa
– Sain ystävänpäivälahjaksi samanlaiset hanskat jotka olin aiemmin kadottanut, jotka taas heti kadotin, mutta myös etsintäkuulutuksen avulla löysin!

– Vein joulukuusen parvekkeelle odottamaan maahan istuttamista (lue hitaaseen palelluskuolemaan)
– Ostin aurinkolasit ja verkkarit ja  aloin pitämää kirjaa kaikista vuoden ostoksistani ja niiden käyttökerroista
– Söin niin paljon sushia että tuli huono-olo
– Sushibuffassa käynti tuntui väärältä ja syntiseltä (vaikkei siellä edes ollut ketään muita)
– Katsottiin poikien kanssa Gardian of The Galaxy 1&2 putkeen
– Kävin koronatestissä
– Tilasin lapsiviikkojen ruoat kotiinkuljetettuna
– Kokosin uuden hyllyn keittiöön
– Kokeilin ekaa kertaa säilyttää tuoretta leipää ilman pussia, leikkupinta puista lautaa vasten – toimi!

– Kaveri synnytti ihanan vauvan
– Käytin kaksi kertaa korvakoruja
– Podin kovaa asunto -ja muuttokuumetta ja taisin tajuta minne haluan muuttaa
– Vietettiin taaperon kanssa kahdestaan hiihtoloma kotona
– Täysikuu oli horoskooppimerkissäni
– Ostin kevään ekat tulppaanit
– Päätin, että kasvatan hiuksia vielä niin kauan että ne ovat tarpeeksi pitkät lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, hiuksensa menettäneelle lapselle


JÄÄLINNAA RAKENTAMASSA

19/01/2021

Naapurustomme yhteisvoimin rakentama jäälinna näytti viikonloppuna tältä, tänään se on jo paljon suurempi. On ollut ihana huomata, miten niin moni on innostunut lähtemään mukaan tähän muutaman paikallisen ehdottamaan projektiin. Kuka tahansa saa osallistua jäälinnan tekoon, eikä sille ole asetettu mitään sääntöjä tai tarkkoja ohjeita. Se on siis pikkuhiljaa muovautunut tällaiseksi ja siitä voi lopulta tulla millainen vaan!

Naapurustossa asuvien perheiden lisäksi rakentamiseen on osallistunut ainakin läheinen päiväkoti sekä vieressä olevan koulun oppilaat. Jäälinnan rakentaminen on ollut kivaa yhteisöllistä tekemistä, johon nyt korona-aikaan on kuitenkin sopinut hyvin porrastettu toteutetustapa. Jokainen kun on käynyt rakentamassa linnaa omaan tahtiinsa ja milloin itselleen on parhaiten sopinut (ja omat kalikat valmistuneet).

Jäälinnoja on kohonnut muihinkin kaupunginosiin, sellaisen kun voi vaikka naapureiden kesken tehdä vaikka ihan vaan omalle pihalle. Jäälinnan tekeminen on helppoa. Tarvitset vain tyhjiä pahvitölkkejä, kuten litran maito -tai mehutölkkejä ja vettä. Värillisiä jääpaloja saa sekoittamalla veteen vaikkapa tilkan mehua, elintarvikeväriä tai myrkytöntä vesiväriä. Me olemme koristelleet jäitä myös kukkasin ja havuoksin.

Sitten tölkit vain jätetään ulos jäätymään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että näillä pikkupakkasilla täydellinen jäätyminen kestää useamman päivän. Jääpalikat on helppo kiinnittää toisiinsa tekemällä lumesta ja vedestä sohjoa, joka toimii jäätyessään sementin tapaan.

Meidän naapuruston jäälinnassa on jäätiliä varmasti jo useampi sata – ja lisää tulee. Tällaista teosta ei saisi ikinä tehtyä vain omin voimin, joten kiva että niin moni on ottanut tähän osaa. Meilläkin ollaan kovasti innostuttu ja lähes päivittäin kurkataan taloyhtiön pahviroskis tölkkien varalta, meidän perheessä kun ei niitä yleensä yhtä-kahta viikossa enempää tule.

Kivan yhteisöllisen tekemisen lisäksi jäälinna on tottakai tosi hieno ja se ilostuttaa ohikulkijoita ja elävöittää kivasti muuten juuri nyt lumesta vaaleaa maisemaa.

Videoita tästä lumilinnasta löytyy Instagram-profiilini kohokohdista!


TALVEN KAUNEIN PÄIVÄ
& KOKO PERHEEN LASKUREISSU

11/01/2021

Lauantaina saatiin nauttia ehkä yhdestä tähänastisen talven kauneimmista päivistä, kun aurinko paistoi, maa oli lumesta puhtaan valkoinen ja pakkanen kipusi aamusta lähemmäs kymppiä. Vaikka kyllä nyt näin ikkunasta katsottuna tuolla ulkona on nytkin, lumisateen jäljiltä aivan maagisen kaunista.

Me heräsimme normilauantaista poiketen ihan liian aikaisin herätyskelloon, keiteltiin aamupuurot, pakkauduttiin unisina illalla valmiiksi pakattuun autoon ja suuntasimme auringon pikkuhiljaa noustessa Peuramaan laskettelukeskukseen. Kuten arvata saattaa, aurinkoinen lauantai-talvipäivä houkutteli paikalle myös ”muutaman” muun, mutta onneksi me olimme heti aamusta liikkellä ja pääsimme alta pois juuri pahimpaan ruuhkaan – kotiin lounaalle ja päikkäreille.

Pojat eivät olleet suksilla ollenkaan koko viime talvena ja sitäkin ennen vain muutaman kerran, mutta hienosti olivat kaikki opit jääneet mieleen. Myös Myy pääsi isänsä vanhoille suksille että lumilaudan päälle. Jos alle 2,5 -vuotias pärjää jo noin hyvin, on minunkin aika vihdoin rohkaistua ja lähdettävä jatkossa mukaan mäkeen.

Oman kokemukseni laskettelusta suksilla ja laudalla alkavat olla reippaasti yli 15 vuoden takaa. En silloinkaan ollut mikään eritysen taitava, mutta kyllä sitä tuli aina muutaman kerran talvessa koulun ja kavereiden kanssa rinteessä käytyä. Muistan selvästi viimeisen kerran, olin ehkä 17 tai 18 ja olimme luokkakavereiden kanssa Vuokatissa. Laskin laudalla ja kaatuilin vaan ihan kokoajan ja jo yhden laskun jälkeen voimat olivat loppu ja hermo mennyt, joten painelin suoraapäätä after skihin, enkä sen koommin ole kyseistä hommaa harrastanut (laskemista siis, after skitä kyllä sen jälkeenkin).

Nyt olen naimisissa miehen kanssa jolla on veressä ja varmaan dna:ssakin laskeminen (kun minä haaveilen rantalomasta, hän halajaa lumisille vuorille), enkä halua olla porukasta se ainut joka ei laske, vaan toimii laskettelureissuilla pelkkänä lasten huoltojoukkona. Voipi siis olla että seuraava Peuramaan retki tapahtuu pian uudestaan ja sen jälkeen kuvia on muualtakin kun vain rinteen juurelta.