Hurjaa miten aika taas juoksee, olemme asuneet tässä ”uudessa” kodissamme nyt tasan viisi kuukautta. Eka kuukausi meni tosin ihan remppameiningeissä ja toinen kuukausi reissussa, mutta silti! Olen ollut tyytyväinen päätökseen lähteä sisustamaan tosi pikkuhiljaa ja harkiten. Karsin tavaraa tosi paljon ennen muuttoa ja kun tilaa tuli kerralla vielä melkein 30 neliötä lisää, ei liika ahtaus ainakaan ahdista. Valkealle ja simmppelille pohjalle on sitten helppo tehdä vaikka mitä, jos sisustustyyiä haluaa jossain vaiheessa muuttaa.

Olenkin aiemmin esitellyt vähän tarkemmin jo olohuoneen sekä keittiön, pohapiirustus löytyy täältä ja auttaa ehkä hahmottamaan vielä vähän enemmän.

Eteinen on varmaankin kotimme ahtain ja pimein kolkka, ja siksi olenkin halunnut pitää sen mahdollisimman tyhjänä. Siinä auttaa eteisen yhteydessä oleva vaatehuone/komero jonne onnekseni mahtuu siististi kaikki kengät, ulkovaatteet ja muu sälä. Lapsetkin opetin heti alusta saakka siihen, että he riisuvat kenkänsä ja takkinsa aina suoraan sinne. Joten jos lattialla pyörii ylimääräisiä tavaroita, ne ovat useinmiten minun. Mietin jopa tuon söpön vanhan naulakonkin irroittamista, mutta vieraille on kuitenkin hyvä olla paikka takeille ja kasseille.

Pitkään mietin myös jotain säilytyshommaa eteisessä normaalisti sälitettäville tavaroille, kuten avaimille, aurinkolaseille yms pikkutavaralle. En vain oikein ollut varma että millaisen haluaisin ja sinä aikana näille kaikille on löytynyt jo luonnolliiset muut paikat. Eli sellaisellekkaan ei ole enää tarvetta.

Maton kanssa tuskailin myös pitkään. Kaikki testaamani käytävämatot olivat jotenkin hölmöjä ja lopulta tuo, alunperin ulko-oven edustalla rapun puolella ollut, perus-eteismatto päätyi tuohon. Saa nähdä lähteekö se joskus vaihtoon, toisaalta tässä tapauksessa käytännöllisyys saattaa voittaa ulkonäön. Tuo on nimittäin superhelppo pitää puhtaana, eikä se liu’u eikä liiku ärsyttävästi, kuten kaikki muut matot tahtoivat tehdä. NUDin peruslamppu mustavalkoisella johdolla on myös vanhan kodin peruja.

Uusi hankinta on kuitenkin tuo Iittalan plektra-jakkara. Valkoiseksi kuultomaalattu vanerijakkara on juuri täydellisen korkuinen kengännauhojen solmimiseen ja lasten pukemiseen (senkin aika koittaa taas pian, hyrrr). Kyllä se penkki vaan kuuluu sinne eteiseen, vaikka yritinkin pärjätä ilman. Ja paljoa muuta siellä ei sitten olekkaan, vielä kerran kiitos ja ylistys eteisen komerolle. Niin paitsi tuo pupupeili! Se on h&m homen lasten puolelta.

Eteinen siis jatkaa samaa pelkistettyä ja valkoista linjaa. Mutta jännä, että siitä huolimatta sekin on jotenkin ihan meidän näköinen. Varsinkin niinä päivinä kun en ole jaksanut siivota… ;-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.	 	Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään vähän tarkemmassa koti-esittelyssä on vuorossa keittiömme. Vanhoissa taloissa on usein isot keittiöt ja niin on meilläkin. Keittiö on melko lailla saman kokoinen kun olkkari, suunnilleen sellaiset reilun parisenkymmentä neliötä. Ikkunat siellä ovat länteen päin, joten keittiössä saamme nauttia ilta-auringosta.

Itse keittiö ei ole hurjan moderni, mutta toimiva ja siisti. Intergoidut kodinkoneet ja laadukkaamaat keittiönkaapit kyllä houkuttaisivat, mutta hyvin menee näinkin. Tilaan suhteutettuna keittiökompleksi on aika pieni, mutta itse tykkään että huoneessa on tilaa sitten myös muullekkin. Iso hylly vie paljon tilaa yhdellä seinällä ja toiselle on taas myöhemmin tulossa vielä työpisteeni. Isomallekkin ruokapöydälle olisi tilaa ja sellaisnen hankinta onkin harkinnassa. Keittiön nurkassa on vielä reilun kokoinen ikkunallinen siivouskomero, jonne mahtuu kivasti muunmuassa myös kaikki remppavehkeet. Siksi ovi myös pysyy visusti kiinni valokuvauksen aikana…

Kotonamme vallitseva valkoisuus ja minimalistisuus jatkuu keittiössä, mutta tästä huoneesta löytyy myös paljon väriä. Keittiön matto on melko uusi hankita. Mietin sitä pitkään ja kun lopulta päätin maton ostaa ei sitä ollutkaan enää haluamaani kokoa. Ehdin kuitenkin ihastua tuohon 100% nahkaa olevaan vihreän sävyiseen räsymattoon niin paljon, että ostin lopulta tuon jäljellä olleen käytävämallin. Mintunvihreää löytyy valmiiksi jo vanhoista pinnatuoleista ja muista pienistä keittiötarvikkeista.

Ihan ensimmäisenä aamulla meillä kotona laitetaan keittiössä radio päälle. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi siellä vietetään aikaa pöydän äärellä piirtäessä/maalatessa/muovailuvahaa tehden. Kun minulla on kavereita kylässä, me yleensä kaikki jostain syystä hakeudemme olkkarin sijasta sinne seurustelemaan. Koska keittiöön siirtyvä työpisteeni on vasta ajatuksen tasolla, kirjoittelen tällä hetkellä myös tuossa ”omalla paikallani”.  On muuten hassua, miten jokaisessa kodissa jokaiselle löytyy nopeasti se oma paikka sieltä keittiön pöydän äärestä. Onko teillä muilla sama?

Edelleen rakastan tuota Lundian vanhaa, astiakaappina toimivaa, hyllyä. On tosi kätevää kun lapset saavat sieltä otettua itse astiansa ja aamupalansa. Pölyn kanssa ei ole ollut ongelmaa, kuten aluksi vähän pelkäsin.

Uusi hankinta on myös tiskikone, jonka viime viikolla pois muuttaneilta naapureiltamme ostin. En voi uskoa että elin yli kaksi vuotta ilman sitä. Tiskaamisesta tuli tuona aikana ehdottomasti inhokkipuuhaani. Nyt tiskien laittamisen koneeseen tuntuu ihan luxukselta.

Olen tässä viime päivinä googlaillut myös erilaisia jätevaunuja. Haussa olisi sellanen neljän ämpärin leveä vaunu, jotta jätteiden lajittelu olisi helpompaa ja mielekkäämpää. Etsintä jatkuu.

Kuten joka huoneessa, keittiössäkin on nuo pari metriä korkeat ikkunat. Jotain laskos/rullaverho systeemiä siihen kaipailen, sillä kesäauringon porottessa on aika kuuma iltaruokaa tuossa syödä. Olemme tässä päässeet seuraamaan myös pääskyjen pesintää. Yhdellä perheellä kun on pesä suoraan ikkunan yläpuolella.

Sellainen siis on tämä symppis keittiömme, ihan meidän näköinen. Mitä tykkäätte?

ps. Dyson imurin voitti Nina R ”Mun inhokki on ehdottomasti lattioiden pesu”. Onnea ja suuret kiitokset osallistujille! 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla oli viikonloppuna täällä iso joukko ystäviä kylässä, osa ekaa kertaa. Ja mitäs sainkaan kuulla heidän jokaisen suusta. No että TÄÄ NÄYTTÄÄ KUVISSA PALJON PIENEMMÄLTÄ! Ja totta kai se on, onhan esimerkiksi tätä korkeutta vaikea tallentaa kuviin. Eikä asiaa varmaan auta että tykkään kuvailla yksityiskohtia läheltä, en niinkään koko huonetta kerralla. Oli jännä kuulla miten erilaiset mielikuvat ystävillä oli ihan huonejärjestyksestä ja huonekalujen sijainneista blogin kuvien perusteella.

Siitä sainkin idean esitellä kotimme näin huone kerrallaan. Pohjapiirustuksenhan näytin jo aiemmin. Tässä ekaksi esittelyssä olkkarimme. Ihan siksi että se oli tänään kotimme siistein huone. Olkkarimme ikkunat ovat itään päin ja huone tulviikin valoa aamusta saakka. Näin kesällä ikkunoista näkyy lähinnä vain vehreitä puita, mikä on aika ihanaa keskellä kaupunkia asuessa. Olkkariin avautuvat eteisestä vanhat pariovet ja huoneesta pääsee kulkemaan suoraan myös vaatehuonevälikön kautta makkariin. Omasta mielestäni ihaninta olohuoneessa ovat korkeiden ikkunoiden lisäksi tuo toimiva pönttöuuni.

Olkkari, kuten koko asunto edelleen, on siustuksen kannalta vieläkin vähän kesken. Mutta asuttava ja kodikas jo. Pääsenpähän sitten vielä myöhemmin esittelemään ainakin uutta mattoa, sohvaa ja verhoja teille. Jos joku ei huomannut, olen nykyään aika hullaantunut tuohon valkoiseen. Juuri nyt tykkään tosi simmppeleistä jutuista ja kylmistä sävyistä, mutta myöhemmin tohon valkoiseen pohjaan kun pystyy sitten helposti sekoittelemaan vaikka mitä värejä ja kuvioita. Pikkuhiljaa.

Viime viikolla vaihtui olkkarissa myös järjestys, ja tämä uusi on paljon toimivampi. Lastenhuoneeseen löytyi vanha lipasto lelukaapiksi ja nuo Malm-lipasot olivatkin sitten täydelliset tuohon seinälle jossa ennen työpisteeni sijaitsi. Tilaa on nyt hyvin myös vähän isommalle sohvalle, vaikken aluksi sellaista ajatellut tarvitsevamme. Sohvapöytää meillä ei lapsuudessakaan ikinä ollut kotona, enkä oikein osaa nytkään sellaista meille ajatella. Tykkään kun huoneessa on tilaa liikkua, temmeltää ja tanssia hassusti peilin edessä. Niin, uusi hankinta on myös tuo suuri peili. Voitteko uskoa että elin yli 3kk ilman kokovartalopeiliä!

Tällainen on siis olkkarimme tällä hetkellä. Minkäs huoneen tahtoisitte nähdä paremmin seuraavaksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joskus sitä on vaan ansainnut kunnon selkääntapukset ja kimpun kukkia itseltään. Turha kainostella jos on saanut aikaan jotain mistä on ylpeä. Itse olen tosi ylpeä siitä, että sain lattianmaalausprojektin valmiiksi vihdoin viime viikolla.

Urakastahan teki haastavaa se, että maalasin lattioita samalla kun asuimme täällä. Moni onkin kysynyt että oliko maalaaminen työltästä. Ei sinänsä. Lattioiden maalaaminen oli loppupeleissä melko iisiä hommaa, mutta haastavaa siitä teki huonekalujen jatkuva siirtely huoneesta toiseen. Yhden huoneen maalaamiseen meni 4-5 päivää, jonka jälkeen annoin sen kuivua vielä muutaman päivän ennen kalusteiden siirtämistä.

Maalaaminen oli helpointa tehdä itse, mutta isompien huonekalujen siirtelyyn sentään viitsin pyytää apua. Tai no sen jälkeen kun olkapääni oli ruhjeilla ja kädet ja jalat mustelmilla. Olen kirjaimellisesti DIY-ihminen, en tykkää pyytää apua vaikka tiedän että kaikki mielellään auttaisivat. Tämän remppaprojektin myötä olen päässyt myös harjoittelemaan sitä.

Suurin työ on siis takana ja se tuntuu mielettömän hienolta. Vielä on pientä hommaa, kuten kylppärin ja keittiönkaappien freesausta, mutta niitä ehtii pikkuhiljaa sitten kesän mittaan puuhastella. Kerroin aiemmin myös suunnittelevani parven rakennustamista, senkin ajatuksen annan nyt rauhassa vielä muhia päässä. Ei tässä mikään kiire ole.

Olen luvannut jo pariin otteeseen kertoa tarkemmin tuosta lattian, ja nimenomaan laminaattilattian, maalaamisesta. Tarkempi postaus, maaleineen, hintoineen, ohjeineen yms yms on kehitteillä! Mutta sen voin tässä vaiheessa sanoa että työ oli kaiken vaivan arvoista. Rakastan tuota valkoista lattiaa! Ja maali on ainakin tähän saakka pysynyt siinä hyvin.

Joskus sitä vaan kannattaa ruveta vähän hullultakin kuulostaviin juttuihin, vaikka järki sanoisi mitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.