UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI

20/10/2020

Kyllähän sitä pitkään pohdittiin, mutta eivät tällaiset isot muutokset ole ikinä helppo toteuttaa. Ilmassa oli pitkään paljon kysymyksiä, Tehdäänkö me nyt oikein, onko tämä pysyvää, onko tässä ylipäätään yhtään mitään järkeä? Lopulta tehtiin kuten sydän sanoi ja elämä muuttui kertaheitolla, kirjaimellisesti.

Meillä on nyt ruokapöydän alla matto.

Jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti ymmärtää ettei kyseessä ole mikään ihan pikkujuttu. (Epä)käytännön asioiden lisäksi se on samalla siirtymä uuteen elämänvaiheeseen, jossa vauvavaihe ja lentelevien soseruokien aika on jäänyt pysyvästi taakse. Hieno hetki, mutta samalla myös haikea.

Käynnissä on myös toinen iso siirtymä, jota olen odottanut jopa enemmän kun maton saamista lattialle. Nimittäin tavaroita voi jättää taaperon ulottuville ja hän antaa niiden olla rauhassa! Ainakin useinmiten. Kukkamaljakko saa olla pöydällä, kuulokkeet toisella ja mikä parasta, hän ei myöskään laita kaikkia tavaroita suuhunsa. Tämä on avannut aivan uuden maailman, jossa jokainen isoveljeltä lattialle pudonnut pikkulego ei tarkoita välitöntä tukehtumisvaaraa, vaan hän leikkii näillä pikkutilpehööreillä ihan rauhassa (ja piilottelee niitä esim tyynyliinojemme sisään).

Mitähän villiä keksimme seuraavaksi?


YKSITOISTAVUOTIAANA

20/09/2020

Supersankarinimeni on K boy
Isona minusta tulee Etsivä
Kivointa maailmassa on Jäätelö
Kaikkien inhottavinta maailmassa on Koulun parsakaali
On kivaa olla lapsi niin ei tarvitse käydä töissä
Lempiharrastukseni on sähly
Näitä kieliä osaan puhua: englantia ja suomea
Suosikkiaine koulussa on enkku
Aikuiset ovat vanhoja
Pikkuveli on extra-outo ja sillä on hieno mielikuvutus
Pikkusisko on söpö
Lempiohjelmani on Simpsonit
Säästän rahaa en säästä mihinkään
Idolini on iskä
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa kun apina alkoi pelleilemään elämällä
Talvella haluan laskea pulkalla ja suksilla
Kesällä haluan olla paljon Stadikalla
Haluaisin nyt teleportata itseni, ettei tarttis pyöräillä
Toivon Joulupukilta hyvää todistusta
Yksitoistavuotiaana on ei tunnu mitenkään erilaiselta
Veljenä olen itsestäni ihan hyvä, koska autan paljon
Matkustaisin mieluiten Korvatunturille
Siellä etsisin Petteri-punakuonon
Lempibändini ei ole, tällä hetkellä tykkään paljon erilaisesta musasta
Unelmien syntymäpäiväni olisi että saisi paljon karkkia eikä tulisi heti niistä huono olo
Terveisiet blogin lukijoille: <3


ARKIKUVA 44/52

6/11/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKIKUVA 44/52

Myy on kiipeillyt jo pitkään, mutta kokoajan taitavammin, korkeammalle, nopeammin ja huomaamattomammin. Hän on oppinut myös liikkuttelemaan huonekaluja niin, että voi niiden avulla kivuta tasolta toiselle.

Viime viikolla kävi se klassinen ”nyt täällä on liian hiljaista”-hetki. Ja sieltä hän löytyi, poikien huoneen työpöydältä piirtelemässä tärkeän näköisenä muistivihkoon.

Minäkin olen oppinut kaikesta tästä kiipeilystä, osaan nimittäin sännätä korkealla keikkuvan taaperon luokse nopaeasti, mutta rauhallisesti ja ääneti. Oppineena nimittäin niistä kerroista, kun oma säikädykseni säikäyttää syöttötulin reunalla taitelevan pikkuisen niin, että putoaminen on oikeasti lähellä.

Hauskaa, että minulla aika tarkkaan kahdeksan vuoden takaa myös melkein samanlainen kuva Elviksestä, samaisessa hyllyssä, pöytälevyn päällä istuen.