Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Festivo Finland kanssa

Meillä on nyt reilun kolmen kuukauden käyttökokemus Festivon kylmiöpakastimesta. Vaikka kylmälaite on jo asettunut normaaliksi osaksi sujuvaa arkeamme, ilahduttaa se silti edelleen toimivuudellaan viikosta toiseen. Eteisestä eteenpäin asuntoomme astuessa eteen aukeaa keittiö, jolloin tyylikäs kylmiöpakastin tulee ensimmäisenä vastaan. Siksi se myös yleensä esitellään ensi kertaa kylään tuleville vieraille. On hauskaa, miten kiinnostuneita hekin siitä ovat –  ja vakuutuinhan minäkin kyseisestä kaapista aikoinjaan juuri kylässä ollessa.

Tykkään erityisesti kylmiöpakastimen koosta. Täyskorkeaan kaappiin mahtuu hyvin meidän ison perheen viikon ruoat ja silti tilaa on niin, ettei perimmäiseksi hautaudu mitään. Onhan siinä yli 500 litraa kylmäsäilytystilaa. Myös lasten on helppo nähdä mitä kaapissa on sekä ylettää hyllyille, nyt pienimpääkin on helppo osallistaa välipalojen -ja ruoanlaittoon. Koska kylmiön sisällön näkee väljyyden ansiosta paremmin, ruokahävikkikin on vähentynyt.

Hävikin vähenemistä edesauttaa myös kylmiön juuri oikeanlaisiksi optimoidut lämpötilat. Hedelmille ja vihanneksille on omat oikean lämpöiset HEVI-vetolaatikot, helposti pilaantuville tuotteille löytyy taas pakkasen puolelta oma NOLLA-laatikko. Kylmiön peräseinään ei voi myöskään jäätyä mikään kiinni, sillä tekniikka kylmiössä on erilainen kun jääkaapissa. Lämpötila on siis aivan tasainen ja sama myös siellä perällä saakka. Heipat siis jäätyneille kurkuille ja takaseinästä jäätyneiden salaatinlehtien pois rapsuttelulle.

Festivo kylmiöpakastimen voi suunnitella juuri omien tarpeiden mukaan, kaikki kylmälaitteet valmistetaan käsityönä tilauksesta Hollolassa. Tuotteissa käytettävien materiaalien ja osien kotimaisusuusaste on 80%, tuotannossa hyödynnetään lähialueen toimittajia ja tuotteille on myönnetty Design From Finland sekä Avainlippu -tunnukset. 

Meille suunniteltiin 100 cm leveä valkoinen kokonaisuus. Pakkasen puolelta meiltä tosiaan löytyy yksi NOLLA-vetolaatikko, jossa tykkäämme säilyttää juomia. Kylmiön puolelle on mahdollista ottaa 1-3 HEVI-laatikkoa, meille niitä tuli kaksi. Se on tuntunut juuri hyvältä määrältä. Sen lisäksi ovessa meillä on neljä tasoa. Kuten kuvista näkee, ne ovat tölkkien lisäksi oivia kaikkien purkkien ja purnukoiden säilytykseen. Tykkään myös pakastimen useammasta luukullisesta hyllystä sekä metalliritiläisistä vetolaatikoista, mielestäni ne ovat vetolaatikoita toimivammat ja pysyvät paremmin ehjänä kun kokonaan muoviset.

Viiteen vuoteen meillä ei myöskään ole voinut kiinnittää jääkaappimagneetteja, sillä edellisessä kodissamme meillä oli integroitu jääkaappi. Nyt pikkuhiljaa kylmiön toiseen seinään on alkanut ilmestymään lippuja ja lappuja hammaslääkäriajoista ja muusta tärkeästä. Miten olinkaan voinut elää ilman jääkaapinoven ilmoitustaulua? Tarkoituksena olisi mennä vintille penkomaan esille ja käyttöön sinne kaikki säilötyt vanhat magneetit, niin saadaan itse upgreidaattua kylmiö vielä astetta kätevämmäksi meidän perheelle.

Olen siis tosi tyytyväinen hankintaan ja tyytyväisyyttä lisää se, että koen tärkeäksi panostaa kotimaiseen osaamiseen ja työhön. Festivo onkin ainoa kotimainen kodin kylmälaitteiden valmistaja ja se työllistää yli 60 työntekijää. Laadun lisäksi Festivo on mielestäni tyylikkään simppeli. Se näyttää hyvältä ihan vain vapaasti keittiössä seisten, eikä välttämättä tarvitse kaapistoa ympärilleen. Klassisen valkoisen lisäksi kylmälaitteen väriksi voi valita mattamustan tai rosterisen. 

Festivon tuotevalitsimella voi suunnitella juuri omaan keittiöön sopivan kylmiön, kylmiöpakastimen, pakastimen tai viinikaapin kokeilemalla eri väriyhdistelmiä laitteen runkoon ja oviin sekä valitsemalla eri määriä lisävarusteita. Lisäksi päättää voi myös laitteiden kätisyyden ja yhdistää vaikkapa kylmiön, pakastimen ja viinikaapin yhtenäiseksi laitteeksi. Livenä Festivoita pääsee myös ihailemaan useiden jälleenmyyjien pisteillä.

Olen viihtynyt niin hyvin meidän uudessa kodissa, on ihanaa kun kauneuden lisäksi ympärillä on toimivia ja tarpeellisia esineitä. Arki on niin paljon sujuvampaa ja kivempaa! Pääset kurkkaamaan tarkemmin meidän kylmiön sisältöön instagramin puolella!

Kyllähän sitä pitkään pohdittiin, mutta eivät tällaiset isot muutokset ole ikinä helppo toteuttaa. Ilmassa oli pitkään paljon kysymyksiä, Tehdäänkö me nyt oikein, onko tämä pysyvää, onko tässä ylipäätään yhtään mitään järkeä? Lopulta tehtiin kuten sydän sanoi ja elämä muuttui kertaheitolla, kirjaimellisesti.

Meillä on nyt ruokapöydän alla matto.

Jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti ymmärtää ettei kyseessä ole mikään ihan pikkujuttu. (Epä)käytännön asioiden lisäksi se on samalla siirtymä uuteen elämänvaiheeseen, jossa vauvavaihe ja lentelevien soseruokien aika on jäänyt pysyvästi taakse. Hieno hetki, mutta samalla myös haikea.

Käynnissä on myös toinen iso siirtymä, jota olen odottanut jopa enemmän kun maton saamista lattialle. Nimittäin tavaroita voi jättää taaperon ulottuville ja hän antaa niiden olla rauhassa! Ainakin useinmiten. Kukkamaljakko saa olla pöydällä, kuulokkeet toisella ja mikä parasta, hän ei myöskään laita kaikkia tavaroita suuhunsa. Tämä on avannut aivan uuden maailman, jossa jokainen isoveljeltä lattialle pudonnut pikkulego ei tarkoita välitöntä tukehtumisvaaraa, vaan hän leikkii näillä pikkutilpehööreillä ihan rauhassa (ja piilottelee niitä esim tyynyliinojemme sisään).

Mitähän villiä keksimme seuraavaksi?

Supersankarinimeni on K boy
Isona minusta tulee Etsivä
Kivointa maailmassa on Jäätelö
Kaikkien inhottavinta maailmassa on Koulun parsakaali
On kivaa olla lapsi niin ei tarvitse käydä töissä
Lempiharrastukseni on sähly
Näitä kieliä osaan puhua: englantia ja suomea
Suosikkiaine koulussa on enkku
Aikuiset ovat vanhoja
Pikkuveli on extra-outo ja sillä on hieno mielikuvutus
Pikkusisko on söpö
Lempiohjelmani on Simpsonit
Säästän rahaa en säästä mihinkään
Idolini on iskä
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa kun apina alkoi pelleilemään elämällä
Talvella haluan laskea pulkalla ja suksilla
Kesällä haluan olla paljon Stadikalla
Haluaisin nyt teleportata itseni, ettei tarttis pyöräillä
Toivon Joulupukilta hyvää todistusta
Yksitoistavuotiaana on ei tunnu mitenkään erilaiselta
Veljenä olen itsestäni ihan hyvä, koska autan paljon
Matkustaisin mieluiten Korvatunturille
Siellä etsisin Petteri-punakuonon
Lempibändini ei ole, tällä hetkellä tykkään paljon erilaisesta musasta
Unelmien syntymäpäiväni olisi että saisi paljon karkkia eikä tulisi heti niistä huono olo
Terveisiet blogin lukijoille: <3

Myy on kiipeillyt jo pitkään, mutta kokoajan taitavammin, korkeammalle, nopeammin ja huomaamattomammin. Hän on oppinut myös liikkuttelemaan huonekaluja niin, että voi niiden avulla kivuta tasolta toiselle.

Viime viikolla kävi se klassinen ”nyt täällä on liian hiljaista”-hetki. Ja sieltä hän löytyi, poikien huoneen työpöydältä piirtelemässä tärkeän näköisenä muistivihkoon.

Minäkin olen oppinut kaikesta tästä kiipeilystä, osaan nimittäin sännätä korkealla keikkuvan taaperon luokse nopaeasti, mutta rauhallisesti ja ääneti. Oppineena nimittäin niistä kerroista, kun oma säikädykseni säikäyttää syöttötulin reunalla taitelevan pikkuisen niin, että putoaminen on oikeasti lähellä.

Hauskaa, että minulla aika tarkkaan kahdeksan vuoden takaa myös melkein samanlainen kuva Elviksestä, samaisessa hyllyssä, pöytälevyn päällä istuen.

Yhteistyö Kymppipuu

Olenkin jo muutamaan otteeseen maininnut sivulauseessa meidän uusista ruokapöydistä. Samoin muutama tarkkasilmäinen onkin ne jo kuvista bongannut ja heti kysellyt, että mistäs ne oikein ovat. Kyselijät ovat kertoneet etsineen itsekin jo pitkään samanlaisia – ja niin itse asiassa etsin minäkin. Lähes vuoden!

Perheen kasvamisen ja muuton myötä meille tuli tarve myös uudelle ruokapöydälle. Edellinen olikin jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Vapaana pukkijalkojen päällä makaava pöytälevy ei muutenkaan tuntunut kovin turvalliselta nyt kun perheeseen oli vielä tulossa vauva. Uuden isomman pöydän lisäksi tarvitsimme myös uuteen keittiöömme pienen aamupalapöydän.

Olin aluksi varma että uusi pöytä löytyisi helposti – niitähän on niin paljon kivoja! Ihan aluksi ostinkin käytettynä meille Artekin klassikkopöydän. Kauttaaltaan puinen väri ei kuitenkaan sopinutkaan meille. Harmi että huomasin sen vasta kun se oltiin kannettu ylös sisään. Väärän värin lisäksi pöytä ei muutenkaan tuntunut oikealta. Se ei jotenkin istunut meille. Jalat olivat omaan silmään liian leveät ja Oskua pöytä taas muistutti taas työpaikastaan, jossa kaikki pöydät ovat samaa mallia. Palasimme vanhaan kiikkerään ja liian pieneen pöytäämme.

Koska käytettynä hyvää pöytää ei löytynyt, aloin vertailemaan sitten paremmin uusia malleja. Samalla nostin vähän aiemmin suunnitelmaani budjettia. Kun olin katsastanut kaikki tarjolla olevat pöydät nostin budjettia vielä vähän lisää. Oli selvää, että uuden pöydän pitäisi olla laadukas sekä omaa silmääni miellyttävää skandinaavista designia. Se nosti hintalappua.

Mitä enemmän etsin pöytää, oma mielikuvani meille tulevasta pöydästä vahvistui. Pinnan pitäisi olla kestävää ikilevyä, malli todella minimalistinen ja valkoisuuden lisäksi pöydässä saisi kuitenkin olla jotenkin pienesti jotain puista tuomassa vähän pehmeyttä.

Kävimme katsomassa monenkin merkin, kuten Hayn, Muuton, Norman Copenhagin pöytiä livenä, mutta mikään niistä ei ollut ihan täydellinen. Tässä vaiheessa budjettini oli noussut alkuperäisestä neljästä-viidestäsadasta tonniviiteensataan. Ja sillä rahalla halusin täydellisen pöydän. Mutta mistään ei sellaista löytynyt. Samalla toki myös jokin viimeinen pieni järjenhiven päässäni sanoi, etten voisi maksaa lapsiperheeseen tulevasta ruokapöydästä tuollaisia summia.
Jäimme siis hauduttelemaan asiaa mielessämme. Ja olihan siinä meillä paljon kaikkea muutakin mietittävää sekä hankittavaa, kuten pian syntyvä vauva. Välillä selailin nettikirppiksiä, mutta päädyin lopulta aina samaan päätökseen, että ostan vastan kun vastaan tulee täydellinen pöytä.

Ja yksi päivä se sitten tuli! Ihan sattumalta, nimittäin kerran facebookia selatessani silmiini osui Karkkilalaisen puusepän, Kymppipuun, valmistamat portaat. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut portaista, mutta jokin kumma sai minut klikkaamaan kuvaa ja selaamaan muitakin heidän tekemiään tuotteita. Ja yhtäkkiä siinä se oli, juuri sellainen pöytä joka minulla oli ollut mielessäni! Vaikkakin kuvassa oleva pöytä oli paljon pienempi, mitä me etsimme.

Minulla oli kyllä käynyt muutamaan otteeseen mielessä myös ajatus pöydän tilaamisesta puusepältä, mutta siinä jännitin taas sitä, ettei pöytä sitten valmiina olisikaan hyvä. Etten siltikään saisi sitä mielikuvaani vastaavaa pöytää, sillä tuskin olisin osannut sitä edes itse selittää (tai lopulta kaikkia juttuja päättää). Mutta siinä edessäni se nyt oli, joten laitoin heti kyselyä haluamani kokoisesta pöydästä sekä myös mahdollisuutta saada samalla tyylillä toteutettu pöytä pyöreänä.

Suorakulmainen kuuden hengen pöytä oli helppo saada mittojeni mukaan (200×90), mutta pyöreä pöytä ei ollut yhtä helppo homma. Juttelimme puusepän kanssa muutaman kerran puhelimessa ja hän kertoi minulle erilaisista mahdollisuuksista sekä omista näkemyksistään siitä, millainen pyöreästä pöydästä – tai lähinnä sen jaloista, voisi tulla. Näistä ideoista mikään ei kuitenkaan tuntunut itsestäni ihan sellaiselta mitä minulla oli mielessä, joten lopulta piirsin itse hänelle kuvan, jonka pohjalta pöytä sitten valmistettiin.

Siinä pöytää (ja etenkin sen jalkoja) mallaillessa käsitin, ettei minulla ole mitään hajua huonekalumuotoilusta, joten lopuksi vielä ammattitaitoisen puusepän näkemyksistä oli suunnittelussa hyötyä. Viime hetkellä muutin vielä suunnitelmaa niin, että kolmen jalan sijasta jalkoja tulikin neljä. Mallailin, että silloin pöydän ympärille mahtuisi mukavammin neljä tuolia. Neljän jalan ansiosta ajattelin pöydän olevan ehkä myös tukevampi. Siinä minä sitten laskeskelin surkealla matikkapäälläni pöydän kehää ja sädettä ja jalkojen väliin jäävää tilaa. Laskelmat menivät onneksi oikein ja pöydästä tuli täydellinen!

No sitten taas isomman, sen unelmieni ruokapöydän kanssa kävi vähän niin kun olin pelännytkin. Kun se kannettiin paikoilleen jäin aluksi vain kauhistelemaan sen kokoa. Vaikka uusi pöytä oli vain kymmenen senttiä syvempi sekä kaksikymmentä senttiä leveämpi kun vanha pöytämme, näytti se aivan massiiviselta. Olin odottanut uutta pöytää niin pitkään ja odotukseni olivat niin korkealla sen suhteen, että kun se vihdoin oli siinä aloin jotenkin pelkäämään, ettei se olisikaan hyvä.

Kesti ehkä puolituntia tottua uuteen, isompaan pöytään, jonka jälkeen olen ollut satakymmenenprosenttisen tyytyväinen hankintaani. Se on justiinsa täydellinen meille! On ihanaa mahtua ensimmäistä kertaa kunnolla yhdessä, koko perheen voimin saman pöydän ääreen. Molemmille puolille mahtuu hyvin kolme tuolia ja ahtaamalla vielä enemmänkin porukkaa. Mahdun hyvin myös itse pitämään kotitoimistoa toisella puolella pöytää vaikka toisella puolella lapset söisivätkin.

Ikilevy tuntuu todella kestävältä ja on lisäksi todella helppo pyyhkiä puhtaaksi. Molemmat pöydät ovat yllättävän painavia, eli siksi myös hyvin tukevia. Ikilevypintainen pöytälevy on painavaa koivuvaneria, jonka lisäksi myös metallijalat ovat raskaat. En kestä yhtään sellaisia kiikkeriä tai heiluvia pöytiä, jollainen vanha pöytämme oli. Vanhassa pöydässämme oli kuitenkin myös hyvää, kuten vanerilevyn paljaat reunat. Sellaiset ovat myös uudessa pöydässämme, tuoden sitä pientä luonnollisuutta ja lämpöä.

Vaikka päätös tilata pöydät mittatilauksena puusepältä kävikin oikeastaan vahingossa, niin olen tosi iloinen siitä vahingosta. Sitä kun tukee mielellään kotimaista tekijää ja lähellä tuotettuja tuotteita. Henkilökohtainen palvelu aina suunnittelusta valmiin tuotteen kotiovelle kuljetukseen on toki myös arvostettava juttu. Simppelin mallinsa ansiosta me saimme pöytämme myös melko nopeasti, noin kolme viikkoa lopullisen tilauksen jälkeen.

Voisi kuvitella, että mittojen mukaan puusepältä tilatut tuotteet ovat kalliita. Ja tottakai työstä ja hyvistä materiaaleista pitääkin maksaa, mutta siltikin nämä kaksi pöytää tulivat useamman sadan euron halvemmaksi kun ne massatuotantona valmistetut designpöydät. Me sovimme kauppojen lopuksi vielä pienen alennuksen pöydistä, mutta myönnettäköön, että ilman alennustakin olisin ne ostanut.

Ensi kerralla, kun etsit vaikkapa jotain tietynlaista huonekalua, jota ei kirpparilta löydy, suosittelenkin kääntymään paikallisen puuseppäsi puoleen. Näinä päivinä harvalle varmaan edes tulee enää sellainenkin vaihtoehto vielä mieleen!