ETEISEN MUUTOS

6/08/2019

Toiminnnallisuuden parantaminen eteisessämme on ollut tehtävälistalla jo pitkään. Olemme pyöritteleen eri vaihtoehtoja jo tovin, mutta mikään ei ole tuntunut täydellisen oikealta. Itse kun olen kaivannut käytönnöllisyyden lisäksi eritysesti sitä, että eteinen myös näyttää kivalta ja kutsuvalta.

Pieni eteinen lapsiperheessä ei voi varmaan ikinä olla täydellisen toimiva, eikä se meillä sellainen tämän muutoksenkaan jälkeen ole, mutta nyt kotiin on ainakin paljon kivempi astua sisään.

Meidän eteinen sijaitsee keskellä läpitalon asuntoamme (pohjapiirustus) ja siitä kuljetaan niin olohuoneeseen, kylpyhuoneeseen, lastenhuoneeseen kun keittiöönkin. Seinätilaa on siis hyvin vähän. Yhdessä kulmassa oleva kiinteä vaatekaappi mahduttaa sisäänsä jonkin verran ulkovermeitä, mutta kuuden hengen talouteteen se on silti aivan liian pieni.

Etenkin talviaikaan lasten usein märkiä ulkovaatteita ei mielellään sullottaisi kaappiin sisään, joten sille piti ainakin keksiä jokin ratkaisu. Itse kaipasin myös todella kipeästi laskutilaa ja se olikin asia jonka puuttuminen harmitti päivittäin. Ahtaat kulkureitit, avautuvat ovet sekä pistokkeiden ja valokatkaisijan sijainnit myös määrittivät aika paljon sitä, mitä mihinkin seinälle voi laittaa.

Pyöriteltyäni eri vaihtoehtoja mielessäni kuukausitolkulla, valitsin lopulta vain laittaa ne nyt näin. Tämä on ehdottomasti kompromissi – osa tarpeista täyttyi, osa ei. Käytössä sen sitten huomaa, jos jotain tarvitsee muuttaa, mutta huomattavava parannus tämä muutos on kuitenkin entiseen. Seinillä meillä kun ei aiemmin ollut kiinteää kaappia lukuunottamatta yhtään mitään.

Seinälle, joka on vasemmalla heti kun astuu eteiseen sisään tuli peili, ulko-ovea vastapäätä pieni kaappi sekä lokerikko, sekä samaiselle seinälle kylpyhuoneen toiselle puolelle pyöreitä naulakoita.

Naulakot ovat kuitenkin kulkureitin varrella ovensuussa, joten mitään ihan hirveän paksuja tai isoja takkeja siinä ei viitsi roikottaa, vaikka oviaukko normaalia leveämpi onkin. Lisäksi paikkana se on huono lasten hiekkaa variseville ulkovaatteille, sillä siitä hiekka leviää tuosta helposti olohuoneeseen asti.

Nyt naulakot ovat siis enemmänkin vain kaunis yksityiskohta, jossa säilyttää pieniä siistejä asioita – kuten kauppakassia ja kenkälusikkaa. Parempi kuitenkin kun ei mitään. Sijoitin naulakot paikoilleen vähän summanmutikassa ja huomasin jo käytössä heti, että ainakin yhden tai kaksi naulaa voisi laittaa tuohon vielä lisää. Saarnista valmistetut pyöreät naulakot ovat Muuton Dots-mallistosta.

Tuosta Vitran Uten Silo-lokerikosta olen haaveillut jo iät ja ajat ja tuon kyseisin kappaleen ostin jo melkein vuosi sitten kirppikseltä. Mietin, että se olisi ollut aika hyvä myös poikien huoneeseen työpöydän ylle, mutta tuossa on kiva säilyttää myös kaikkea pientä, tärkeää ja perinteistä eteissälää.

Lokerikon alla oleva hylly on täyspuinen Ikean Ivar, jonka sudin veteen sekoitetulla kalkkimaalilla hituksen vaaleammaksi ja kylmemmän sävyiseksi. Kaappiin saa halutessaan lisähyllyjä, jolloin sinne uppoaa esimerkiksi iso määrä kenkiä. Hyllystä sain samalla sen niin kovasti kaipaamani laskutilan. Sen osalta toiminnaillisuus on ainakin omasta mielestäni parantunut todella paljon.

Peili on myös Ikeasta, laittiapelistä itse vähän tuunattu versio. Olisihan sitä ehkä ilman peiliäkin pärjännyt, mutta on sellainen vaan kiva olla eteisessä. Siitä voi tehdä vielä viime hetken varmistuksen ulos lähtiessä, ettei ole mitään isompia puurojämiä rinnuksilla tai hame sullottuna sukkahousuihin. Tietysti se myös avartaa kivasti tilaa.

Samalla saatiin kattolamppu paikoilleen, se on Philis Hue älyvalaisin, joten sen väriä ja kirkkautta voi vaihdella. Myös matto meni vaihtoon – tai ainakin uusi on nyt kokeilussa. Tykkään kyllä meidän vanhastakin harmaasta villamatosta, mutta uusi juuttimatto tuntuu käytännöllisemältä kun se ei liu samalla tavalla, jonka lisäksi matto on myös paljon helpompi imuroida.

Siinä missä käytönnöllisyys on tärkeä osa sujuvaa ja kivaa arkea, vaikuttaa omaan vihtyvyyteeni paljon myös se, miltä kotona näyttää. Järkevämpiäkin säilytysratkaisuja olisimme voineet ehkä tehdä, mutta samaan aikaan ainakin oma fiilis nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin juuri näiden ratkaisuden ansiosta. Pikkujuttuja, mutta samalla niin isoja!


SUOMALAISEN KODIN KLASSIKOT?

8/04/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ETENEE(KÖ)

23/03/2015

imageimageimageimageimageimage

No etenee, pikkuhiljaa. Tässäpä muutama kännykkäräpsy uusista nurkista. Eilen rupesin sitten järkkäilemään makkariin huonekaluja. Enää siis vain keittiön laitta maalaamatta! Sitten voinkin aloittaa ikkunanpielen maalaamisen, keittiön tasojen ja kaappien uusimisen sekä kylppärin fiksaamisen. Lamputkin on vielä laittamatta. Etenee hitaasti, mutta melko varmasti.

Sitten vielä pakko vähän purnata. Onko Ikealla myyntistategiana se, että aina hyllystä puuttuu jokin tuote mitä sinne menee ostamaan? Jotta on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan. Ja tietysti tehdä kymmenen heräteostosta siinä samalla. Rasittavaa! Onneksi Pasilan Ikean rakentaminen on huhujen mukaan jo alkanut, koska eihän sitä puljua ilmankaan voi elää…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

AIKUISEKSI YHDESSÄ YÖSSÄ

18/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin siinä sitten kävi, että 28,5 vuoden ikäisenä ostin elämäni ensimmäisen talouspaperirullatelineen. Itse talouspaperiakin on tullut ostettua varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Kyllä tämä mielestäni on yksi vahva merkki aikuiseksi kasvamisesta. Mitähän seuraavaksi?

No, en tiedä olisiko ostanut koko vempelettä ollenkaan ellen olisi törmännyt tähän Shane Schneckin HAY:lle suunnittelemaan saarnipuiseen neonkeltaiseen ihanuuteen. Hillitympiä värivaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta tämä kirkui nimeäni. Puu kuitenkin kuultaa kauniisti maalin läpi. Tuo hauska käännettävä pää pitää paperirullan hyvin paikoillaan.

Teinkö mä juuri postauksen talouspaperirullatelineestä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.