Niin siinä sitten kävi, että 28,5 vuoden ikäisenä ostin elämäni ensimmäisen talouspaperirullatelineen. Itse talouspaperiakin on tullut ostettua varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Kyllä tämä mielestäni on yksi vahva merkki aikuiseksi kasvamisesta. Mitähän seuraavaksi?

No, en tiedä olisiko ostanut koko vempelettä ollenkaan ellen olisi törmännyt tähän Shane Schneckin HAY:lle suunnittelemaan saarnipuiseen neonkeltaiseen ihanuuteen. Hillitympiä värivaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta tämä kirkui nimeäni. Puu kuitenkin kuultaa kauniisti maalin läpi. Tuo hauska käännettävä pää pitää paperirullan hyvin paikoillaan.

Teinkö mä juuri postauksen talouspaperirullatelineestä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saimmehan mekin vihdoin sen kylään, sopivasti viikonlopuksi. Oksennustauti, jee jee. Erityisen hauskaahan tästä tekee se, ettei uusi pyykinpesukoneemme ole vielä saapunut. Toisaalta, ei sillä kauheasti mitään tekisikään, sillä tänään on ollut talossamme vesikatko.

Ei mutta oikeasti, tämä on ollut ehkä iisein sairastelupäivä ikinä. Kaapo meni päiväkotiin, Elvis on nuutunut, mutta hyvän tuulinen, lähinnä katsellut leffoja ja nukkunut. Minä sain siivottua, ja juotua kahvini auringon lämmittäessä ikkunan läpi. Viikonlopun suunnitelman menivät uusiksi, en uskalla lähteä reissuun mihin piti, mutta tuleehan noita.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täytyy sanoa, vaikka olen tainnut jo monta kertaa sanoa, että on tämä muuttaminen vaan aikamoista hommaa. Eikä siis vielä olla oikeasti päästy edes kunnolla hommiin, vaan asuttu keskellä pelkkää kaaosta. Muuttolaatikot tulevat huomenna ja vasta sitten alkaa varsinainen pakkaus, mutta tämän pakattavan tavaran läpikäyminen ja kaappien järjestely on jotain ihan hullujen hommaa! Aluksi jaksoin kuvata tavaraa nettikirppikselle, laittaa myyntiin tai viedä kierrätykseen, mutta nyt kun eteisessessä ei mahdu liikkumaan ja joka paikka on täynnä erilaisia ja eri paikkoihin meneviä tavararöykkiöitä, olen myös surutta alkanut heittämään kamaa pihallamme olevalle jätelavalle. Sieltäkin onneksi tavara on nopeasti näyttänyt liikkuvan. Hirvittääkin ajatus että pitäisi käydä läpi vielä vintillä olevat tavarat. En nimittäin halua viedä uuteen kotiin mitään ylimääräistä.

Tänään sain vähän selkoa kaaokseen kun sain poikien huoneesta kaikki kirppistavarat kaappeihin, pari kassia leluja lahjoitin huostaanotettujen lasten vastaanottokeskuksseen ja kaikki vähänkin vialliset roskiin. Mutta miten selittää lapsille että nyt ei viikkoon voi leikkiä, tai korkeintaan parilla lelulla kerrallaan. No uhkailemalla tietysti että silloin ne eivät pääse mukaan uuteen kotiin, mutta ei siitä sen enempää. Voin vaan kuvitella miten tämä muutto on stressaavaa myös lapsille. Elää nyt kaaoksen keskellä, hulluuden rajamailla sinnittelevän äidin kanssa eikä mihinkään saa edes koskea.

Lohdutusta tähän kaikkeen tuo se että pian tämä on ohi. Mutto on viikon päästä, siis enää V I I K K O. Sitten asutaan uudessa kodissa. Naurettiin tänään kuitenkin kaverin kanssa, että ehei, ei se kaaos tähän vielä lopu. Kun vihdoin saamme tavarat raijattua uuteen osoitteeseen on siellä vielä edessä lattoiden maalaus. Ja kyllä, maalan ne itse. Yksin. Siin minä. Olen toki haalinut jos jonkinmoista vanhaa huonekalua, jotka minun oli tarkoitus kunnostaa ennen muuttoa. No se vähän jäi. Mutta nyt meillä on kivasta täällä 50 neliön kämpässä 80 neliön verran huonekaluja. Eihän tässä voi oikeasti kuin nauraa.

Tänään sain onneksi tosiaan taas vähän raivattua tavaraa, pojilla oli kotipäivä ja valitettavasti se tarkoitti (taas) ihan liikaa netflixiä, mutta relasin minä senkin verran että saivat jopa vähän leikkiä leluillaan, heh heeh.

Kuvissa pojilla on päällään kaverini, Sami Vaahteruksen, tekemät paidat. Taidepaidat. Printti on nimittäin painettu hänen erään teoksensa pohjalta. Paitoja on mahdollista saada eri värisinä, sekä myös toisella painatuksella. Tukekaa siis symppistä taitelijaa ja tilatkaa paitoja, sami.vaahterus@gmail.com! Samilla on myös pian näyttely Kalleriassa, 1.3-22.3., ja ainakin paitoja on myös siellä myynnissä. Menkää, ostakaa, kiitos!

Ja nyt hei saa antaa viime hetken vinkkejä muuttoon, etenkin pakkaamiseen, mitä kannattaa ottaa huomioon ja kaikki mahdolliset kikkakolmoset kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen iltapalapöydässä Kaapo ihmetteli vuotavaa korvaansa. Ja todentotta, se olikin vuotanut hurjasti! Sitä se muutamia päivä kestänyt, mennyt ja tullut, kuume ja lämpöily oli siis enteillyt. Korvatulehdus. Muistelin Kaapon maininneen jotain korvastaan jo viime viikolla, mutta koska ei ollut kipua valitellut en osannut yhtään aavistaa. Kaapollahan oli ihan kamala, muutaman vuoden korvatulehduskierre, joka kuitenkin loppui seinään pari vuotta sitten putkituksen ja nielurisojen poiston jälkeen. Tämä on itseasiassa toinen korvatulehdus sen jälkeen, vaikka putket ovatkin jo aikaa sitten pudonneet.

Ei siinä auttanut sitten muu kun aamusta soitella lääkäriaikaa. Tällasina päivinä sitä huomaa miten hankalaa olla yksin aikusena lasten kanssa, mutta hienostihan se lopulta meni. Kaapo halusi ehdottomasti jäädä kotiin odottamaan siksi aikaa kun vein Elviksen tarhaan. Aiemmin jos vain jompikumpi on sairastanut, on logistiikan kannalta helpointa ollut pitää molemmat kotona. Minua vähän jännitti, sillä edestakaiseen reissuun meni melkein puoli tuntia, mutta hyvin oli jo niin iso poika täällä sen aikaa pärjäillyt.

Lääkärissä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ei muuten, mutta hän oli reilusti yli tunnin myöhässä, jonka aikana molemmat kyllästyimme moneen otteeseen odotteluun. Myöhästymisen syy paljastui myös vihdoin lääkärille päästessämme. Hän oli tosi ihana. Rauhassa tutki ja kyseli, ei mitään nopeaa likuhihnameininkiä jota valitettavan usein joutuu kiireisellä terveysasemalla kokemaan.

Apteekin, palkinto-mäkkärin ja pikaisesti uusien talvikenkien oston jälkeen ehdimme vielä kotiin hetkeksi hengähtämään ja välipalaa syömää ennen kun lähdimme hakemaan Elviksen päiväkodista. Ei siis mikään löysä rokulipäivä rennosti kotosalla, vaikka maanantaisaikku saatta siltä kuulostaa. Tai no jos sitä 20 minuutin lukutaukoa sohvannurkassa ei lasketa.

Toivottavasti antibiotit ja korvatipat tehoavat, eikä tästä ala uutta tulehduskierrettä. Onneksi korva ei sentään ole kipeä eikä muita oireita ole. Seuraavaksi sitten odottelen vesirokkoa jota kuulemma päiväkodissa on ollut liikkeellä…

Ollaankos teillä sairasteltu, vai pysytty toistaiseksi terveinä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.