AAMUJENI PIRISTYS, ELI MITEN HERÄTÄ IHAN VÄHÄN HELPOMMIN

7/12/2021

Aamujeni piristys on tottakai tuo lähes aina hyväntuulisena herävää mini, mutta näin kaamosaikaan alkoi tuntumaan, että tarvitsen vielä vähän lisäjeesiä saadaakseni silmät auki. Aamut ovat olleet minulle aina vaikeita ja pimeään aikaan minun on ihan eritysen vaikea päästä sängystä ylös.

Herätys / sarastusvalojen kerrotaan tekevän heräämisestä lempeämpää, kun keho herää valon avulla itsekseen ja luonnollisemmin kun yhtäkkiseen odottamattomaan piippaukseen pimeässä. Muutama ystäväni on myös suositellut herätysvaloa, eli gerätyskelloa valolla, kertoen kylläkin, ettei se sentään ihmeitä tee, mutta auttaa ehkä hitusen. Ja pienikin hitunen tulee ainakin minulla tarpeeseen.

Meillä kotona on älyvalaistus ja yhtenä sen ominaisuuteena on valojen ajastaminen. Nyt talvi-aikaan meillä onkin olohuoneessa aamuisin pikkuhiljaa syttyvät valot, mutta makkarissa tämä ei toimi parhaalla tavalla. Kaikkina aamuina kun herätystä ei tarvitse, eikä herätysaika ei ole aina sama. Lisäksi itse herätys pitää kuitenkin erikseen aina asettaa kännykästä.

Toinen syy herätysvalon hankintaan olikin se, ettei puhelimesta olisi jatkuvasti niin riippuvainen, vaan sen voisi jättää vaikkapa kokonaan makkarin ulkopuolelle. Samaa halusin lapsille, joten ostin myös heille samanlaisen herätysvalon.

Löysin molemmat valot käytettynä nettikirppikseltä. Olin onnessani kun ei tarvinnut ostaa uusia ja sain kaksi valoa reippaasti alle yhden uuden hinnalla. Tosin vähän petyin, kun herätyskellojen saapuessa tajusin molempien olevan vanhempaa mallia, eli herätysääneksi ei saanut valittua linnunlaulua, vain sen perus titititiii-tititiii -äänen. Mutta onneksi pääsin nopeasti yli tästä pettymyksestä.

Herätysvalot ovat olleet käytössä meillä nyt ehkä kuukauden ja kyllä se minusta tosiaan vähän auttaa heräämisessä. Tai miten sen nyt sanoisi, herääminen on edelleen tuskaa ja silmät tahmeat, mutta on huomattavasti mukavampi herätä kun huoneessa kajastaa valo. Muutamina aamuina olen herännyt itsekseni jo pelkkään valoon, ennen varsinaista herätystä. Valo kun alkaa hiljalleen lisääntyä valitsemalleen kirkkaudelle puoli tuntia ennen herätysääntä.

Yöpöydällä oleva kello on vähentänyt myös kännykän kurkkimista yöllä, usein herätessäni kun katson kelloa ja sitten sitä helposti piristyy näytön valosta tai pahimmassa tapauksessa alkaa selata somea. Kaikki tämä on taakse jäänyttä aikaa, ah!

Pöllö-yöpuku saatu Aarteelta. 


VAATEKAAPIN UUDET OVET

5/10/2020

Kaapit saatu osana Mirror Line brändilähettiläs -yhteistyötä

Meidän makkariin, joka virallisemmin taitaa olla kirjasto ja tv:n katseluhuone, teetettiin muutama vuosi sitten koko seinän pituinen vaatesäilytys. Halusimme laittaa sen sillä ajatuksella, että jos huoneen haluaa joskus vuosien päästä muuttaa takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa, saa myös vaatekaapit helposti ja siististi pois.

Halusimme hyödyntää koko huoneen pituuden sekä korkeuden ja niinpä suunnittelimme Elfan kanssa meille systeemin, joka kiinnitetään seinään ainostaan katonrajaan tulevalla listalla. Listaan ripustetaan roikkumaan pidikkeet, johon hyllyt kiinnitetään. Eli seinään tulee tällä tavalla vain muutamia reikiä listan kiinnityksestä. Näihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä, etenkin kun hyllyjen ja laatikoiden paikkaa voi helposti halutessaan vaihdella.

Tässä samassa hyllyjen suojaksi asennettiin myös yläkantoiset liukuovet, koska emme halunneet myöskään kajota lattiaan poraamalla siihen listaa. Tämä oli ideana hyvä, mutta oikeastaan heti huomasimme, että kyseiset liukuovet eivät toimineet meillä. Ovet tuntuivat hepposilta, eivät näyttäneet livenä yhtään niin kivalta kun netissä ja suurin ongelma oli turvallissuussyistä asennettu hidastin, joka aiheutti sen, ettei ovia pystynyt liikuttaamaan koko matkan pituudelta.

Yli kaksi vuotta olemme tuskailleet ovien kanssa, joista saa auki vain pienen osan kerrallaan. Enpä olisi aluksi uskonut, miten rasittavaa voikaan olla, kun ei saa koko vaatevarastoa kerralla käden ulottuville. Etenkin silloin, kun ei ihan tiedä mitä haluaa pukea päälle tai sovittaa eri yhdistelmiä. Kirosin sitä venksaamista liioittelematta päivittäin.

Vuosi sitten myös meidän makkarissa ollut suuri peili kaatui, hajosi ja raapaisi samalla myös rumat jäljet yhteen liukuovista. Siitä saimme ajatuksen, joskos rikkoutuneeseen oveen teettäisi peilin. Aktiivisesti mietettiin uusia ovia ja muita ratkaisuja, mutta ei saatu asiaa sen enempää edistymään.

Muutama kuukaisi takaperin satuin huomaamaan kotimaisen likuovia valmistavan Mirror Linen etsivän brändilähettiläitä. Osallistuin hakuun ja kuinka ollakkaan, meidät valittiin mukaan. Käytönnössä tämä brändilähettiläisyys tarkoittaa siis sitä, että uusia liukuovia vastaan lupasin tuottaa muutamia julkaisuja instagramiin sekä esiintyä heidän toteuttamallaan videolla, jota kuvattiin täällä meidän kotona. Tämä blogipostaus on aivan extraa, olen vain niin iloinen  näistä ovista, joten haluan jakaa koko prosessin myös täällä blogin puolella!

Kun lähdimme Mirror Linen kanssa uusia ovia meille suunnitellemaan, lähdimme itseassa liikkeelle jostain aivan erilaisesta suunnitelmasta, mihin lopulta päädyimme. Aluksi nimittäin mietin nyt paljon pinnalla olevia ja tilanjakana käytettäviä ruutuovia, valkoisin kehyksin ja niin, että jokainen ovi olisi peiliä. Asiaa kuitenkin mietittyämme, koko seinän levyinen peili ei tuntuntukaan enää parhaalta ratkaisulta ja pikkuhiljaa ruudukotkin putosivat suunnitelmista pois.

Meillä kävi asentaja ottamassa kaappien mitat ja samalla hän toi mukanaan ison laatikoillisen erilaisten ovien malleja. Tämä oli tosi hyvä (jolla tavalla edellistekin ovien hankinta olisi pitänyt tehdä) ja vei suunnitelmat taas ihan uusille urille. Yllätyksekseni ihastuinkin kovasti lämpimiin puupintaisiin oviin ja lopulta jäin pähkäilemään kolmen eri puupinnan kanssa. Loppumetreille mietin tätä meille lopulta tullutta, kuultovalkoiseksi maalattua (harmahtavaa) puuta sekä sellaista lämpimämpää vaalean puun sävyä. Valinta oli kamalan vaikea!

Sain hurjasti apua kaappien valintaan Mirror Linen päästä, he lähettivät minulle kymmeniä erilaisia tietokoneella piirrettyjä kuvia miettimistäni malleista, väreistä ja yhdistelmistä. Ilman peiliä, yhdellä peilillä, kahdella peilillä, isoilla -ja pienillä ruuduilla, ilman ruutuja… Testailin mallipaloja makkarissa eri valoissa ja lopulta sitten päädyin siihen, että lattiaamme sopisi paremmin tuo vaalea /harmahtava puu (vaikka tykkäsin kovasti siitä lämpimästä), joka olisi sitten ehkä parempi myös isona pintana.

Päädyimme myös siihen, että peliovia tuli vain yksi – joka on kuulemma erittäin harvinainen ratkaisu, mutta se toimii meillä tosi hyvin! Peiliä voi toki liikutella muihinkin kohtiin, mutta sen virallinen paikka on tuossa kaapiston päässä nurkassa, vähän piilossa seinän takana, jolloin esimerkiksi olohuoneeseen ei peili näy, eikä sen kautta siis myöskään heijastu petaamaton sänky tai muita makkarin sotkuja.

Uudet ovet kulkevat nyt myös alakiskon päällä, joka kiinnitettiin lattiaan kaksipuolisella teipillä – eli lattiaan ei tarvinnut kajota nytkään. Ovet kulkevat kahden kiskon varassa paljon pehmeämmin ja äänettömämmin, jonka lisäksi yläkisko on paljon huomamattomampi ja siistimpi kun edellisten ovien kanssa. Ja mikä parasta, ovia voi nyt liikutella ihan miten tahtoo! Saan kerralla koko vaatevarastoni näkyviin, jonka lisäksi voin vielä peilailla asuja peilistä. Nimittäin viimeisen vuoden meillä on ollut peili vain eteisessä, joten sen lisäksi, että vaateiden ottaminen kaapista on ollut raivostuttavaa, on peilaamaan pitänyt lisäksi mennä myös toiseen huoneeseen. Harppaus paljon paremmin toiminnalisesti palvelevaan kaappiin on siis ollut huomattava!

Ovissa ilahduttaa myös se, että ne ovat kotimaisen perheyrityksen valmistamat ja niille on myönnetty Avainlippu. Uudet ovet asennettiin myös vanhoihin oviin verrattuna muutaman sentin pidemmälle ulospäin, jolloin henkareilla olevat vaatteet eivät enää osu oviin ja mikä parasta, kaapissa mahtuu nyt leikkimään piilosta!

(Mitä tästä TAAS opimme, eli suunnitele rauhassa ja tee ekalla kerralla hyvin, niin ei tarvitse kahta vuotta tuskailla. Tai että, jos joku ei toimi, korjaa äläkä tuskaile kahta vuotta…)


ARKI, MITÄ SE JUST NYT ON

25/08/2020

Jatkuvaa miettimistä, että mitä syödään, sitten että tätä ruokaa tuli nyt ihan liikaa ja lopuksi että riittääköhän tästä nyt varmasti kaikille tarpeeksi
Aamuisia ja iltaisia leivänpahhtimen pommppauksen ääniä
Leluista ja astioista muodostuvia asetelmia pöydillä
Pyykinpesukoneen jatkuvaa hurinaa
Keskellä olkkaria nököttävä pyykkiteline
Haaveilua ihan omasta kylpyhuoneesta
Kaikkialle syntyviä kasoja, vaatteimyttyjä ja pikkusälää taskujen pohalta
Jatkuvaa käsien pesua
Kolmelle eri aikaan lähtevälle koululaiselle heippojen sanomista
Kolme kertaa viikossa pikkuisen kerhorepun pakkaamista
Jokailtaista uuden lukkarin tarkistamista ja herätysten asettamista
Viestejä lapsilta että saanko mennä kaverille, saako lisää peliaikaa, saako olla vielä vähän kauemmin ja että mä lähden nyt kotiin
Viestejä mieheltä että tehdäänkö vaihto kohta leikkipuistossa, kumpi käy kaupassa tai muistithan avaimet
Viestejä kavereilta että ei haittaa vaikka unohdit vastata edelliseen, täälläkin kauhea kiire kokoajan, nähtäispä pian ja oispa viiniä
Aina yksi peijakas banaanikärpänen jossain
Lattialla lojuvia eriparisukkia
Kylppärin patterilla vuorotellen kuivumassa kumisaappaat tai uikkarit
Hetkellistä kummallista hiljaisuutta ja seesteisyyttä
Painimatseja, naurua, kiljuntaa ja juoksuaskeleita
Hammastahnaa kummallisissa paikoissa
Pieni haikeus taakse jäävästä kesästä, iloinen odotus saapuvasta syksystä
Helpottavasti kovaa vauhtia täyttyvä työkalenteri
Helpottavasti muuten tyhjä perhekalenteri
Ylähyllyille turvaan nostettuja lego-rakennelmia
Haaveita siitä, että pääsisi taas tekemään enemmän sisustuspostauksia
Vitamiinien tankkausta ja jatkuvaa oman olon tarkkailua
Sohvatyynyjen alle haudattuja Aku-Ankkoja ja leikkihedelmiä
Aku-Ankkoihin uppoutuneita lapsia (yhdessä mytyssä sohvan nurkassa)
Yrityksiä mennä ajoissa nukkumaan
Yrityksiä lopettaa sokerin syönti
Pilvet upeiksi värjäävien auringonlaskujen ihailua iltapuuron äärellä
Haleja, pusuja ja silityksiä
Petaamattomia sänkyjä
Loppuun asti viemistään odottelevia projekteja
Hammaspesuja, iltasatuja ja nukkumaan peittelyä
Onnea, onnellisuutta, kiitollisuutta (ajoittaisesta hermojen kiristelystä huolimatta)

Arki = elämä


SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA

29/05/2020

Yli vuoden kalkkamaalipurkki odotteli kaapissa, tarkoituksena maalata makkarin yksi seinä. Vaikka pähkäilin ehkä hieman erikoisen värin kanssa pitkään, suurin syy maalauksen lykkääntymiseen oli kuitenkin vain se, ettei sopivaa hetkeä sen toteuttamiseen tullut aiemmin. Ja kun sitten vihdoin sain maalausprojektin käyntiin ja heti yhden seinän maalattuani tajusin, että huoneen kaikki seinät oli maalattava samalla. Niin upea väri oli ja rehellisesti, yksi kontrastisienä tuossa huoneessa näytti ikäänkuin vain keskeneräiseksi jääneeltä projetkilta.

En ole aiemmin maalannut seinää kalkkimaalilla, mutta muutaman jakkaran kyllä aiemmin. Kalkkimaalillahan on mahdollista saada aikaan hyvinkin struktuurimaista ja eläväistä pintaa, mutta itse havittelin mahdollisimman sileää lopputulosta. Kalkkimaalissa minua kiinnosti sen mattamainen, lähes liitumainen lopputulos. Vaikka halusin pinnan olevan tasainen, odotin väriltä kuitenkin enemmän juuri sitä eläväsyyttä. Visioni oli sellainen liidusta sienellä pyyhitty tai betonimainen pinta, mutta sellaista varten itse maalaamisenkin olisi kai pitänyt tapahtua vähemmän tasaisuutta havitellen. Nyt pientä eläväsisyyttä näkyy siellä täällä, mutta ei ollenkaan sellaista mikä minulla mielessä oli.

Kalkkimaali onkin parhaimmillaan silloin, jos haluaa jättää vaikkapa pensselinjäljet näkyviin tai sutia maalia rätillä, lastalla tai sienellä – kalkkimaalia voi levittää oikeastaan miten vaan. Väriltään oikein eläväiseen liitutaulumaiseen pintaan voisi myös kokeilla kahdella ihan aavistuksen eri sävyllä tai tummuusasteella olevalla maalilla maalamista vuorotellen, esimerkiksi rätillä pyörivällä liikkeellä tehden.

Mitä tasaisemman lopputuloksen haluaa, sitä lyhyempi pitää maalitelan karvan olla. Omanihan parturoin partakoneella, kun maalikaupan myyjä suositteli minut ostamaan päinvastaisesti pitkäkarvaisen, hahaha. Minua myös neuvottiin, että tasaiseen lopputulokseen kannattaa käyttää mahdollisiman märkää telaa sekä käyttää ihan kunnolla maalia.  Noh, tämä neuvo oli kyllä aika katsatrofi ja sotku oli järkyttävä kun vettä ja maalia lenteli kaikkialle. En siis lopulta noudattanut märän telan ohjetta, mutta maalia kyllä kannattaa tosiaan laittaa heti ihan kunnon kerros.

Olin myös lukenut, että kalkkimaalia tarvitsee maalata vain yksi kerros, mutta ainakin itselläni meni parhaimmillaan kolme kerrosta. Kannattaa muuten antaa maalin kuivua kunnolla välissä (se kuivuu nopeasti), yllättäen märkä maali oli vaaleampaa kun kuivana. Ero voi olla valtava, ei siis kannata hätiköidä ennen kun maali on kaikkialta kokonaan kuiva.

Kalkkimalla voi maalata oikeastaan mitä vaan pintoja ja materiaaleja, jopa ilman mitään esivalmisteluja tai pohjamaalausta.  Olen nähnyt jonkun maalanneen kalkkimaalilla jopa koko sohvan!

Maalipurkissani lukee, että kalkkimaali kestää myös melko hyvin kulutusta, mutta tässä olen itse vähän eri mieltä. Jakkarasta kalkkimaali kului paikoitellen heti käytössä pois, sohvapöydän pinta meni heti pilalle märän kupin pohjasta ja jopa tuohon makkarin seinään sain tehtyä jäljen kostealla tyynyllä / hiuksilla siihen nojaamalla. Onneksi maalin päälle voi kuitenkin käyttää vahaa, joka suojaa pintaa lialta ja kosteudelta. Ohjeissa kuitenkin luki, ettei esimerkiksi seiniä tarvitse suojata, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä kannattaa!

Kalkkimaalin kerrotaan olevan on päästötön ja myrkytön, eli turvallinen valinta maalaushommiin raskaudenkin aikana. Myrkyttömyys on myös syy, miksi kalkkimaalin valitsin. Sanotaan, että kalkkimaali on lisäksi hajutonta ja maalatussa tilassa voi heti nukkua, sillä siitä ei irtoa ilmaan mitään vaarallisia yhdisteitä. Noh, minä kyllä nukuin heti, mutta maalin haju katosi vasta noin kolmen päivän tuuletuksen jälkeen. Vaikka maali haisi, ei se silti käynyt nenään samalla tavalla kun tavallinen maali tai aiheuttanut päänsärkyä, mutta yllätyin sen voimakkuudesta.

Vaikka moni asia kalkkimaalauksessa ei mennytkään ihan putkeen, tai ainakaan niin mitä olin kuvitellut, olen tyytyväinen lopputulokseen. Sain uutta kipinää sävyttää (vähän kevyemmillä sävyillä) muutakin kotia sillä nyt pojatkin tahtoisivat maalia huoneeseensa, mutta voi olla, että kalkkimaalipurkkiin en välttämättä enää tartu, jos löydän jonkin toisen myrkyttömän ja mattapintaisen vaihtoehdon. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että haluan maalipinnan olevan tasainen ja kalkkimaalin kanssa sellainen lopputulos vaatii aika paljon työtä. Muussa tapauksessa valitsisin kalkkimaalin kyllä uudestaan (ja suojaisin pinnan kun pinnan vahalla).

Toki kalkkimaalejakin on varmasti vähän erilaisia, riippuen valmistajasta. Oman maalini sain aikoinaan pr-näytteenä, se on Vintron Luxyry Supreme Matte -merkkinen. Moni on kysellyt maalin sävystä, se on nimeltään Paloma, mutta joukkoon sekoitin noin 1/4 – 1/3 valkoista kalkkimaalia sekä pienen lirauksen vettä (Pearl -sävy), sillä tuo Paloman sävy oli luonnossa todella tumma. Maali oli minusta hyvin riittoisaa, kolmeen seinään sitä meni yhteensä reilu pari litraa.

Tykkään kovasti siitä, miten eri valaistuksessa ja vuorokauden ajankohasta riippuen sävy elää seinillä. Välillä se näyttää todella lilalta, välillä taas enemmän harmaalta. Täysin mattamainen pinta on mielestäni tosi kaunis ja makuuhuoneessa on nyt ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma.

Oletteko te kokeilleet kalkkimaalia ja löytyisikö vielä jotain hyviä vinkkejä sen käyttöön?


LOMALLA

3/01/2020

Koululaisten joululomalla koko muukin perhe on päässyt lomamoodiin. Etenkin Myy on ollut silminnähden onnessaan, kun isoveljistä on riittänyt leikkiseuraa koko päiväksi. Itse en taas pysty lakata ihmettelemästä, miten kärsivällisesti ja aivan täysin omasta halustaan nuo isommat ottavat pikkusiskon mukaan leikkeihin. Myy osaa avata jo kaikki kotimme ovet, joten omiin juttuihin pikkulegojen tai piirustelun pariin on tällä hetkellä aika mahdotonta päästä.

Muutenkin pojista on kokoajan ihan hirvittävän paljon apua vahtimisessa. Välillä tunnen ihan omantunnonpistoksia asiasta. Toisaalta, kun näkee että pojat ihan oikeasti haluavat auttaa, kuten keksimällä uusia leikkejä jotta taapero pysyisi pois jaloistani ruokaa tehdessäni, on avusta myös aika vaikea kieltäytyä. Vielä kun veljesten kesken on viime aikoina ollut kokoajan enemmän ristiriitoja heidän kasvaessaan, tuntuu hyvältä nähdä kaikki kolme leikkimässä sulassa sovussa. Poikien tekevän jatkuvaa yhteistyötä.

Välillä yritän muistuttaa poikia, että sanovat sitten vaan kun eivät enää jaksa tai halua auttaa – mutta aika harvoin he edes haluavat tehdä mitään ihan omia juttujaan silloin, kun on mahdollisuus leikkiä yhdessä pikkusiskon kanssa. Eivät he tee sitä velvollisuuden tunnosta, vaan aidosta halusta.

Nyt kun koululaisten joululoma alkaa lähetyä loppuaan, huomaan että se tuli todella tarpeeseen meille kaikille. Arkena koulu vie ison osan päivästä ja viikot vain tuntuvat soljuvan ohi. Lomalla ollaan saatu ottaa kaikki rennosti, ilman aikatauluja, ilman kiirettä – olla vaan. Kotona on ajoittain vallinnut ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Ajoittain toki myös ihan kaaos ja hermojen kiristely, mutta kuitenkin!

Huomaan, että itselläni kestää hetken aikaa päästä kiirettömään tunnelmaan, siihen että voi makoilla sohvalla lapset kainalossa, ilman että tuntuu kokoajan että nyt pitäisi olla tekemässä sitä ja tätä. Lomalla sitä pääsee hioutumaan taas paremmin yhteen perheen kanssa. Tähän väliin oli hyvä päätös viettää lomaa ihan vain kotosalla, ilman suunnitelmia. Ihana loma!

Ps! Instagramissani on käynnissä vielä tänään R-Collectionin lasten collegen arvonta! Pääset arvontakuvaan tästä.
Arvonta on toteuettu yhteistyössä R-Collectionin kanssa ja kuvien vaatteet saatu.