RATTAAT LUMESSA / BUGABOO BUFFALO

12/01/2021

Talvi tuli ja hirmuinen määrä lunta. Pähkäikin aamulla lasta kerhoon viedessäni, että otanko pulkan vai rattaat. Tiesin, että auraamattomilla kaduilla rattailla kulkeminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta pulkassa lapsi ei taas olisi ollut tuiverrukselta suojassa – joten päädyin rattaisiin.

Meillä on vuosien mittaan ollut lasten rattaina useammat eri kulkupelit. Ensin Brio Go:t (nykyiset Britax Go) sekä Bugaboolta Cameleon, Donkey, Bee sekä nyt käytössä oleva Buffalo -malli. Monet vaunu ja ratasmallit joissa on edessä liikkumista helpottavat kääntyvät etupyörät, ovat suunniteltu keski -ja eteläeuroopan olosuhteisiin mutta pikkuhiljaa myös isopyöräisempiä vaihtoehtoja on tullut enemmän. Itse olen tykästynyt juurikin näihin malleihin, joissa on kääntyvät pyörät, sillä liikkuminen kaupungilla, kaupoissa ja julkissa on niin paljon vaivattomampaa.

Ensimmäiset rattaamme lähtivät aikoinaan vaihtoon huonon laatunsa vuoksi ja niiden tilalle tuli Cameleonit, joissa niissäkin on pienet kääntyvät etupyörät. Cameleoneista tykkäsin, mutta talviolosuhteissa ne eivät olleet parhaimmat, pienten etupyörien tilalla käytin talvisin lisäosana löytyviä vaihdettavia talvipyöriä, ne ovat lumessa hyvät, mutta muuten vähän epäkäynnölliset, sillä talvirenkaat eivät käänny.

Näiden jälkeen meille tuli aika tuplarattaiden ja malliksi valikoitui ilmakumitäytteiset Donkeyt. Tykkäsin näistä kovasti, edessä oli isommat mutta kääntyvät pyörät (mutta tarvittessa lukittavat) ja mikä parasta, vaunut pystyi muokkaamaan kapeammiksi myös vain yhdelle lapselle. Miinus näissä oli helposti puhkeavat ilmakumirenkaat.

Kun nuorempi pojista kasvoi, käyttöön meille jäi ainoastaan Bee -matkarattaat, joista niistäkin tykkäsin kovasti (ja itseasiassa sellaiset meille myös nyt kolmannen lapsen kohdalla uudestaan ostettiin). Näissä on kuitenkin niin pienet pyörät, ettei niillä pääsisi lumessa tai sohjossa yhtään eteenpäin.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastani, tiesin heti, että haluan rattaiksi Bugaboo Buffalot. Siitäkin huolimatta, että mallin valmistus lopetettiin juuri samoihin aikoihin (ja sen tilalle tuli uusi, pienempi pyöräisempi Fox -malli). Buffalot ovat melkein samanlaiset kun meillä aiemmin olleet tuplarattaat Donkeyt – mutta vain sillä erotuksella, että niihin menee vain yksi lapsi eikä silloin lapsen viereen jää Donkystä tuttua tavarakoria. Buffaloissa on lisäksi täyskumiset renkaat, joten niiden puhkeamisesta ei tarvitse murehtia.

Buffalot vaunuina ovat melko jykevän oloiset ja juuri sellaista fiilistä kaipasinkin tällä kertaa rattailta. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa isohkoilta, ovat ne todella ketterät ja kevyet työntää, eivätkä vaikkapa ratikassa vie sen enempää tilaa kun muutkaan siromman oloiset rattaat.

Tykkään etenkin isoista etupyöristä, joilla voi kulkea melko vaikeissakin maastoissa, kuten kuoppaisilla teillä, metsässä ja hiekkarannalla, mutta näppärästi myös kaupungilla. Niin ja tosiaan, tällaisena megalumisena päivänä ei kaikki rattaat olisi pystyneet samaan kun nämä – eli kuljettamaan läpi kinosten reippaasti yli 12 kiloisen 2,5 vuotiaan. Isompien esteiden, eli auralla tehtyjen kinosten yli vedin kylläkin rattaita perässä vetäen. Sohjossa liikkuessa helpotusta tuo se, että etupyörät on myös mahdollista lukita yhteen asentoon.

Pulkalla olisi toki ollut helpompi vetää lasta, mutta on siinäkin huonot puolensa, suojan puutteen lisäksi nämä kekseliäät naperot kun saattavat yhtäkkiä keksiä karata ja kierähtää pois sieltä pulkasta. Siinä on taas ihan oma urakkansa, jos umpihangessa pitääkin sen pulkan lisäksi saada kotiin kainalossa kiemurteleva tahtoikäinen.

Tulipahan siis testattua nyt nämäkin rattaatvihdoin  kunnon ääriolosuhteissa ja todettua, että tuli tehtyä vaunuvalinta nappiin! Välillä olen kyllä miettinyt, että olisiko pitänyt kuitenkin ottaa ne tutut Donkeyt mono-ominaisuudella, eli yhden lapsen istuimella ja sen viereen tulevalla pienellä säilytyskorilla, mutta harvassa on oikeasti ollut ne tilanteet kun tavaratilaa olisi tarvinnut niin paljon ja toisaalta, siinä mallissa istuin on myös pienempi kun näissä, eli saattaisi käydä liian ahtaaksi jo pian. Meille nämä ovat just hyvät.

Ja jos mietitte, niin kyllä, lisävarusteina rattaisiin on ostettavissa myös sukset pyörien alle! Kätevät varmaan silloin kun teitä ei ole ehditty vielä suolata ja hiekoittaa. Mutta ehkä me pärjätään ilman niitä, vaikka muuten kaikenlaisia lisävarusteita mukitelineestä viilentävään istunaluseen ja erilaisiin kuomuihin meiltä löytyy.

Löytyykö joltain teiltä myös joka paikassa ja säällä kuin säällä hyväksi havaittuja vaunuja? Saa vinkata alle, jos joku vaikka etsii suosituksia! Tämän Bugaboo -tunisteen takaa löytyy muuten paljon vanhoja postauksiani kaikista näistä rattaista kymmenen vuoden takaa (klikkaa sivun viimeisen postauksen alta vanhemmat -nappia, niin pääset postauksissa kunnolla taaksepäin)


SININEN

17/04/2013

sininengugguu 704gugguu 700bugaboo

Ostin hiljattain kaverilta cameleoneihin uuden sinisen kuomun. On hassua miten mieli muuttuu, vielä muutama vuosi sitten en tykännyt sinisestä väristä yhtään. Mielestäni juuri tämä samainen sininen väri oli silloin bugaboon rumin. Nyt sähkönsininen alkaa valtaamaan yhä enemmän tilaa myös omassa vaatekaapissani.

Entisen oranssin ja vihreän fleecekuomun jälkeen tämä sininen tuntuu todella raikkaalta, donkeyssäkin meillä on mustat kangasosat. Bugiksissa tykkään myös siitä, että rattaiden ilmettä voi vaihdella helposti erivärisillä kuomuilla, lämpöpusseilla ja istuinosilla. Uutena nämä vaihdettavat kangasosat maksavat maltaita, mutta aika hyvin niitä löytyy nettikirppareilta tai kavereilta kyselemällä. Kaava näissä kuomuissa on hyvin yksinkertainen, joten vähänkin näppäräsorminen ompelisi mieluisesta kankasta ihan uniikit kuomut.

Päätin muuten että otan sittenkin reissuun mukaan vain nämä yhden lapsen rattaat seisomalaudalla, lisäksi matkassa kulkee taapero Tula -kantoreppu. Toivottakaa onnea!!!


AASI ON LASTATTU

30/07/2012

 

Donkeyt täynnä lapsia ja tavaraa muutaman päivän reissulle. Uusi mottoni on, älä kanna mitään jos saat sen jotenkin vain tungettua rattaisiin. En osaa nykyisin pitää edes käsilaukkua, vaan se on survottuna aina mihin milloinkin, lapsen syliin, lapsen alle, lapsen selän taakse tai kuomun väliin.

Edelleen olen erittäin tyytyväinen ja iloinen viime syksynä meille tulleista bugaboo donkeystä. Kokemusta niiden kanssa liikkumisesta on vaikka minkälaisia. Toimivat tosi hyvin myös näin, yksin lasten kanssa vähän pidemmälle junalla reissatessa. Istuimet toimivat tarvittaessa myös hätäratkaisuna taksissa turvaistuimina.

Perillä ollaan siis määränpäässä. Tamperetta ei tosin katsastettu, edes pikaisesti. Ainoastaan täsmäisku ruokakauppaan ja siitä suoraan kylpylään. Ilta menikin siis lilluessa, huomenna edessä samanmoista sekä toivottavasti aurinkoa, hellettä ja tosi hauskan näköinen rantsu. Keskiviikkona sitten Tampereen kautta takaisin kotiin.

Nyt puhelin pois ja nukkumaan. Tämä taitaa muuten olla eka puhelin-postini. Toivottavasti ei näytä ihan hullulta.


Minttu