RATTAAT LUMESSA / BUGABOO BUFFALO

12/01/2021

Talvi tuli ja hirmuinen määrä lunta. Pähkäikin aamulla lasta kerhoon viedessäni, että otanko pulkan vai rattaat. Tiesin, että auraamattomilla kaduilla rattailla kulkeminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta pulkassa lapsi ei taas olisi ollut tuiverrukselta suojassa – joten päädyin rattaisiin.

Meillä on vuosien mittaan ollut lasten rattaina useammat eri kulkupelit. Ensin Brio Go:t (nykyiset Britax Go) sekä Bugaboolta Cameleon, Donkey, Bee sekä nyt käytössä oleva Buffalo -malli. Monet vaunu ja ratasmallit joissa on edessä liikkumista helpottavat kääntyvät etupyörät, ovat suunniteltu keski -ja eteläeuroopan olosuhteisiin mutta pikkuhiljaa myös isopyöräisempiä vaihtoehtoja on tullut enemmän. Itse olen tykästynyt juurikin näihin malleihin, joissa on kääntyvät pyörät, sillä liikkuminen kaupungilla, kaupoissa ja julkissa on niin paljon vaivattomampaa.

Ensimmäiset rattaamme lähtivät aikoinaan vaihtoon huonon laatunsa vuoksi ja niiden tilalle tuli Cameleonit, joissa niissäkin on pienet kääntyvät etupyörät. Cameleoneista tykkäsin, mutta talviolosuhteissa ne eivät olleet parhaimmat, pienten etupyörien tilalla käytin talvisin lisäosana löytyviä vaihdettavia talvipyöriä, ne ovat lumessa hyvät, mutta muuten vähän epäkäynnölliset, sillä talvirenkaat eivät käänny.

Näiden jälkeen meille tuli aika tuplarattaiden ja malliksi valikoitui ilmakumitäytteiset Donkeyt. Tykkäsin näistä kovasti, edessä oli isommat mutta kääntyvät pyörät (mutta tarvittessa lukittavat) ja mikä parasta, vaunut pystyi muokkaamaan kapeammiksi myös vain yhdelle lapselle. Miinus näissä oli helposti puhkeavat ilmakumirenkaat.

Kun nuorempi pojista kasvoi, käyttöön meille jäi ainoastaan Bee -matkarattaat, joista niistäkin tykkäsin kovasti (ja itseasiassa sellaiset meille myös nyt kolmannen lapsen kohdalla uudestaan ostettiin). Näissä on kuitenkin niin pienet pyörät, ettei niillä pääsisi lumessa tai sohjossa yhtään eteenpäin.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastani, tiesin heti, että haluan rattaiksi Bugaboo Buffalot. Siitäkin huolimatta, että mallin valmistus lopetettiin juuri samoihin aikoihin (ja sen tilalle tuli uusi, pienempi pyöräisempi Fox -malli). Buffalot ovat melkein samanlaiset kun meillä aiemmin olleet tuplarattaat Donkeyt – mutta vain sillä erotuksella, että niihin menee vain yksi lapsi eikä silloin lapsen viereen jää Donkystä tuttua tavarakoria. Buffaloissa on lisäksi täyskumiset renkaat, joten niiden puhkeamisesta ei tarvitse murehtia.

Buffalot vaunuina ovat melko jykevän oloiset ja juuri sellaista fiilistä kaipasinkin tällä kertaa rattailta. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa isohkoilta, ovat ne todella ketterät ja kevyet työntää, eivätkä vaikkapa ratikassa vie sen enempää tilaa kun muutkaan siromman oloiset rattaat.

Tykkään etenkin isoista etupyöristä, joilla voi kulkea melko vaikeissakin maastoissa, kuten kuoppaisilla teillä, metsässä ja hiekkarannalla, mutta näppärästi myös kaupungilla. Niin ja tosiaan, tällaisena megalumisena päivänä ei kaikki rattaat olisi pystyneet samaan kun nämä – eli kuljettamaan läpi kinosten reippaasti yli 12 kiloisen 2,5 vuotiaan. Isompien esteiden, eli auralla tehtyjen kinosten yli vedin kylläkin rattaita perässä vetäen. Sohjossa liikkuessa helpotusta tuo se, että etupyörät on myös mahdollista lukita yhteen asentoon.

Pulkalla olisi toki ollut helpompi vetää lasta, mutta on siinäkin huonot puolensa, suojan puutteen lisäksi nämä kekseliäät naperot kun saattavat yhtäkkiä keksiä karata ja kierähtää pois sieltä pulkasta. Siinä on taas ihan oma urakkansa, jos umpihangessa pitääkin sen pulkan lisäksi saada kotiin kainalossa kiemurteleva tahtoikäinen.

Tulipahan siis testattua nyt nämäkin rattaatvihdoin  kunnon ääriolosuhteissa ja todettua, että tuli tehtyä vaunuvalinta nappiin! Välillä olen kyllä miettinyt, että olisiko pitänyt kuitenkin ottaa ne tutut Donkeyt mono-ominaisuudella, eli yhden lapsen istuimella ja sen viereen tulevalla pienellä säilytyskorilla, mutta harvassa on oikeasti ollut ne tilanteet kun tavaratilaa olisi tarvinnut niin paljon ja toisaalta, siinä mallissa istuin on myös pienempi kun näissä, eli saattaisi käydä liian ahtaaksi jo pian. Meille nämä ovat just hyvät.

Ja jos mietitte, niin kyllä, lisävarusteina rattaisiin on ostettavissa myös sukset pyörien alle! Kätevät varmaan silloin kun teitä ei ole ehditty vielä suolata ja hiekoittaa. Mutta ehkä me pärjätään ilman niitä, vaikka muuten kaikenlaisia lisävarusteita mukitelineestä viilentävään istunaluseen ja erilaisiin kuomuihin meiltä löytyy.

Löytyykö joltain teiltä myös joka paikassa ja säällä kuin säällä hyväksi havaittuja vaunuja? Saa vinkata alle, jos joku vaikka etsii suosituksia! Tämän Bugaboo -tunisteen takaa löytyy muuten paljon vanhoja postauksiani kaikista näistä rattaista kymmenen vuoden takaa (klikkaa sivun viimeisen postauksen alta vanhemmat -nappia, niin pääset postauksissa kunnolla taaksepäin)


ARJEN HELPOTTAJIA

20/10/2019

Aloin jo Myyn ollessa ihan pieni vauva, miettimään listaa arjen merkittävimmistä helpottajista. Siis toki vaikkapa lottovoitto helpottaisi aika paljon, mutta tähän listaan olen koonnut sellaisia realistisia ja aika pieneltäkin kuulostavia tavallisia asioita, joiden hyöty on kuitenkin meillä ollut suuri.

Listan ollessa kuukausia vain pässäni, on se myös elänyt paljon vauvan kasvaessa ja arjen muuttuessa. Moni asia helpottaa elämää ja arkea kuitenkin edelleen, kuten nämä (ei järjestyksessä):

Yksinkertaistaminen (eli monessa asiassa ns mutkat suoriksi)
Valmiin ruoan tilaaminen kotiin
Lähellä asuvat isovanhemmat
Asioiden suunnittelu ja sopiminen etukäteen (kuten syömiset, heräämisvuorot, isompien ruutuaika)
Tiskikone
Alhaalta ylöspäin lahkeesta avattava vauvan pyjama
Paljon tutteja (ja tuttiketjuja) joka paikassa
Siisti ja selkeä vaatekaappi
Parvekerattaat
Ikilevypintainen ruokapöytä
Syöttötuoli josta ei pääse kiipeämään pois
Monta paria samanlaisia sukkia
Vauvan yömaitojen valmistelu etukäteen
Rutiinit
Hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat kotoa joka paikkaan
Kuivaava 10 kg pyykinpesukone
Kaksi vessaaVauvan harsot
Vaipanvaihtopiste kylpyhuoneessa
Paikka kaikelle ja tavaran karsiminen / minimalistisuus
Sairausvakuutus

Nämä olisivat helpottanut vielä paljon lisää:

Hissi
Pimennysverhot
Jos se vaatekaappi myös pysyisi siistinä
Hyvä ruokakauppa lähellä (tai järjestelmällinen ruoka-ostosten kotiin tilaaminen)
(Luotettava) siivooja 1-2 kertaa kuussa

Mitä muita arjen helpottajia vauva/pikkulapsiarjessa teille tulee mieleen?


VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ KOTIÄITINÄ

31/07/2019

Tänään on viimeinen virallinen päiväni kotiäitinä, oltuani ensin täysien äitiys -ja vanhempainvapaiden jälkeen hoitovapaalla vielä kaksi kuukautta.

Jotkut perheet päätyvät tässä vaiheessa jo laittamaan vuoden ikäisen vauvan päivähoitoon, meillä hoitovapaata kuitenkin jatkaa vielä isä, joka jää siis vauvan kanssa kotiin.

Ja kotiin jään minä itsekin, sillä teen töitä täältä käsin, mutta jatkossa päivästä on varattu minun yhtäjaksoiseen työskentelyyni ainakin kuusi tuntia. Ihanaa! Mieheni on ollut nytkin pitkän kesälomansa ansiosta jo kotona, joten tavallaan tuntuu, ettei paljoakaan ei muutu ja toisaalta muuttuu todella paljon.

Vakavan raskauspahoinvoinnin vuoksi olen päässyt keskittymään täysillä tähän tapaan työntekoon viimeksi joskus loppuvuodesta 2017. Sen jälkeen sitten syntyi vauva ja homma vaikeni entisestään. Intoa puhkuen odotan jo uudenlaista arkea.

Samalla taloudellinen tilanne jännittää, sillä tuloistamme tippuu nyt kokonaan toisen aikuisen palkka pois. Kaupallisten yhteistöiden määrä blogissa ei kuitenkaan kasva siitä mitä se on tähänkään saakka ollut, vaan ajatukseni on laajentaa somen parissa vietettyjä vuosia ammattimaisessa mielessä muulla tavoin.

Raha ei siis ole tässä ensimmäisenä mielessä, vaan kaikista eniten odotan sitä, että minulla on taas enemmän aikaa tämän minulle rakkaan blogini parissa.

Vauvavuoden aikana on tuntunut ajoittain hyvinkin raskaalta, kun aikaa blogin tekemiseen ei ole ollut samalla tavalla. On harmittanut julkaista hätäpäissään vauvan päiväuniaikaan hutaistuja postauksia kännykkäkuvilla siivitettynä, kun oikeasti olisin halunnut hioa tekstiä paljon kauemmin. Monet jutut ovat jääneet kokonaan julkaisematta, kun niiden kasaamisen ei ole löytynyt oikeaa hetkeä.

Minulla on ollut paljon annettavaa tänne, mutta sitäkin vähemmän aikaa ja jaksamista. Postausluonnoksissa odottaakin todella paljon juttuja liittyen vanhemmuuteen, vauvajuttuihin, kotiin ja kaikkeen sellaiseen mikä teille mukana pysyneille lukijoille on tuttua aiemmilta vuosilta. Erityisesti sellaiset pidemmät ja asiapitoisemmat julkaisut ovat tässä vauvavuoden aikana jääneet – mikä toki on toivottavasti aivan ymmärrettävääkin.

Meille on tässä vaiheessa tärkeintä, että vauva saa vielä olla kotona tutussa ympäristössä omien vanhempien kanssa. Hän (emmekä me) ei missään nimessä olisi vielä valmis hoitoon. Myös siksi lykkään edelleen omia opiskelujani, sillä ihan kaikkea emme voi kerralla saada.

Ennen raskaaksi tuloani, meille molemmille oli jo ihan selvää, että isä haluaa myös hoitaa oman osansa lasta kotona. Toiveena hänellä olisi olla kotona sinne kolmeen ikävuoteen saakka, mutta nyt alustavasti tämä järjestely pyörii meillä vuoden.

Ja vaikka tämä järjestely virallisesti alkaakin huomenna, en ihan vielä pääse aamusta kotitoimistolleni, sillä mieheni lähtee loppuviikoksi viettämään laatuaikaa vanhemman poikansa kanssa ennen koulujen alkuja.

Ei ehkä kuulosta ihan lupaavimmalta alulta hommalle, ja se tässä kotona työskentelyssä onkin juuri se vaikein homma. Vapaus tehdä miten itse haluaa ja omien aikataulujen mukaan on myös yllättävän haastavaa. Yritetään kuitenkin saada sitten alusta alkaen jonkinlainen rutiini tähän hommaan.

Samoin itse yritän pyhittää sen päivittäisen työskentelyajan ihan vain sille. Ei mitään pyykinpesuja tai liian pitkiä lounaita, eikä tässä vuoden aikana vähän liian tutuiksi tulleista päikkäreistä puhumattakaan. Kun on tehnyt aina vartin siellä, puoli tuntia täällä ja niin että joku jatkuvasti keskeyttää, tuntuu tällainen itselleni ihan luksukselta. Toki pitää sitten katsoa aina tilanteen mukaan, vannomatta paras.

Aika monella muullakin tuntuu alkavan uudenlainen arki tässä kuun vaihteessa. Ensi viikolla alkaa koulut, mutta jo tällä viikolla monet päiväkodit ovat avanneet ovensa. Osa on aloittanut päiväkotiuransa ja osa vanha konkari päässyt taas tuttujen kavereiden pariin. Syksy symbolisoikin usealle eräänlaista uuden alkua – enemmänkin kun vuodenvaihde.

Minkälaisia syyssuunnitelmia teillä on? Alkaako monella muullakin uudenlainen arki päivähoitoineen, eskareineen, kouluineen vai tuntuuko ylipäätään loman jälkeinen töihinpaluu uudelta alulta? Jotkut onnekaat ne vasta aloittelevat kesälomiaan.


ARKIKUVA 21/52

24/05/2019

Alkuviikon lämpivät päivät tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta kun katsoo ikkunasta ulos. Yht’äkkiä saapunut kesä yllätti tänäkin vuonna etenkin vaatetuksen puolesta. Muutaman päivän liian lämpimästi pukeutumisen jälkeen sitä vihdoin uskalsi lähteä ulos oikeasti kevyissä ja kesäisissä vaatteissa – ja silti tuli kumaa.

Itselleni tulee aina näin kausien vaihtuessa sellainen MULLA EI OLE MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA- paniikki, kunnes pikkuhiljaa sieltä vaatekaapista alkaa nousta ja muistua mieleen niitä hyviä vaatekappaleita sekä yhdistelmiä uudenlaiseen säähän. Asiaa ei varsinaiseti auta talven jäljiltä vitivalkoiset kintut ja karhentuneet kantapäät.

Tässä kuvassa päällä myös viime kesän luottoasu, joka meni hienosti päälle myös loppuraskaudesta, eli 6XL kokoinen t-paita ja vanhoista legginsseistä leikatut shortsit. Kyllä niillä lähikaupassa just ja just kehtasi käydä.


AINA EKA KERTA

3/09/2018

Vauvan kanssa jokainen juttu on kerran aina eka kerta. Eka kylpy, eka imetys, ekat päikkärt yhdessä, eka kerta kotona, eka vaunulenkki (kuvassa), eka neuvola, eka kerta ravintolassa ja niin edelleen. Ne kerrat tuntuvat ihan erityisen erityisiltä ja jäävät mieleen.

Tänään minulla oli eka kerta yksin kotona vauvan kanssa-päivä, kun Osku palasi isyysvapaan jälkeen töihin. Minulle olisi hyvin kelvannut sellainen leppoisa yökkärissä kotihengailupäivä näin alkuun, mutta sen sijaan päivä oli kunnon herätys arkirealityyn. Oli lasten aamutomet ja kouluun vieminen, vauvan kanssa neuvolaan ajoissa ehtiminen, välissä pientä säätöä ja sitten lasten hakeminen, paniikkisiivous kotona sekä vielä ruoan laitto (okei hernekeiton lämmitys) ja lopuksi vielä harrastukseen ajoissa lähettäminen.

Pieni tuskanhiki ehti aina välillä tulla ja taisin muutaman kerran nukahtaa pystyynkin, mutta näin päivän pian päättyessä voin sanoa selvinneeni ekasta päivästä suht mallikkaasti. Nimittäin esimerkiksi tiskikoneen täyttäminen ei yleensä kuulu edes normaalien päivien aikaansaannoksiini.

Huomenna on ehkä vähän helpompaa, nimittäin Osku teki työpäivän päätteeksi meille vielä niin pakkasen että jääkapin täyteen valmiiksi ruokaa, Elvis pääsee toivottavasti naapurin mukana kouluun ja oma extraohjelmani huomenna on ainoastaan uuden pyykinpesukoneen vastaanottaminen täällä kotona.

Tämä arki rikkoinaisineen öineen 24/7 tissillä viihtyvän vauvan kanssa on kuitenkin tosi ihanaa. Vauva on niiiiin ihana! Silti voin jo tässä vaiheessa jo todeta, että odotan kyllä jo kovasti ekaa kokonaan nukuttua yötä ja meidän ekaa yhteistä lomaa sitten joskus.