VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ KOTIÄITINÄ

31/07/2019

Tänään on viimeinen virallinen päiväni kotiäitinä, oltuani ensin täysien äitiys -ja vanhempainvapaiden jälkeen hoitovapaalla vielä kaksi kuukautta.

Jotkut perheet päätyvät tässä vaiheessa jo laittamaan vuoden ikäisen vauvan päivähoitoon, meillä hoitovapaata kuitenkin jatkaa vielä isä, joka jää siis vauvan kanssa kotiin.

Ja kotiin jään minä itsekin, sillä teen töitä täältä käsin, mutta jatkossa päivästä on varattu minun yhtäjaksoiseen työskentelyyni ainakin kuusi tuntia. Ihanaa! Mieheni on ollut nytkin pitkän kesälomansa ansiosta jo kotona, joten tavallaan tuntuu, ettei paljoakaan ei muutu ja toisaalta muuttuu todella paljon.

Vakavan raskauspahoinvoinnin vuoksi olen päässyt keskittymään täysillä tähän tapaan työntekoon viimeksi joskus loppuvuodesta 2017. Sen jälkeen sitten syntyi vauva ja homma vaikeni entisestään. Intoa puhkuen odotan jo uudenlaista arkea.

Samalla taloudellinen tilanne jännittää, sillä tuloistamme tippuu nyt kokonaan toisen aikuisen palkka pois. Kaupallisten yhteistöiden määrä blogissa ei kuitenkaan kasva siitä mitä se on tähänkään saakka ollut, vaan ajatukseni on laajentaa somen parissa vietettyjä vuosia ammattimaisessa mielessä muulla tavoin.

Raha ei siis ole tässä ensimmäisenä mielessä, vaan kaikista eniten odotan sitä, että minulla on taas enemmän aikaa tämän minulle rakkaan blogini parissa.

Vauvavuoden aikana on tuntunut ajoittain hyvinkin raskaalta, kun aikaa blogin tekemiseen ei ole ollut samalla tavalla. On harmittanut julkaista hätäpäissään vauvan päiväuniaikaan hutaistuja postauksia kännykkäkuvilla siivitettynä, kun oikeasti olisin halunnut hioa tekstiä paljon kauemmin. Monet jutut ovat jääneet kokonaan julkaisematta, kun niiden kasaamisen ei ole löytynyt oikeaa hetkeä.

Minulla on ollut paljon annettavaa tänne, mutta sitäkin vähemmän aikaa ja jaksamista. Postausluonnoksissa odottaakin todella paljon juttuja liittyen vanhemmuuteen, vauvajuttuihin, kotiin ja kaikkeen sellaiseen mikä teille mukana pysyneille lukijoille on tuttua aiemmilta vuosilta. Erityisesti sellaiset pidemmät ja asiapitoisemmat julkaisut ovat tässä vauvavuoden aikana jääneet – mikä toki on toivottavasti aivan ymmärrettävääkin.

Meille on tässä vaiheessa tärkeintä, että vauva saa vielä olla kotona tutussa ympäristössä omien vanhempien kanssa. Hän (emmekä me) ei missään nimessä olisi vielä valmis hoitoon. Myös siksi lykkään edelleen omia opiskelujani, sillä ihan kaikkea emme voi kerralla saada.

Ennen raskaaksi tuloani, meille molemmille oli jo ihan selvää, että isä haluaa myös hoitaa oman osansa lasta kotona. Toiveena hänellä olisi olla kotona sinne kolmeen ikävuoteen saakka, mutta nyt alustavasti tämä järjestely pyörii meillä vuoden.

Ja vaikka tämä järjestely virallisesti alkaakin huomenna, en ihan vielä pääse aamusta kotitoimistolleni, sillä mieheni lähtee loppuviikoksi viettämään laatuaikaa vanhemman poikansa kanssa ennen koulujen alkuja.

Ei ehkä kuulosta ihan lupaavimmalta alulta hommalle, ja se tässä kotona työskentelyssä onkin juuri se vaikein homma. Vapaus tehdä miten itse haluaa ja omien aikataulujen mukaan on myös yllättävän haastavaa. Yritetään kuitenkin saada sitten alusta alkaen jonkinlainen rutiini tähän hommaan.

Samoin itse yritän pyhittää sen päivittäisen työskentelyajan ihan vain sille. Ei mitään pyykinpesuja tai liian pitkiä lounaita, eikä tässä vuoden aikana vähän liian tutuiksi tulleista päikkäreistä puhumattakaan. Kun on tehnyt aina vartin siellä, puoli tuntia täällä ja niin että joku jatkuvasti keskeyttää, tuntuu tällainen itselleni ihan luksukselta. Toki pitää sitten katsoa aina tilanteen mukaan, vannomatta paras.

Aika monella muullakin tuntuu alkavan uudenlainen arki tässä kuun vaihteessa. Ensi viikolla alkaa koulut, mutta jo tällä viikolla monet päiväkodit ovat avanneet ovensa. Osa on aloittanut päiväkotiuransa ja osa vanha konkari päässyt taas tuttujen kavereiden pariin. Syksy symbolisoikin usealle eräänlaista uuden alkua – enemmänkin kun vuodenvaihde.

Minkälaisia syyssuunnitelmia teillä on? Alkaako monella muullakin uudenlainen arki päivähoitoineen, eskareineen, kouluineen vai tuntuuko ylipäätään loman jälkeinen töihinpaluu uudelta alulta? Jotkut onnekaat ne vasta aloittelevat kesälomiaan.


ARKIKUVA 21/52

24/05/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKIKUVA 21/52

Alkuviikon lämpivät päivät tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta kun katsoo ikkunasta ulos. Yht’äkkiä saapunut kesä yllätti tänäkin vuonna etenkin vaatetuksen puolesta. Muutaman päivän liian lämpimästi pukeutumisen jälkeen sitä vihdoin uskalsi lähteä ulos oikeasti kevyissä ja kesäisissä vaatteissa – ja silti tuli kumaa.

Itselleni tulee aina näin kausien vaihtuessa sellainen MULLA EI OLE MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA- paniikki, kunnes pikkuhiljaa sieltä vaatekaapista alkaa nousta ja muistua mieleen niitä hyviä vaatekappaleita sekä yhdistelmiä uudenlaiseen säähän. Asiaa ei varsinaiseti auta talven jäljiltä vitivalkoiset kintut ja karhentuneet kantapäät.

Tässä kuvassa päällä myös viime kesän luottoasu, joka meni hienosti päälle myös loppuraskaudesta, eli 6XL kokoinen t-paita ja vanhoista legginsseistä leikatut shortsit. Kyllä niillä lähikaupassa just ja just kehtasi käydä.


AINA EKA KERTA

3/09/2018

Vauvan kanssa jokainen juttu on kerran aina eka kerta. Eka kylpy, eka imetys, ekat päikkärt yhdessä, eka kerta kotona, eka vaunulenkki (kuvassa), eka neuvola, eka kerta ravintolassa ja niin edelleen. Ne kerrat tuntuvat ihan erityisen erityisiltä ja jäävät mieleen.

Tänään minulla oli eka kerta yksin kotona vauvan kanssa-päivä, kun Osku palasi isyysvapaan jälkeen töihin. Minulle olisi hyvin kelvannut sellainen leppoisa yökkärissä kotihengailupäivä näin alkuun, mutta sen sijaan päivä oli kunnon herätys arkirealityyn. Oli lasten aamutomet ja kouluun vieminen, vauvan kanssa neuvolaan ajoissa ehtiminen, välissä pientä säätöä ja sitten lasten hakeminen, paniikkisiivous kotona sekä vielä ruoan laitto (okei hernekeiton lämmitys) ja lopuksi vielä harrastukseen ajoissa lähettäminen.

Pieni tuskanhiki ehti aina välillä tulla ja taisin muutaman kerran nukahtaa pystyynkin, mutta näin päivän pian päättyessä voin sanoa selvinneeni ekasta päivästä suht mallikkaasti. Nimittäin esimerkiksi tiskikoneen täyttäminen ei yleensä kuulu edes normaalien päivien aikaansaannoksiini.

Huomenna on ehkä vähän helpompaa, nimittäin Osku teki työpäivän päätteeksi meille vielä niin pakkasen että jääkapin täyteen valmiiksi ruokaa, Elvis pääsee toivottavasti naapurin mukana kouluun ja oma extraohjelmani huomenna on ainoastaan uuden pyykinpesukoneen vastaanottaminen täällä kotona.

Tämä arki rikkoinaisineen öineen 24/7 tissillä viihtyvän vauvan kanssa on kuitenkin tosi ihanaa. Vauva on niiiiin ihana! Silti voin jo tässä vaiheessa jo todeta, että odotan kyllä jo kovasti ekaa kokonaan nukuttua yötä ja meidän ekaa yhteistä lomaa sitten joskus.