Miten sitä voikin viikon kesäreissun jälkeen meinata unohtaa, että täällä kaupungissa pitäisi pukea päälle ennen ulos lähtemistä ja avaimetkin olisi ihan hyvä ottaa mukaan. Eli siis kotona ollaan ja itseasissa saan olla muutaman päivän täällä ihan yksikseni. Aika ihanaa, vaikka aika meneekin isolti työntekoon, sillä yrittäjänä ei minulla oikeastaan lomaa ole, vaikka vähän olenkin niitä tarkoituksella kesäksi vähentänyt.

Viikko Hangossa oli ihana ja itseasiassa kesäkuun kolmas reissu. Ensin käytiin Kokkolassa ja Kalajoella, sitten Turussa ja Ahvenanmaalla. Välissä käytiin lähinnä vaan kotona pesemässä pyykkiä ja sitten taas mentiin.

Kuten monilla etenkin kerrostalossa asujilla, myös meillä on kotona tosi kuuma. Myös siksi Hangossa oli ihana viettää hellepäiviä, koska ilmalampöpumppu puhalsi jääkylmää ilmaa aina kun alkoi tulla liian hikiset paikat. Tuli siis myös nukuttua hyvin muhkean untuvapeiton alla.

Viileistä öistä, ”superhelle jatkuu ja jatkuu vaan” – uutisista ja kaverin suosituksesta inspiroituneena tilasin juuri meille kotiin pienen liikuteltavan ilmastointilaitteen. Tuntui aika keski-ikäiseltä käyttää useampi sata euro niin rumaan kapistukseen, mutta hei, käytönnöllisyys ennen kaikkea vai mitä!

Joskus muinoin olisin mielummin kärsinyt kuumuudesta ja törsännyt saman summan uusiin sandaaleihin ja kesäiseen bileviikonloppuun kavereiden kanssa. Mutta toisaalta tässä keski-ikäisyyden kynnyksellä voin toki kekiluokkaisesti toteuttaa molemmat.

Tuntuu hassulta ja hauskalta, että kesäkuu on ihan juuri ohi ja kaikki suunnitelut reissut on jo tehty. Toivottavasti heinäkuusta tulisi vähintään yhtä kiva ja toivottavasti aika ei menisi ihan näin nopeaan! No mutta nyt mä meen pelaamaan Padelia (en oikeesti, mutta voisin), moikka!

– Kävin ottamassa rispisen kestotaivutuksen, vaikka olen jo kolme kertaa sen ottamisen jälkeen todennut, ettei se kannata – ja niin kävi taas
– Taapero kiipesi ekaa puuhun ja ajoi ekat metrit itse polkupyörällä
– Ekat ulkojätskit, ulkotanssit ja paljaat nilkat
– Luonto alkoi vihertää
– Hävitin kestokahvimukini ja löysin sen keskeltä Manskua
– Jaksoin talven jäljiltä ajaa pyörällä taapero kyydissä yhden inhokkoylämäen
– Tuttikeiju vei tutit ja toi uudet nukenrattaat (vanhat rikki)
– Kävin piiiitkästä aikaa ravintolassa syömässä
– Mitin ihan liian monta kertaa, että onko tyhmää että mulla on kaikissa kuvissa aina toi sama vihreä takki
– Kävin keskustassa hoitamassa työjuttua ja sovitin samalla yhtä miettimääni takkia, tulin kotiin uuden kukkamaljakon kanssa
– Löysin paljon lisää (ainakin viis!) harmaita hiuksia
– Ihmettelin, miten katukuvassa voi näkyä niin paljon ala-asteikäisiä lapsia ajelemassa sähköskuuteilla (miten ja millä rahalla)
– Kerroin instassa, etten ole pitkään aikaan pystynyt nukkumaan päikkäreitä ja pian sen jälkeen nukuin ainakin kolmet
– Heräsin lähes joka aamu 7-7:30 välissä itsekseen virkeänä (no, virkeänä en ehkä aina)
– Googlailiin taas niitä pimennysverhoja, kuten joka ikinen kevät
– Katsoin Yle-Areenasta Exit -sarjan
– Lyötiin lukkoon yksi kesälomareissu
– Sain älykellon ja tunsin oloni heti tosi sporttiseksi
– Haettiin taaperolle syksyksi päiväkotipaikkaa
– Suunnittelin koko kuukauden vastaavani ihan just opinto-ohjaajani sähköpostiin
– Kaivettiin kevättakit esille ja laitettiin talvitakit pois
– Sain paljon pisamia
– Haaveilin kivasta pienestä huivista, mutta päädyin aina lainaamaan lasten huiveja tai kauluria
– Otin näköjään aika monta peiliselfietä

– räntäsateessa leikkipuistossa vettäpitämätön syystakki päälläni tajusin, että tarvitsen talvitakin (ehdottomasti talven parhaista hankinnoista)
– veli kävi kokkaamassa meille vuoden parhaat hampparit
– lasten luokilla oli yhteensä kolme korona-altistumista, mutta tällä kertaa ei määrättyä karanteenia (pidettiin vähän omaa)
– kaksi koronatestissä käyntiä
– ostin pitkään haaveilemani uuden varsi-imurin
– pähkäiltiin mitä tehdään jouluksi sovitun laskettelureissun kanssa
– vietettiin lasten kanssa joulu rauhallisesti kotosalla
– huomasin, että melkein kaikilla lähialueen naapureilla oli jouluvalot, joten sellaiset hommattiin myös meille (myös Myyn nukkekotiin laitettiin)
– ostin myös soman pienen metsäkuusen kotiin, istutetaan se keväämmällä takaisin ulos

– maksoin yhdellä istumalla kaikki laskut, vuoden verot ja tein kuukauden kirjanpidon, enkä muista milloin viimeksi olisin tuntenut oloni yhtä huojentuneeksi
– en kokenut tippakaan joulustressiä lahjoista tai ruoista, siivoamiseta vähän kyllä
– siivosin kaksi päivää ja koti pysyikin sen jälkeen siistinä melkein viikon
– maalasin puolet meidän olkkarista, vaihtelin vähän järkkää ja se teki minut onnelliseksi
– meillä oli viimeinen kerta pariterapiaa
– istuin kahtena iltana kavereiden kanssa kylppärin lattialla ja tyhjässä ammeessa juttelemassa
– lapselta hajosi puhelin, koska olin jättänyt auki olevan kynsilakanpoistoaineen hyllylle (ja se kaatui huomaamatta puhelimen päälle)

– haaveilin uimahallin ja salin avautumisesta ja katsoin sohvalla löhöten ennätyspaljon sarjoja
– join noin koko vuoden edestä kokista
– näin vihdoin viimeisillään raskaana olevan kaverin masun
– kävin hammalääkärissä ja siellä paljastui elämäni ensimmäiset rei’ät (byhyy!)
– olin neljä päivää yksin lasten kanssa kotona ja mielenhäiriössä päätin julistaa heille samaan aikaan täysin ruutuvapaan viikon
– järkkäilin vähän kellaria ja haaveilen edelleen viikonlopusta, jolloin voisin siivota sen kunnolla
-olin välillä tosi reipas ja aikaansaava ja välillä taas en
-harjoittelin kokemaan onnistumista ja ylpeyttä saavutuksistani ja useinmiten se onnistuikin ihan ok

Saatiin vihdoin maalisävyt päätettyä ja maalitkin saapuivat jo eilen oven taakse. Nyt pitää vain päästä hommiin, en malta odottaaaaaa!

Myyn kanssa on ihanaa. Vaikka välillä tuntuu haikealta, että hän on jo niin iso, on mieletöntä miten fiksu, valmissanainen ja hauska tyyppi hän jo on. Kuten hänen vanhemmat sisaruksensakin. Nyt kun taakse on jääneet yöheräilyt ja kaikki muut vauva-ajan haasteet ja hän esim pukee itse, pystyy kunnolla keskittymään olennaiseen, eli kivojen asioiden tekoon ja leppoisaan yhdessäoloon (sekä höpöttelyyn).

Maksoin äsken koko vuoden ennakkoverot, kaikki laskut sekä tein melkein valmiiksi loppuvuoden kirjanpidonkin – ah, miten helpottunut olo, kun takaraivossa ei enää jyskytä ne ikävimmät ja tekemättömät asiat.

Sain pois alta myös toisen, pari vuotta pitäis -listalla olleen asian, nimittäin soitettua kaupungin hammaskääkäriin, ja näin edistettyä viimeisen viisaudenhampaani poistoa. V i h d o i n.

Pakaisteista ”leipominen”. En ole itse mitään leipojatyyppiä, suurpiirteinen luonteeni ei kestä turhan tarkkoja ohjeita ja leipomisesta syntyy mielestäni muutenkin ihan liikaa sotkua. Onneksi pakastealtaiden valikoimissa on nykyään tosi hyviä ja maistuvia vaihtoehtoja. Me tehtiin lasten yksi päivä kuvien vegaanista omenapiirakkaa ja toisena iltana jenkkityylisiä keksejä, jota saatiin Cacculta testiin. Ihanan helppoa ja lapset ovat iloisia, kun äiti ”leipoo”.

Elämä on tällä hetkellä monella osa-alueella helpompaa ja mukavampaa kun vaikkapa keväällä, jolloin ei ollut.  Mieli on levollisempi kun pitkään aikaan. En sano että nyt elämä olisi pelkkää hattaraa, mutta ehkä sitä on tullut nyt tarpeeksi nähtyä, että vaikeistakin asioista selviää, ja se on tuonut rauhaa.