Tajusin vasta hetki sitten, että tänään strattasi jo lokakuu! Jo muutaman vuoden ajan lokakuu ollaan tunnettu myös lihattomana kuuna. Myös minä olen pidemmän aikaa tahtonut omalta osaltani kannustaa kasvisruokavalioon ja nyt lihattoman lokakuun kunniaksi jaan muutaman kasvisreseptin blogini arkistoista, vaikkapa niille päville kun ei meinaa keksiä mitään syötävää. Osa resepteistä on myös kokonaan vegaanisia tai helposti sellaiseksi muokattavissa olevia.

PUNAJUURI/JUURESRISOTTO

Risotto on oma lempiruokani ja tästä respetistä olen erityisen ylpeä. Luulin että olen jo aiemmin jakanut ohjeen blogiin, mutta yllätyksekseni sitä ei löytynytkään vanhoista postauksista. Ohje on muutaman vuoden takaa ja se on myös päässyt mukaan Sannan Ruokakassin resepteihin muutama vuosi sitten (lisää kuvia täällä). Tämä on niiiiin hyvää.

Tarvitset:
6 punajuurta
3 porkkanaa
1/2 palsternakka
2 kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
50 g voita
3 dl risottoriisiä
8-9 dl vettä johon puristettu 1 sitruunan mehu
3 rkl kasvisfondia
150g parmesaania
Mustapippuria
Sormisuolaa
Oliiviöljyä
Timjamia

Raasta kaksi punajuurta kippoon. Laita uuni 200 asteeseen, kuori ja lohko loput juureekset uunipellille, lorauta päälle oliviiöljy ja suola, voit käyttää myös punajuurien lehdet. Paahda juurekset uunissa kypsiksi ja rapeiksei, noin 15-20 min
Aloita sillävälin risoton valmistaminen.

Pilko sipuli varsineen sekä valkosipuli, kuulota öljyssä pannulla. Lisää voi sekä riisit, kuulota riisit. Sekoita vesi-sitruunamehu-kasvisfondi ja kaada loraus kerrallaan riston joukkoon. Lisää joukkoon myös raastettu punajuuri. Anna kiehahtaa, lisää nestettä pikkuhiljaa ja soit lisätä joukkoon tarvittessa vielä hieman voita sekä raastettua parmesaani. Risoton kuuluu jäädä vähän löysäksi.
Tarkista maku ja mausta lopuksi hyppysellillisellä mustapippuria ja lisää tarvittessa suolaa.

Koristele risotto paahdetuilla kasviksilla, parmesaanilla sekä timjamilla.

KIKHERNESALAATTI

Tämä salaatti on oma suosikkini ja itselläni on siihen monta eri variaatiota. Nykyisin yleensä vaihdan avocadon tomaattiin ja idut jätän kokonaan pois. Terveellistä ja täyttävää pikaruokaa parhaimmillaan. Resepti löytyy täältä. Ja vähän kevyempi versio täältä.

LINSSIKEITTO / PASTAKASTIKE

Tämä syksyyn sopiva täyteläinen linssikeitto on hyvää sellaisenaan jonka lisäksi se toimii pastan kanssa kastikkeena. Resepti löytyy täältä.

PINAATTI-FETA PANNUKAKKU

Yksi blogini kaikkien aikojen luetuimpia postauksia on tämä helppo ja moneen tilanteeseen sopivan suolaisen pannukakun resepti. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

TOFU-PANANGCURRY

Mausteiset curry-ruoat ovat myös ihania kylmien iltojen lämmittäjiä. Onnekseni nykyään myös lapset ovat tykästyneitä vähän tulisempiin makuihin. Tämän curryn kanssa sopii niin nuudelit kun riisikin. Resepti löytyy täältä*.

MINITORTILLAT

Tortillat ovat myös sellainen ruoka jota voi varoida loputtomiin. Tortillat ovat myös hyvä tapa käyttää ruoantähteitä ja muita jämiä pois jääkaapista. Inspiraatiota suojarouhetäytteisisin tortilloihin täältä*.

HERNEKEITTO

Vanha kunnon klassikko ei sen enempää esittelyjä kaipaa, resepti täältä.

KASVIS-COUSCOUS

Kasvisouscous on myös mitä mainioin, maistuva arkiruoka johon voi laittaa joukkoon melkeimpä mitä vaan kaapista löytyy tai mieli tekee. Toimii niin lämpimänä että kylmänäkin. Inspistä tekoon tältä.

FLUNSSANKARKOITUSKEITTO

Vielä toinen linssikeitto, mutta sitäkin ajakohtaisempi. Resepti täällä.

Olisihan noita reseptejä ollut vielä lisääkin, mutta toivottavasti näistä saitte ehkä jotain uutta inspistä keittiöön. Itseni alkoi tekemään ihan hirveästi mieli nyt tuota risottoa.

Pakko vielä vinkata, että kauppojen pakastealtaista löytyy nykyisin tosi paljon hyviä kasvisjuttuja, kuten erilaisia pihvejä, paleroita ja lihankorvikkeita. Pakasteiden käyttö lasketaan kohtuullisesti käytettynä mielestäni vain ja ainoastaan arjen helpottajiin ja ne toimivat tosi hyvin silloin kun ei keksi mitään syötävää tai ei ole aikaa kokkailuille. Itse menen nyt laittamaan tuunatun pakastepizzan uuniin.

Lapsen kehityksen tukemiseen haluaa tottakai vanhempana panostaa ja suurimmaksi osaksi se käykin ihan huomaamatta normaalin vuorovaikutuksen kautta. Silloin kun lapsi innostuu jostain uudesta taidosta ja sen treenaamisesta, pitäisi uutta kehitysvaihetta olla tukemassa itse täysillä. Välillä se on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty.

Etenkin jos lapsi innostuu treenaamaan portaissa kiipeämissä juuri lomareisulla, maailman vaarallisimmissa kolme kerrosta käsittävissä marmoriportaissa, joissa ei ole kunnon kaidetta. Siinä sitten mennään yhdessä ylös alas kontaten, kun muut makoilevat ulkona aurinkotuoleissaan kylmiä juomia siemaillen. Tai kun lapsi harjoittelee pinsettiotettaan pomimalla kaikki maailman roskat ja pikkukivet suuhunsa tai haluaa opetella syömään itse lusikalla mustikkapuuronsa juuri silloin kun päälle on juuri vaihdettu puhtaat vaatteet.

Itselleni kaikkien lasteni kohdalla vaikein juttu onkin ehkä ollut juuri itse syömisen harjoittelu – eli ruoalla sotkeminen. Vaikka kaikkien kanssa ollaan myös sormiruokailtu paljon, sotkevimmat ruoat kuten soseet ja puurot olen yrittänyt itse syöttää niin kauan kun mahdollista. Kuivuneet makaroninpalaset on helppo imuroida lattialta, mutta yritäppä pyyhkiä katosta bataattisosetta. Kovettuneesta kaurapuurosta nyt puhumattakaan!

En nyt varsinaisesti ole muutenkaan mikään pitkäpinnaisin, mutta näissä minä ite- ruokailutilanteissa joudun hengittelemään sisään ja ulos normaalia enemmän. Tunnen verenpaineeni nousevan ja korvissani alkaa kohisemaan, kun lapsi levittää ruoat ympäri pöytää, pyödän alustaa, omaa naamaansa, päätään ja korvantaustojaan myöten. Tai viimeistään silloin, kun pienet tahmakädet hierovat loput annoksesta vaatteisiini.

Ja sitten toisaalta, itse lusikkaan tarttuva pikkuinen on vaan niin hellyyttävä näky! Kun toinen ihan tosissaan haluaa syödä niinkuin isot, mutta lusikasta on vielä vähän hankala tarttua oikein päin, puhumattakaan siitä saako sen ohjattua suuhun saakka. On hienoa nähdä miten oma lapsi kasvaa, kehittyy ja opettelee uusia taitoja. Olisipa itselläkin samanlainen motivaatio asioiden treenaamiseen.

Virallinen ja ehkä se kaikista tunnetuin minä itse- vaihe tulee normaalisti siinä parin vuoden tienoilla, mutta ainakin tällä typillä omaa tahtoa löytyy jo nyt ja se näkyy tällä hetkellä selvästi ruokailutilanteissa. Lusikka on saatava käteen ja syötävä itse, eikä ruokalappua todellakaan saa enää laittaa,  muuten koko hommaan tulee stoppi. Myös itse pukeminen kiinnostaa, mutta siihen hommaan onneksi vielä kelpaa myös muiden apu. Oma tahto on lisääntynyt tässä viime viikkoina valtavasti ja osa siitä on varmasti myös vahvaa ja voimakastahtoista persoonallisuutta.

Vaikka välillä tuntuu rankalta, on jopa sillä koko loman rappussissa raamppaamisessa ollut hyötynsä. Asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ja tarvitaessa nyt vauvan voi antaa kontata raput ylös, samalla itse kauppakasseja kantaen. On ollut myöskin hermoja raastavaa antaa vauvan opetella kiipeämään sohvalle ja treenaamaan siellä oloa sekö turvallista alastuloa, mutta nykyään hänet voi jättää siihenkin ilman jatkuvaa valvontaa.

Muksahdukset, kolhut ja hirveä sotku taitavat nyt vain kuulua tähän ikävaiheeseen ja niistä ottaa opiksi sekä lapsi että vanhemmat. Vähän aikaa kun jaksaa kärsivällisesti harjoitella (ja siivota), niin kohta hän jo keittää omat puuronsa.

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bioteekin kanssa
Postauksen lopussa arvonta!

Minusta on jo pitkään tuntunut, että tarvitsen vähän lisää vireyttä arkeeni. Odotin valon lisääntymistä kuukausi kaupalla ja kun sitä vihdoin alkoi tulemaan, tunsin kuitenkin uupuvani siitä vielä enemmän. Tunnistaako joku muukin saman ilmiön?

Tuntui että koko muu maailma heräsi taas pimeän talven jäljiltä eloon, mutta itse jatkoin vain sen saman säästöliekkini kuluttamista. Väsymyksen ja stressin vuoksi muistikin alkoi pätkimään ja tukka lähti päästä. Toki raskauden jälkeisillä hormoneilla on edelleen myös osuutta asiaan. Siksi otinkin muutama viikko sitten avuksi vitamiini-cocktailin, josta ehkä tärkeimmäksi koen B-vitamiinit.

B-vitamiineja tarvitaan monessa tärkeässä kehon toiminnossa, kuten energian tuottamisessa, hermoston toiminnan tukemisessa, valkuaisaineiden rakentamisessa, hormonitoiminnan huollossa sekä verisolujen muodostumisessa. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia ja siksi niitä tarvitaan päivittäin. Eri B-vitamiinit edistävät myös aineenvaihduntaa, vastustuskykyä sekä auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta.

Vitamiinilisistä juurikin Bioteekin Super B-12 vitaamini onkin itselleni entuudestaan tutuin. Sitä suositellaan syötäväväksi varsinkin silloin, jos liha ei kuulu omaan ruokavalioon, sillä kasvikunnan tuotteista tärkeää B-12 vitamiinia ei saa tarpeeksi. B12-vitamiini ylläpitää normaaleja psykologisia toimintoja ja tukee keskushermoston normaalia toimintaa. Siksi sen puutos voi aiheuttaa muistiongelmia ja keskittymishäiriöitä sekä käsien ja jalkojen puutumista tai pistelyä.

Raskausaikana kärsin erittäin voimakkaasta pahoinvoinnista joka tietytti oli todella uuvuttavaa ja myös silloin tuli syötyä B-vitamiinia superannoksin. Juurikin se oma jakaminen mielessä. Muutenkin B9-vitamiini, eli tutummin foolihappo, on lähes välttämätön etenkin alkuraskauden aikana ja sitä suositellaan syötäväksi jo ennen raskaaksi tuloa.

Ravintolisät eivät tietenkään korvaa tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota tai elämäntapoja ja siksi olenkin viime viikkoina kiinnittänyt erityisen paljon huomiota myös syömisiini, säännölliseen ruokarytmiin ja siihen, että ulkoilisin ainakin kerran päivässä – säällä kuin säällä. Kuitenkin minusta tuntui, ettei tämä yksin auta, vaan nyt tarvitsisin järeämiä apuja energisen kevätfiiliksen saavuttamiseen. Tähän minulle suositeltiin Bioteekin Super B-vitamiinilisää.

Super B-vitamiini on vahva ja monipuolinen lisä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä väsymyksen vähentämiseen. Se sisältää  runsaasti kaikkia B-vitamiineja, eli Tiamiinia (B1) Riboflaviinia (B2) Niasiinia (B3) Pantoneenihappoa (B5) B6-vitamiinia, Bioteenia (B7) Folaattia (B9) B12-vitamiinia sekä Koliinia ja Inosetolinia. Kaikkien näiden yhdessä pitäisi vähintäänkin auttaa jaksamaan – toivon parasta.

Koska tosiaan hiusteni lähdölle ei myöskään näy loppua, aloitin syömään Super B-vitamiinin lisäksi myös erillisen kuurin  Super Biotiinia. Biotiini edistää hiusten ihon ja limakalvojen pysymistä normaaleina. Näin lyhyellä käytöllä ei oikein voi vielä sanoa mitään, mutta vaikka hiuksia lähtee, niin näyttää sieltä kovasti puskevan uusiakin haituvia. Raportoin tuloksia myöhemmin!

Heräilevän vauvan ja ylipäätään tämän aamusta iltaan täysillä kulkevan lapsiperhearjen tohinassa on tärkeä muistaa pitää myös itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta. Myönnettäköön, että se on jäänyt tässä vähän taka-alalle, osittain juuri siksi kun on tuntunut ettei jaksa enää siihen satsasta. Ja oravanpyörä on valmis. Itse uskon että oikenlaisilla (ja tarpeeksi isoilla määrillä) vitamiineilla on varmasti suotuisa vaikutus siihen energiseen oloon ja fiilikseen.

Mistä sinä saat energiaa kevääseen ja miten selätät mahdollisen kevätväsymyksen? Vastaa alle kommentteihin ja olet mukana arvonnassa. Vastanneiden kesken arvotaan Bioteekin Super-sarjan B-vitamiinien tuotepaketti (arvo noin 50 eur)! Arvonta päätty 10.5.2019

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finduksen kanssa

Kiireisenkin arjen keskellä voi syödä terveellisesti, helposti ja hyvin. Meidän perhe suosii puhdasta ja hyvää tekevää ruokaa, mutta välillä toki saatetaan poiketa tästä. Jos lapsille täytyy nopeasti valmistaa ruoka koulun ja harrastusten välissä, voimme hyvin turvautua käyttämään esimerksiki osittain pakasteita. Siitä ei ole turha potea mitään huonoa omaatuntoa, sillä pakasteidenkin kohdalla voi valita fiksusti.

Mieheni hoitaa meillä mielellään suurimman osan ruoanlaitosta. Hänellä on ihmeellinen taito loihtia alusta saakka täysin itse valmistettu ateria käden käänteessä. Itse sitten vuorollani turvaudun useammin helpottamaan ruoanlaittoa näillä pienillä oikoteillä, ainakin jos ruokaa pitää saada nopeasti. Jos kaupan pakaste-altaasta lautaselle päätyy meillä jotain, niin ne ovat useinmiten erilaisia tuoreeltaan pakastettuja kasviksia jonkin ruoan seassa tai kalapuikkoja. Silloin tällöin, aika harvoin, herkutellaan myös pakasteranskalaisilla sekä pakastepizzalla. Mutta ne kalapuikot, ne ovat oikeastaan aika hyvää ruokaa!

Monella saattaa olla kalapuikoista mielikuva prosessoituna ja epäterveellisenä ruokana. Näissäkin on kuitenkin eroja! Kalapuikkoaltaalla kannattaa ensinnäkin valita kala joka on filettä, eikä jauhettua kalaa. Sen lisäksi on tärkeä tarkistaa, että kala on vastuullisesti pyydettyä, jolloin sille pitäisi olla myönnetty myös MSC-sertifikaatti.

Findus täysjyvä kalafileet & täysjyvä fileekalapuikot ovat valmistettu vastuullisesti pyydetystä ja villinä elävistä (ei siis kasvatetusta) Alaskanseidistä, jotka on leivittetty rapeaksi täysjyväjauhoseoksella. Niin fileet kun kalapuikotkin ovat pelkkää fileetä, josta on poistettu ruodot. Ei siis mitään epämääräistä kalahuttua.

Vaikka syömmekin kasvispainoitteisesti, kuuluu myös kala isona osana perheemme ruokavalioon sen hyvän makunsa, mutta ennenkaikkea terveellisyytensä takia. Vastuullisuus on meille hyvin tärkeä kriiteeri ruokaostoksilla ollessamme ja siksi myös ostamamme kalankin täytyy olla vähintään vastuullisesti ja kestävistä kalakannoista pyydettyä.

Moni mieltää kalapuikot juurikin helpoksi ja nopeaksi arkiruoaksi ja meiltäkin löytyy kalapuikkoja usein hätävarana pakkasesta, mutta itseasiassa meidän perheessä kalapuikot ovat enemmänkin sellaista spesiaali-herkkua. Rakastamme syödä niitä nimittäin eritysen paljon hampurilaisen välissä! Rapeat kalapuikot ja fileet maistuvat tosi hyvin hyvän leivän, majoneesin, ketsupin sekä raikkaiden kasvisten kanssa.

Kirjoittelin muutama postaus sitten ruokahävikistä sekä sen minimoimisesta. Ruokahävikin kannalta kalapuikot ovat myös sillä saralla hyvää ruokaa. Ne säilyvät pakasteina pitkään ja niitä on helppo valmistaa aina vain tarvittava määrä. Loput säilyvät kierrätettävässä kartonkipakkauksessaan.

Vastuullisuuden lisäksi Findus täysjyvä kalapuikoille on myönnetty sydänmerkki, merkkinä terveellisyydestä. Joten ne tosiaan ovat ihan oikeaa ja hyvää ruokaa koko perheelle, ainakin silloin tällöin. Kuten meillä viime lauantaina, kun olimme poikien kanssa kolmistaan kotona.

Jos ette muuten ole aiemmin tehneet kalapuikkohamppareita niin suosittelen erittäin vahvasti! Myös vaikkapa lounaalta ylijääneet kalapuikot maistuvat ihanasti myös iltapalaleivän päällä! Moni vannoo pannulla, öljyssä paistetuiden kalapuikkojen nimeen, mutta myös uunista niistä saa herkullisen rapeita pistämällä loppuvaiheessa uunin grillivastuksen päälle. Uunissa valmistaminen on toki myös paistamista terveellisempää.

Hampuristen lisäksi toinen suosimani tapa on syödä kalapuikot riisin kanssa. Tämä on muuten tapa jota mieheni ei ymmärrä yhtään! Toisaalta, en ole tainnut saada häntä ikinä edes maistamaan tätä. Riisin täytyy ehdottomasti olla täysjyväriisiä ja sen kanssa kalapuikot pitää paistaa pannulla niin että niiden päälle ruristetaan sitruunan mehua, pieni loraus soijaa sekä mustapippuria. Riisin ja kalapuikkojen kanssa pitää olla majoneesia (tai kermaviilikin käy) sekä ketsuppia. Todellista lohturuokaa.

Minkälainen mielikuva teillä on kalapuikosta ja kuuluvatko ne omaan tai perheenne ruokavalioon, kuinka usein?

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KitchenAidin kanssa

Kaupallinen yhteistyö – KitchenAid

Oma ruoanlaittofilosofiani on selkeä: mahdollisimman helppoa ja nopeasti. Tykkään hyvästä ruoasta (rakastan ruokaa), mutten itse niin hirveästi välitä tehdä sitä. Etenkään arkena. Haluan silti syödä ja tarjota perheelleni puhdasta, laadukasta ja mahdollisimman alusta saakka itse valmistettua ruokaa. En siis viihdy keittiössä kovin pitkiä aikoja putkeen, siksi tekemäni ruoan täytyy valmistua tehokkaasti ja helposti.

Välillä sitä tulee kuitenkin itsekin ihan yllätyttyä, että miten kivaa se ruoan tekeminen voikin silti olla. Se kuitenkin vaatii silloin, että välineet on kunnossa, homma ei ole liian vaivalloista tai tarkkaa ja mielellään myös muutaman innokkaan apukäden (tai vaihtoehtoisesti viinilasillisen). Laatu on minulle erityisen tärkeä kriteeri keittiössä. Vaadin laatua niin raaka-aineilta kun välineiltäkin.

Lähes kymmenen vuotta sitten, olin eräänä aamupäivänä> naapurillani kylässä ja oltiin juuri molemmat hurahdettu vihersmoothieisiin. Silloin siinä lehtikaalia jauhaessani tajusin, että tietysti myös keittiövälineillä on eroja – ja isoja! Miten erilaista jälkeä tulikaan naapurin uudella KitchenAidilla verrattuna meidän vanhaan blenderiin, jolla ei saanut edes yrttejä hienonnettua ihan hienoksi silpuksi, kovemmista aineksista puhumattakaan.

Meidän perheen päivittäisiä kokkailuja on nyt kuukauden verran helpottanut ja tehostanut vihdoin ihka oma KitchenAid 1,7l -monitoimikone. On hassua, että olen aina ennen ajatellut, etten tarvitse mitään monitoimilaitteita keittiöön, koska en niin hirveästi jaksa ruoan laittoon panostaa. Tämän laitteen myötä olen huomannut, että asiahan on juuri päinvastoin! Silloin sitä onkin mahtavaa, että ruoanlaittoa voi tehostaa ja tehdä siitä mielekkäämpää monitoimilaitteen avulla.

Olen aiemmin tottunut käyttämään oikeastaan vain tehosekoittimia ja itseasiassa luulin tämänkin aluksi olevan vain sellainen. Eikä siinä mitään, olin hyvin onnellinen ajatuksesta, että saan vihdoin smoothiet surautettua jatkossa vähän jäisemmistäkin marjoista. Nyt käytössä olen saanut itse oppia mitä tarkoittaa monitoimikone.

KitchenAid 1,7l monitoimikoneen avustamana voi tosiaan soseuttaa mutta se myös pilkkoo, raastaa ja kuutioi – kaiken. Sillä saa tehtyä käden käänteessä vaikkapa pastakastikkeen tai pyöräyttää pizzataikinan. 1,7 litran kokoisessa kannussa voi säilyttää kaikki laitteeseen kuuluvat monikäyttöiset varusteet, eli monitoimiterän ja taikinakoukkun, käännettävän keskikokoisen viipalointi- ja raastinterän sekä paksumman viipalointiterän.

Meillä menee kiloittain hedelmiä, kun lapset syövät niitä usein aamu, väli- ja iltapalaksi jogurtin kanssa viipaloituna. On helpottanut hurjasti, kun pojat voivat itse napata jääkaapista valmiiksi pilkotut hedelmät ja itselleni vapautuu aamuisin aikaa oman kahvin keittämiseen. Pikkujuttuja mutta silti niin isoja ja tärkeitä!

Toinen suosikkini on tomaattipohjainen porkkana-varsiselleri-valkosipuli-yrtti-pastakastike sekä itsetehty hummus, jotka eivät tosiaan vaadi muuta kun ainesten kannuun laittamisen. Niin ja perunamuussi! Myös esimerkiksi punajuuri -tai kukkakaalipohjaisten pizzataikinoiden teko on tällä tosi helppoa.

Kohta meillä on edessä myös vauvan soseiden teko, kun minusta on ainakin kiva aloittaa ruokien maistelu ihan itse tehdyistä pöperöistä. Eikä muuten haittaa yhtään, että tuo laite näyttää myös kivalta keittiössämme – sekin on tärkeää!

Ei siis tosiaan tarvitse olla mikään Master Chef omistaakseen monitoimikonetta (vaikkei siitä toki haittaakaan ole), vaan koneesta on paljon iloa ja apua myös minunkaltaisille, ruoanlaiton enemmän kiireisen arjen pakkopullana (mmm tällä voi muuten tehdä myös pullataikinaa) suhtautuville. Ruonlaitosta voi tehdä myös helppoa ja tehokasta ja sitä kautta kivaa.