Kaupallinen yhteistyö Piltti & Indieplace

Meidän lapset täällä pohjolassa saavat ihan poikkeuksellisen hienon alun elämälleen. Meidän pohjoiset pienet ovat kaupungissakin luonnon helmassa, meidän pohjoiset pienet nukkuvat päiväunensa paukkupakkasissa ja pääsevät saunomaan jo ennen kun osaavat kävellä. Meidän pohjoisen pienet nukkuvat suloisesti läpi yöttömän yön ja kaamoksen aikaan ovat aikaisin aamulla pihalla, kuravaatteissaan valmiina leikkimään. Pulkan kyydissä he matkaavat läpi tuulen ja tuiskeen. Meidän pohjoisen pienet saavat maistaa suoraan varvusta maailman parhaimpia ja puhtaimpia marjoja. Voi ihanat pienet, punaposkiset pikkuisemme!

Kotimainen Piltti on valmistanut pohjoiseen makuun sopivia lastenruokia vuodesta 1952 lähtien – pitkät perinteet siis takaavat sen, että Piltti tuntee suomalaisten lasten maun. Piltin lasipurkkituotteet valmistetaan edelleenkin Turussa ja nykysin täysin hiilineutraalisti. Hiilineutraali tehdas tarkoittaa, ettei Piltin tehtaalta toimiteta lainkaan jätettä kaatopaikalle, ja tuotanto on muutenkin täysin hiilidioksiidivapaata. Tuotantoon tarvittava höyryvoima hankitaan läheiseltä Turku Energian biopolttolaitokselta.

Laskipurkkituotteissa käytetään mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita ja siitä tunnustuksena ne ovat saaneet myös avainlippu-merkin. Lasipurkki ja metallikorkki ovat myös 100% kierrätettäviä. Tutussa puna-valkoruudullisessa korkissa olevan koodin avulla tuotteessa käytetyt raaka-aineet voidaan jäljittää pellon tarkuudella. Lastenruoan valmistuksessa käytetään vain parhaita, puhtaita lastenruokalaatuisia raaka-aineita, joita koskevat tarkat laatuvaatimukset.

Piltti Pohjoisen Maut-tuotesarja on täydentynyt kolmella uudella maulla: Prinsessa, Luumua & Marjaisat palat, joihin ei ole lisätty sokeria tai makeita mehutiivisteitä. Uutuustuotteet saavat makeutensa pelkästään kypsistä marjoista ja hedelmistä. Lisäksi kolme vanhaa tuttua sosetta Punaposki, Ruusunmarjainen & Metsämarjainen löytyvät nyt Pohjoisen Maut-tuotesarjan alta ja myös niiden reseptit on päivitetty makeuttamattomiksi. 

Meille, etenkin lasten ruoissa tärkeää on puhtaus, laatu sekä tietysti hyvä maku. Kuka nyt ei tahtoisi tarjota pienelleen vain parasta? Meillä valmiita marja -ja hedelmäsoseita käytetään yleensä puurojen joukossa sekä välipalana niin kotona kun reissussakin. Pohjoisen Maut-soseissa on hyvä sekoitus kirpeyttä ja makeutta, joten myös perheen isommille lapsille ne maistuvat vaikkapa jogurtin joukossa. Eikä ihme, sillä muistan itsekin vielä vähän isompana lapsena syöneeni viilin aina Piltin ruusunmarjasoeen kanssa!

Kuten sanottu, vaikka asumme kaupungissa, luonto on meillä kokoajan lähellä. Kerrostaloasuntomme maisemaa koristavat korkeat männyt oravineen, parvekkeella vierarailevat tiaiset ja molemmin puolin kotikorttelia kohoavat isot metsät, joissa voi kuulla tikan naputuksen.

Yksivuotias Myy on ehtinyt nuoreen ikäkäänsä verratten jo paljon. Hän on syönyt mustikoita suoraan puskasta, nukkunut yön teltassa, pulahtanut järvessä, heittänyt monet kerrat löylyä puusaunan ylälauteelta, kulkenut mukana laskettelureissulla, käynyt sienimetsällä, nähnyt valkohäntäpeuran mummolan pihalla ja nukkunut tuntikausia raikkaassa ulkoilmassa.

Kaikkiin näihin retkiin liittyy vahvasti tietysti myös eväät. Ruoka maistuu parhaalta ulkona nautittuna tai viimeistään pitkän ulkoulun päätteeksi. Liikkuessamme vähänkin pihapiiriä kauemmaksi, löytyy repusta vähintään jotain pientä huikopalaa, kuten marjasosetta. Pohjolan pikkuisia yhdistää myös se, että eväitä syödään ulkona vuodenajasta riippumatta.

Pohjoisen maut uutuuksista Prinsessaisen reseptistä löytyy omenaa, mansikkaa ja metsämustikkaa, se on myös mitä mahtavin C-vitamiinin lähde. Luumua-soseesta taas löytyy niin tuoretta että kuivattuakin luumua, joka edistävät vatsan toimintaa. Marjaisat Palat-soseessa taas maistuu omenasose, mansikka ja metsämustikat, omenapalat tuovat rakennetta ja sen avulla on helppo pikkuisen totutella karkeampaan ruokaan. Myös tässä on runsaasti niin luonnollista että lisättyä C-vitamiinia.

Muita Piltin tämän syksyn uutuksia ovat annospuurot sekä sormiruokailuun kivaa vaihtelua tuovat Puffit. Kätevä (ja myös 100% kierrätettävä) purkki kulkee kivasti mukana repussa ja ainakin meillä syrjäytti heti liian pitkäksi venyneiden kauppareissujen pelastajat – eli maissinaksut. Puffit on helppo noukkia pienilläkin sormilla ja sulavat nopeasti suuhun. Parasta näissä on, että kätevän ja uudelleen suljettavan pakkauksen ansiosta ne kulkevat siististi ja ehjinä mukana menoissa.

Itselleni oli ennen tätä yhteistyötä ihan uutta tietoa se, että lasipurkkituotteet tuotetaan täysin hiilineutraalisti – ihan mahtava juttu! Olen tosi iloinen myös siitä, että Pohjoisen maut soseista ei löydy sokerin lisäksi myöskään mehutiivisteitä – ne kuitenkin ovat melkein sama asia sokerin kanssa. Me kun turvaudumme kuitenkin päivittäin vähintään aamu -tai iltapalapuuron kanssa näihin valmiisiin soseisiin.

Ihana juttu on myös se, että Piltti tukee Mannerheimin Lastensuojeluliiton arvokasta työtä. Jokaisesta Pohjoisen Maut 4-packista  Piltti lahjoittaa 5 senttiä MLL toiminnan tukemiseen, jonka kanssa he ovat toimineet jo 15 vuoden ajan yhdessä suomalaisten lapsiperheiden puolesta.

Mikä teidän mielestänne tekee pohjolan pikkuisista niin erikoislaatuisia?

Kaupallinen yhteistyö SoFine & Indieplace kanssa

Käsi ylös, kuka vietti lihatonta lokakuuta? Vaikka kuukausi on nyt lopuillaan, ei se tarkoita etteikö ruokavalioon kannattaisi jatkossakin lisätä reippaasti kasvisruokia. Me itse olemme syöneet aina vähän vaihdellen tofua, mutta nyt kun perheen nuorimmainenkin innostui siitä, niin paljon taas entistä enemmän.

Tofu onkin mitä mainioin vatsantäyte, se on edullista, helppoa ja ekologista. Tofu sopii moneen erilaiseen ruokaan ja valmiiksi maustetuista tofuista saa aikaan vaikka mitä.

Tofuhan ei itsessään maistu oikeastaan miltään ja siksi sitä varmaankin ollaan usein totuttu käyttämään eritysesti aasialaistyylisissä, reippaasti maustetuissa ruoissa. Ja sellaisiin tofu sopiikin aivan ihanasti! Mutta niin se sopii moneen muuhunkin!

Meillä kyllä lapset tykkäävät tofusta ihan myös maustamattomana ja kylmänä (kuten minäkin – siis kylmänä, ei mauttomana). Juuri muutama viikko sitten laitoin instaan videon, jossa taapero syö onnessaan maustamatonta tofua ihan sellaisenaan. Se aiheutti sydänsilmäemojeiden kommenttitulvan. Tofu on siis myös tosi hyvää sormiruokaa syömään opetteleville pienille.

Aikuiseen makuun maustamaton tofu voi kuitenkin olla – no mautonta. Maun lisäksi tofun maistumiseen vaikuttaa usein sen valmistustapa. Herkullista ja rapeaa tofua saa kuitenkin helposti, kunhan ensin kuivaa tofun pinnan hyvin, esimerkiksi painamalla sitä kahden talouspaperin välissä, jonka jälkeen paistaa sen öljyssä kuumalla pannulla. Maustamattoman tofun maustan itse yleensä soijakastikeella, valkosipulilla ja pippurilla, mutta parhaimman maun siihen saa marinoimalla tofun etukäteen. Siksi suosinkin yleensä valmiiksi marinoituja tofuja, sillä arvostan ruoanlaitossa nopeutta ja helppoutta.

SoFinelta löytyy useampia valmiiksi marinoituja luomu-tofuja, niin isona paloina kun nopeasti valmistuvina esikypsennettyinä kuutioinakin. Näistä SoFine Luomu Tofu  à la minute kuutioista omat suosikkimakuni ovat Savu, Marinoitu sekä Inkivääri-Valkosipuli. Muita herkullisia makuja ovat muunmuassa Teriyaki, Thai ja Tomaatti-Basilika.

Uutuutena pakkaseen on tullut kalattomat kalapuikot, SoFine SoSea Sticks sekä SoFine SoFish Sticks– miten mahtavia tuotteita eritysesti kiireiseen lapsiperhearkeen, mutta maistuvat herkullisesti muulloinkin, kuten vaikka illallisella tortillan välissä. Pakkasesta on helppo heittää uuniin tai pannulle tarvittava määrä puikkoja, vaikka harrastuksiin rientäville lapsille.

Aasialaisten ruokien, kastikkeiden ja keittojen lisäksi tofu sopii mielestäni ihanasti syksyn sienien kanssa. Tofu ja sienet sopivat täydellisesti esimerkiksi kermaiseen pastaan tai risottoon. Syksystä inspiroituneena halusinkin jakaa teille nyt tosi helpon, edullisen ja makunystyröitä hivelevän satokausireseptin:

TOFU-SIENI-JUURESPANNU (aka SYYS-SPYDÄRI) & YRTTIKASTIKE

SoFine Luomu Tofu à la minute savunmakuisia tofukuutioita
Suppilovahveroita
Herkkusieniä
Porkkanaa
Lanttua
Perunaa
Punajuurta

Kastike:
1 nippu lehtipesiljaa
1 nippu ruohosipulia
kourallinen rucolaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 limen mehu
1/2 sitruunan mehu
1 tl piparjuuritahnaa
3 rkl vegaanista majoneesia

Pese ja pilko juurekset reiluiksi paloiksi uunipellille, perunoihin ja porkkanoihin voi jättää kuoret. Ripottele pinnalle vähän oliiviöljyä ja halutessasi ripaus suolaa. Paista uunissa 200 asteessa (kiertoilma) noin 15-20 min. Tee tässä välissä kastike.

Laita kaikki ainekset majoneesia lukuunottamatta korkeareunaiseen astiaan ja painele sauvasekottimella hienoksi. Sekoita lopuksi majoneesi mukaan, voit vaihtaa sen halutessasi myös esim. kevyempään kreikkalaistyyppiseen kaurajogurttiin. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Kuivaa hyvin tofu talouspaperin avulla. Kuumenna pannu ja lisää öljy sekä putsatut sienet sekä ripaus suolaa ja pippuria, lisää sen jälkeen tofu ja paista se sienten kanssa rapeaksi. Pyöräytä joukossa vielä uunissa olleet juurekset. Tarjoile yrttikastikkeen kanssa. Voit halutessasi lisätä sormisuolaa vielä valmiin annoksen päälle.

*

Jos on tottunut syömään lihaa, kannattaa mielestäni kasvisruokaan suhtautua nimenomaan kivana juttuna, joka tuo omaan ruokavalioon hyvää ja kivaa, eikä niin että se vie pois jotain. Kasvisten määrän lisääminen edistää omaa terveyttä ja on ekologisempaa. Herkullisia ja helppoja kasvisreseptejä on vaikka millä mitalla ja parhaimmillaan sen oman lemppariruoan voi tehdä myös kasvisversiona – edes silloin tällöin. Silloin se on myös edullisempaa. Jos lapset opettaa pienestä pitäen mahdollisimman laajasti erilaisten kasvisten makuihin, tulevat he todennäköisesti syömään monipuolisesti myös vanhempina.

Kasvisruoan lisäksi ekologisempaa ruokailua on tottakai myös suosia kotimaista sekä kausituotteita, kuten nyt syksyllä lähimetsästä poimittuja sieniä ja syksyn juureksia. Ruokahävikki on asia, jossa ainakin meidän perheessä on vielä, ainakin välillä, parantamisen varaa. Ruokahävikin minimoimiseksi juurikin tällaiset pyttipannut tai tehdään mitä jääkapista löytyy- pastakastikkeet ovat mitä parhaimpia ruokia. Niihin kun voi laittaa oikeastaan mitä vaan.

Itse olen huomannut myös sen, että on melkein ihan sama mitä ruokaa tekee, jos lapset otetaan mukaan ruoanlaittoon, maistuu ruoka heille myös paljon paremmin. Oletteko itse huomanneet saman? Tämän ruoan kohdalla teimme taas aimo harppauksen sienien syömisen kanssa. Mitä muita vinkkejä teillä olisi ekologisempaan ja terveellisempään keittiöön?

Lapsen kehityksen tukemiseen haluaa tottakai vanhempana panostaa ja suurimmaksi osaksi se käykin ihan huomaamatta normaalin vuorovaikutuksen kautta. Silloin kun lapsi innostuu jostain uudesta taidosta ja sen treenaamisesta, pitäisi uutta kehitysvaihetta olla tukemassa itse täysillä. Välillä se on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty.

Etenkin jos lapsi innostuu treenaamaan portaissa kiipeämissä juuri lomareisulla, maailman vaarallisimmissa kolme kerrosta käsittävissä marmoriportaissa, joissa ei ole kunnon kaidetta. Siinä sitten mennään yhdessä ylös alas kontaten, kun muut makoilevat ulkona aurinkotuoleissaan kylmiä juomia siemaillen. Tai kun lapsi harjoittelee pinsettiotettaan pomimalla kaikki maailman roskat ja pikkukivet suuhunsa tai haluaa opetella syömään itse lusikalla mustikkapuuronsa juuri silloin kun päälle on juuri vaihdettu puhtaat vaatteet.

Itselleni kaikkien lasteni kohdalla vaikein juttu onkin ehkä ollut juuri itse syömisen harjoittelu – eli ruoalla sotkeminen. Vaikka kaikkien kanssa ollaan myös sormiruokailtu paljon, sotkevimmat ruoat kuten soseet ja puurot olen yrittänyt itse syöttää niin kauan kun mahdollista. Kuivuneet makaroninpalaset on helppo imuroida lattialta, mutta yritäppä pyyhkiä katosta bataattisosetta. Kovettuneesta kaurapuurosta nyt puhumattakaan!

En nyt varsinaisesti ole muutenkaan mikään pitkäpinnaisin, mutta näissä minä ite- ruokailutilanteissa joudun hengittelemään sisään ja ulos normaalia enemmän. Tunnen verenpaineeni nousevan ja korvissani alkaa kohisemaan, kun lapsi levittää ruoat ympäri pöytää, pyödän alustaa, omaa naamaansa, päätään ja korvantaustojaan myöten. Tai viimeistään silloin, kun pienet tahmakädet hierovat loput annoksesta vaatteisiini.

Ja sitten toisaalta, itse lusikkaan tarttuva pikkuinen on vaan niin hellyyttävä näky! Kun toinen ihan tosissaan haluaa syödä niinkuin isot, mutta lusikasta on vielä vähän hankala tarttua oikein päin, puhumattakaan siitä saako sen ohjattua suuhun saakka. On hienoa nähdä miten oma lapsi kasvaa, kehittyy ja opettelee uusia taitoja. Olisipa itselläkin samanlainen motivaatio asioiden treenaamiseen.

Virallinen ja ehkä se kaikista tunnetuin minä itse- vaihe tulee normaalisti siinä parin vuoden tienoilla, mutta ainakin tällä typillä omaa tahtoa löytyy jo nyt ja se näkyy tällä hetkellä selvästi ruokailutilanteissa. Lusikka on saatava käteen ja syötävä itse, eikä ruokalappua todellakaan saa enää laittaa,  muuten koko hommaan tulee stoppi. Myös itse pukeminen kiinnostaa, mutta siihen hommaan onneksi vielä kelpaa myös muiden apu. Oma tahto on lisääntynyt tässä viime viikkoina valtavasti ja osa siitä on varmasti myös vahvaa ja voimakastahtoista persoonallisuutta.

Vaikka välillä tuntuu rankalta, on jopa sillä koko loman rappussissa raamppaamisessa ollut hyötynsä. Asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ja tarvitaessa nyt vauvan voi antaa kontata raput ylös, samalla itse kauppakasseja kantaen. On ollut myöskin hermoja raastavaa antaa vauvan opetella kiipeämään sohvalle ja treenaamaan siellä oloa sekö turvallista alastuloa, mutta nykyään hänet voi jättää siihenkin ilman jatkuvaa valvontaa.

Muksahdukset, kolhut ja hirveä sotku taitavat nyt vain kuulua tähän ikävaiheeseen ja niistä ottaa opiksi sekä lapsi että vanhemmat. Vähän aikaa kun jaksaa kärsivällisesti harjoitella (ja siivota), niin kohta hän jo keittää omat puuronsa.