Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bioteekin kanssa
Postauksen lopussa arvonta!

Minusta on jo pitkään tuntunut, että tarvitsen vähän lisää vireyttä arkeeni. Odotin valon lisääntymistä kuukausi kaupalla ja kun sitä vihdoin alkoi tulemaan, tunsin kuitenkin uupuvani siitä vielä enemmän. Tunnistaako joku muukin saman ilmiön?

Tuntui että koko muu maailma heräsi taas pimeän talven jäljiltä eloon, mutta itse jatkoin vain sen saman säästöliekkini kuluttamista. Väsymyksen ja stressin vuoksi muistikin alkoi pätkimään ja tukka lähti päästä. Toki raskauden jälkeisillä hormoneilla on edelleen myös osuutta asiaan. Siksi otinkin muutama viikko sitten avuksi vitamiini-cocktailin, josta ehkä tärkeimmäksi koen B-vitamiinit.

B-vitamiineja tarvitaan monessa tärkeässä kehon toiminnossa, kuten energian tuottamisessa, hermoston toiminnan tukemisessa, valkuaisaineiden rakentamisessa, hormonitoiminnan huollossa sekä verisolujen muodostumisessa. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia ja siksi niitä tarvitaan päivittäin. Eri B-vitamiinit edistävät myös aineenvaihduntaa, vastustuskykyä sekä auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta.

Vitamiinilisistä juurikin Bioteekin Super B-12 vitaamini onkin itselleni entuudestaan tutuin. Sitä suositellaan syötäväväksi varsinkin silloin, jos liha ei kuulu omaan ruokavalioon, sillä kasvikunnan tuotteista tärkeää B-12 vitamiinia ei saa tarpeeksi. B12-vitamiini ylläpitää normaaleja psykologisia toimintoja ja tukee keskushermoston normaalia toimintaa. Siksi sen puutos voi aiheuttaa muistiongelmia ja keskittymishäiriöitä sekä käsien ja jalkojen puutumista tai pistelyä.

Raskausaikana kärsin erittäin voimakkaasta pahoinvoinnista joka tietytti oli todella uuvuttavaa ja myös silloin tuli syötyä B-vitamiinia superannoksin. Juurikin se oma jakaminen mielessä. Muutenkin B9-vitamiini, eli tutummin foolihappo, on lähes välttämätön etenkin alkuraskauden aikana ja sitä suositellaan syötäväksi jo ennen raskaaksi tuloa.

Ravintolisät eivät tietenkään korvaa tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota tai elämäntapoja ja siksi olenkin viime viikkoina kiinnittänyt erityisen paljon huomiota myös syömisiini, säännölliseen ruokarytmiin ja siihen, että ulkoilisin ainakin kerran päivässä – säällä kuin säällä. Kuitenkin minusta tuntui, ettei tämä yksin auta, vaan nyt tarvitsisin järeämiä apuja energisen kevätfiiliksen saavuttamiseen. Tähän minulle suositeltiin Bioteekin Super B-vitamiinilisää.

Super B-vitamiini on vahva ja monipuolinen lisä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä väsymyksen vähentämiseen. Se sisältää  runsaasti kaikkia B-vitamiineja, eli Tiamiinia (B1) Riboflaviinia (B2) Niasiinia (B3) Pantoneenihappoa (B5) B6-vitamiinia, Bioteenia (B7) Folaattia (B9) B12-vitamiinia sekä Koliinia ja Inosetolinia. Kaikkien näiden yhdessä pitäisi vähintäänkin auttaa jaksamaan – toivon parasta.

Koska tosiaan hiusteni lähdölle ei myöskään näy loppua, aloitin syömään Super B-vitamiinin lisäksi myös erillisen kuurin  Super Biotiinia. Biotiini edistää hiusten ihon ja limakalvojen pysymistä normaaleina. Näin lyhyellä käytöllä ei oikein voi vielä sanoa mitään, mutta vaikka hiuksia lähtee, niin näyttää sieltä kovasti puskevan uusiakin haituvia. Raportoin tuloksia myöhemmin!

Heräilevän vauvan ja ylipäätään tämän aamusta iltaan täysillä kulkevan lapsiperhearjen tohinassa on tärkeä muistaa pitää myös itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta. Myönnettäköön, että se on jäänyt tässä vähän taka-alalle, osittain juuri siksi kun on tuntunut ettei jaksa enää siihen satsasta. Ja oravanpyörä on valmis. Itse uskon että oikenlaisilla (ja tarpeeksi isoilla määrillä) vitamiineilla on varmasti suotuisa vaikutus siihen energiseen oloon ja fiilikseen.

Mistä sinä saat energiaa kevääseen ja miten selätät mahdollisen kevätväsymyksen? Vastaa alle kommentteihin ja olet mukana arvonnassa. Vastanneiden kesken arvotaan Bioteekin Super-sarjan B-vitamiinien tuotepaketti (arvo noin 50 eur)! Arvonta päätty 10.5.2019

Enpä olisi uskonut, että kirjoitan väsymyksestä tänne näinkin paljon, koska aihe on minusta vähän… no, väsynyt. Ihan tarkoituskella pyrin välttämään blogissa sellaista turhaa valitusta, mutta tällä hetkellä väsymys on niin iso osa arkea, että tuntuu hölmältä olla puhumatta siitä. Ja ehkä tosiaan aiheesta voi myös kirjoittaa ilman, että se kuulostaa liian negatiiviselta valitukselta.

Minua on itseasiassa oikeastaan koko äitinäoloaikani jopa ärsyttänyt tapa, jolla vanhemmuutta usein kuvataan. Että miten rankkaa se on, miten vauva huutaa kellon ympäri eikä vanhemmat saa nukutuksi. Äiti uhriutuu, isä pakenee töihin, kahvia menee, silmäpussit kasvavat ja Prismasta kotiin kannetaan naama mutrulla tarjousvaippoja räntäsateessa. Kirjoittelinkin samasta aiheesta alkuvuodesta. Toki perheitä ja tilanteita on erilaisia, ja vaikeita aikoja varmasti ihan kaikilla, mutta harmittaa vain se iäinikuinen mielikuva siitä tukka pystyssä olevasta kotiäidistä joka elämä on vaan niin rankkaa ja lähestulkoon pilalla.

Toisaalta, kirjoitan tätä postausta tokaa päivää tukka ihan pystyssä, kahvin ja päikkäreiden voimalla. Mutta ehkä se oma ärsytys tulee juuri siitä, että vanhemmuudesta näytetään ja kerrotaan yleensä vain ne ääripäät – ja yleisesti se paskempi pää. Valvotut yöt ja kakkavaipat. Kun oikeasti se vanhempana olo on pääosin tosi kivaa ja ihanaa. Mutta sellaisestahan puhuminen olisi varmaan ihan tylsää.

Ei sitä kuitenkaan varmaan turhaan sanota, että vauvavuosi on se rankin. Ja juuri nyt ainakin me vanhemmat olemme väsyneempiä kuin koskaan. Itse en kyllä muista että vauvavuosi olisi ollut edellisten lasten kanssa mitenkään erityisen rankka, verrattuna vaikka tokaan vuoteen, mutta rehellisyyden nimissä en kyllä muista niistä vuosista edes kauheasti mitään. Kai se on joku evoluution muovaama mekanismi, jotta niitä lapsia tehtäisiin aina vaan lisää. Saa nähdä millä mielin ollaan vaikka vuoden tai parin päästä, tällä hetkellä kalenterissa on varattu aika kierukan laittoon ja jotain tuo mieskin unenpöppöröisenä puhui piuhojen katkaisusta 😀 Ja silti puolustan niitä vanhemmuuden hyviä puolia.

Miksi me sitten olemme niin väsyneitä? Itse aloin ainakin nukkumaan huonosti jo raskausaikana. Pikkuhiljaa en enää pystynytkään nukahtamaan minne vaan ja missään vaan, jonka lisäksi minusta tuli myös herkkäuninen. Nykyäänkin herään joka ikiseen oven avaukseen, valokatkaisijan napsautukseen, jopa peiton kahinaan. Puhumattakaan siitä kun naapurit tekevät seinän takana aamupalasmoothieta tai alakerrassa olevan päiväkodin lapset pukevat rapussa kuravaatteita. Uutena ongelmana minulle on tullut myös se, etten saa unta. En vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa.

Liekö tämäkin kaikki jotain meidän dna:han aikojen alussa kirjattua, kun avutonta vastasyntynyttä on pitänyt suojella yötä päivää pedoilta ja saalistajilta olemalla kokoajan valppaana. Tai sitten yksinkertaisesti unirytmi on vaan on peseellään, johon silloin tällöin nukutut päikkärit ja litratolkulla ryystetyt kahvit eivät ainakaan auta.

Meidän vauva ei myöskään nuku kauhean hyvin. Tai siis nukkuu juuri niin kun pikkuvauvan ”kuuluukin”, eli herää syömään yleensä 2-4 kertaa yössä. Ja yöksi lasken sen ajan mitä itse yleensä yritän nukkua, eli noin 00-07. Syömisten lisäksi useamman kerran yössä hän ähisee pudonnutta tuttia, jota sitten puoli -tai täysin nukuksissa yritän silmät kiinni hänen suuhunsa tähdätä. Viime yönä yritin ainakin muutamasti vahingossa tunkea sitä ensin hänen korvaansa. Aloin myös työntämään tuttia aamulla vauvan suuhun herätyskellon alkaessa soimaan.

Väsymykseen vaikuttaa ehdottoman varmasti myös ikä. Nuorena jaksaa paremmin, niin se vaan on. Me olemme molemmat olleet kaksikymppisiä viimeksi lapsia saadessamme. Tuskin silloin hyviä yö-unia edes osasi arvostaa samalla tavalla kun nyt.

Nyt kun vauva alkaa lähentelemään jo kolmen kuukauden ikää ja imetyskin taitaa olla virallisesti loppunut, olisi kiva lähteä viettämään iltaa kavereiden kanssa vähän pidemmän kaavan mukaan. Samaan aikaan koko ajatus tuntuu aivan järjettömältä. Olisi aivan totaalisen hullua valvoa vapaaehtoisesti yömyöhään saatika olla missään edes vähän krapulantapaisessa tässä väsymystilassa.

Totaalisesta väsymystilasta huolimatta en edelleenkään sanoisi että lasten saaminen ja vanhemmuus olisi liian rankkaa. Olen joskus kuullut joidenkin jopa haudanneet lapsihaaveet vain sen pelossa. Se tuntuu surulliselta. Joillain vauvat alkavat heti nukkumaan kellon ympäri, joillain se vie vähän kauemmin, mutta vuosi pari menee heittämällä vähän rikkonaisemmilla unilla. Viimeistään sitten jälkikäteen katsottuna.

Synnyttäneen äidin univajetta helpottavat myös hormonit (ja mahdollisesti myös puolisoa, sillä heilläkin ne tutkitusti muuttuvat raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen). En nyt muista tarkkaan miten (ja olen liian väsynyt googlaamaan), mutta lyhyistä unista huolimatta unen laatu on näiden hormonien ansiosta normaalia laadukkaampaa ja syvään univaiheeseen pääsee normaalia nopeammin. Lisäksi äidin älykkyysosamäärä tutkitusti laskee väliaikaisesti, joten se etten pysty aina muodostamaan kokonaisia lauseita tai saa ylipäätään mitään sanoja päähäni ei oikeastaan haittaa, sillä en edes tajua asiaa.

Toki univaje ja väsymys jättää jälkensä, mutta luotan siihen että ainakin nämä silmäpussit vähän palautuvat joskus. Nimittäin jos yhden yön aikana voi vanhentua naamasta kymmenen vuotta, on sen pakko toimia toisinkin päin, onhan?

Tällä viikolla herääminen ja sängystä ylös pääseminen on ollut työn ja tuskan takana. Miten voi olla kokoajan näin pimeää!? Milloin aurinko on viimeksi paistanut, yli viikko sitten?!

Valveillaolon, kouluun lähdön ja sosiaalisen elämän sijaan on kiinnostanut enemmän sänky, gilmoren tytöt ja suklaa. Toissapäivänä rupesin vetämään tripla-annosta d-vitaamiinia ja googlailmaan herätysvaloja sekä kirkasvalolamppuja. Vai miten tästä tulevasta kaamoksesta olisi tarkoitus selvitä täysjärkisenä? Onko se edes mahdollista? Saako vaan nostaa opintolainaa ja lähteä kauas pois räntää karkuun? Miten te ajattelitte selvitä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tietysti on ihanaa kun aurinko vihdoin taas paistaa ja pitkän ja pimeän talven jälkeen valoa taas riittää. En edes muistanut mihin kaikkiin asuntomme kolkkiin ne auringonsäteet uloittuivatkaan. Auringosta saa energiaa, uutta puhtia, ideoita ja hirveän vimman päälle tehdä kaikkea uutta. Samaan aikaan se on todella väsyttävää.

Oikeasti, olen ihan poikki. Kevään ja auringon myötä tulee myös hirveästi kaikkea tekemistä ja jos jokaisesta auringonsäteestä ei nauti täysillä tai käytä hyödyksi, tulee kaiken päälle vielä huono-omatunto. En turhasta yleensä stressaa, mutta nyt en oikein voi muuta. Stressi muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä on sekoittanut ihan koko kropankin. Tässä on kuulkaa tehty raskaustestiä ja epäily syöpää ja vaikka mitä, kunnes tajusin että tosiaan kaiken takana on stressi. Ja tuo ihana aurinko jostain syystä vain pahentaa sitä.

Oma tapani paeta stressiä ja alati kasvavaa tehtävälistaa on nukkuminen. Ja se onneksi onnistuu. Oikeastaan vähän liian hyvinkin. Nukkuessa pääsee hetksi lepuuttamaan väsynyttä mieltä, mutta samalla menee tehokasta puuhailuaikaa hukkaan. Ja sekös taas stressaa lisää. Mutta yritän olla itselleni vähän armollinen, jos tuntuu että herkkä mieli ei enää kestä tavararöykkiöitä niin saan sitten luvan pitää aivot narikkaan, vaikka niiden päikkäreiden avulla.

Toivottavasti ette ota tätä valitusvirtenä. Itsehän olen muuttoni järkännyt, uudessa kodissa odottaa vielä lattioiden maalaus operaatio ja olen haalinut vielä hirveästi kunnostettavia huonekaluja tähän kaiken päälle. Niin ja muuttoa edeltäviksi viikoinlopuksi on toki vielä reissut toisiin kaupunkeihin. Ja tulevatpa ne koulun pääsykoetehtäätkin juuri sopivasti tähän samaan. Ainiin ja avoimen kurssi alkaa kaksi päivää ennen muuttoa. Niin ja oliko meillä joku omakin elämä ja arki tässä samassa, pitääkö mun silti pestä pyykkiä, siivota, tehdä töitä ja ruokaa tämän kaiken keskellä? Mutta en siis valita. Halusin kirjoittaa tästä siksi, että varmasti joku muukin tunnistaa itsessään saman. Onko se nyt kevätväsymys vai mikä. Se on jännä, kun valoa ja aurinkoa on odottanut ja sitten kun se vihdoin tulee, se onkin väsyttävä ja raskas asia. Tai juuri sen auringon ja kevään koittaessa halii innoissaan itselleen hirvästi uutta tekemistä, tai pyöräyttää koko kodin ylösalaisin ja sitten huomaakin ettei energia riitäkkään.

Enpä olisi uskonut että stressi saa koko kropankin näin sekaisin. Ei ihme että muuttoa kutsutaan yhdeksi elämän stressaavimaksi asioiksi. Enkä ikimaailmassa olisi uskonut että ihana rakas aurinko saa olon näin väsyneeksi. On tämä elämä vaan kummallista, aina vaan se jaksaa yllättää. Onneksi kuitenkin tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Pitää vaan muistaa että kaikki on meillä ihan tosi hyvin ja ihania asioitahan nämä ovat. Saadaan ihana uusi koti ja minä pääsen vihdoin opiskelujen ohessa tapamaan uusia ihmisiä ja jumppaamaan aivoja.

Onko muillakin keväyväsymystä ilmassa tai vaikuttaako kevätaurinko teihin väsyttävästi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.