Kun on syönyt kaksi ja puoli vuotta putkeen aamuin illoin kaurapuuroa, on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee stoppi. Esimerkiksi sen kahden ja puolen vuoden jälkeen.

Meidän kaikki lapset ovat olleet niin vauvoina, taaperoina että sitten vähän isompinakin ihan erilaisia puuronsyöjiä. Yhdelle kelpasi vain kalleimmasta sileästä puurojauhosta keitelty puuro, toinen taas kieltäytyi kaikesta puurosta kokonaan, mutta keittelee nykyään aamuisin puurot itselleen ennen kouluun lähtöä ja sitten tämä kolmas, jonka kanssa päästiin ihanan helposti tähän asti.

Ja ihanan helposti sanon siksi, että me koemme puuron vaan niin helpoksi ja hyväksi (ja halvaksi) aamu -ja iltapalaksi. Käytämme itse ihan tavallisia luomukauraryynejä joita emme edes edes keitä, vaan kaadamme päälle vain kiehuvaa vettä ja annamme teketyä lautasella hetken. Joukkoon joko pakkasesta marjoja, banaania tai valmista kaupan sosetta. Volà!

Puuro tuntuu myös pitävän lapsemme nälkää paremmin kuten vaikkapa leipä tai jogurtti, jota hän itse nykyään ennemmin suosii (mutta saattaa syödä vain muutaman haukun). Niiden valmistaminen vaatii myös vähän työtä meiltä vanhemmilta.

Muutamia kertoja viikossa tarjotaan kuitenkin edelleen puuroa, muttei haluta tuputtaa sitä väkisin. Kun pitää tarvittavan päivän parin tauon puuro-annosten välillä, menee alas hyvin kaurapuuro lorauksella kauramaitoa ja tuoreilla marjoilla, pilkotuilla hedelmillä ja/tai maapähkinävoilla. Voisi siis ehkä sanoa, että lapsen makuaisti alkaa kehittyä entistä ”aikuismaisemmaksi” (vaikka joskus tekisi mieli sanoa, että hänestä on tullut valikoiva).

Esimerkin voima toimii myös hyvin, nimittäin jos itsellä on aamupalapöydässä voileivät juustolla ja tomaatilla, voi olla aivan varma että lapsi haluaa myös. On siis parempi tehdä molemmille heti samanlaiset puuroannokset ja syödä ne yhdessä. Tepperamenttisen lapsen kanssa toimii myös tapa, että yhdessä neuvotellaan (tai etukäteen ilmoitetaan) mitä seuraavaksi mennään aamupalaksi valmistamaan, eikä niin, että lätkäistään vaan varoittamatta puurolautanen eteen.

Eikä siinä, kesällä meillä ei ole ollut kiire minnekään, ollaan jaksettu väsertää pilkottuja hedelmiä ja marjoja, mysliannoksia, kananmunia ja voikkareita. Ensi viikolla meillä kuitenkin alkaa päiväkotiin tutustuminen ja ainakin aluksi olisi tarkoitus, että aamupala syödään kotona, joten olisi siis kiva, että saataisiin aamuihin reipas rytmi.

Mahdollisesti kuitenkin myöhemmin hoitopäiviä pidentäessä aamupala syötäisiin vasta päiväkodissa. Sitä silmälläpitäen voi huokaista, että onneksi siis lapsi on tottunut puuroon, vaikka stoppi nyt onkin päällä – vaikka päiväkodissahan on joka päivä jotain eri aamupalaa tai eri puuroja, joten siellä saa jokatapauksessa kivaa kaivattua vaihtelua sille kodin kaurapuurolle.

Puuro aamupalana on kyllä ihan kulttimaineessa ja harva edes kyseenalaistaa sitä. En ainakaan minä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos puuro lapselle maistuu niin hienoa, jos ei, niin sitten keksitään jotain muuta. Mites siellä? Syödäänkö teillä puuroa (väkisin vai omasta tahdosta)?

Kaupallinen yhteistyö SoFine & Indieplace kanssa

Käsi ylös, kuka vietti lihatonta lokakuuta? Vaikka kuukausi on nyt lopuillaan, ei se tarkoita etteikö ruokavalioon kannattaisi jatkossakin lisätä reippaasti kasvisruokia. Me itse olemme syöneet aina vähän vaihdellen tofua, mutta nyt kun perheen nuorimmainenkin innostui siitä, niin paljon taas entistä enemmän.

Tofu onkin mitä mainioin vatsantäyte, se on edullista, helppoa ja ekologista. Tofu sopii moneen erilaiseen ruokaan ja valmiiksi maustetuista tofuista saa aikaan vaikka mitä.

Tofuhan ei itsessään maistu oikeastaan miltään ja siksi sitä varmaankin ollaan usein totuttu käyttämään eritysesti aasialaistyylisissä, reippaasti maustetuissa ruoissa. Ja sellaisiin tofu sopiikin aivan ihanasti! Mutta niin se sopii moneen muuhunkin!

Meillä kyllä lapset tykkäävät tofusta ihan myös maustamattomana ja kylmänä (kuten minäkin – siis kylmänä, ei mauttomana). Juuri muutama viikko sitten laitoin instaan videon, jossa taapero syö onnessaan maustamatonta tofua ihan sellaisenaan. Se aiheutti sydänsilmäemojeiden kommenttitulvan. Tofu on siis myös tosi hyvää sormiruokaa syömään opetteleville pienille.

Aikuiseen makuun maustamaton tofu voi kuitenkin olla – no mautonta. Maun lisäksi tofun maistumiseen vaikuttaa usein sen valmistustapa. Herkullista ja rapeaa tofua saa kuitenkin helposti, kunhan ensin kuivaa tofun pinnan hyvin, esimerkiksi painamalla sitä kahden talouspaperin välissä, jonka jälkeen paistaa sen öljyssä kuumalla pannulla. Maustamattoman tofun maustan itse yleensä soijakastikeella, valkosipulilla ja pippurilla, mutta parhaimman maun siihen saa marinoimalla tofun etukäteen. Siksi suosinkin yleensä valmiiksi marinoituja tofuja, sillä arvostan ruoanlaitossa nopeutta ja helppoutta.

SoFinelta löytyy useampia valmiiksi marinoituja luomu-tofuja, niin isona paloina kun nopeasti valmistuvina esikypsennettyinä kuutioinakin. Näistä SoFine Luomu Tofu  à la minute kuutioista omat suosikkimakuni ovat Savu, Marinoitu sekä Inkivääri-Valkosipuli. Muita herkullisia makuja ovat muunmuassa Teriyaki, Thai ja Tomaatti-Basilika.

Uutuutena pakkaseen on tullut kalattomat kalapuikot, SoFine SoSea Sticks sekä SoFine SoFish Sticks– miten mahtavia tuotteita eritysesti kiireiseen lapsiperhearkeen, mutta maistuvat herkullisesti muulloinkin, kuten vaikka illallisella tortillan välissä. Pakkasesta on helppo heittää uuniin tai pannulle tarvittava määrä puikkoja, vaikka harrastuksiin rientäville lapsille.

Aasialaisten ruokien, kastikkeiden ja keittojen lisäksi tofu sopii mielestäni ihanasti syksyn sienien kanssa. Tofu ja sienet sopivat täydellisesti esimerkiksi kermaiseen pastaan tai risottoon. Syksystä inspiroituneena halusinkin jakaa teille nyt tosi helpon, edullisen ja makunystyröitä hivelevän satokausireseptin:

TOFU-SIENI-JUURESPANNU (aka SYYS-SPYDÄRI) & YRTTIKASTIKE

SoFine Luomu Tofu à la minute savunmakuisia tofukuutioita
Suppilovahveroita
Herkkusieniä
Porkkanaa
Lanttua
Perunaa
Punajuurta

Kastike:
1 nippu lehtipesiljaa
1 nippu ruohosipulia
kourallinen rucolaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 limen mehu
1/2 sitruunan mehu
1 tl piparjuuritahnaa
3 rkl vegaanista majoneesia

Pese ja pilko juurekset reiluiksi paloiksi uunipellille, perunoihin ja porkkanoihin voi jättää kuoret. Ripottele pinnalle vähän oliiviöljyä ja halutessasi ripaus suolaa. Paista uunissa 200 asteessa (kiertoilma) noin 15-20 min. Tee tässä välissä kastike.

Laita kaikki ainekset majoneesia lukuunottamatta korkeareunaiseen astiaan ja painele sauvasekottimella hienoksi. Sekoita lopuksi majoneesi mukaan, voit vaihtaa sen halutessasi myös esim. kevyempään kreikkalaistyyppiseen kaurajogurttiin. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Kuivaa hyvin tofu talouspaperin avulla. Kuumenna pannu ja lisää öljy sekä putsatut sienet sekä ripaus suolaa ja pippuria, lisää sen jälkeen tofu ja paista se sienten kanssa rapeaksi. Pyöräytä joukossa vielä uunissa olleet juurekset. Tarjoile yrttikastikkeen kanssa. Voit halutessasi lisätä sormisuolaa vielä valmiin annoksen päälle.

*

Jos on tottunut syömään lihaa, kannattaa mielestäni kasvisruokaan suhtautua nimenomaan kivana juttuna, joka tuo omaan ruokavalioon hyvää ja kivaa, eikä niin että se vie pois jotain. Kasvisten määrän lisääminen edistää omaa terveyttä ja on ekologisempaa. Herkullisia ja helppoja kasvisreseptejä on vaikka millä mitalla ja parhaimmillaan sen oman lemppariruoan voi tehdä myös kasvisversiona – edes silloin tällöin. Silloin se on myös edullisempaa. Jos lapset opettaa pienestä pitäen mahdollisimman laajasti erilaisten kasvisten makuihin, tulevat he todennäköisesti syömään monipuolisesti myös vanhempina.

Kasvisruoan lisäksi ekologisempaa ruokailua on tottakai myös suosia kotimaista sekä kausituotteita, kuten nyt syksyllä lähimetsästä poimittuja sieniä ja syksyn juureksia. Ruokahävikki on asia, jossa ainakin meidän perheessä on vielä, ainakin välillä, parantamisen varaa. Ruokahävikin minimoimiseksi juurikin tällaiset pyttipannut tai tehdään mitä jääkapista löytyy- pastakastikkeet ovat mitä parhaimpia ruokia. Niihin kun voi laittaa oikeastaan mitä vaan.

Itse olen huomannut myös sen, että on melkein ihan sama mitä ruokaa tekee, jos lapset otetaan mukaan ruoanlaittoon, maistuu ruoka heille myös paljon paremmin. Oletteko itse huomanneet saman? Tämän ruoan kohdalla teimme taas aimo harppauksen sienien syömisen kanssa. Mitä muita vinkkejä teillä olisi ekologisempaan ja terveellisempään keittiöön?

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finduksen kanssa

Kiireisenkin arjen keskellä voi syödä terveellisesti, helposti ja hyvin. Meidän perhe suosii puhdasta ja hyvää tekevää ruokaa, mutta välillä toki saatetaan poiketa tästä. Jos lapsille täytyy nopeasti valmistaa ruoka koulun ja harrastusten välissä, voimme hyvin turvautua käyttämään esimerksiki osittain pakasteita. Siitä ei ole turha potea mitään huonoa omaatuntoa, sillä pakasteidenkin kohdalla voi valita fiksusti.

Mieheni hoitaa meillä mielellään suurimman osan ruoanlaitosta. Hänellä on ihmeellinen taito loihtia alusta saakka täysin itse valmistettu ateria käden käänteessä. Itse sitten vuorollani turvaudun useammin helpottamaan ruoanlaittoa näillä pienillä oikoteillä, ainakin jos ruokaa pitää saada nopeasti. Jos kaupan pakaste-altaasta lautaselle päätyy meillä jotain, niin ne ovat useinmiten erilaisia tuoreeltaan pakastettuja kasviksia jonkin ruoan seassa tai kalapuikkoja. Silloin tällöin, aika harvoin, herkutellaan myös pakasteranskalaisilla sekä pakastepizzalla. Mutta ne kalapuikot, ne ovat oikeastaan aika hyvää ruokaa!

Monella saattaa olla kalapuikoista mielikuva prosessoituna ja epäterveellisenä ruokana. Näissäkin on kuitenkin eroja! Kalapuikkoaltaalla kannattaa ensinnäkin valita kala joka on filettä, eikä jauhettua kalaa. Sen lisäksi on tärkeä tarkistaa, että kala on vastuullisesti pyydettyä, jolloin sille pitäisi olla myönnetty myös MSC-sertifikaatti.

Findus täysjyvä kalafileet & täysjyvä fileekalapuikot ovat valmistettu vastuullisesti pyydetystä ja villinä elävistä (ei siis kasvatetusta) Alaskanseidistä, jotka on leivittetty rapeaksi täysjyväjauhoseoksella. Niin fileet kun kalapuikotkin ovat pelkkää fileetä, josta on poistettu ruodot. Ei siis mitään epämääräistä kalahuttua.

Vaikka syömmekin kasvispainoitteisesti, kuuluu myös kala isona osana perheemme ruokavalioon sen hyvän makunsa, mutta ennenkaikkea terveellisyytensä takia. Vastuullisuus on meille hyvin tärkeä kriiteeri ruokaostoksilla ollessamme ja siksi myös ostamamme kalankin täytyy olla vähintään vastuullisesti ja kestävistä kalakannoista pyydettyä.

Moni mieltää kalapuikot juurikin helpoksi ja nopeaksi arkiruoaksi ja meiltäkin löytyy kalapuikkoja usein hätävarana pakkasesta, mutta itseasiassa meidän perheessä kalapuikot ovat enemmänkin sellaista spesiaali-herkkua. Rakastamme syödä niitä nimittäin eritysen paljon hampurilaisen välissä! Rapeat kalapuikot ja fileet maistuvat tosi hyvin hyvän leivän, majoneesin, ketsupin sekä raikkaiden kasvisten kanssa.

Kirjoittelin muutama postaus sitten ruokahävikistä sekä sen minimoimisesta. Ruokahävikin kannalta kalapuikot ovat myös sillä saralla hyvää ruokaa. Ne säilyvät pakasteina pitkään ja niitä on helppo valmistaa aina vain tarvittava määrä. Loput säilyvät kierrätettävässä kartonkipakkauksessaan.

Vastuullisuuden lisäksi Findus täysjyvä kalapuikoille on myönnetty sydänmerkki, merkkinä terveellisyydestä. Joten ne tosiaan ovat ihan oikeaa ja hyvää ruokaa koko perheelle, ainakin silloin tällöin. Kuten meillä viime lauantaina, kun olimme poikien kanssa kolmistaan kotona.

Jos ette muuten ole aiemmin tehneet kalapuikkohamppareita niin suosittelen erittäin vahvasti! Myös vaikkapa lounaalta ylijääneet kalapuikot maistuvat ihanasti myös iltapalaleivän päällä! Moni vannoo pannulla, öljyssä paistetuiden kalapuikkojen nimeen, mutta myös uunista niistä saa herkullisen rapeita pistämällä loppuvaiheessa uunin grillivastuksen päälle. Uunissa valmistaminen on toki myös paistamista terveellisempää.

Hampuristen lisäksi toinen suosimani tapa on syödä kalapuikot riisin kanssa. Tämä on muuten tapa jota mieheni ei ymmärrä yhtään! Toisaalta, en ole tainnut saada häntä ikinä edes maistamaan tätä. Riisin täytyy ehdottomasti olla täysjyväriisiä ja sen kanssa kalapuikot pitää paistaa pannulla niin että niiden päälle ruristetaan sitruunan mehua, pieni loraus soijaa sekä mustapippuria. Riisin ja kalapuikkojen kanssa pitää olla majoneesia (tai kermaviilikin käy) sekä ketsuppia. Todellista lohturuokaa.

Minkälainen mielikuva teillä on kalapuikosta ja kuuluvatko ne omaan tai perheenne ruokavalioon, kuinka usein?