SIMPPELI KUKKAKAALISALAATTI

26/02/2021

Näin jokin aika sitten ystäväni Instagramissa kuvan Porvoolaisen ravintolan kukkakaalisalaattiannoksesta ja kieleni ilmoitti heti, että minunkin on saatava sellaista hetipaikalla. Koska lounas Porvoossa siltä samalta istumalta ei kuitenkaan ollut mahdollista, päätin toteuttaa annoksen itse soveltaen kotikeittiössä. Hetken kyseistä kuvaa tiiraillessani tajusin, että meiltähän taitaa löytyä myös kaikki tarvittavat ainekset jo valmiiksi kaapista.

Enkä todellaakaan sano että kyseessä olisi samanlainen annos, koska en edes varmaksi tiedä mitä kaikkea se sisältää, mutta jotain sinnepäin! Tästä tuli tosi simppeli, mutta sitäkin maistuvampi. Tässäpä teille oma ohjeeni sen valmistamiseen.

KUKKAKAALISALAATTI

Pieni kukkakaali
Babypinaatinlehtiä
Kvinoaa
Kikherneitä
Hummusta
Kurkumaa
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Sitruunaa

Laita kvinoa paketin ohjeen mukaan kiehumaan. Laita kukkakaali uuninkestävään astiaan, ripottele päälle puolikkaan teelusikallisen verran kurkumaa, loraus oliiviöljyä sekä ripaus suolaa. Pyrittele muutama kerta astiassa. Paahda uunissa, noin 200 asteessa 15-20 min tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Sekoitia keitetty ja valutettu kvinoa pinaatinlehtien ja liotettujen / purkkikikherneiden kanssa, lisää suolaa ja pippuria. Lado salaattipohja lautaselle ja astea kukkakaali sen päälle, lisää päälle 2-4 luskillista hummusta ja puristus sitruunaa. Nam!


KOLME YÖTÄ KAHDESTAAN

31/07/2020

– yhteinen pyöräretki isoon leikkipustoon
– vesileikkejä kaatosateessa
– kolmet venähtäneet päikkärit & kolme myöhään valvottua iltaa
– kiireetöntä potkupyöräilyä
– iltakävely nukenrattaita työnnellen
– kaksi jäätelöä & kaksi pillimehua
– lähipuistossa leikkimistä
– kahvilasta haettu lounas
– pusuja & haleja
– netistä tilattu uusi läppäri
– uuden lempparipiiretyn löytäminen (Bing)
– yhdessä vaatteiden valitsemista
– samistelua matchaavissa mekoissa
– ponnareiden ja pinnien laittamista
– facetimepuhelu papalle
– muutama erimielisyys ja niiden sovittelua
– paljon hyviä fiiliksiä (niin ihana viettää aikaa yhdessä)
– hirveä kasa kasautuneita töitä
– järkyttävä kaaos kotona
– hassuttelua väriä vaihtavilla valoilla
– yhteisiä hammaspesuja ja samaan aikaan nukahtamista
– ulkona vastaantulevien mummojen, paappojen ja koirien kanssa jutustelua
– ihmettelyä, yhdessä oloa, juttelua (siis oikeasti, hän on joo niin iso)

*molempien vaatteet saatu Kaikolta


PIENI PARIISITAR AAMUPALACROISSANTEJA HAKEMASSA

13/07/2020

Meidän aamu alkoi kuvitteelisesti Pariisin heräileviä katuja kulkien, kun kipaisimme lähikorttelimme ranskalaisesta kahvilasta hakemassa tuoreita croissantteja ja maitokahvin. Koska sää oli vielä aamulla ihanan lämmin ja aurinkoinen, suuntasimme herkkuinemme puistoon.

Vaikea yrittää kuvailla, miten suloinen tuo pieni, tarmokkaasti voinen croissant jo mielen -ja kielenpäällään tallustessaan oli, mutta uskokaa kun sanon, äärettömän suloinen.

Myyn asu: paita Kaiko (saatu), housut & kori Zara, hattu KappAhl Newbie (saatu).


NIIN HYVÄÄ KÄPYÄ
(ELI RETKI MUMMOLAAN)

18/10/2019

Olemme yrittäneet mieheni kanssa, aina välillä kun mahdollista, antaa toiselle vähän vapaata kaikesta tästä pikkulapsiperhepyörityksestä. Sanoisin, että meidän molempien mielestä parasta on, kun saa olla vaikka yön yli ihan yksin kotona. Olla vaan, tehdä mitä huvittaa ja nukkua rauhassa yö ilman stressiä aikaisesta herätyksestä.

Vaikka kotiympyröistä irtaantuminen tuntuu joskus työläältä, on itsekin ihana päästä hetkeksi vähän uusiin maisemiin. Tai tällä kertaa vanhoihin, kun läksimme mummini luokse entiseen nuoruudenkotiini Espoon saaristoon.

Olin etukäteen miettinyt, että päästään sinne ihanasti metsään samoilemaan, keräämään sieniä ja marjoja söpöihin koreihimme, ihmettelemään luonnon ääniä ja ihastelemaan merta. Mieheni jo ennen lähtöämme vähän naureskeli näille vaaleanpunaisille ajatuksilleni ja oikeassa hän olikin.

Myy ei tykännyt yhtään kävellä metsässä, maasto oli vaikeakulkuista ja haalari liian iso, satoi melkein kokoajan, naapurin talonrakennus peitti alleen metsän äänet, meren äärellä taapero vain suuttui kun ei saanut mennä uimaan ja sienikorinakin meillä oli mummin kanssa paperikassit.

Silti etukäteen suunnitellun yhden yön sijasta olimmekin siellä kaksi yötä – ja pidempäänkin olisimme vielä viihtyneet, mutta velvollisuuden pakottivat takaisin kaupunkiin. Oli ihanaa viettää kiireetöntä aikaa kolmisin äiti, tytär ja isomummi. Saunottiin, leikittiin, kuunneltiin radiota, täytettiin ristikkoa ja raivoavasta taaperosta huolimatta kuljettiin myös metsässä. Löydettiin paljon sieniä ja syötiin hyvin. Nähtiin peura ja olihan siellä suurmmaksi osaksi myös tosi hiljaista, vaikka naapurista sahaamisen ääntä ja pauketta välillä kuuluikin.

Nukuttiin Myyn kanssa vierekkäin parisängyssä vanhassa huoneessani, enkä ole aikoihin nukkunut yhtä makoisasti ja ilman pinnasängyllä ramppaamista. Ei ehkä ollut instassa hyvältä näyttävää sieniretkeä, mutta paljon aidompaa menoa, kuten monen sydämen sulattanut, keskellä metsäpolkua makaava ja käpyä syövä Myy.