Indiedays ja IKEA yhteistyö

Meillä keittiöstä on ehdottomasti tullut uuden kodin sydän. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi pelaillaan ja piirrellään ruokapöydän äärellä, siihen kokoonnutaan myös aina ystävien kyläillessä ja nykyään työpisteenikin sijaitsee keittiössä. Istun täällä juuri parhaillaan tätä kirjoittaessani. Keittiössä meillä myös aina aamusta iltaan radio päällä. Ja Paokin täällä mielellään nukkuu, kun on seuraa.

Joku aika sitten blogissa mietinkin, että mitä keittiön yhdelle seinälle tulisi. Oma työpiste vai lapsille leikkikeittiö? Ajattelin silloin, että olisi hauska ajatus, jos lapset voisivat leikkiä kokkoailuja samalla kun minä tekisin oikeasti ruokaa. Sain kuitenkin aika yksiselitteisesti teiltä silloin vinkin, että ei mitään leikkikokkailuja vaan lapset oikeasti mukaan ruoanlaittoon.

Ja näinhän se on, lapset tykkäävät kun saavat osallistua keittiössä hääräilyyn. Oikein näkee heistä, miten ylpeitä he aina ovat ja sitäpaitsi itsetehty ruoka maistuu paaaaljon paremmalta. Näin olen saanut pojat syömään myös inhokkivihanneksiaan! Jos saa itse pilkkoa parsakaalin ja sekoittaa sen ruoan joukkoon, maistuu se myös silloin paremmin. Itse leivon harvemmin, mutta silloin poikien lempipuuhaa on saada mitata ainekset ja sekoittaa taikinaa. Arkisessa ruoanlaitossa juurikin vihannesten kuoriminen ja leikkaaminen, salaatin tekeminen ja nykyään hellan äärellä hämmentäminen ovat niitä lemppareita. Pöydänkin kattaus on mukavaa puuhaa, kunhan saa myös osallistua ensin ruoan laittoon.

Ikea haastoi minut ottamaan lapset vielä enemmän mukaan keittiöön. Heidän tekemän tutkimuksen mukaan, moni vanhempi ei enää ota lapsia mukaan kokkaukseen, sillä lapset luultavasti sotkevat sekä viivästyttävät ja vaikeuttavat ruuan laittoa. Minä lähdin mielelläni haasteeseen mukaan, sillä olen ihan eri mieltä! Kokkaaminen on yhydessä lasten kanssa on laatuaikaa parhaimmillaan, josta meillä kaikki nauttivat. Mitäs sitten jos sotkua syntyy vähän enemmän? Sen saa siivottua! Ja voi ajatella niin, että jos lapset sotkevat keittiössä on se sotku sitten pois jostain muualta. Eipähän kukaan kaada miljoonaa legopalikkaa lattialle sillä aikaa. Minun neuvoni onkin, että ottakaa kaikenikäiset lapset rohkeasti päivittäin kokkaamiseen mukaan. Se voi olla mitä vaan, ihan pientäkin, pääasia että lapsi tykkää siitä mitä on tekemässä. Eikä sen tarvitse edes aina oikeasti liittyä juuri siihen tekemäänne ruokaan. Lapselle voi hyvin antaa tehtäväksi raastaa vaikka porkkana, vaikka sitä ei ruokaan oikeasti tulisikaan. Sen voi syödä vaikka alkupalaksi. Pääasia että lapsi saa osallistua.

Tässä olisikin 5 sääntöä lapsilta aikuisille, näillä säännöillä kokkaus ei ole tylsää, vaan keittiöstä voi tulla koko huushollin hauskin huone:

1. Älä opasta aina tekemään toisin.
2. Älä suutu jos mokaan.
3. Älä hoputa!
4. Miksi ihmeessä ei saisi sotata?
5. Jos väsyy ja kyllästyy, se on ok.

Katsokaapas yllä olevasta videosta vielä perustelut näille säännöille! Entäs mitä sääntöjä teidän lapset voisivat vielä antaa? Mikä on teidän lasten lempipuuhaa ruokaa laittaessa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikolla olo alkoi tuntua vähän flunssaiselta. Ei ollut kuitenkaan aikaa pysähtyä hetkeksikään. Särkylääke-kahvi-strepsils-tee-coctailin avulla jaksoin painaa. Kurkku tuntui päivä päivältä karheammalta, mutta nyt ei vaan ollut hyvä aika sairastaa. Lauantaina sitten ääni alkoi käheytymään ja illalla se katosi kokonaan. Eilen lääkäri sitten määräsi puhekieltoon!

Nyt olenkin reilun vuorokauden yrittänyt olla täysin puhumatta. Vähän huvittaa, kun tajusin miten paljon sitä tulee yksinäänkin höpöteltyä täällä. Meinaan kokoajan ruveta lauleskelemaan, kommentoin jatkuvasti ääneen milloin mitäkin, jopa sähköposteja kirjoittaessani luen ne samalla ääneen. Puhun jopa tietokoneelleni, ei ei ei ei, kun lempisarjassani tapahtuu jotain kauheaa. Nyt tosin kun minulla on tuo koira täällä seurana, menee moni juttu hyvin se piikkiin, että puhuisin muka hänelle. Mietinkin eilen, että mut vietäisiin varmaan pakkohoitoon jos joku seuraisi tätä yksinpuheluani. Hahhaa. Puhuuko muutkin yksinään näin paljon?

Lääkärin määräämän puhekiellon lisäksi sain tiukan määräyksen nyt levätä ja sairastaa ihan rauhassa. On tehnyt aika hyvää nyt vaan olla, parin viikon tukka ihan putkella juoksemisen jälkeen. Sitä pitäisikin enemmän kuunnella sitä kehoaan ja oikeasti vähän hellittää, kun kroppaa alkaa niin vaatimaan. Mutta voihan ruuhkavuodet, ei se ole niin helppoa.

Melko luksusta on kyllä ollu loikoilla täällä kotona. Lapset ovat isällään vielä huomiseen ja mikä parasta, kävin juuri perjantaina sänkyostoksilla! Mikäs tuolla entistä leveämmässä sängyssä kökkötellessä. Uudella ihanalla patjalla, uuden tuplaleveän peiton ja uusien pellavalakanoiden alla sateen ropistessa ikkunan takana. Hunajaa on mennyt kuuman veden kanssa kohta purkillinen, ja outo mielitekokin minulla tässä sairastessa on ollut. Nimittäin kaurapuuro! Kun kuumetta ei juurikaan ole, on tämä sairastaminen ollut melkeimpä aika miellyttävää. Ainakin toistaiseksi.

Ja hei, nyt olisi tosi hyvä aika vinkata uusia sarjoja mitä alkaa seuraamaan!? Ja mielellään sellaisia, joissa on useampi tuotankokausi. Harmittaa kun joku hyvä sarja loppuu aina niin lyhyeen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään vähän tarkemmassa koti-esittelyssä on vuorossa keittiömme. Vanhoissa taloissa on usein isot keittiöt ja niin on meilläkin. Keittiö on melko lailla saman kokoinen kun olkkari, suunnilleen sellaiset reilun parisenkymmentä neliötä. Ikkunat siellä ovat länteen päin, joten keittiössä saamme nauttia ilta-auringosta.

Itse keittiö ei ole hurjan moderni, mutta toimiva ja siisti. Intergoidut kodinkoneet ja laadukkaamaat keittiönkaapit kyllä houkuttaisivat, mutta hyvin menee näinkin. Tilaan suhteutettuna keittiökompleksi on aika pieni, mutta itse tykkään että huoneessa on tilaa sitten myös muullekkin. Iso hylly vie paljon tilaa yhdellä seinällä ja toiselle on taas myöhemmin tulossa vielä työpisteeni. Isomallekkin ruokapöydälle olisi tilaa ja sellaisnen hankinta onkin harkinnassa. Keittiön nurkassa on vielä reilun kokoinen ikkunallinen siivouskomero, jonne mahtuu kivasti muunmuassa myös kaikki remppavehkeet. Siksi ovi myös pysyy visusti kiinni valokuvauksen aikana…

Kotonamme vallitseva valkoisuus ja minimalistisuus jatkuu keittiössä, mutta tästä huoneesta löytyy myös paljon väriä. Keittiön matto on melko uusi hankita. Mietin sitä pitkään ja kun lopulta päätin maton ostaa ei sitä ollutkaan enää haluamaani kokoa. Ehdin kuitenkin ihastua tuohon 100% nahkaa olevaan vihreän sävyiseen räsymattoon niin paljon, että ostin lopulta tuon jäljellä olleen käytävämallin. Mintunvihreää löytyy valmiiksi jo vanhoista pinnatuoleista ja muista pienistä keittiötarvikkeista.

Ihan ensimmäisenä aamulla meillä kotona laitetaan keittiössä radio päälle. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi siellä vietetään aikaa pöydän äärellä piirtäessä/maalatessa/muovailuvahaa tehden. Kun minulla on kavereita kylässä, me yleensä kaikki jostain syystä hakeudemme olkkarin sijasta sinne seurustelemaan. Koska keittiöön siirtyvä työpisteeni on vasta ajatuksen tasolla, kirjoittelen tällä hetkellä myös tuossa ”omalla paikallani”.  On muuten hassua, miten jokaisessa kodissa jokaiselle löytyy nopeasti se oma paikka sieltä keittiön pöydän äärestä. Onko teillä muilla sama?

Edelleen rakastan tuota Lundian vanhaa, astiakaappina toimivaa, hyllyä. On tosi kätevää kun lapset saavat sieltä otettua itse astiansa ja aamupalansa. Pölyn kanssa ei ole ollut ongelmaa, kuten aluksi vähän pelkäsin.

Uusi hankinta on myös tiskikone, jonka viime viikolla pois muuttaneilta naapureiltamme ostin. En voi uskoa että elin yli kaksi vuotta ilman sitä. Tiskaamisesta tuli tuona aikana ehdottomasti inhokkipuuhaani. Nyt tiskien laittamisen koneeseen tuntuu ihan luxukselta.

Olen tässä viime päivinä googlaillut myös erilaisia jätevaunuja. Haussa olisi sellanen neljän ämpärin leveä vaunu, jotta jätteiden lajittelu olisi helpompaa ja mielekkäämpää. Etsintä jatkuu.

Kuten joka huoneessa, keittiössäkin on nuo pari metriä korkeat ikkunat. Jotain laskos/rullaverho systeemiä siihen kaipailen, sillä kesäauringon porottessa on aika kuuma iltaruokaa tuossa syödä. Olemme tässä päässeet seuraamaan myös pääskyjen pesintää. Yhdellä perheellä kun on pesä suoraan ikkunan yläpuolella.

Sellainen siis on tämä symppis keittiömme, ihan meidän näköinen. Mitä tykkäätte?

ps. Dyson imurin voitti Nina R ”Mun inhokki on ehdottomasti lattioiden pesu”. Onnea ja suuret kiitokset osallistujille! 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

No etenee, pikkuhiljaa. Tässäpä muutama kännykkäräpsy uusista nurkista. Eilen rupesin sitten järkkäilemään makkariin huonekaluja. Enää siis vain keittiön laitta maalaamatta! Sitten voinkin aloittaa ikkunanpielen maalaamisen, keittiön tasojen ja kaappien uusimisen sekä kylppärin fiksaamisen. Lamputkin on vielä laittamatta. Etenee hitaasti, mutta melko varmasti.

Sitten vielä pakko vähän purnata. Onko Ikealla myyntistategiana se, että aina hyllystä puuttuu jokin tuote mitä sinne menee ostamaan? Jotta on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan. Ja tietysti tehdä kymmenen heräteostosta siinä samalla. Rasittavaa! Onneksi Pasilan Ikean rakentaminen on huhujen mukaan jo alkanut, koska eihän sitä puljua ilmankaan voi elää…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.