SKIDIEN OMALLA RISTEILYLLÄ

7/05/2022

Kaupallinen yhteistyö Skidit & Tallink Silja / Skidit Risteily saatu

Tämä menovinkki tulee todella viime tingassa, mutta koska alkuviikko kouluissa ja päiväkodiessakin vielä lakkoillaan (eli extempore-reissu ei olisi ihan mahdoton), niin tässä tulee! Nimittäin huomenna iltapäivästä laiva (Silja Serenade) on jälleen lastattu laadukkaalla lastenohjelmalla, ikimuistoisilla laivaseikkailuilla, diskoilulla, lomailulla ja kivalla koko perheen yhteisellä tekemisellä. On jälleen aika Skidien oman risteilyn!

Äitienpäivän Skidit Risteily seilaa keväiseen Tukholmaan ja koko meno -että paluumatka on omistettu lapsille ja lapsenmielisille. Luvassa on ainakin juhlava äitienpäiväbingo, keppihevosrata, hulahulavanteiden pyörittelyä, söpöilyä, mandalan suunnittelua, improvisaatioteatteria, pepun sheikkaamissa huippusuositussa Skidit disko (meidän lemppari!), perhe -ja äitien omaa joogaa sekä tottakai ihania hetkiä yhdessä.

Me olimme itse Skidit risteilyllä viimeksi Joulun välipäivinä kaveriperheen kanssa. Se oli meidän toka Skidit risteily ja varmasti mennään jatkossakin! Jos olette koskaan käyneet Skidit Festareilla tai Skidit Diskossa tiedätte sen hauskan tunnelman ja tekemisen, josta nauttii lasten lisäksi myös aikuiset. Se sama tunnelma on saatu hienosti vangittua myös Skidit Risteilyille.

Jokaisella risteilyllä on oma teemansa ja sen ympärille rakennettu monipuolinen ohjelma. On esityksiä, työpajoja, liikunnallista tekemistä ja tottakai yhteinen iltasatu. Tosi ihanasti mietittyjen ja toteutetun ohjelman lisäksi laivalla pyörii samalla myös normaali risteilyohjelma, joten tekeminen ei todellakaan lopu kesken!

Ylläolevissa kuvissa suunnitellaan ja valmistetaan omia karkkeja karkkityöpajassa, lumoudutaan musiikkisirkuksesta, palloillaan lasten omassa yökerhossa ja ihastuneina huokaillaan kun kirjailija-kuvittaja Sanna Mander lukee iltasatua.

Me nautittiin valtavasti viime risteilyllä, kun 3, 4 ja 5 vuotiaille riitti niin paljon sopivaa tekemistä, vaikka toki laivan leikkipaikkallakin viihdyttiin. Käytiin erikoisohjelman lisäksi katsomassa laivan taikuria, fiilisteltiin hohtavia drinkkejä yökerhossa ja pulikoitiin paluumatkalla laivan omassa kylpylässä.

Lasten kanssa risteily on yllättävän hauskaa ja näillä Skidit Risteilyillä voi luottaa siihen, että iso osa kanssamatkustajista on nimenomaan perheellisiä ja tullut sinne viettämään kivaa ja leppoisaa aikaa yhdessä. Meno on ollut aijoittain villiä, mutta hyvällä tavalla. Hyttikäytävillä hiljenee jo hyvissä ajoin.

Viimeksi lasten kanssa risteilyllä ollessani testasimme Delux-hyttiä ja sellaisen halusin ehdottomasti tälläkin kertaa. Tykkään, kun siirtämällä sängyn seinää vasten, hyttiin mahtuu hyvin rattaat ja jää vielä tilaa oleiluunkin. Parivuoteella on ihana källötellä ja ihailla saaristomaisemaa. Hytissä on myös jääkaappi, joka oli aivan ehdoton kuopuksen ollessa vauva, sillä sinne sai pulloruokinnassa olevan babyn pumpatut maidot ja avatut kovikkeet. Deluxe-hyttiin kuuluu myös esikoisaamiainen, joka on ihan luxus pöytiin tarjoiluineen.

Lapset muuten huomiodaan henkilökunnan toimesta aivan superihanasti, etenkin tuolta viimeisimmältä Skidit Risteilyltä jäi tosi positiiviset muistot. Heitä kohdeltiin kaikissa ravintoloissa ihan yhtälailla tärkeinä (ja tärkeämpinä) asiakkaina, juteltiin kiireettömästi ja tuotiin omat Muumi-skumpat, kaakaot, piirustusvälineet ja toiveiden mukaan keitetyt kananmunat.

Yksi risteilyn kohokohdista on tietysti päivä Tukholmassa. Sielläkin on lasten kanssa tullut käytyä monen moiset kerrat – pitäisikin pian tehdä joku kiva vinkkilista sinne! Lasten kanssa shoppailu on ainakin itselleni jäänyt vähemmälle ja sen sijaan ollaan yleensä kierretty museoita, leikkipuistoja, kahviloita ja muita lasten mieleen olevia paikkoja. Junibacken on klassikko, samoin Södermalmin ihanat kahvilat, skeittiparkin leikkipuisto sekä kaupunginmuseon leikkipaikka. Keskustassa Kulturhusetin lastenkerros on myös tosi tilava, rauhallinen ja viihtyisä.

Me emme omien työkiireideni vuoksi pääse tällä kertaa mukaan Äitienpäiväristeilyille, mutta onneksi Skidit Risteilyjä tulee varmasti taas lähitulevaisuudessa uusia. Olisi ihana päästä käymään Tukholmassa vaikka vielä ennen kesälomaa!


KESKELLÄ KATASTROFIA

28/11/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Heurekan kanssa.
Sisältää lippu-arvonnan!

Ihminen elää mullistusten maailmassa. Joka päivä jossain tulvii, myrskyää, maa järisee tai maastopalo alkaa kyteä. Ilmastonmuutos kiihdyttää sään ääri-ilmiöitä tehden uhkista entistä ennalta-arvaamattomimpia. Katastrofien keskellä meitä auttavat erityiset voimamme: yhteistyö ja luottamus.

Tiedekeskus Heurekan uusi Katastrofien keskellä -näyttely avattiin tällä viikolla ja me olemme ehtineet käymään siellä jo kaksi kertaa. Koko perheelle sopivan näyttelyn aihe ei ole kevyimmästä päästä, mutta tosi kiinnostavasti koottu, sisältäen erilaisia osallistavia tehtäviä, että upeita audiovisuaalisia installaatioita.

Katastrofien keskellä -näyttelyssä ollaan kirjaimellisesti keskellä erilaisia luonnonkatastrofeja, maanjäristyksessä ja tulivuorenpurkauksessa, metsäpalossa, myrskyssä, tulvassa sekä tsunamissa. Näyttely ei pistä pelkästään miettimään miten itse selviytyisin vaikkapa rakennuksen romahtaessa maanjäristyksen voimasta, vaan siinä pääsee ihan oikeasti testamaan ja treenaamaan omia resilienssitaitojaan.

Resilienssitaidolla tarkoitetaan selviytymistä, palautumista ja toipumista häiriöistä ja kriiseistä. Katastrofien keskellä resilienssin ydin ovat yhteistyö ja luottamus, siinä yhteiskunnasta pidetään huolta yhteistoiminnalla ennen häiriötä, sen aikana ja sen jälkeen. Tarvitaan siis suunnittelua, päätöksiä ja ennakointia.

Näyttelyssä päästään treenaamaan yhteistyötaitoja ja palautumista katastrofeista erilaisin tehtävin yksin ja yhdessä. Monien opettavaisten ja hauskojen tehtävien lisäksi näyttelyssä on nähtävillä erilaisia kokemustarinoita sekä jäljellejääneitä esineitä viime vuosikymmenen eri luonnonkatastrofeista. Melko pysäyttäviä juttuja, kuten pahvilaatikosta kyhätty keskoskaappi ja pelastajien kertomuksia.

Vaikka tänne meille kauas pohjolaan voimakkaimmat sääilmiöt eivät vielä toistaiseksi ulotu, oli silti tosi mielenkiintoista testata vaikka, miten sitä selviäisi itse 72 tuntia ilman sähköjä ja vettä, mitä kaikkea pitäisi ennalta ottaa huomioon. Olen toki tehnyt jo aiemmin päässäni selviytymissuunnitelman zombie-hyökkäyksen varalta ja siitä oli paljon apua tässäkin, haha!

Oma suosikkini näyttelyssä oli ehdottomasti taiteilija László Bordoksen audiovisuaaliset valoteokset, eräänlaiset katastrofihuoneet. Ihanaa että tiedekeskuksen näyttelyn aiheen kokemiseen ollaan otettu taidetta mukaan – ja miten vahvan kokemuksen se saakaan aikaan! Neljä eri luonnonvoimaa, vesi, tuuli, tuli & maa, oltiin kuvattu liikkuvin valoin ja äänin hyvin ymmärrettäväksi ja kokonaisvaltaiseksi elämykseksi.

Kertakaikkisen upea näyttely, jota suosittelen kovasti niin lapsi -kun aikuisvieraillekin! Perheen kesken tai vaikkapa treffeille! Samalla Katastrofien keskellä -näyttelyn lipulla pääsee toki kiertämään Heurekan muutkin näyttelyt. Milloin viimeksi olet ajanut katonrajassa olevalla kaksisuuntaisella pyörällä, vetänyt suolta, leijuttanut palloa tai käynyt planetaariossa? Tiedekeskus Heureka sijaitsee Tikkurilassa ja viereen pääsee toki kätevästi junalla!

Arvonta! Sain arvottavaksi yhdelle onnekkaalle kaksi kappaletta lippuja Heurekaan! Osallistu arvontaan kommentoimalla INSTAGRAM kuvani alla kenet ottaisit mukaan näyttelyyn ja olet mukana arvonnassa!

Olisi hauska kuulla kokemuksia niiltä jotka ovat näyttelyssä jo myös ehtineet käymään – tai joku oma lempparimuisto vaikkapa lapsuuden Heureka-vierailulta. Ps. Uskalsin itse mennä siihen pyörään ekaa kertaa vasta kaksi vuotta sitten!


PÄÄSIÄINEN HANGOSSA

4/04/2021

– Kevään ensimmäiset kukat ja pisamat bongattu
– Mahdottoman monta syötyä suklaamunaa
– 2 sisälle eksynyttä kärpästä
– 3 kotkaa, 2 haukkaa, 10 joutsenta, 1 kurki nähty ja 1 palokärki kuultu
– Lumettomat kadut ja metsät
– 2 pellillistä leivottua pullaa
– 2 metsäretkeä
– 2 retkeä rannalle
– Pitkästä aikaa hyvät lukemat askelmittarissa

– 1 meressä uinti (en minä)
– 16 kerättyä simpukkaa
– Munanetsintää metsässä ja talossa
– 2 cm päivävauhtia kasvavat herneenversot
– Pyöräily -ja aperolkauden korkkaus
– 1 aamu-päikkärit sohvalla lastenohjelmien pyöriessä taustalla
– Kotiin jätetty läppäri
– 1 kippo jäätelöä
– Eväsretki trollipolulla
– 183873282130230320 talvihorroksestaan herännyttä muurahaista

– 3 koristeltua pääsisäisoksaa
– Pelkissä verkkareissa tai jumppalegginsseissä, hupparissa ja villasukissa oleilua
– Tiukkaa mietintää siitä, mitä tehtäisiin jos tulisi zombihyökkäys, haitornado, dinosaurustornado, zombivesisade tai jos talot tahtoisivat litistää meidät
– 1 harhaankävely matkalla leikkipuistoon
– Oksettavan kamalat ja ihanat vauhdit riippukeinussa
– 1,5 tuntia kuunneltua äänikirjaa
– 4 luettua lastenkirjaa (x15)
– 3 jaksoa zombisarjaa
– Kirpeä ilma ja ihana lämmittävä aurinko
– Taaperon kanssa kovaan ääneen ulkona kävellessä laulettu ”Kukkia, kukkia, kevät on täällä!”


ULKOILLAANKO TEILLÄ JOKA PÄIVÄ?

27/11/2020

Ajatus tämän postauksen kirjoittamiseen tuli jo useampi viikko sitten, olin aluksi kuullut peräti kolmelta perheelliseltä tutultani niin ihmetystä kun jonkin tapaista ihailua (ja jopa huonoa omaatuntoakin) siitä, kuinka paljon me lasten kanssa ulkoilemme. He kun olivat saaneet somen perusteella kuvan, että olemme lasten kanssa joka päivä jossain ulkona ja luonnossa.

Samalla viikolla leikkipuistostamme myös itselleni entuudestaan tuntematon vanhempi kysyi minulta vähän ihmettelevällä äänensävyllä, että ulkoillaanko meillä ihan joka päivä? Vähän nolostelellen vastasin, että joo, yleensä ainakin kaksi kertaa päivässä…

Kun jäin miettimään näitä kohtaamisia myöhemmin, olin oikeastaan melko hämmentynyt meidän kaikkien osapuolten tunnereaktioista. Tuntui jännältä, että joku jopa kokee huonommuutta asiasta, joka on taas meille osittain ihan vain elämäntilanteen sanelema pakko ja toisaalta, miksi minusta oli taas noloa sanoa, että ulkoilemme paljon – ikäänkuin olisin muka siinä tilanteessa jollain tapaa parempi kun se ei niin paljoa ulkoileva. Kaikkea sitä nämä äiti-aivot pyörittelevätkään sisällään!

Itse koen, että lasten kanssa ei vaan voi olla ulkoilematta päivittäin. Etenkin näin pimeänä ja märkänä vuodenaikana se on useasti melko pakkopullaa, mutta se myös rauhoittaa menoa kotona, saa lapset syömään ja nukkumaan paremmin – eikä se todellakaan ole haitaksi itsellenikään. Koska samassa leikkipuistossa päivästä toiseen kökkiminen on melko tylsää, käymme paljon myös kävelyillä ja läheisissä metsissä. Kotiamme reunustavat myös molemmin puolin vehreät puistot ja suuret metsät, joten se käy meiltä helposti – ja samalla saa liikuntaa.

Mieheni, joka on nuorimmaisen kanssa kotona hoitovapaalla, myös hoitaa isoksi osaksi nämä taaperon ulkoilut, etenkin päivisin. Hän on luonteeltaakiin sellainen aktiivinen ulkoilmatyyppi, jolta löytyy varusteet säälle kuin säälle. Niinäkin iltoina, kun minä jäisin mielummin värjöttelemään sateen vuoksi kotiin, hän lähtee ulos. Tämä asenne on alkanut tarttua kokoajan enemmän myös minuun. Ennenkaikkea siksi, että muuten kotona seinät kaatuisi päälle ja happi loppuisi, vaikka muuten mukavuudenhaluinen olenkin.

Asumme 93 neliön kerrostaloasunnossa, ja niinä viikkoina kun kaikki uusperheemme jäsenet ovat paikalla, meitä on täällä kuusi henkeä, josta perheen teini on ainut jolla on oma huone. Ulkona lapset saavat mekastaa, juosta ja hyppiä sydämiensä kyllyydestä, sisällä kotona painileikit äityvät ilman ulkona purettua energiaa liian villeiksi ja kovaäänisiksi. Ja nyt korona-aikaan, kun kotona ollaan entistä enemmän, ovat aamu -ja iltapäiväiset ulkoilut ihan välttämättömiä. Huomana itsekin, jos en käy aamulla ulkona, iltapäivästä alkaa olla jo tosi levoton ja tunkkainen olo.

Joten kyllä, meillä ulkoillaan ihan joka päivä, jopa huonolla säällä. Aina se ei ole niin inspiroivaa, mutta kannattaa ainakin meillä. Toisaalta, meillä ei juurikaan leivota tai askarrella mitään hienoja juttuja. Kuinka paljon teillä ulkoillaan?


PARQUE DE LA PALOMA

28/02/2017

Lupasin laittaa vielä yhden vinkin aurinkorannikolle suuntaaville. Parque De La Paloma eli Paloma-puisto eli lintupuisto sijaitsee Benlamadenassa hyvien kulkuyhteyksen päässä. Keskellä kaupunkia sijaitseva puisto on kaikesta huolimatta rauhallinen, ihana vihreä keidas. Puistoon on vapaa pääsy ja sieltä löytyy muutamia kahviloita, mutta omia eväitä voi syödä hyvin myös nurmikolla tai picnicpenkeillä.

Puiston viehätys on on juurikin kasvillisuus, hienot maisemat sekä eläimet. Keskellä puistoa on iso lampi, jossa uiskelntelee muunmuassa joutsenia, ankkoja ja kilpikonnnia. Ympäriinsä tallustelee vapaana erilaisia lintuja, etenkin kanoja, kukkoja ja riikinkukkoja. Joskus ihmiset käyvät hylkäämässä lemmikkejään puistoon, joten pusikosta saattaa kömpiä vastaan marsuja, hamstereita ja kaneja. Myös lammessa uiskentevat kilpikonnat ovat ihmisten sinne viemiä. Puistossa voi nähdä myös aitauksessa emuja, vuohia sekä aaseja.

Ylhäällä keskellä puistoa on iso leikkipuisto jossa lapset viihtyisivät tuntikaupalla. Oma suosikkini on kaktuspuisto, eli eli Jardin de Cactus, jossa on koko Euroopan laajin valikoima kaktuksia. Yli kahdessatuhannessa kaktuskasvissa riittää ihmeteltävää.

Puistoon sisällä pääsee viidestä eri sisäänkäynnistä joihin kaikkiin pääsee toki autolla, mutta myös junalla, busseilla tai rannasta kävellen. Suosittelen käymään!