Piti jo eilen kirjoittaa tästä, mutta kävi sellainen hassu juttu että päädyin kauppareissulla Pleikkarin pop up loungeen laulamaan sigstaria ja tulinkin kotiin vasta pari tuntia sitten. Hupsista. No mutta, ei siitä sen enempää vaan takaisin eileiseen, eli siivouspäivään!

Kuten varmaan aika monella muullakin, meillä perjantait ovat siivouspäiviä. Ainakin yleensä. On kiva viettää viikonloppua rauhassa, ilman arkisia aherruksia, kuten siivoamista. Tai sitten jos pojat ei ole kotona, niin näiltä viikonloppuriennoilta on vaan niin ihana palata siistiin kotiin.

Pojat eivät ihan hirveästi osallistu vielä kotitöihin, ja olenkin vähän sellainen että teen mielummin itse. Paitsi onneksi he alkavat pikkuhiljaa oppimaan sen, että lelut kerätään leikin päätteeksi. Kiitos tästä kuuluu varmaankin päiväkodille. Ja yllättävän nopeasti huone siivoutuukin nykyään. Meillä olikin oikein leppoisa perjantai aamupäivä, kun sain siivottua muun asunnon sillä aikaa kun pojat järjestelivät lelujaan ja puuhailivat huoneessaan.

Siivousmusana soi Reino Nordinin uusi levy, joka on ihana.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lokakuu. Se meni hitusen kivuttovammin kun olin ajatellut. Edelleen, kuten joka kuun vaihde, ei voi muuta kuin ihmetellä ajankulkua. Juurihan tämä vuosi alkoi. Muistan selvästi kun oli tammikuu. Pian se on jo uudestaan. Tämä lokakuu on ainakin itselleni aina ollut vähän sellainen siirtymäkausi. Vihdoin hyväksyn että kesä on ohi, syksykin ihan pian, ja kaikki alkavat valmistautua talveen. Muuten tuntuu että tämä sama ajanjakso elämässäni vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä olisi aika miettiä jotain opiskeluhommia tai osa-aika töitä. Tässä kuussa olen myös paljon miettinyt taas hetkessä elämistä, ja miten itse saisin taas ajatukset kasaan niin että osaisin nauttia tästä kaikesta mitä minulla jo on, enkä haikailla jotain mitä haluaisin. Jos viime kuu meni kunnon tunneryöpytyksessä niin tämä kuu ennemmin taas jossain sumussa turtana kulkien. On tämä naisen elämä vaan.. en edes tiedä, hullua. Jokatapauksessa, lokakuussa:

-sain serkun
-voitin blogigaalassa jaetun 3.sijan palkinnon
-tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä kun tosissani sanoin exälleni että haluan erota
-edelleen tykkäsin pojasta josta tykkäsin jo kymmenen viikkoa sitten
-edelleen olen sinkku
-varasimme matkan thaimaahan jouluksi
-sain nimikkopipon
-kävin pariisissa
-oli sydänsuruja
-matkustin vantaalle ja jäin bussista väärällä pysäkillä
-sain uuden ystävän
-tajusin ettei iällä oikeasti ole enää merkitystä
-nukahdin baariin, kaksi kertaa saman illan aikana
-lemmikkikuume kasvoi niin kovasti että aloimme syöttämään lintuja keittiön ikkunalaudalta
-leikkasin itse otsahiukset traagisin seurauksin
-pikkuveljeni räppäsi usealle sadalle ihmiselle seksielämästäni
-katsoin sillan tokan tuotantokauden ja kuuntelin sen tunnarin ainakin sata kertaa
-istuin neljä tuntia kampaajalla blondaamassa hiuksiani
-huomasin vanhentuneeni
-vaihdoin kaikki kylppärin (vaikeat) halogeenit, ihan ite
-kävin keskustelun exäni yhdenyön jutusta, ikeassa
-näin enneunta
-sain kuulla että kantakahvilani on myyty uusille omistajille
-tuhlasin ihan liikaa rahaa
-haaveilin päivittäin uusista tatuoinneista
-koin ehkä yhden elämäni pahimmista vaatekriiseistä
-tinderissä oli todella hiljaista
-whatsappin ryhmäkeskustelu kävin ehkä kuumemepana kuin ikinä ennen
-löysin itseni muutaman kerran kerran sellaisista paikoista etten vaan olisi ikinä uskonut
-järjestin lastensynttärit
-minulla oli nimipäivät
-the walking dead alkoi vihdoin pitkältä tauloltaan
-matkustin taksilla noin miljoona kertaa
-kävelin monena maanantai-aamuna vaasankatua pitkin haikein mielin kotiin
-päätin ettemme muuta tästä asunnosta vasta kun on ihan ihan pakko

Kuukausilistauksen kuvat perinteisesti instagramista @mintturipakinttu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vuoden mä kituuttelin, mutta homma vaan on niin että ei sitä ihminen pärjää ilman sohvaa kun on sellaiseen kerran tottunut. Kyllä sohva on vaan sohva, vaikka kuinka sitä yrittäisi itselleen toisin uskotella.

Reilu vuosi sitten siis muutimme kolmiosta tähän kaksioon. Alusta saakka oli selvää että pojat saisivat oman huoneen ja minä ”omaa tilaa” sitten olkkarista, jossa nukkuisin. Päivisin naamioisin sängyn sohvaksi. Mutta ei se ihan toiminut niin.

Sängyssä minulla oli Beditin vetoketjullinen päiväpeitto. Ideana se oli ihan hyvä, mutta päivittäinen tarkasti petaaminen, sängyn siirtäminen että sain vetoketjun seinän puolelta kiinni ja tyynyjen asettelu oli kerrassaan rasittavaa. Puhumattakaan siitä miten epämukava oikeasti siinä oli sohvamaisesti istua. Säkkituoli toimitti istuimen virkaa silloin kun minä halusin löhötä/nukkua ja pojat katsoivat telkkaria. Todellisuudessa he kuitenkin istuivat/hyppivät tällöin päälläni. Sänky oli jatkuvasti täynnä leluja ja heikkaa, lakanat rytyssä ja sitärataa.

Jossain vaiheessa aloin enemmän ja enemmän haaveilla sohvasta. Tai okeastaan kolmiosta josta saisin ihan oman huoneen, mutta lopulta tulin siihen päätökseen että helpompi olisi vain hankkia se sohva kun etsiä olematonta asuntoa saatika muuttaa. Luopuisin sitten vaikka isosta pöydästä, kun ei nyt sohvan kanssa tänne ainakaan mahtuisi.

Vaan mitä! Löysin hauamani sohvan edullisesti ja jopa yllättävän kätevästi kotiin (kiitos vaan pojat avusta 😉 ). Ja mikä parasta, pöytäkin mahtuu edelleen ihan hyvin! Vähän vielä jotkut jutut hakevat paikkaansa, mutta kuten näistä pikaräpsyistä näkee ihan kivaltahan täällä näyttää. Niin se sohva vaan tekee olkkarin ja huone on jotenkin paljon käytännöllisemmän näköinen ja ryhdikkäämpi kuin ennen.

Seuraavaksi hankintalistalla on sänkyyn vanerinen runko ja uusi päiväpeitto. Yhtäkään koriste -yms tyynyä siihen ei enää tule, se on ihan varma. Olen saanut niistä niiiiiiin tarpeekseni. Ja niin helppoa kun netistä musiikin kuuntelu onkin, niin ei olkkari ole mitään ilman levysoitinta. Sekin sitten seuraavaksi, sillä se tekee olkkaariin taas tunnelman. Loputon suo tämä kodin laittaminen…

Vanhoja kotikuvia ilman sohvaa voi käydä kurkkimassa esim täältä(klik).

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Helsinki Design Week on näkynyt koko viikon ympäri kaupunkia ja nyt tulevana viikonloppuna siitä pääsevät ottamaan kaiken ilon irti myös lapset! Lasten viikonlopun päätapahtumapaikkana toimii Katajanokan Tulli- ja Pakkahuone, mutta Helsinki Design Weekin lastenohjelma ulottuu myös muihin kaupunginosiin. Tarkemmat tapahtumainfot löyvät hyvin tuolta nettisivuilta.

Ja valinnanvaraa löytyy! Itse ajattelin viedä pojat leikkimään Ikean Småland-leikkimaailmaan, jossa kuvassa on leikkimistä, piirtämistä, ompelua, omien lelujen suunnittelua ja niiden valmistamista sekä kokkailua leikisti leikkikeittiöllä. Tapahtumassa on myös välipalatarjoilu, jonka valmistamiseen lapset voivat osallistua.

Torikortteleissa vietetään lasten päivää Urban Kids Love Action -teemalla. Lastenpäivänä tiedossa on muun muassa lasten kirppis, joogaa, jamit ja brunssi, joten sielläkin olisi kiva käydä.

Lauantaina Erottajalla, Design Forumissa, vietetään lasten juhlia. Osallistuimme niihin viime vuonna Kaapon kanssa ja tykkäsimme paljon (josta ylläolevat kuvatkin). Tänäkin vuonna luvassa on herkullinen karkkitehtuurityöpaja sekä itseäni kovasti kiinnostava Aarrekid+Muru+Kakara-työpaja, jossa leikataan ja liimataan Murun ja Aarrekidin kankaista vaatteet Kakaran Likalle ja Pojalle.

Sunnuntaina meidät todennäköisesti löytää Teurastamon pihalta, eli Harvest Action syysriehasta, jossa luvassa on ainakin sadonkorjuun herkkuja suoraan pientuottajilta, ruokaa grillistä ja kojuista sekä monenlaista ohjelmaa kuten lampaita, yrttien istutusta, musiikkia, temppuratoja, hiekkalinnan rakentamista…

Huh! Luvassa siis paljon ohjelmaa, menoa ja meininkiä! Aiotteko ottaa osaa Design Weekin viimeiseen viikonloppuun lasten kanssa?

Vika kuva Maija Astikainen / Torikorttelit